20.3.12

Arvo ja tasaus



Kevätpäivänseisaus. Sen lisäksi kalenterissa oli karkauspäivä viime kuussa. Kaiken huipuksi ensi viikolla on käännettävä kelloja johonkin suuntaan. Junat pysähtyvät tunniksi joillekin asemille. Siis keskellä yötä. Junan seisomisessa keskellä yötä on aavemainen fiilis. Voi kuulla se puuskahtavan ja huokaisevan.

Muistan hyvin höyryveturien vetämät vaunut Seinäjoen asemalla. Piti hyppiä kurkkaamassa 1. luokan ravintovaunun hienoja ihmisiä. Ne puolestaan epäilemättä tahtoivat konduktöörin loihtivan jostain pimennysverhot asemien seisomisajaksi, kun nuo likaiset lapset...

Juliaaninen kalenteri jo tiesi, ettei ajanlasku ole aivan selvä, vaan pitää ottaa kiinni, muuten kahdeksas kuukausi onkin yhdeksäs tai päinvastoin. Sekoilin sen verran paljon planeettojen konjuktion kanssa, että en yritä selittää kalenteria yhtään tätä enempää.


Mutta vuodenaika on muuttumassa. Nyt jo kuuden, seitsemän maissa aamulla on niin valoisaa että silmät aukenevat. Mutta ne pahukset eivät sulkeudu vastaavasti yhtään aikaisemmin illalla, vaikka on pimeää.

Kuvista näkee että elän keskellä viidakkoa. Viidakko söi verhot.

Kaupunki sotkee jossain määrin ajantajua. Olisi kivaa asua jossain saaressa, josta pääsisi äkkiä vesibussilla kaupunkiin, jos pitäisi mennä. Minulla olisi pieni soutuvene, jolla voin käydä onkimassa, heittämässä virveliä, pudottamassa katiskan ja jos saisin kumppanin, laskemaan verkot. Meidän isäntä ei ole kovin innostunut veneistä. Voisi tulla liikaa soutamista ja huopaamista.



Lidian olisi opittava syömään kalaa. Hyvä on, voin luvata keittää kalat häntä varten. Mutta en mitään muuta! Kyllä hänen on tiedettävä ominaislaatunsa, viimeinkin, ja vähitellen hän voisi luopua eläinruu’ista. En usko että ne ovat edes kovin terveellisiä. Lukuun ottamatta tauriinia, joka auttaa silmiä säilymään terävinä. Ihminen ei tarvitse tauriinia, vaan D-vitamiinia.

Muuttamisesta ei todennäköisesti tule mitään, sillä vesibusseja ei ole. En aio opetella käyttämään moottorivenettä. Sellainen pitäisi kaikenlisäksi ostaa.


Eilen oli Minna Canthin ja tasa-arvon päivä. Radiossa haastateltiin Canthin elämänkerran kirjoittajaa. Elämänkertoja on useita, tämä on uusin. Radiossa sanottiin monta kertaa Minna Canthin nimen yhteydessä, että tämä on ainut merkittävälle naiselle omistettu suomalainen juhlapäivä. Ei sanottu että tässä on merkittävin suomalainen nainen.

Pitäisikö keksiä lisää naisia joiden syntymäpäivänä voi vetää lipun salkoon? Minä kiinnitin huomioni siihen, että kirja oli elämänkerta, eikä kirja Canthin kirjoitustöistä. Luulin että ne ovat tärkein asia, näytelmät, lehtijutut, kaikki se mitä hän teki kauppiaan työnsä ohessa Kuopiossa.


Ja olisi mukava tietää millainen kauppias hän oli. Ehkäpä hän osasi markkinoida näytelmiään ja lehtijuttujaan hyvin? Ehkä hänet muistetaan tämänkin vuoksi omista ansioistaan?

Homsantuun repliikki kannattaa pitää mielessä:
-Teidän lakinne ja oikeutenne, niitähän minun pitikin ampua!

Se on merkittävä repliikki.



