15.4.08

Buddhalainen ongelma?





Hävinneiden osa. Osakan linnan valtaus vuonna 1615, yksityiskohta maalauksesta, Osakan linnan museon kokoelmat, Mitsuo Kuren kirjan kuvitusta.

Samurai-asiasta minulla alkaa olla muodostunut mielipide. Olen melko varma nyt siitä että Kurosawa teki kuvaustaan Ikko-ikki-liikkeestä. En tiedä ovatko elokuvaihmiset Japanissa huomanneet sitä. Liike oli talonpoikien kapina jatkuvaa sisällissotaa vastaan 1400-1600-luvuilla.

Toisaalta. Kuten samurai-kirja (Mitsuo Kure: Sotaisat samurait, Gummerus 2008 ) näyttää, niin kyllä japanilaiset ovat pitäneet huolta historian tuntemuksestaan. Minua lähinnä nyt huolestuttaa se, että Tiibetin buddhalaisesta menosta tehdään liian glorifioituneita johtopäätöksiä.

Jos on niin että buddhalaistemppelit ovat olleet sekä maallisia että henkisiä keskuksia, niin silloin kyse on jonkinmoisesta feodaalisesta jäänteestä. Kyse ei ole uskonnosta. Mutta kyse ei ilman muuta myöskään ole vallasta sinänsä, vaan siitä että temppeleillä on ollut vastuu koko kansasta alkaen riisisadosta.

Japani taas on ollut aika lailla omanlaisensa valtakunta sen vuoksi että se koostuu saarista. Saaret ovat rajallisia. On täysin mahdollista että siellä on vaikuttanut väestöpaine jo aika aikaisin: maa on hedelmällistä, se tuottaa paljon ja ykskaks ihmisiä on aikamoinen määrä.

Buddhalaiset ovat osoittaneet kuitenkin maallisen vallan pidollaan sen, että heidän maailmankatsomuksensa on rauhanomainen. Kukin buddhalaiskulttuuri on omanlaisensa. Niitä ei voi eikä pidä niputtaa yhteen.

Vaikuttaa siltä, että buddhalaiset maat joutuvat toinen toisensa perään konfliktiin länsimaiden ja naapuriensa kanssa. Temppelien ihmiset eivät ole ottaneet vain hyvän hyvyyttään huomioon riisinviljelijöitä. Kyllä heidän on ollut pakko saada lisätuloja aivan yksinkertaisesti sen vuoksi, että temppeleiden harteilla on ollut esimerkiksi paikallisten maanviljelijöiden opetus. En tiedä mikä on Tiibetin luku-ja kirjoitustaitoprosentti, mutta Japanissa se oli samuraiden aikaan kansan keskuudessa aika olematon – ja uskon että niin on myös Burman, Thaimaan, Laosin, Vietnamin ja Etelä-Kiinan suhteen.

Ja sitten. Nuo maat ovat olleet kaupankäyntiä keskenään harjoittavia maita. Kaupankäyntiin tuli konflikti silloin kun ylimääräiset samurait ynnä alemmat samurait ja merenkulkijat jäivät ilman työtä ja toimeentuloa ja rupesivat merirosvoiksi.
Kiinassa vaihtui valta ja merirosvous saatiin lopetetuksi. Ulkopolitiikka toimi.
Nälänhätiä on täytynyt olla paljon kaikissa noissa maissa. Nälänhädät johtuvat hyvin usein sodista – jälleen Japanin tilanne on ollut selvä. Sodat jatkuivat miltei taukoamatta yli 200 vuotta. Ei mikään kansa selviä siitä ilman vakavia vaikeuksia, varsinkin kun on kyse sisällissodista. En usko että feodaalisen valtiomuodon vuoksi talonpojilla on ollut minkäänlaista ajatusta valtiosta tai että olisivat japanilaisessa kulttuurissa jollain oleellisella tavalla mukana.

Mutta sotamiehiksi, alemmiksi samuraiksi, talonpojat kelpasivat.

Tämä on erilainen yhtälö kuin Euroopassa, jossa alkoi kolonialismi aika aikaisin. Länsimaat repivät Kiinastakin palasia – ja noina aikoina Tiibet kuului Kiinaan.
Mikään ei ole mustavalkoista. Kiina on tällä hetkellä sielläpäin roistovaltio. Mutta onko Japani sanonut asiasta jotain, entä Thaimaa tai Vietnam tai Korea? En ole kuullut.

Minun mielestäni olympialaiset olisi peruutettava nyt kun vielä olisi aikaa. Kiirehtivätkö ne soihtujen viemistä Pekingiin?

Mutta. Onko enää tässä vaiheessa mahdollista pelastaa Tiibetin vanhaa kulttuuria? Voisi, jos siihen olisi tahtoa, mutta se näyttää puuttuvan. Avaaz-kansalaisyhteisö sai kokoon yhteensä 1,5 miljoonaa vastalausetta, se on paljon, mutta ei riitä. Maailmassa on miljardeja ihmisiä.

