27.10.14

Ymmälläni, pää pyörällä



Joskus joutuu tällaiseen tilanteeseen. Kansiot, tiedostot ja koko digitaalinen ympäristö on vieras.

Osa minusta on veden pinnalla, osa sukeltanut alas ja vesi on kylmää. Mutta kuvat ovat jossain ja jos vielä kaiken lisäksi löydän ne, olen onnekas.


Helsinki on myrskyämistä, tihkusadetta, välillä rauhallisempaa. Sitten päädyn messuille ja siellä puhuukin entinen opettajani Kirsi Kunnas. Hän lukee runojaan.

Kotona minulla on hänen ensimmäinen runokokoelmansa Villiomenapuu. Se on niin vanha, että varmaan suunnilleen ikäiseni.



Ajatella että opettajani on elossa ja lukee runojaan. Taisi täyttää jo 90 vuotta. Enpäs usko että itse ehdin sen ikäiseksi. Mutta mistäs sitäkään tietää miten käy, jos vain ottaa ja kuolee sattumalta sitten kun kuolee.

Kun olin lapsi, vanhat sanoivat hautajaisissa että oli hänen aikansa.

Kohta on marraskuu. Kaupunki humisee taustalla. Kissa lopetti kiehnäämisen, pitää mennä katsomaan minne se meni. Ehkä sillä on ruoka-aika.  Sitten ajattelen eilistä.

Istuin opiskelukaverini kanssa kahvilassa ja syötiin omenapiirakkaa. Hänelle ja minulle opettajan näkeminen on kohokohta ja juuri muuta emme enää tarvitsekaan.


5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

ripsa

joku sanoi radiossa että kirjamessu on paikka, missä annetaan nimikirjoituksia ja etsitään vessaa.

on se muutakin. se on vuotuinen tapahtuma, johon päästäkseen ihmiset maksavat noin viidentoista euron (?) pääsymaksun saadakseen ostaa niitä samoja tuotteita, joita kustantajat myyvät kirjakaupoissa toistaiseksi ilman sisäänpääsymaksua.

kohkaaminen on sinänsä ymmärrettävää, ovathan kirjat ihmisten sivistäjiä. jotenkin minua kuitenkin huvittaa, että ihmisten henkiset aikaansaannokset ovat eri kastissa kuin muut kaupalliset tuotteet: niiden puffaaminen on ollut iät ajat jopa jaloa toimintaa.

koskaan ei ole silmiini osunut kirjoitusta, jossa maatalousmessujen sadoilta kävijöiltä kyseltäisiin mieleenpainuvinta kylvämiskokemusta tai udeltaisiin lempitraktorin merkkiä.

meri

ps. kirsi kunnas on fantsu.

Keiju kirjoitti...

Siitä kyllä tunnistaa minua vanhemman sukupolven edustajan, että hän omasta sukupuolestaan riippumatta työntää väen vängällä "pyhäinpäivä"-ilmauksen sisään sanan "miesten".

Minua nuoremman sukupolven edustajan taas tunnistaa siitä, ettei hänellä ole pyhäinpäivästä aavistustakaan, vaan hän noteeraa todennäköisemmin ilmauksen "hallloveeen" tai jotain sinnepäin.

Ripsa kirjoitti...

Meri,

onneksi sain ilmaisliput. Kissan emäntä oli puhumassa messuilla kirjastaan, joten se meni ilman suuria suruja. 15 euroa on aika paljon. Siellä oli hirveästi väkeä.

Olen ollut tätä ennen yksillä Tampereen varjofestareilla ja tietysti vaasalaisessa LittFest-jutussa.

On joitain kirjailijoita jotka osaavat mikkiinkin puhua ihan käsitettäviä, mutta tottakai kirjoittaminen on ihan eri väline kuin suusanallinen ilmoitus.

Keiju,
joo, täytän ens vuonna 70 vuotta. Ja muistaakseni se on ollut ensin Vainajien muistopäivä.

Suomi on käynyt niin hirveästi sotia, että siinä mielessä Pyhäinmiesten päivä on ollut sitä yhtä suremista ja muminaa, kun nuoret miehet kuolivat. Isän kotipitäjästä Nurmosta meni hirveästi nuoria miehiä samana päivänä Äyräpäässä, muistan itse katsoneeni että mitä ihmettä on tapahtunut.

Naisten osa on ollut yrittää parsia ja harsia kokoon kaikki mikä meni.

Keiju kirjoitti...

Itselleni tuo ensi viikonlopun pyhäpäivä on tosiaan nimeltään pyhäinpäivä, ja nimen eräänlaisena alaotsikkona on vainajienpäivä. Käsittääkseni pyhyys liittyy tässä tapauksessa pyhimyskulttiin: luterilainen kirkko tai uskonto ei varsinaisesti tunnusta pyhimyksiä, mutta kun pyhimyskultti on toisaalta lähtemätön osa kristikunnan historiaa, on heillekin oltava oma juhlapäivänsä. Se sopii tietysti yksiin vainajien juhlan kanssa, onhan vainajienkin asema "pyhitetty" ainakin käytösetiketissä: kuolleista ei kuulu puhua pahaa.

En kuulu kirkkoon enkä koe itseäni luterilaiseksi tai edes kristityksi. Kyllä minulla hengen ja sielun elämä on, se ei vain tunnu mukisematta asettuvan mihinkään karsinaan.

Toivottavasti saamme vielä meidän molempien elinaikana yhteiskunnan ja maailman, jossa asioita tarkastellaan parsijoiden ja harsijoiden näkökulmasta.

Ripsa kirjoitti...

Keiju,

Halloween on alunperin tarkoittanut Holy Eve (Pyhien päivän aatto, tai ilta) jolla on tarkoitettu katolisen kirkon pyhimyksiä. En muuten tiedä vietetäänkö pyhää Ruotsissa tai muissa po0hjoismaissa samalla tavalla.

Meillä Kekri ei ole lähtenyt liikkeelle niin kuin nyky-fennomaanit olisivat ehkä halunneet, amerikkalaisen krääsäkulttuurin lopettamisena ja vanhan suomalaisen pestuukulttuurin palauttamisena.

Kuun vaihteessa on ollut piioilla ja rengeillä vuotuinen loma ja pestuumarkkinat. Sitten toinen on ollut karsikkojuhla, joka on liittynyt hautuumaihin ja niiden koristelemiseen. Ennen ainakin Karjalassa on ollut juhlia, isompia pitojakin, sukulaishaudoilla.

Kekri-nimellä on useita saitteja, googlaa!