Valta ja sen jako

Nyt pitää miettiä kun SAK jatkaa lakkoa neljättä viikkoa tällä viikolla.  Lakkokevät tämäkin on niin kuin oli kevät 1956, jonka muistan hyvin. Olen välillä ymmällä kun luen Paavo Haavikon Kansakunnan linjaa.  Mutta muutakaan sen ajan yleisesitystä minulla ei ole. Nyt hän käsittelee vuoden 1957 Sukselaisen hallitusta, jossa tuntuu olevan kaikenlaista ilmaa ja kuohuntaa. Yleislakko oli edelliskeväänä:

”Sosiaalidemokraatit olivat hävinneet vuoden 1956 presidentinvaalit, SAK hävisi yleislakon, ja valtion kassa oli tyhjä syksyllä 1956. Tanner palasi keväällä 1957 sosiaalidemokraattisen puolueen puheenjohtajaksi puolueen enemmistön kannan mukaisesti; mutta vähemmistö alkoi erkaantua erilliseksi ryhmäksi, ja sen edustajat menivät mukaan Sukselaiseen hallitukseen syksyllä 1957, samoin kuin SAK kahdella ministerillä. Tulivat viennin vaikeudet, kustannustason ja hintojen nousu, työttömyys, seurauksena devalvaatio syksyllä 1957. Nyt devalvaation jälkihuolto onnistui, koska maailmankaupassa oli menossa tasaisten ja laskevien hintojen kausi. Mutta Sukselaisen hallituksen kaaduttua ei enemmistöhallitusta saatu aikaan, vaan tilapäiset virkamieshallituksen vaihtelivat kesän 1958 vaaleihin saakka. Sosiaalidemokraattinen puolue oli hajoamassa siinä taistelussa  jota enemmistö ja vähemmistö kävivät. Työttömien määrä pysytteli yhä korkeana, ja se radikaalisti äänestäjiä.” (s.153)

Käveltiin äsken lämpimässä tuulessa kauppaan ja huomattiin että hyllyissä oli aukkoja. Nyt on aprillipäivä. Aukot tietysti johtuvat pääsiäisviikonlopun viimeisestä päivästä. Kokonaisia pääsiäissuklaahyllyjä oli raijattu pois.

Yritän lukea Haavikon tekstiä  ja miettiä, mitä instansseja meille on tullut sen sijaan että oli 1950-luvun loppupuolella maalaisliittolainen Urho Kekkonen presidenttinä ja Neuvostoliiton kauppa hänen tukenaan. Ehkä idänkauppa ei ollut vielä vakiintunut? Muistan kyllä että työttömyystöistä oli puhetta vielä 1970-luvullakin. Nyt kun ei ole Neuvostoliittoa vaan on sotaa käyvä Venäjä, niin on sitten idänkaupan sijasta Euroopan unioni, ja uutena presidenttinä kokoomuslainen Stubb. Kekkonen oli vasta aloittelemassa, mutta muistelen hänen olleen kyllä ministerinä jo sodankin aikana. Ulkoministerikin jossain vaiheessa. Kekkonen oli syntynyt vuonna 1900.

1950-luvun lopun asioita tuskin voi verrata tämän päivän Suomeen. Sen verran tietysti että kun on taas suhteellisen isoja lakkoja ja tällä kertaa osapuolena on maan hallitus niin työnantajat ovat jostain syystä halunneet piiloutua hallituksen selän taakse. Aikaa on kulunut ruukinpatruunoiden määräysvallasta. Sillä tavalla tilanne taisi olla sama, että taisteltiin esimerkiksi lakko-oikeudesta. Tuossa sitaatissa näkyy yksi ihmeellinen asia: Sukselaisen hallituksessa oli kaksi SAK:n ministeriä. 

Kun katselin kaupan hyllyjen pieniä aukkoja, tulin miettineeksi sitä, että entä jos tulisin uudet vaalit ja sitten SAK ilmoittautuisi mukaan? Vai oliko meillä ollut monimutkaisempi ja jollain lailla ehkä sallivampi poliittinen kulttuuri 1950-luvulla?  Muistelen että jossain välissä, ehkä seuraavilla vuosikymmenillä, alettiin puhua kabinettipolitiikasta.  Mutta: ”Eduskunnassa oli nyt toisen kerran, sitten vuoden 1917, vasemmistoenemmistö, 101 edustajaa.” (s.153)
Haavikko summaa että oli alkanut Maalaisliiton aika. Maalaisliitto oli perustettu joskus 1800-luvun loppupuolella, sen perusti Santeri Alkio, joka on täältä Pohjanmaan rannikon läheisyydestä kotoisin, muistaakseni Laihialta.  Nykyinen keskustapuolue on sen perillinen. On siinäkin kyllä aika iso ero nykyiseen keskustaan, koska silloin maassa oli vielä jonkinlainen talonpoikaisto. Nykyään on maatalousyrittäjiä.

”Kabinettipolitiikka” kuulostaa salaiselta politiikalta. Voi olla että tavallinen ihminen ei ymmärrä ikinä niitä metkuja ja juonia. Muistan kun näin ensimmäisiä kertoja sanan painettuna, ajattelin Madame Tussaudin vahakabinettia, jonka olin nähnyt Lontoossa.

