Pitäisin
parvekkeen ovea auki, ellei ulkona olisi hirveästi ampiaisia. En
olisi huomannut mitään, elleivät naapurin lapset olisi
hiiviskelleet pelokkaan näköisinä suurimman osan viikkoa. Yhtenä
päivänä flikat saivat joukkoonsa pikkuisen ja rohkean
afrikkalaispojan. Sitten seuraavana aamuna ampiaispesä oli siirtynyt
portaiden katosta (sisältä ja korkealta) porrastasanteelle.
Ampparit rakensivat kiivaasti uutta pesää sinne kattoon, eivät
antaneet periksi.
Ne
olivat todella vihaisia. Minulla on lintukiikarit keittiön kaapissa
ja kun suuntasin ne portaikkoon, niin vartija-ampiaiset irvistivät
uhkaavasti. En uskaltanut mennä portaisiin ollenkaan. Kun
yleishyödyllinen vuokrayhtiö vei meiltä hissin, eli vaihtoi lukot
eikä antanut avainta, niin vaihtoehto olisi kulkea jyrkkiä
metallisia kierreportaita, eikä vastaleikattu polveni pitäisi
siitä, vaan ajattelisi sen urheiluksi ja paisuisi jalkapalloksi.
Ison jalkani kanssa sitten konkkasin.
Viikon
kesti saada joku terminaattori
(?) hoitamaan se pesä pois päiviltä. Edellinen tuttavuus ampiaisen
kanssa sai käteni turpoamaan pesäpallomailaksi, kunnes sain
kyypakkauksen käsiini. Sitten alkoi hengityskin tasaantua. Ampparit
pääsevät sisälle asti, koska asunnon ovet ja ikkunat eivät sovi
enää betonielementtien reikiin. Vieressä on räjäytystyömaa,
joka saa maalin sisäseinistä varisemaan lattialle. En liioittele.
Pikkuflikat
kysyivät että mitä on allergia. Niin minäkin kysyin niiden
ikäisenä, kun sisko vietiin ambulanssilla sairaalaan sen jälkeen
kun se oli pudonnut nokkospuskaan. Joku oli löytänyt kyllä sen
jäljiltä sitten tyhjän yskänlääkepullon.
Meillä
on naapurissa jatkunut taukoamaton räjäytystyömaa jo yli 1½
kuukautta, eikä sille tunnu tulevan loppua. Rakennuttajaspekulantti
ei ehkä käsittänyt omistamansa maan makaavan peruskalliolla, mutta
vaikuttaa siltä, että sen on päästävä eroon kivestä. Ehkä
peruskallio kuvastaa spekulantin mielestä jotakin pelottavaa,
pysyvää ja sitä kautta uhkaavaa? Jokainen räjähdys saa tavarani
putoamaan pöydiltä ja tiskipöydän kaakelin halkeama, joka on
peräisin edellisestä rakennustyömaasta, jatkaa kasvuaan. Kaikkiaan
ympärillä on rakennustyömaita jo kolmatta vuotta.
Aamuteetä
juodessani huomasin yhtäkkiä, että näen harmaan pölyverhon läpi
päiväkodin lapsia pihalla. Jostain syystä lapset ulvahtelivat,
jotenkin rytmisesti. Räjähdyksen jälkeen kissa alkoi yskiä.
Hirviökoneet äityivät ärjymään.
Vasta
illalla pystyn asettumaan töihin. Nyt tuli saumattomaksi projektiksi
Lomonosovin
moottori,
Antti
Salmisen
perusteellinen tilinteko Novaja
Zemljan
siitäkin maailmasta, kun ”Tzar
Bomba”
räjäytettiin ja saamelaisten radioaktiivisuus nousi huimasti.
Tietenkin kaikki myrkyt rikastuvat ihmisissä.
Monet
ihmiset ovat käskeneet lukemaan teoksen jo kauan. Tarvitsin
väsyttävän ja äärettömän brutaalin työmaan viereeni, ennen
kuin teos rupesi kutsumaan. Se tyrkytti itseään kirjastossa.
Minulla oli mukana jo lukemani kirja, jonka annoin
kirjastonhoitajalle. Täältä tapetaan ainakin kolme kirjastoa.
Brutaalisuus jatkaa kasvuaan myös mentaalisesti.
On
lainattava suoraan kirjasta, koska yhteneväisyys omaan
todellisuuteeni on niin selvä:
#69Lokki,
Maailma kuten sen kohtasin, teoksen
apokryfisestä osasta
Jenisein
penkereiden savesta, j-m-l-n spermasta ja pyhistä tavuista on
saviset pojat luotu. Tiputan hänen otsalleen nitroglyserolia. Pää
nytkähtää, kromivahvisteinen hermoverkko laskeutuu hänen
olkapäilleen kuin itkupajun oksisto. Ei mikään homunculus, vaan
minun geenieni jatkaja. Savipoika Kolenka.
Hänen
otsassaan loistaa kalmarin silmä. Upotettu iiris! Katso, katso
minua, minä opetan sinut hengittämään, puhumaan ja tappamaan. (Ei
saa tappaa pieni lintuja. Ei saa tappaa sammakoita. Kiltti ole
culeille)
#
76 Tetrafaniuksen teltta
#123
Moottorin golemaattisuudesta
#119
Lokin ulosteet
Seuraavalla
sivulla on kuva kasvista nimeltä Alruna
Officinarium,
joka on varmasti Linnén
luettelon mukainen kasvi. Minulla ei ole enää vanhaa kasviopin
kirjaani, se on jossakin muutossa pudonnut pois. Tässä
nimenomaisessa kasvissa on mandrake.
