Kenraali Custer ja lakotat

Eilen kävin katsomassa joutseniani. Siinä ne patsastelivat keskellä lahtea. Oli niillä työn tynkääkin, niiden piti putsata itseään. Viimeksi kun kävin niitä katsomassa yli viikko sitten, siihen tuli katsomaan toinen vanhempi nainen, kun lepäsivät siinä koivujen alla ja sanoi vähän moittivasti, että ovat niin likaisia. Yhdellä oli kaula ruskeana.

Osoitin kädellä siihen merenlahden suuntaan. Kyllä se tiedetään, että pohja on täynnä myrkkyjä, mutta kun lisäksi ihmiset avaavat talojen viemärinsä kohti sitä merenlahtea. Ei näin mones kerta oikein tunnu enää vahingolta, vaan tavalta toimia. Nainen sanoi että joutsenet ovat valkoisia ja ylväitä. Niin ne taitavat olla Yrjö Kokon Laulujoutsen-kirjassa. Mutta Kokko puhui Lapista jonne nämä laulujoutsenet muuttavat keväisin. Syksyisin lähtevät mahdollisimman myöhään, keväisin liukuvat alas lahdelle jään päälle.

Siellä näkyi kymmenes joutsen kauempana uiskentelemassa. En nähnyt sitä läheltä, mutta ei näyttänyt poikaselta. Nämä seitsemän poikasta ovat selvästi harmaita. Ja se viimeviikkoinen ruskeakaulainen oli saanut kaulansa huuhdelluksi. Joku näillä kävelyilläni pysähtyi kertomaan että syksymmällä on ollut kyllä muutakin joutsenporukkaa tässä. Kokoontuvat lähteäkseen. Tai sitten tuo yksinäinen voi olla tämän vanhan parin edelliskesäinen poikanen. Katselin sitä, eikä sen lähistöllä näkynyt muita isoja lintuja. Eivät kai joutsenet heti ensimmäisenä kesänä pesi? Olen kyllä lukenut semmoistakin, että joutsen voi olla harmaa vielä seuraavana keväänäkin. 

Isompien vesistöjen rannoilla on ollut jo isoja parvia. Eilen joku kertoi että hanhet ovat muuttaneet viime viikolla jo. Ja kurkia on mennyt nyt.

Pihalla näkyy paljon pikkulintuja. Kun lehdet ovat vielä tiukasti puissa kiinni, niin en osaa sanoa mitä ne ovat, pujahtelivat lehtien väliin ja tirskuttivat. Talitinttejä ja västäräkkejä on kyllä näkynyt. Ja tervapääskyt  lähtivät jo muutama viikko sitten. Ne taitavat mennä Niilin yläjuoksulle asti. Jotkut meidän joutsenemme menevät vain Tonavan suistoon. Tai Ranskan isoille joille, jotka nekään tuskin ovat hirveän puhtaita enää.

Nämä joutsenet eivät kovasti enää ihmisiä säiky. Poikasten vanhemmat olivat kyllä kaula pystyssä heti kun ihmisiä lähestyi, silloin viime viikolla, kun olivat päiväunilla koivujen alla.  Kyllä ne pitävät poikasista huolta, vartioivat. Sitten täytyy vain toivoa että niillä on talveksi puhtaampi vesistö kuin tämä.

Eilen ne kyllä kuulivat kun tulin lähemmäksi ja avasin kameran, mutta eivät enää säikähtäneet, niin kuin  poikaset joskus kuukausi sitten säikähtivät. Kamerasta tulee selvä klik-ääni, ehkä useimmat ottavat kuvia puhelimillaan. Minulla ei sellaista puhelinta ole. Enkä sellaista tarvitse, toivottavasti ikinä. Siinä on teksti niin pientä että ei sitä näe lukea.

Tuntuu kyllä edelleen oudolta täällä kotona tämä hiljaisuus. Korvani eivät toimi muutenkaan, mutta nimenomaan ne lasten äänet jäävät puuttumaan. Tänään satelee vähän väliä, ei paljon, mutta sen verran että lapset eivät mene ulos. Korttelin lapset ovat etelästä tulleita eivätkä ole tainneet tottua jatkuviin sateisiin. 

Viikko sitten olin kuulemassa viiden lapsen kiljumista ja leikkimistä ja se oli särkeä korvat. Nyt tajuan että rupesin ilmeisesti tottumaan siihen jo. Samanlaista meillä oli kommuunissa Hesassa, viisi lasta touhusi yhdessä, vaikka ei heitä samaan aikaan tainnut viittä olla. Sotken vuosia kun  niistä ajoista on jo yli 40 vuotta. Olisivat ehkä voineet olla, mutta vanhin oli ehtinyt syntyä jo ennen kommuunin perustamista. 

