Buddhalainen ongelma?

Hävinneiden osa. Osakan linnan valtaus vuonna 1615, yksityiskohta maalauksesta, Osakan linnan museon kokoelmat, Mitsuo Kuren kirjan kuvitusta.

Samurai-asiasta minulla alkaa olla muodostunut mielipide. Olen melko varma nyt siitä että Kurosawa teki kuvaustaan Ikko-ikki-liikkeestä. En tiedä ovatko elokuvaihmiset Japanissa huomanneet sitä. Liike oli talonpoikien kapina jatkuvaa sisällissotaa vastaan 1400-1600-luvuilla.

Toisaalta. Kuten samurai-kirja (Mitsuo Kure: Sotaisat samurait, Gummerus 2008 ) näyttää, niin kyllä japanilaiset ovat pitäneet huolta historian tuntemuksestaan. Minua lähinnä nyt huolestuttaa se, että Tiibetin buddhalaisesta menosta tehdään liian glorifioituneita johtopäätöksiä.

Jos on niin että buddhalaistemppelit ovat olleet sekä maallisia että henkisiä keskuksia, niin silloin kyse on jonkinmoisesta feodaalisesta jäänteestä. Kyse ei ole uskonnosta. Mutta kyse ei ilman muuta myöskään ole vallasta sinänsä, vaan siitä että temppeleillä on ollut vastuu koko kansasta alkaen riisisadosta.

Japani taas on ollut aika lailla omanlaisensa valtakunta sen vuoksi että se koostuu saarista. Saaret ovat rajallisia. On täysin mahdollista että siellä on vaikuttanut väestöpaine jo aika aikaisin: maa on hedelmällistä, se tuottaa paljon ja ykskaks ihmisiä on aikamoinen määrä.

Buddhalaiset ovat osoittaneet kuitenkin maallisen vallan pidollaan sen, että heidän maailmankatsomuksensa on rauhanomainen. Kukin buddhalaiskulttuuri on omanlaisensa. Niitä ei voi eikä pidä niputtaa yhteen.

Vaikuttaa siltä, että buddhalaiset maat joutuvat toinen toisensa perään konfliktiin länsimaiden ja naapuriensa kanssa. Temppelien ihmiset eivät ole ottaneet vain hyvän hyvyyttään huomioon riisinviljelijöitä. Kyllä heidän on ollut pakko saada lisätuloja aivan yksinkertaisesti sen vuoksi, että temppeleiden harteilla on ollut esimerkiksi paikallisten maanviljelijöiden opetus. En tiedä mikä on Tiibetin luku-ja kirjoitustaitoprosentti, mutta Japanissa se oli samuraiden aikaan kansan keskuudessa aika olematon – ja uskon että niin on myös Burman, Thaimaan, Laosin, Vietnamin ja Etelä-Kiinan suhteen.

Ja sitten. Nuo maat ovat olleet kaupankäyntiä keskenään harjoittavia maita. Kaupankäyntiin tuli konflikti silloin kun ylimääräiset samurait ynnä alemmat samurait ja merenkulkijat jäivät ilman työtä ja toimeentuloa ja rupesivat merirosvoiksi.
Kiinassa vaihtui valta ja merirosvous saatiin lopetetuksi. Ulkopolitiikka toimi.
Nälänhätiä on täytynyt olla paljon kaikissa noissa maissa. Nälänhädät johtuvat hyvin usein sodista – jälleen Japanin tilanne on ollut selvä. Sodat jatkuivat miltei taukoamatta yli 200 vuotta. Ei mikään kansa selviä siitä ilman vakavia vaikeuksia, varsinkin kun on kyse sisällissodista. En usko että feodaalisen valtiomuodon vuoksi talonpojilla on ollut minkäänlaista ajatusta valtiosta tai että olisivat japanilaisessa kulttuurissa jollain oleellisella tavalla mukana.

Mutta sotamiehiksi, alemmiksi samuraiksi, talonpojat kelpasivat.

Tämä on erilainen yhtälö kuin Euroopassa, jossa alkoi kolonialismi aika aikaisin. Länsimaat repivät Kiinastakin palasia – ja noina aikoina Tiibet kuului Kiinaan.
Mikään ei ole mustavalkoista. Kiina on tällä hetkellä sielläpäin roistovaltio. Mutta onko Japani sanonut asiasta jotain, entä Thaimaa tai Vietnam tai Korea? En ole kuullut.

Minun mielestäni olympialaiset olisi peruutettava nyt kun vielä olisi aikaa. Kiirehtivätkö ne soihtujen viemistä Pekingiin?

Mutta. Onko enää tässä vaiheessa mahdollista pelastaa Tiibetin vanhaa kulttuuria? Voisi, jos siihen olisi tahtoa, mutta se näyttää puuttuvan. Avaaz-kansalaisyhteisö sai kokoon yhteensä 1,5 miljoonaa vastalausetta, se on paljon, mutta ei riitä. Maailmassa on miljardeja ihmisiä.

Rauhan puolella pitäisi ehdottomasti olla. Kyllä. Jos henkiset keskukset lakkaavat yksi toisensa perään, niin sitten on toivottava hurskaasti että ne jatkavat jotenkin suusta suuhun, maan alla.

Suomessa näyttää siltä, että yliopistot ovat joutumassa sivuun. Opetusministeriön politiikka ei näytä hyvältä. Tärkeintä olisi pitää yllä perustutkimusta. Nyt vaikuttaa siltä että tulevaisuudessa kukin yliopisto joutuu anelemaan rahoja yhtiöiltä.

Eikä tässä maassa kovin monta jättiyhtiötä ole. Onko yhtäkään? Entä ovatko yliopistot nyt henkisiä keskuksia, sivistysyliopistoja?
* * *

Anita Konkka luovutti minulle plakaatin. Sääntönä on että se pitäisi antaa viidelle muulle bloggarille joka tekee blogia tarkoituksella (?). Minä myönnän sen nyt sitten
kaikille tuossa sivupalkissa oleville ihmisille. Saavat uuden plakaatin Anita, Kalevi ja Iineskin.