En tiedä mitä se olisi suomeksi, mutta se tarkoittaa kasvia, jonka
juuristo muodostaa kuvan jostain aivan muusta asiasta/ilmiöstä.
Alrunan juurista muodostuu veistoksellinen kuva Botticcellin
Venuksesta.
Siitä jossa Venus syntyy ja nousee seisomaan simpukan kuorelle.
Alrunan juuren pohjalla ei kuitenkaan ole simpukkaa.
Kasvin
kuva on valkoisella piirretty mustalle pohjalle. Ensimmäinen teksti
vaikuttaa kreikalta, mutta toinen on latinaa. Lähetän usein
universumille pyyntöjä muun muassa kirjoista joita tarvitsen. Tässä
tapauksessa siihen vastattiin. Kirjakirpputori tuli ruokakaupan
kylkeen uudelleen ja moni divarin kirja on tietojeni mukaan
valkeakoskelaisen lukionopettajan kirjastosta. Tarvitsemani kirja on
latina-englanti –sanakirja, joka paistoi kuin mikäkin aurinko
hyllyllä. Minulla ei ole sanakirjaa muuten kuin osana Exercitio
latinan
teksteihin.
En
ole päässyt vielä kokeilemaan uutta kirjaa (voisiko siellä
todella olla Linnén järjestelmän mukaiset kasvit? Tuskin ainakaan
kaikkia), koska hyvä suurennuslasini on hukassa. Käsin
kaunokirjoitetut tekstit ovat epäselviä ja pieniä. Pidän
piirroksista tavattomasti. Ne tuovat Salmisen kirjaan hurjan
surrealistisen lisän, jota ilman kirja ei olisi tämä loisto-opus.
Piirtäjä ja kalligrafi on Johan
L. Pii.
Nimi on luultavasti nimimerkki.
Nyt
on vielä selvitettävä kuuntelemani musiikki. Olen kuullut Kari
Kriikkua
livenä, soitti klarinettia jonkun pohjalaisen seurantalon
näyttämöllä, soolona. En muista enää mistä tilaisuudesta oli
kyse, mutta soittaja vakuutti minut heti. Musiikkia löytyi myös
kirjastosta, Kimmo
Hakolan
säveltämät klarinettikonsertot Concerto
for Clarinet and Orchestra,
Verdoyances
crépuscules for Orchestra
ja Diamond
Street
for Solo Clarinet.
Ja esittäjinä Kriikku ja Radion sinfoniaorkesteri johtajanaan
Sakari
Oramo.
Jos
räjäytystyömaan tullessa kotiin pitää kyetä meditoimaan, niin
silloin musiikki ja luettava on valittava huolellisesti. Jos en olisi
tajunnut että räjäytykset jatkuvat yli puolitoista kuukautta eikä
mikään mahti maailmassa pane näille hirviöille stoppia, niin
olisin tässä vaiheessa hyvin huonosti kasvanut homunculus, epävakaa
ja altis hyytelöitymään.
Toivon
hartaasti että korttelin muut ihmiset ovat selvinneet järjissään.
Päiväkotilapset tulivat vasta takaisin elokuun alussa ja he
ulvovat. Korttelin asukkaat ovat niitä, jotka eivät kykene menemään
kesäloman ajaksi huviloille tai ulkomaille. Siis ulkomaalaisia tai
muuten varattomia köyhiä piruparkoja.
ripsa
VastaaPoistaäänisastetta vastaan pitää taistella, vaikka toivoa sen vähenemisestä tuskin on. yksi pieni, mutta äärimmäisen raivostuttava eksemplaari on puhelimissa kuuluva jonotusäänisaaste. tuolta plompotukselta ei voi välttyä, teksasin keltaruusut seuraavat uniinkin. tänä tekniikan aikakautena on ihme, että ääntä ei saa soittajan toivomuksesta kytketyksi pois päältä. - minä pamautan puhelimen kiinni heti kun kuulen ensi tahdin.
veljeni on kesämökillään kiinnostunut muutaman kerran kesässä kuulemaan satakielen iltalaulun, mutta joutuu satakielen sijasta kuuntelemaan naapurinsa perämoottoria, jonka suorituskykyä on päästävä esittelemään siskonlapsille. mökkiläisen maisemaan ei sinä aikana liity ainoatakaan luonnonääntä.
meri
Teillekö ne kaikki ampparit ovatkin kadonneet? Tänä kesänä on ihmetelty, kun ampiaisia ei näy ollenkaan. Ei mökillä Kainuussa, ei vanhempien luona Oulussa, ei naisystävän vanhemmilla Södra Vallgrundissa, ei missään päin Tamperetta, ainakaan haitaksi tai häiriöksi asti.
VastaaPoistaMeri,
VastaaPoistaRäjäytykset ovat aivan kuin viereisessä huoneessa. Ensimmäisinä päivinä ne saivat hätkähtämään, pään soimaan tai siis korvat, melkein tipahdin portaita alas kerran kun unohdin missä helkkarissa seuraava porras on. Ja siis päiväkodin kersat ulvoivat rytmisesti, tää ei ollut hallusinaatio!
Olisin mennyt mökille jos olisin voinut. Mun keväällä kokemani pölyallergia tuli takaisin. Aivastelen ja silmät valuvat.
Kivipöly on vahvaa pölyä.
Keiju,
Joo, nämä ovat täälläkin ensimmäiset. On ollut liika kylmä alkukesä niille. Olisit mielihyvin saanut viedä sen pesällisen vaikka täältä Kainuuseen jos olisit ollut maisemissa! Minähän pääsin kyllä kulkemaan, mutta pikkuflikat kierreportaissa oli vähän pelottava juttu.
Joku sen pesän sitten tuhosi. Elleivät saaneet tarpeekseen kivipölystä nekin.