Katselin niitä lapsia ja mietin miten onnekkaita he ovat. Maailmassa on valtavia pakolaisleirejä ja niissä on sekä naisia että lapsia. Pahinta on että Suomen hallitus ei tee päätöstä Syyrian pakolaisleirin suomalaislasten hakemiseksi pois. Ne lapset ovat  Suomen kansalaisia. Niin ovat suomalaisia ne äiditkin, mutta heidän poishakemistaan ei ilmeisesti suunnitella ollenkaan. 

Onhan tämä ongelma. Äidit ovat menneet sinne Isis-morsiamiksi, ilmeisesti sellaisen pitää hyväksyä sharia-lait ja kaikki. Mutta Suomi on allekirjoittanut ja ratifioinut lasten oikeuksien sopimuksen. Niin ja ihmisoikeussopimuksen. Mutta kaikesta huolimatta Suomen kansalaisuutta ei ehkä voi ottaa pois äidiksi tulemisen vuoksi? En oikein käsitä tätä kuviota.

En tiedä onko missään päin maailmaa käsitystä siitä, voiko fundamentalistisesta uskosta parantua. Tarkoitan sellaista uskontoa joka pitää sotimista välttämättömänä, että siis olisi jonkinlainen pyhä sota. Uudelleenkasvatusleireillä puolestaan on totisesti musta maine kun ajattelen esimerkiksi Pol Potin hirmuhallintoa Kambodjassa. 

Maailman hirmuvaltiaat eivät ole suinkaan kuolleet, mutta koko Taliban-al-Quaida-Isis -juttu on käsittämättömän takaperoinen juttu. En käsitä sitä nimenomaan sen takia, että se tuntuu itsetuhoiselta. En tiedä onko olemassa enää muunlaisia lapsia ja naisia tuhoavia yhteisöjä kuin uskonnollisten fundamentalistien yhteisöt. Jonkinlaista kollektiivista hulluutta? 

Sinänsä patriarkaatti tietysti voi hyvin. Tuskin se on ikinä missään kannattanut tyttöjen koulutusta. Tytöt menevät kuitenkin naimisiin, mitä he koululla. Kaikkialla maailmassa tasa-arvosta puuttuu isoja palasia. Naiset eivät ole ihmisluokka, he eivät ole edes vähemmistö, vaan kyllä heitä on yli 50% ihmisistä. Aivan tavallisen patriarkaatin mielestä äitien ei ole välttämätöntä osata lukea ja kirjoittaa, riippuu tietenkin perinteistä? Miten se jälkikasvu sitten tulee löytäneeksi sivistyksen pariin? Tai oppii edes lukemaan ja kirjoittamaan?

Se ehdotonta valkoisten miesten ylivoimaa kannattava porukka niputtaa orjuutettavien joukkoon vielä tummaihoiset miehetkin, vaimoineen ja lapsineen tietenkin. Ihmiset ovat aina matkustaneet, asettuneet jonnekin ja ruvenneet toimimaan yhdessä jo paikalla olijoiden kanssa. 

Ajattelen yhtä Floyd Westermanin biisiä: ”And you came to this land because you wanted freedom, but that you have forgotten now that you are free!”, joka on osa tarinaa Pohjois-Amerikan Yhdysvalloista. Floyd Westerman kuului muistaakseni lakota-heimoon. Tuon älppärin nimi oli Custer died for you sins, jossa nimilaulussa kerrotaan Little Big Hornin taistelusta. Se oli viimeinen ja päätyi valkoihoisen kenraalin tappioon.  Valkoihoiset tappoivat alkuperäiskansat pois tieltään. Joitakin jäi henkiin. Kansansirpaleet alkavat löytää toisiaan vähitellen. Tuho on ollut niin paha, että aivan kaikkea tuskin saavat enää korjatuksi.

Nyt kun Yhdysvallat ja Meksiko riitelevät maahantulijoista ja miettivät rajojen piirtelyä toisennäköiseksi, tosin äänessä on lähinnä Pohjois-Amerikka, niin yhä useammin olen lukenut protestiääniä alkuperäisten asukkaiden suunnalta.  Heidän mielestään rajat olisivat voineet mennä heimorajojen mukaan. Monilla intiaaniheimoilla oli aivan oikeita valtioita ja he tekivät aivan oikeita valtiosopimuksia, mutta eivät aavistaneet että valkoihoiset eivät sellaisista sopimuksista välitä. Ne siis olivat valtiosopimuksia aivan niin kuin eurooppalaisillakin on, kun sotien jälkeen on sovitettu rajoja. Mutta Yhdysvallat on rikkonut ne sopimukset. 

Tuo oli nyt sellainen yritys miettiä, mitä rasismi on. Kummallista siinä on se, että ihmiset kiinnittävät niin kovasti huomiota ihonväriin. Ihmisethän syntyvät tietynvärisiksi eivätkä kykene valkaisemaan itseään vaikka kuinka yrittäisivät. Valkonaamat yrittävät saada rusketusta tummaihoisten ylläpitämien turistirantojen rannoilla, mutta ei se rusketus kestä.