12 kommenttia:

marja-leena kirjoitti...

Jos olisin kasvanut Suomessa, olisin varmaan lukenut monta tunnettua kirjailijaa, myös Minna Canthia. Tunnen olevan aivan oppimaton Suomen kirjallisuudesta jotta on vaikea keskustella siitä. Olen lukenut näin netistä jonkin verran heidän elämästä ja työstä. Kiitos vain, poimin opintoa täältä!

Mikä on tuon ihanan kukan nimi? En edes muista englanniksi. Äidillä oli, vaikka pienempi riippuvainen, josta olin kasvattanut siitä itsellenikin. IIkävästi se paleltui yhtenä talvena liian kylmässä viherhuoneessa.

penjami kirjoitti...

Todellakin, etpä juuri verhoja enää tarvitsekaan. Meillä taas tuli talvella ikkunalaudoille tilaa, kun viime vuonna kauniisti kukkinut kärsimyskukka kuoli,samoin tuoksupelargoni. Joko hoito oli ala-arvoista tai sitten ne eivät vain jaksaneet uskoa kevään tuloon. No, onpahan nyt tilaa esikasvatella taimia kesäksi.

Ripsa kirjoitti...

Marja-Leena,

Minna Canth syntyi 1844. Eli suuriruhtinaanmaan Suomeen. Suomi oli ensimmäinen maa jossa tuli yleinen ja yhtäläinen äänioikeus, eli 1906, kaikille. Osasyynä oli varmaan kautta Venäjänmaan kulkenut suurlakko vuonna 1905 ja vuonna 1904 se, että Venäjän laivasto hävisi Japanin laivastolle.

Naiset olivat käyneet töissä ja päässeet kouluihin melkein yhtä hyvin kuin miehetkin. Eivät kuitenkaan kaikki. Siitähän se äänioikeus sitten tuli: naiset olivat ammattiyhdistysliikkeessä yhtälailla kuin miehetkin. Ja maataloissa taas emännällä olivat avaimet taskussa.

Minna Canthin näytelmät ovat hämmästyttävän hyviä. Tuo Homsantuu on henkilö Työmiehen vaimossa. Canth nostaa esiin mustalaisväestön huonon kohtelun, mistä häntä voi kiittää. Hän vastusti rasismia!

Penjami,

kevät alkaa joka vuosi kohtalonköynnöksen (Marja-Leena: fate-wine?) hurjalla kukinnalla. Eikä se lopu tähän, köynnös muuttuu seuraavaksi vaaleanpunaiseksi kun nuo emit ja heteet tipahtelevat pois ja tuo punainen kukka. Valkoisesta kukasta tulee vispipuuron värinen.

Vieressä oleva posliinikukka kukkii milloin tahtoo.

Ison Windows-dinosauruksen vieressä on kukkimassa joulukaktus, jolla on hennon vaaleanpunaiset kukat, kaksikertaiset ja se pitää tapanaan kukkia kaksi kertaa vuodessa, jouluna ja pääsiäisenä. Nyt se on siis vasta nupulla. Kaktus on hurjan kokoinen ja 30 vuotta vanha.

Oletan että kaktus on jostain saanut haravihinsa milloin kyseiset kirkkopyhät ovat...

Alakerrassa kukkii joka vuosi kiinanruusu, apostolinmiekka ehkä joka toinen vuosi. Sitten on peikonlehtiä ja kaktuksia ja traakkipuu, eli lohikäärmepuu.

Opeta sinä 4-vuotiaasi hoitamaan kasveja, niin saatte 10 vuoden kuluttua nojautua nojatuoleihin ja viisaamaan poikaa, että tuossa on kuivuneita lehtiä ja tuo tuolla tarvitsisi ehkä ravinteita!

Ripsa kirjoitti...

Hei Ripsa!