En ole onneksi joutunut olemaan politiikassa mukana. Tiedän kyllä että kyse on vallan jaosta. Ja siitä että valta kuuluu aina kunakin ajanjaksona jollekin ihmisryhmälle jolla on kannattajia ja joka heidän voimallaan saa aina joksikin aikaa valtaa. Valta on suhteellista niin kuin se demokratioissa on. Ja nytkin käsittääkseni ihmiset tietävät sen, että ilman puolueita meillä ei olisi ihmisoikeuksia tässäkään maassa. Lakot ovat laillisia ja ne perustuvat ihmisoikeuksiin. Ihmisoikeudet ovat asia joka on keskellä ja niistä on kaikissa ihmisyhteisöissä täytynyt aina taistella. Onneksi suurin osa taisteluita on ollut tuota n.k. kabinettipolitikointia, vaikka sana onkin semmoinen joka viittaa salaisiin pöytäkirjoihin.

Suoraan Kekkosen ajan alkua ei voida verrata Stubbin ajan alkuun. Mutta Venäjästä on edelleen kyse. En muista tavanneeni 1950-luvulla ketään joka olisi ollut oikeasti rikas tai edes erityisen hyvintoimeentuleva.  Sitten: silloin 1950-luvulla oli sodasta vasta toipuva Eurooppa eikä mikään maa ollut todella huomattavasti toista vauraampi. Länsi-Saksan talousihme oli kyllä aivan ilmeisesti tulossa. Vauraudella on aina merkitystä tulonjaossa ja sitä kautta poliittisissa puolueissa.

Nuori elokuvaohjaajan, kirjailijan ja poliitikon alku Jörn Donner oli käynyt Itä-Berliinissä 1952 ja kirjoitti olemisestaan kirjan. Ei hän oikein pitänyt siitä mitä näki eikä nähnyt sillä paljon tulevaisuutta. En muista milloin se muuri idän ja lännen väliin rakennettiin, 1960-luvun alussa ehkä, 1961? Haavikko kirjoittaa:

” Samaan aikaan tiukkeni tilanne Keski-Euroopassa, kun  Neuvostoliitto läntisen Saksan  läntisen Saksan taloudellisen ja sitä seuranneen sotilaallisen vahvistumisen  takia  vaati Berliinin kysymyksen ratkaisua eli kaupungin siirtämistä idän valtapiiriin ja siis neljän vallan viimeisen yhteisen toimintamuodon, Länsi-Berliinin miehityshallituksen lopettamista. Berliini ja sinne vievät kulkureitit olivat 50-luvun loppupuolella se käytävä, joka näytti toimivan kuin Puolan käytävä  vuonna 1939, kriisin aikaansaajana.”  (s.154)

Olen kuunnellut jo vuosia Ylen toimittajan Maija Eloheimon radio-ohjelmaa nimeltä ”Brysselin kone”. Toimittaja jäi viime viikolla eläkkeelle. Mutta Areenassa on vieläkin hänen ohjelmiaan ja niistä saa oikein hyvän kuvan siitä, miltä EU vaikuttaa tällä hetkellä.  Ja on myös hyvä, että radion (siis Ylen 1) muissakin ohjelmissa on EU-parlamentin suomalaisia jäseniä kertomassa mitä ollaan tekemässä sen tai tämän jutun suhteen. Näinä viime aikoina eniten on tietysti ollut kyse Ukrainan avustuspaketeista. On avustettava, koska kyse ei ole EU:n käymästä sodasta. Mutta on sota uudelleen Euroopassa eikä se ole turvallista.

Varsinkin nyt pääsiäisviikolla olen tullut miettineeksi sitä, miten sitten rauha voitetaan. Aivan varmasti sota vie kurjuuteen ja sekasortoon tulevaisuudessakin.  Olin niin kuin moni muukin kuvitellut että ainakaan sotimiseen ei enää palattaisi. Sotia kyllä on, mutta ne ovat olleet pieniä ja paikallisia. Ei niistäkään ole mitään hyvää seurannut.

Kaupassa ei ollut paljon ihmisiä tänään. On toinen pääsiäispäivä ja maanantai. Radiossa kerrottiin että etelässä Helsingin, Vantaan ja Espoon yllä on ollut joku kaasun ja viemärin sekoitus ilmassa ja samoin kuin Venäjän Pietarin kaupungin ympärillä venäläisen tietolähteen mukaan.  Täällä ei ollut teollisuuslähteestä tulevaa hajuongelmaa. Voi se tietenkin olla tulossa. Ainakin tuulee lujaa etelän suunnasta.

On (niin kuin aina) vaikea sanoa voiko pelkästään omin aistein saada aivoihinsa asti tieto siitä mitä tapahtuu ja mikä siitä on tärkeää. Pihalla kyllä Terijoen salavissa on selvästi sellaista vihreää jota ei ole ollut tähänastisessa talvessa, joka on ollut säiden suhteen outo. Kevät voi olla tulossa.
Päässä soi Bob Dylanin kappale nimeltä Mr. Jones: 

You raise up your head and you ask, ”Is this where it is?”/And somebody points to you and says, "It's his”/And you say, "What's mine?”/ and somebody else says, "Well, what is?”/And you say, "Oh my God, am I here all alone?”/But something is happening and you don't know what it is/”Do you, Mr. Jones?