27.11.08

Uneton kaamoksessa




Useampi uneton yö takana. Se alkaa olla suhteellisen normaali olotila, koska aina on pimeää. Ei ole väliä milloin nukkuu. Jostain pilvien välistä silti tihkuu valonväreitä, joten kun yöllä nousee ylös kirjoittamaan, niin riipustuksia päivätajunnassa on kaikesta huolimatta vaikea ymmärtää. Aivojen melatoniini-hormonitaso on vuodenkierrossa alhaisimmillaan.

Olisi siis nukuttava öisin. Vai onko tässä jotain mieltä: ”Minä en nyt vain ymmärrä, miksi kollektiivista traumaa on pidettävä väen väkisin hengissä.”? Oletan nähneeni sotaisia unia, joissa mielikuvat ovat takertuneet toisiinsa, johonkin luettuun ja kuultuun, ehkä olen ajatellut keltapaitaisia Thaimaan lentokentän valtaajia tai ehkä kahta kirjaa jotka tulivat toinen toisensa perään, Vladimir Bartolin Alamut ja Don DeLillon Putoava mies.

Kaikissa tapauksissa on kyse jonkinasteisesta kollektiivista. Kun kollektiivi kokoontuu jonkun asian ympärille, se saa pelkästä massasta tukea itselleen ja muodostaa ajamastaan asiasta itseoikeutetun, kyseenalaistamattoman, suorastaan totuuden. Siinä on aina konflikti lähellä.

Alamutin menestys laukaisi shiialaisuuden nousun muinaisessa Persiassa. En tunne islamin historiaa niin hyvin että voisin sanoa jotain varmasti, mutta kun linnake on aivan silkkitien varrella, niin kyllä sitä tietä kulkivat myös aatteet, ajatukset ja uskonnot.

Itse kirjassa pidin erityisen paljon eräästä oudosta käänteestä. Lahjakas fedaji, nuori sotilaskoululainen, osoittautui pystyväksi miltei kaikilla koulutuksen osa-alueilla: sotilastaidoissa, astronomiassa, profeetta Muhamedin (Muhammad?) vävyn ja serkun Ali ibn Abi Talibin, ensimmäisen imaamin, oppien tulkinnassa, geometriassa ja aritmetiikassa, mutta erityisesti runoudessa. Se olikin Alamutin hallitsijan Hasan ibn Sabbahin erityissuosiossa, koska hänen ystävänsä oli kuuluisa runoilija Omar Khaijam.

Vaikka fedaji oli koulutettu assassiiniksi, itsemurhaterroristiksi, niin hän tuli paratiisiin pääsemisensä sijasta pettäneeksi johtajansa, horjui ”oikean” ja ”väärän” opin välillä. Mutta Hasan päätyi keskustelun jälkeen surmaamisen sijaan päästämään lahjakkaan oppilaan vapauteen. Outo diktaattori. Poika lähti Intiaan.

Sitten pitäisi yhtäkkiä kääntää pää 180 astetta ja ymmärtää minkä vuoksi New York ja sen asukkaat ovat pitäneet kynsin hampain elossa kaksoistornien tuhon ja yli 2000 ihmisen kuoleman muistoa ja kehittävät siitä tehokkaasti traumaa. Sitä tarkoittaa putoava mies. En usko että kukaan meistä televisiota 11.9.2001 katsoneista on unohtanut torneista putoavia hahmoja.

Mitä kollektiivinen trauma palvelee?

Yhdysvallat vastasi hyökkäykseen heti niin että valjasti koko sotilaskoneistonsa tuhoamaan Afganistania, jossa tuhannet ja tuhannet ovat kuolleet sen jälkeen. Tuhoaminen ei ollut missään suhteessa New Yorkille ja sen asukkaille aiheutettuun tuhoon.

Kollektiivisen tuhon keskellä suru ei ole koskaan tarpeeksi. Mutta muistamista ainakin nämä kaksi kirjaa palvelevat.

Moni muistaa myös vaatimuksen ”Se maa on pommitettava kivikauteen!”. Afganistanin teknologistaloudellinen tilanne tuskin oli kovin kaukana kivikautisista elinkeinoista ja kulttuureista. Varmuuden vuoksi amerikkalaiset kokivat tärkeäksi usean hääjuhlan pommittamisen. Ei tule jälkikasvua.

Islamilaiset kuulivat omin korvin kun suuren ja mahtavan maan presidentti lupasi aloittaa ristiretken terroristeja vastaan.

Toisella puolen newyorkilaiset asukkaat ihmettelivät miksi joku vihaa heitä noin paljon. Eivät olleet seuranneet maansa ulkopolitiikkaa.

Mutta kumpikaan osapuoli, öljyn tuottajat sen paremmin kuin öljyn ostajatkaan, eivät ymmärtäneet minkälaisessa maailmassa nyt eletään. Tänä harmaana talvipäivänä ajattelen öisistä raapustuksistani, että koulutus on ajettu alas. Onko missään koskaan kasvatettu ihmisiä toisenlaisten ihmisten kunnioitukseen ja ymmärtämiseen?

Jos meidän pitäisi olla globaaleja (tässäkin maassa), niin meidän pitäisi kouluttautua heti omien nurkkiemme siivoojiksi. Ensimmäiseksi pitäisi ilman muuta siivota oman pään hämähäkinseitit pois.

Mistä tulisi perusasioiden oppimisen halu? Entä mistä terve itsetunto ja identiteetti?

13 kommenttia:

Leonoora kirjoitti...

Ripsa, olen itsekin huomannut, että kun lukee tai kirjoittaa intensiivisesti yli normaalien ihmisten nukkumaanmeno ajan yli, saa hieman odotella unen tuloa.
Aivojen generaattori pyörittää ajatuksia pysähtymättä kaikesta maan ja taivaan välillä.

Parantavana keinona olen ainakin itse huomannut ajatuskoneiston lepuuttamisen ja lomauttamisen mahdollisimman vähille virikkeille.
Ja sitten on yritettävä mennä välillä muutamana iltana aikaisin nukkumaan, mikä joskus onnistuukin. :)

Ei tietenkään paljon lohduta globaaleja kauheuksia ajatellen, mutta joskus on hyvä muistaa lause, joka kulki jotenkin niin, että on hyväksyttävä ne asiat joita ei voi muuttaa jne. vai mitenköhän se sanasta sanaan menikään?
Ei kaikkia maailmassa tapahtuvia kauheuksia voi hyväksyä, mutta on myös muistettava pitää huolta, ja suojella joskus myös itsestään.

Ripsa kirjoitti...

Njooh, toisaalta se tuo nukkumattomuus ajatuksineen myös antaa energiaa.

Voisi ehkä armahtaa itseään joistakin uutisista, mutta taisin äsken sanoa, että se runoilijapoika lähti Persiasta Intiaan.

Kaikki liittyy kaikkeen ja oma olemassaoloni Mumbain ja Thaimaan ihmisiin aivan yhtä lailla. Sitä on vaikea väistää.

Anonyymi kirjoitti...

Nice picture!

I.O.Rumdum kirjoitti...

Sisar Ripsa,
kaiken kaikkiaan hyvin puhuttu.

"Kun kollektiivi kokoontuu jonkun asian ympärille, se saa pelkästä massasta tukea itselleen ja muodostaa ajamastaan asiasta itseoikeutetun, kyseenalaistamattoman, suorastaan totuuden. Siinä on aina konflikti lähellä."
Katsoin juuri pari päivää sitten Jonestownista tehdyn dokkarin. Sekin loppui konfliktiin.

Ripsa kirjoitti...

Mickey, I suspect I've sent you the picture before. But that's how it looked in our back courtyard two days ago.

Ruu, niin taisi olla tuo Jonestown eka isompi ryhmäitsemurha. Oliko nyt niin että ketään ei jäänyt kertomaan miksi lapsetkin piti tappaa?

Itse kultista taitaa olla jo aikaa. Puhutaanko me nyt samasta asiasta, siitä uskonnollisesta yhdyskunnasta jossain Etelä-Amerikassa?

Tai aatteles, Ruu, sitä kun kävit Kioton temppelissä ja sitten siellä oli se omituinen lahko joka tappoi ihmisiä Tokion metroon sariini-kaasulla? Siis samassa maassa!

Minä en oikein tiedä miten mihinkään fundamentalismiin voisi suhtautua. Järkipuhe ei tehoa, tunteisiin on jo vedottu niin lujaa, että ihmiset ovat sokeita ja kuuroja.

I.O.Rumdum kirjoitti...

Joo, se Jonestown perustettiin eteläamerikkalaiseen maahan, viidakkoon, fundamentalistisaarnaaja Jim Jonesin toimesta. Jim Jones oli kamankäyttäjä ja ajattelin dokkaria katsoessani, että hän tais vetää amfetamiinia ainakin, koskapa oli täysin vainoharhainen. Saattoi olla mielenvikainenkin. Mutta mikä tuli ensin, pähkähulluus vai kamankäyttö?

Kuolema tuli kaikille eikä sillä ollut väliä olitko mummo vai lapsi. Konflikti tiivistyi, kun kalifornialainen poliitikko lähti muutaman lahkoon kuuluvan henkilön sukulaisen ja parin lehti-ihmisen kanssa katsomaan, että mitä siellä viidakossa touhutaan. Jones tapatti suurimman osan vierailijoista juuri kun he olivat menossa paluulennolle. Pari pääsi pakenemaan viidakkoon. Sen jälkeen Jones piti puheen lahkolaisille (hän oli totuttanut heidät systeemiin, jossa hän kovaäänisellä kutsui kokoon koko porukan -usein keskellä yötä) ja sanoi, että nyt on tullut aika. Dokumentin mukaan kaikki eivät halunneet kuolla, mm. Jonesin vaimo yritti pelastaa lapset, mutta kun lapsille on syötetty myrkky, Jonesin vaimo otti vapaaehtoisesti myrkyn. Jonesin vaimo oli onnistunut lähettämän oman parikymppisen poikansa pois leriltä vain paria päivää aikaisemmin eikä antanut hänen palata sinne, vaikka Jones yritti saada pojan palaamaan. Vaimo aavisti, että lopun aikoja eletään. Vaimon rooli onkin mielenkiintoinen. Mikä oli hänen motiivinsa tukea Jonesia, vai yrittikö hän toimia ihmisten pelastajana ja oli siksi Jonesin kanssa? Joukkokuolemasta paikan päällä viidakossa selvisi vain yksi mummo, joka meni piiloon sängyn alle, kun Jonesin kovaääninen käski kaikkien tulla kuuntelemaan häntä.

I.O.Rumdum kirjoitti...

Ripsa, luetko sä kirjoja englanninkielellä?

Ripsa kirjoitti...

Muistin oikein. Että ne olivat amerikkalaisia uskoon hurahtaneita ja menivät muualle, koska USA:n puolella ehkä on vielä jokin roti.

En ole katsonut tarkemmin että mitä siinä uskossa piti olla, mutta varmaan ainakin paratiisin. Muu kai ei olisi mahdollista, jos yrittää ihmisiä tekemään itsemurhan.

Amfetamiini on piristävä huume ja käsittääkseni pitkään käytettynä tekee ihmisen ensin vainoharhaiseksi, eli suomeksi sanoen tekee reikiä päähän. Suoneen vedettynä se tuhoaa ensin pienet verisuonet ja sitten vähän suuremmat ja aiheuttaa kuolioita. Kaamea aine.

Kokaiini on samankaltainen huume, siis alunperinhän sitä ovat käyttäneet Bolivian vuoristo/ylänköintiaanit, pureskelleet koka-pensaan lehtiä että jaksavat kulkea kuljettamassa tavaraa myyntiin laaksoihin.Lehtien pureskelu ei aiheuta käsittääkseni reikiä päähän, koska vuoristointiaanit ovat vahvaa porukkaa ja matkat hirmuisen pitkiä.

En muista kuulleeni että saarnaaja Jones olisi ollut mikään nisti, luulin että kyse on vain uskonnosta "parhaana huumeena", mitä se monille ihmisille selvästi onkin.

Joo, luen paljon englanniksi, puhun englantia Leon kanssa täällä keskellä Vaasaa. Meillä on hyvä kirjasto sikäli että siellä on uusiakin englanninkielisiä kirjoja, sen sijaan kirjakauppa on huono, pieni suomalainen, jossa varmaan eniten myydään koulukirjoja.

Divarit ja kirpparit sensijaan ovat hyviä jopa englanninkielisessä mielessä. Vaasa oli aikoinaan satamakaupunki ja sen lisäksi täällä asuu jonkin verran ulkomaalaisia, joten englanninkielisiä on tainnut olla jonkin verran aina.

Silloin kun olin vielä päivätöissä, oli varaa jopa pitää Hesan Akateemisessa kirjatiliä. Fiktio ostettiin kaikki englanniksi. Ja iso osa tietokirjallisuudesta myös.

Onneksi siis on talvihämärän päiviksi lukemista.

Anonyymi kirjoitti...

Olen nyt nähnyt kaksikin dokumenttia Jim Jonesista ja molempien mukaan hänellä oli vakava huumeongelma. Myös tässä dokkarissa eloonjäänyt poika kertoo näin isästään. -ruu

Ripsa kirjoitti...

No se selittää miksi jäit miettimään äidin roolia.

Yleensä äidit varmaan tuollaisessa tilanteessa ovat helisemässä: toisaalta pitäisi suojella lapsia, toisaalta mies vaatii uskollisuutta.

Leonoora kirjoitti...

Näin dokumentin. Siellä ne makasivat uskolliset seuraajat lopuksi kuolleina maassa.

Karmivaa on miten joku yksilö saa joukoittain ihmisiä valtaansa.
No, esimerkkejä löytyy, lähempää ja kauempaa. Edelleen. Isommassa ja pienemmässä mittakaavassa.

Eri uskontokuntiin kuuluvat lapset manipuloituvat tietysti kulttuuriensa kautta kasvaessaan tiettyjen tapojen ja rituaalien mukana väistämättä, mutta että aikuiset alkavat seurata jotakin "gurua" sokeana?
Siihen tarvitaan tietysti herkästi manipuloituva persoonallisuus, ja elämäntilanne, jolloin haluaa luovuttaa jollekin vahvemmalle oman elämänsä hallinnan.

Vastenmielisinä koen nämäkin taivaskanavienkin paasaavat manipuloijat ja vallankäyttäjät.

Emmi Juutilainen kirjoitti...

Toivon Ripsasein, että Mr.Sandman vierailisi säännöllisemmin Olympos-vuorella.

Unettomuutta täälläkin ja kun nukun, huomaan olevani kaksin pienessä huoneessa pommimiehen kanssa, kuten viime yönä.Hän ilmoitti meidän tuhoutuvan minuutin päästä, kuten tuhannen muunkin. Sen jälkeen on miljoonan muun vuoro.

Unessa tilannetta ei kyseenalaista eikä osaa panikoidakaan, mutta herätessään on onnellinen alkavasta päivästä.Elämästä.

Liekö tämä tällaisten unien tarkoitus?

Ja lisäksi: päätin ottaa "Putoavan miehen" lukulistalle.

Ripsa kirjoitti...

Noora, olen aika varma että yksi selitys heittäytymiselle gurujen valtaan - olivat ne sitten poliittisia tai uskonnollisia liikkeitä - on se tosiasia että ihminen on laumaeläin.

Minulla on se tunne että tämänhetken pahoinvoivassa hyvinvointivaltiossa yleinen mobbaus ja kiusaaminen, ynnä yhä yleinen häiriköiminen ja vandalismi, voi johtua siitä, että on tunkua gurun ja johtajan paikalle.

Aiheesta puhui eilen vai toissapäivänä minusta perusteellisesti ja hyvin Finnsanity blog. Se kannattaa lukea, vaikka se on pitkä postaus.

Emmi-kulta, juttu on niin, että unihiekkamies vain väistää vanhemmiten meikäläisen nukkumapaikan herkästi. Mikä on täysin järjetön juttu, koska kaikkien kolotusten ja nivelten naukumisten vuoksi pitäisi päinvastoin saada unta vähän lisää!

Suden hetkenä (n. klo 3-4 yöllä) herääminen on juuri tuollaista, useimmiten silloin herää syvästä unesta ja painajaiseen. Luin juuri jostain että painajaiset ovat jäänne ihmisen varhaiskaudelta, jolloin metsästäjä-kerääjäheimolaisten piti olla varuillaan aina.

Mutta en tiedä onko tämä spekulaatio totta. Siis ei kuulosta ihan tieteelliseltä.

Tjaah, vai "Putoavan miehen" otat. Saas nähdä mitä olet sinä siitä mieltä. Minä olen edelleen monta mieltä, enkä yhtään varma siitä, onko kirja edes hyvä.

Mutta on kiinnostavaa nähdä mitä sinä siitä sanot.