Arvo ja tasaus

Kevätpäivänseisaus. Sen lisäksi kalenterissa oli karkauspäivä viime kuussa. Kaiken huipuksi ensi viikolla on käännettävä kelloja johonkin suuntaan. Junat pysähtyvät tunniksi joillekin asemille. Siis keskellä yötä. Junan seisomisessa keskellä yötä on aavemainen fiilis. Voi kuulla se puuskahtavan ja huokaisevan.

Muistan hyvin höyryveturien vetämät vaunut Seinäjoen asemalla. Piti hyppiä kurkkaamassa 1. luokan ravintovaunun hienoja ihmisiä. Ne puolestaan epäilemättä tahtoivat konduktöörin loihtivan jostain pimennysverhot asemien seisomisajaksi, kun nuo likaiset lapset...

Juliaaninen kalenteri jo tiesi, ettei ajanlasku ole aivan selvä, vaan pitää ottaa kiinni, muuten kahdeksas kuukausi onkin yhdeksäs tai päinvastoin. Sekoilin sen verran paljon planeettojen konjuktion kanssa, että en yritä selittää kalenteria yhtään tätä enempää.

Mutta vuodenaika on muuttumassa. Nyt jo kuuden, seitsemän maissa aamulla on niin valoisaa että silmät aukenevat. Mutta ne pahukset eivät sulkeudu vastaavasti yhtään aikaisemmin illalla, vaikka on pimeää.

Kuvista näkee että elän keskellä viidakkoa. Viidakko söi verhot.

Kaupunki sotkee jossain määrin ajantajua. Olisi kivaa asua jossain saaressa, josta pääsisi äkkiä vesibussilla kaupunkiin, jos pitäisi mennä. Minulla olisi pieni soutuvene, jolla voin käydä onkimassa, heittämässä virveliä, pudottamassa katiskan ja jos saisin kumppanin, laskemaan verkot. Meidän isäntä ei ole kovin innostunut veneistä. Voisi tulla liikaa soutamista ja huopaamista.

Lidian olisi opittava syömään kalaa. Hyvä on, voin luvata keittää kalat häntä varten. Mutta en mitään muuta! Kyllä hänen on tiedettävä ominaislaatunsa, viimeinkin, ja vähitellen hän voisi luopua eläinruu’ista. En usko että ne ovat edes kovin terveellisiä. Lukuun ottamatta tauriinia, joka auttaa silmiä säilymään terävinä. Ihminen ei tarvitse tauriinia, vaan D-vitamiinia.

Muuttamisesta ei todennäköisesti tule mitään, sillä vesibusseja ei ole. En aio opetella käyttämään moottorivenettä. Sellainen pitäisi kaikenlisäksi ostaa.

Eilen oli Minna Canthin ja tasa-arvon päivä. Radiossa haastateltiin Canthin elämänkerran kirjoittajaa. Elämänkertoja on useita, tämä on uusin. Radiossa sanottiin monta kertaa Minna Canthin nimen yhteydessä, että tämä on ainut merkittävälle naiselle omistettu suomalainen juhlapäivä. Ei sanottu että tässä on merkittävin suomalainen nainen.

Pitäisikö keksiä lisää naisia joiden syntymäpäivänä voi vetää lipun salkoon? Minä kiinnitin huomioni siihen, että kirja oli elämänkerta, eikä kirja Canthin kirjoitustöistä. Luulin että ne ovat tärkein asia, näytelmät, lehtijutut, kaikki se mitä hän teki kauppiaan työnsä ohessa Kuopiossa.

Ja olisi mukava tietää millainen kauppias hän oli. Ehkäpä hän osasi markkinoida näytelmiään ja lehtijuttujaan hyvin? Ehkä hänet muistetaan tämänkin vuoksi omista ansioistaan?

Homsantuun repliikki kannattaa pitää mielessä:

-Teidän lakinne ja oikeutenne, niitähän minun pitikin ampua!

Se on merkittävä repliikki.