Aivan sattumalta tuli juuri vastaan kuva jatulintarhasta eli labyrintti tässä tapauksessa.
http://esoteerinenmaantiede.blogspot.com/2011/11/keskiaikaisten-kirkkojen.html

Olen juuri tutustumassa tähän blogiin jonne eksyin muualta. Eikö ole ihmeellistä että nain sattuu vastaan aihe josta olemme jutellut muutama päivä sitten? Tämä sanotaan englanniksi 'synchronicity' ja se tapahtuu melko usein minulle.

Kivestä tehty labyrintti oli mielessä kun yritin ymmärtää mainitsemasi jatulintarhaa. Muistan joskus nähneen kuvia siitä jossakin suomessa ja muissa skandinaavien maissa, mutta en löytänyt sitä linkkia enää.

Hyvää kevään alkua!

Marja-Leena!

Tämä viesti oli joutunut jostain syystä roskapostiin ja löysin sen äsken.

Keskusteltiin Jatulintarhoista sinun blogissasi, fragmettisi innoittamina. Hyvä että satuit löytämään lisätietoa asiasta.

Minähän muistelin omalta kouluajaltani, että eivät tienneet mikä sellainen kivilabyrantti on ollut. Siis opettajat.

Synchcronicity on Jungin käyttämä termi. Sitä monet haukkuvat huuhaaksi. Luulen että kyse on siitä, että kun ihminen miettii jotain asiaa, niin hän juuri silloin huomaa ne paikat mistä kyseisesta ongelmasta keskustellaan.

Eli että kyse on psykologiasta.

marja-leena kirjoitti...

Hei taas, Ripsa. Loysinkin sittenkin tämän jossa on kuvattu Vaasasta ns. jatulintarha: http://www.labyrinthos.net/bibliostonelabs.html

Ja tuli myös vihdoinkin mieleen sen kukan nimi Clerodendrum lajia: http://en.wikipedia.org/wiki/Clerodendrum_thomsoniae vaikka en muista mitä äitin käyttämä nimi oli, vaikka ehkä kohtalonkyönnöskin.

Anonyymi kirjoitti...

Syysöinä junat seisovat, nyt keväällä kiiruhtavat asemille, jotta ehtisivät ajoissa kun me kelloinemme riennämme kesää kohti. Ikään kuin siinä olisi mitään järkeä, ei ole.

Kohtalonköynnös on upea, olen avoimen kateellinen. En saa sitä menestymään minkään tai kenenkään oppien mukaan.

Tämä on mieleisimpiä blogejani, kiitos Sinulle.

terveisin outi a

Ripsa kirjoitti...

Marja-Leena,

nyt olen todella ällistynyt. En ollut tiennyt että täällä päin on jatulintarha. Ihan vain sen takia, että kun kulkee pohjoiseen tästä tulee vielä kivisempiä paikkoja vastaan. Olet sinä vain aika velho löytämään asioita.

Enkä muista että meillä maantiedon opettaja olisi kertonut MISSÄ näitä on. Hän oli kyllä hirveän hyvä opettaja, meni sitten takaisin Oulun yliopistoon, kun kyllästyi meihin tyhmiin ja laiskoihin koululaisiin. Ihan oikea johtopäätös!

Outi,
olen asunut radan varrella muutaman kerran elämästäni ja kuunnellut junia. Seinäjoki oli yksi ja sitten oli Oulunkylä.Muistan ihmetelleeni Oulunkylää, että miten voi olla paikka joka on niin samantapainen kuin Seinäjoki oli lapsena. Nythän se on paljolti pilattu. Ihan samoin kuin Seinäjoki. Mutta kummatkin kotitaloni ovat vielä jäljellä.

Täällä alkaa autoliikenteen meteli olla niin paljon paha öin ja päivin, että ei junia enää kuule, vaikka niitä varmaan menee Vaskiluodon satamaan. Varsinkin öisin. Mutta on se tuo kuulokin mennyt, varmasti osin metelin auttamana.

Kotikasvit rehottavat enkä ymmärrä miksi, ellei se johdu siitä, että tilastollisesti tämä on Suomen aurinkoisin kaupunki. Minusta on ihanaa herätä tuijottamaan kiemurtelevaa ja ryöpsähtelevää ja mielettömänä kukkivaa kohtalonköynnöstä. Nyt pitää mennä vielä katsomaan Marja-Leenan linkkiä tästä kasvista.

Minusta on kivaa että tykkäät tästä blogista. Olisi aika hölmöä kirjoitella itsekseen jos kukaan ei ikinä reagoisi, lukisi.

Olen kirjoittanut kolumneja useampiin lehtiin, mutta kulttuuripitoiset on ainakin täälläpäin raakattu pois. Muoto on vähän sama, paitsi että saa käyttää kuvia.

meri kirjoitti...

ripsa

löysin yhdeltä sivustolta mielenkiintoisen meemin nimeltä the burning house.

if your house was burning, what would you take with you? it's a conflict between what's practical, valuable and sentimental. what you would take reflects your interests, background and priorities. think of it as an interview condensed into one question.

http://theburninghouse.com/

sivustolla oli kuvia ihmisten valinnoista. aika monessa näkyi läppäri. tämä oli hauska:

if my house were burning down i would make sure to grab a slice of pizza from the fridge. the flames might just toast it while on my way out of the impending wreck. and while i sit there on the lawn, watching my lifelong collection of necessities and miscellaneous crap being cremated, at least i got a slice.

haluaisin kovasti tietää mitä sinä pelastaisit palavasta talosta?

Ripsa kirjoitti...

Ah. Lidian tietenkin.

Ellen sattuisi olemaan suicidaalisessa tilassa ja olisi heittänyt Lidiaan ulos ennen kuin heitän bensaa nurkkiin.

Leo olisi poissa, tottakai.

JOS Lidia onnistuisi pakenemaan itse, niin ehkä yrittäisin saada taulut seiniltä. Kirjoja on toivotonta yrittää panna paremmuusjärjestykseen. Eli kaikki palaisivat yhtäläisesti.

Entä sinä? Mitä sinä pelastaisit?

Heli kirjoitti...

Vegaani-kissa kuulostaa kyllä mielenkiintoiselta biologiselta kokeilulta. Mutta miksipä ei, sinulla kun jo kuvista päätellen on hyvät taidot luonnon kesyttämisestä. Olisiko se myös lakto-vegaani, vai kiellätkö maidonkin?

Ripsa kirjoitti...

Heli,

mitä? Missä minä olen tahtonut vegaanikissaa? Ei tämä edes välitä maidosta, saati kermasta, jonka pitäisi olla varsinaista herkkua.

Lidia saa Herkku-nappeja ja maitonappeja, joissa siis on tauriinia. Joka ei ole D-vitamiinia. Jostakin luin että se on sukua A-vitamiinille. En tiedä.

On sellaisia kissoja kuulemma olemassa, jotka ovat kaikkiruokaisia, eli syövät myös juureksia, ja hedelmiä. Ne ovat varmasti kyllä villikissoja. Kesykissa on olemassa siksi, että se hävittäisi hiiret ja rotat ihmisten vilja-aitoista. Se ei siis ole täysin kesy. Vaan opportunisti.

Ripsa kirjoitti...

Heli,

sori. Sanoin tuolla postauksessa epäselvästi. Että Lidia pitäisi saada luopumaan eläinruuista. Tarkoitin tietysti lemmikkiruokia. Höh. Niin sitä aina huomaa kirjoittavansa mitä sattuu...

Mutta ajatus alkoi itää päässä. Jos olisi kissanpentu ja sen kasvattaisi alusta lähtien, siis sen jälkeen kun se o vieroitettu emosta, ja opettaisi sen vegedieetille. Siinä on vain sellainen mutta, että tässä huushollissa se ei onnistuisi, koska ihmispopulaatio syö mausteeksi vähän lihaakin välillä.

Se siis edellyttäisi sitä, että me ihmiset luopuisimme lihasta kokonaan. Kala sitten? Japanilaiset, jotka syövät pääosin vihanneksia, syövät kumminkin kalaa.