1.7.18

Rannalla

Taivaalla ei ole pilvenhattaraakaan. Kovat tuulet lakkasivat. On voinut olla alavilla mailla hallaa ja sen vaaraa. Mutta kauan ei jaksa sataa, kumpparit ovat vähän ahtaat, villasukat eivät mahdu väliin, sadetakki on taas vähän iso. Tänään ei tule sadetta ja voi kävellä rannalle. Samoin huomenna.

Eilen yritin siirtyä pois viime kuukausien lukemisista. Tarut ja sadut ja niiden uusimmat selitykset myyttikertomuksineen ovat vasta asettumassa uudessa muodossaan tajuntaani, joten tästä tulee siirtymäkausi. Sellaisia on hyvä olla välillä.

Tässä isoisän kirjahyllyn kirjoitustasolla näkyy olevan viimeiset käyttämäni opukset: pieni Finnkinon mainos nimeltä Tauno Palo 100 vuotta. Olen ihmetellyt tuota lippusta muutamia vuosia. En usko että olen ikinä kiinnittänyt tuohon näyttelijään erityistä huomiota. Sitten yhtenä päivänä kävelin hajamielisesti katsomassa onko minulla mitään katsomisen arvoista DVD-hyllyssä ja näin että siellä on kokonainen boksi Tauno Palon leffoja. En käsitä mistä ne ovat hyllyyn joutuneet. On täytynyt olla siis joskus Tauno Palon 100-vuotissynttärit. Sitten synttärit ovat menneet ohi ja noita bokseja on myyty halvalla. 

En ole juuri omaksunut DVD-levyjen käyttöä, VHS-videoita on varastossa enemmän, mutta en ole niitäkään katsonut vuosiin. Televisio näyttää joskus uusintoja ja joskus semmoisia elokuvia joita en ole nähnyt. Taitaa olla niin että olen edelleen enimmäkseen tarinoiden lukija, en niinkään katsoja. Enemmän kuvissa minua kiinnostavat still-kuvat ja niissä sellaiset jotka jäävät auki. Jotka eivät yhdellä katsomisella lakkaa kiinnostamasta. Maalaukset ja piirrokset erityisesti, mutta myös valokuvat.

Sitten tuossa on The Concise Oxford Companion to Classical Literature. Tuo on siis myyttisanakirja, siitä selviää esimerkiksi Artemis-jumalattaren historia, hänen sukupuunsa ja kertomukset hänestä eri puolella Välimerta. Kirja päätyi käsiini tuon toisen ihmisen kirjahyllystä vähän liian myöhään, olisin tarvinnut sitä ajat sitten. Artemis on kyllä ollut viime kuukausien lukemistossani suhteellisen vähäisessä osassa. Mutta kun tiedän että häntä on palveltu ja hänelle on uhrattu sekä Hellaassa että Vähässä Aasiassa ja hän on ollut erityisesti naisten ajatuksissa, niin häntä on pitänyt seurata. Sitä paitsi hän on Apollonin kaksoissisar, joten kyllä hänellä on olympolainen sukupuu. Satuin osumaan patriarkaatin ja matriarkaatin välimaastoon. Siinä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä. Sellaisia paikkoja on kaikkialla maailmassa, myös tuossa kirjoitetussa maailmassa.



Sitten tuossa on myös Pilvibongarin taskuopas. Kun toukokuun helteet loppuivat, niin taivas on ollut mielenkiintoinen. Täällä ovat ikkunat itä-länsi-suuntaan, joten taivaan näkee aina. Kuivuuden jälkeen taivas rupesi ilmehtimään, sitten pilveilemään oikein kunnolla ja tuulet tulivat perässä ja yltyivät myrskyiksi. 

Isoäidillä oli sellainen iso Helsingin yliopiston almanakka, keltainen vihko joka vuodelle. Hän merkitsi niihin joka päivä ilman ja työt. Hän oli maanviljelijä ja opin häneltä miten taivasta pitää lukea. Olin ensimmäinen lapsenlapsi ja valmis kuuntelemaan. Tuo taskuopas on suomennettu kirja, mutta toistaiseksi täällä ilmastonmuutoksen keskellä aivan tuntemattomia pilviä ei ole näkynyt. Pienviljelijät, kuten isoäiti, ovat Suomesta kyllä hävinneet. Hänelle ei tullut enää jatkajaa.

Noita antiikin Kreikan tarinoita olen yrittänyt lukea myös sillä tavalla, että näkyisikö siitä, miten ihmiset ovat ennen muinoin eläneet. Siellä on ollut kyliä ja niissä on ollut maanviljelijöitä. Mutta en ole varma siitä, millä tavoin työtä on tehty, mitä on syöty, miten on käyty kauppaa. Siitä olen varma että ne ovat kalastaneet. Välimeri on kuoppainen ja myrskyinen, niin että laivanrakentajiakin on ollut.

Jäin miettimään miksi kaksosjumalat eivät panneet stoppia jatkuvalle sotimiselle. Semmoisista jumalista ei kyllä oikein ole ohjaajiksi. Pari sivua aikaisemmin myyttisanakirjassa on Ares, sodanjumala, mutta hän jää vain maininnalle. Ares ei tunnu olleen kovin tärkeä tyyppi, vaikka olikin olympolaisten joukossa. Troijassakin uhrasivat Apollonille, vaikka oli sota. Kyllä kai ne tiesivät, että rauhaa ei ole tulossa aivan heti ja Ares oli ärjyvä hermokimppu, mikä ilmeisesti tiedettiin myös. Sen takia hän ei varmaan ole ollut hirveän tärkeä jumala.

Onneksi ajatuksia jää yli vaikka ne selvästi osoittivatkin johonkin voimakkaiden ajatusten suuntiin. En tarkoita itseäni, vaan niitä tilanteita, joissa ihmiset selvästi miettivät että mitä sitten, ja ihmisistä syntyy ryhmiä, myös aivan vastakkaisia. Seuraavaksi teki jo tuloaan kaupunkivaltiot ja demokratiakokeilut. Mutta tuon Ishtar-Astarte-Artemis -jumalatarketjun olen tiennyt jo ennenkin.

Tänään pitää lähteä katsomaan miten linnut menestyvät. Viimeksi satuin näkemään kuinka poikasia pudottautui puusta alas ja lähti menemään kohti vettä murisevan ja hätäisen käheästi ääntelevän emon luo. Näytti siltä, että kyse oli haapanoista. Pesä oli puussa. En ole ikinä nähnyt semmoista, vaikka olen maalla asunut puolen elämästä melkein. Emo oli asialla, koska olin sadetta tekevän taivaan alla siinä lähistöllä ainut ihminen. Joutsen odotti vähän matkan päässä polulla eikä päästänyt ohitseen. Käännyin eikä narinaa ja murinaa enää kuulunut.

On mentävä siis hyvän sään aikana. Mutta kaikenlaista olen ajatellut viime aikoina. 

Ei kommentteja: