22.7.09

Missä kuljin taas

En oikeastaan kulkenut missä kuljin. Kun pääsin hyvän emäntäni, vanhan ystävän luo, parvekkeelta avautui huimaava näkymä. Vanhan koulukaupunkini sydän. Tuosta raatihuoneesta vähän alas ja oikealle oli ravintola Otava, jossa kuunneltiin maanantaisin jameja.







Se oli ennen näitä festivaaleja. Se oli ennen kuin olimme päässeet siihen pisteeseen, että saimme festivaalien pitämisen päätetyksi, joukolla. Talkoilla, lupia ja rahoja kerjäämällä. Minäkin, umpihumanisti, sain muutaman maksetun mainoksen Tampereelta asti.

Pori Jazz alkoi vuonna 1966, jolloin olin mukana yhtä paljon kuin perustamassa Sadankomiteaa, nuorisoteatteria ja elokuvakerhoa. Ei siinä ole mitään ihmeellistä: me olimme ensimmäinen suuri ikäluokka. En ole varma olivatko Sadankomitea ja ne kaikki muut samana vuonna mutta niillä main.

Olin päässyt menneisyyteni sydämeen yhtäkkiä ja odottamatta.

Mukana oli kaikenlaista porukkaa, mutta meitä yhdisti tietysti vahva muutoksen halu. Pori oli nukuksissa. Me kuljimme unessa sen kaduilla, kouluteitä, silloin vuosi pari aiemmin. Sitten mentiin kuka minnekin, mutta kesäisin johonkin aikaan olivat aina festarit.

Nyt on areena joka avautuu etelärantaan, Kirjurinluotoonkin on silta. Juuri tässä kuunnellaan arvoisaa paneelia, jossa otsikon mukaan kehotetaan: ”Älä vanhene, ei sinua kukaan hoida!”. Hirmuisesti siinä sitten huudettiin apuun vapaaehtois- ja omaistyöntekijöitä, poliitikkojen ja työntekijöidenkin puolelta.






Jälkeenpäin kuljettiin hieman allapäin takaisin asuntoon, piti haukata jotain koska seuraava juttu tulisi jo ihan hetikohta. Ei ihan heti mutta pian, ja piti saada puhutuksi. Mukaan liittyi lievästi kiihtynyt eläkkeellä oleva naispappi, joka todisti että ei viitsinyt tuolla ääneensä sanoa, mutta ei se niin hääviä ole tässäkään kaupungissa. Joku toinen sanoi että vanhusten hoidon alassyöksy hoitaa jo itse itsensä.

Niinpä kai.

Kuljin katuja ja asuin samassa korttelissa jossa asuin lukion viime vuosia käydessäni. Tori oli täynnä hilpeyttä ja hauskuutta, emmekä olleet köyhiä emmekä kipeitä vaan ostimme graavilohta ja siikli-perunoita. Ja Frascati-valkoviiniä, jota parempaa ei lämpimässä kesässä voi edes kuvitella.

Palanen Italiaa klassisistisessa kulttuurimaisemassa – Suomessa.

Sitten puhuivat isotherrat oikein screenillä Suomen brändäyksestä. Siinä oltiin keskellä jazzkatuja, useimmat varmaan vähän hölmistyneinä. Suomihan olemme me, eikä meistä voi tehdä brändiä mahtikäskylläkään! Sisään sinne Areenaan emme mahtuneet.

Mutta tavattiin ihminen, joka oli kiinnostunut kaikesta torilta ostetusta hyvästä ja pitkän lounaan jälkeen siitä hyvästä ajelimme tyytyväisenä hänen asuinmaisemiinsa, tehtaan piipun varjoon, Ahlströmin tehtaan ja Maire Gullichsenin maisemiin.

Olen minä ennenkin tiennyt että ilman rahaa ei ole kulttuuriakaan. Mutta en käsitä miksi meitä ei koskaan koulusta viety retkelle tänne suojeltuun tehtaan maisemaan? En ollut tiennyt että jotain niin kaunista on aivan Porin lähellä, Kaunismäellä.





Minua haastateltiin radioon. Porin jatsareiden historiikki ei ole sanallakaan maininnut meitä likkoja, jotka ideoimme ja puuhasimme aivan taatusti yhtä paljon kuin Porin lyseon ja yhteislyseon uljaat poijat. Ei varmaan kukaan meistä tullut ajatelleeksi että sukupuoli olisi ajattelussa ja työnteossa jollain lailla hirveän oleellinen asia. Siis silloin. Kuuskytäluvulla ja Suomen Porissa.

Vieläkin ihmettelen että olimmeko oikeasti olleet niin näkymättömiä vai oliko meitä kenties ollut siellä lainkaan. Siis yhtään ainutta?

11 kommenttia:

anitak kirjoitti...

Niin se on että likkoja ei kyllä mainita missään, ei koskaan, elleivät ne tee sitä itse.

Ripsa kirjoitti...

Niin Anita, ja ihan samaa kertoo muusa-postauksesi surrealisteista...

Ajattelin matkalla että oltiinko me likat niin sinisilmäisiä. Ehkä. Mutta isä opetti minulle että ei likkojen ja poikien välillä ole aivotoiminnassa niin suurensuurta eroa että se missään sosiaalisessa tai älyllisessä toiminnassa näkyisi.

Rita kirjoitti...

Lomaraporttisi poikkesi tavanomaisista, jos ajatellaan että tavanomainen on missä hotellissa oltiin, mitä syötiin, mitkä nähtävyydet ja huvitukset.

Sinun kanssasi pääsimme 60-luvun Poriin, opiskelijoiden aktivismin henkeen, aatteen paloon... Historia ja kulttuuri. Yhteiskunta. Pohja tulevalle. Italiakin vilahti.

Kaduillas, koulutie. Innoittavaa.

Ripsa kirjoitti...

Niin Rita, kaikista niistä Yhdistys 9-yhdistyksistä, rauhanliikkeestä, 50-luvun modernismista alkoi vähitellen varmaan se epäilys että ei tämä ole se yhteiskunta josta koulu puhui.

Eli käärittiin hihamme ja ruvettiin töihin. Tulivat työttömyyskorvaukset, asumistuet, opintolainat (meillä 1965 tai suunnilleen opiskelumme aloittaneilla ei ollut edes opintolainoja vielä! opintotueista ei osattu edes haaveilla), vähitellen mutta tulivat kuitenkin. Piti tehdä työtä yhdessä niiden saamiseksi.

Tätä nykyhetken pirstaloitunutta olemista ei oikein YHTEISkunnaksi voi kutsua...

A-K.H kirjoitti...

Miten kukaan voi asua Porissa?

Ripsa kirjoitti...

Varmaan ainakin sellaiset jotka ovat syntyneet siellä. Eivät paremmasta tiedä kuin hyytävästä Selkämeren tuulesta ja loskasta marraskuun pimeydessä, kun torin ainoa valopilkku on Klubi-mainos.

Mulla sentäs oli siellä täti ja setä ja yksi serkkulikka, mutta kamalan pieni.

Äkkiä sieltä pääsi Turun kautta Tukholmaan. Turkua minä kyllä ihmettelen vielä enemmän, että miten siellä kukaan elää, varsinkin kun kaikki menivät vain ohi.

Tukholma oli kuuskytäluvulla ulkomaata.

Mutta Porissa oli kyllä säpinää silloinkin.

A-K.H kirjoitti...

Olen kuullut sanottavan, että Porin ympärillä ei ole kuin Satakunta. Heikki von Hertzeninkin ympärillä oli Tuhatkunta.

Ripsa kirjoitti...

Mikäs se Tuhatkunta oli, en nyt muista?

Kun olin Porissa, niin kuuleman mukaan ministeriössä ja seutukaavaliitossa tms. suunnitellaan että Satakunta vaihdetaan Kymmenkuntaan.

Satakunta ei ole tarkoittanut aikoinaan sataa kuntaa, vaan se on ollut jokin yleisgermaaninen mittayksikkö, mutta en muista oliko se alueen vai väestön suhteen.

Leonoora kirjoitti...

Ripsa

Porissa en muista ainakaan koskaan käyneeni, ellen sitten bussilla jollakin luokkaretkella. Mukavaa li jokatapauksessa lukea matkakirjoitustasi.

Lieneekö "toimikunta" nyt sitten saaneet Suomi-brändin valmiiksi ja kehitellyksi.

Kyllä ekolooginen ja todella kaikkea mahdollista kierrättävä luomu-Suomi olisi paras brändimme.
Puuta, vettä ja raikasta metsien puhdistamaa ilmaa täällä vielä on.
Kun vielä saataisiin kansalaiset todella herätetyksi kunnioittamaan luonnonvarojamme ja edistämään alueittemme kestävää kehitystä pois krääsän keruusta ja kertakäyttökulttuurista, niin mikäpä meidän olisi täällä eleä.

A-K.H kirjoitti...

Kymmenkunta riittää sinne Nakkilanjoen laaksoon. Tuhatkunta oli - jollei vieläkin ole - Kokoomuksen opiskelijajärjestö. En ole ihmeemmin seurannut politiikkaa. Herroja voin haukkua terveydekseni vanhasta tottumuksesta.

Ripsa kirjoitti...

Noora, ovat ne aivan erinäköisiä, Joensuu ja Pori. Porissa näkyy vieläkin mennyt rikkaus. Tuolla ekakuvan näkymättömissä olevassa osassa, oikealla, on joku kaupunginviskaalin talo tai mikälie, mutta alunperin sen oli rakentanut itselleen joku Puuvillan, Rosenlewin tai muun ison yrityksen pohatta kaupunkitalokseen ja fasadi on kopioitu Venetsian kaupunkitalosta.

Jostain syystä Porin keskusta, siis Raatihuoneen ympäristö rantaan asti on säilynyt 60-luvun rakennusvimmalta. Se on hieman pramean näköinen, mutta aika nätti keskusta, muutaman korttelin kokoinen.

Kalevi, joo, voi niitä haukkua, mutta kun kävin Ahlströmin tehtaan työntekijöiden talossa, sisällä asti, niin täytyy kyllä yks asia sanoa ja se, että patruuna on pitänyt hyvän huolen työväestään.

Samanmoista olen nähnyt Voikkaalla (jonka paperikone ajettiin toissavuonna vai milloin alas) ja Valkeakoskella, mutta nyt vasta näin Ahlströmin maisemat.

Ainut mikä pilasi kokemuksen oli likainen vesi. Teollisuutta oli rannalla niin paljon, oli Vuorikemia, valtava satama ja muuta, että surutta laskivat siihen suistoon lipeänsä ja Selkämeri oli täynnä silmättömiä silakoita.

Sen sijaan näitä nuoria broilereita riittää kyllä haukuttavaksi - olivat ne sitten oikealla tai vasemmalla tai keskellä.

Tämän päivän huvittavin uutinen tuli yhden kukkopojan suusta uutisissa: pienet eläkkeet sentäs ens vuonna jätetään ennalleen eikä niitä leikata. En sitten tiedä onko minun eläkkeeni pieni vai iso...