Rauhan puolella pitäisi ehdottomasti olla. Kyllä. Jos henkiset keskukset lakkaavat yksi toisensa perään, niin sitten on toivottava hurskaasti että ne jatkavat jotenkin suusta suuhun, maan alla.

Suomessa näyttää siltä, että yliopistot ovat joutumassa sivuun. Opetusministeriön politiikka ei näytä hyvältä. Tärkeintä olisi pitää yllä perustutkimusta. Nyt vaikuttaa siltä että tulevaisuudessa kukin yliopisto joutuu anelemaan rahoja yhtiöiltä.

Eikä tässä maassa kovin monta jättiyhtiötä ole. Onko yhtäkään? Entä ovatko yliopistot nyt henkisiä keskuksia, sivistysyliopistoja?
* * *

Anita Konkka luovutti minulle plakaatin. Sääntönä on että se pitäisi antaa viidelle muulle bloggarille joka tekee blogia tarkoituksella (?). Minä myönnän sen nyt sitten
kaikille tuossa sivupalkissa oleville ihmisille. Saavat uuden plakaatin Anita, Kalevi ja Iineskin.

29 kommenttia:

  1. Näissä kysymyksissä yksi kiintoisa alajuonne on melkein aina "sen ja sen" säilyttäminen, oli sitten kyseessä "henkisyys", "isien perintö" tai mikä milloinkin. Siinä helposti tullaan jollain museaalisella tavalla tilanteeseen, suojelemaan ja pelastamaan jotain mitä ei välttämättä ole olemassa kuin jossain idean tai matkailumarkkinoinnin hyödyntämän kuvaston mielessä.

    Tällä nyt en viittaa mitenkään erityisesti Tiibetin ja Kiinan välisiin suhteisiin, vaan tapaan jolla täällä päin maapalloa asia useimmiten tunnutaan esitettävän.

    Minusta nähden Tiibet saisi olla itsenäinen, tai ainakin autonominen, ei siinä mitään.

    VastaaPoista
  2. Minusta kyllä tuntuu siltä, että säilyttämisellä tarkoitetaan kaipuuta johonkin joka on ihmisten mielestä jollain tapaa alkuperäistä, siis peri-inhimillistä, yhteiseloa.

    Shangri-La kuulemma on jossain Tiibetin laaksossa!

    Mutta itse kirjassa on Kotisivujeni kritiikkiosastolla isompi juttu, siis tästä Mitsuo Kuren opuksesta, joka on todella hankalan pitkä ja kattava ja kuorrutettu uskomattoman hienoin kuvin ALKUPERÄISISTÄ samuraista, eli siis isoista kotiseutujuhlista joskus vuonna 2000.

    Oletan että buddhismi henkisenä liikkeenä on edelleen liikkeessä, muuten se olisi jo kuollut.

    Ai niin, tossa on sulle plakaatti tuossa postauksen lopussa.

    VastaaPoista
  3. No nyt selvisi Teemalta Ripsan mainostama Kommuuni ja A. Amnellin pakokauhu. Mitä kaikkea vielä meneekään pieleen.

    Jeps! Tiibet vapaaksi ja kaikki valta neuvostoille, jotka eivät ole bolshevistisia.

    VastaaPoista
  4. Täytyypä käydä lukemassa arviosi Kuresta.


    "Shangri-La kuulemma on jossain Tiibetin laaksossa!"
    Siellähän se, lähellä Intian rajaa.


    Kiitän plakaatista. Joudun kuitenkin siteeraamaan tässä yhteydessä Frank Zappaa: I'm Only In It For the Money.

    VastaaPoista
  5. Jahah! Täällä jokin bloggarimafia tai Keskinäisen Kehumisen Kerho edelleen jakaa rautaristejä. Kiitosta vain! Ehdinkin jo panna kaksi ensimmäistäni kiertoon.

    VastaaPoista
  6. Etappisikalla on kyllä pointti esityksessänsä.

    Tärppi. Mitä kolonialismiin tulee, niin montako maata on maailmassa, joita ei olisi kolonialisoitu jossain vaiheessa?

    Me tavalliset ihmiset ollaan just tällasia: heti kun mahdollisuus, niin otetaan toiselta pois ja itselle. Turha sanoa, etteikö olla. Myötäily on vallan tukemista. Tietämättömyys ei ole puolustus ellei ole joku aivotoiminnan tai muu häiriö. Nyt minä eksyn asiasta eikä oikeastaan ole edes aikaa alkaa ajatella. hehheh.

    Kiitos, Ripsa, laatasta. Yritän sen liittää jotenkin blogiini. -mrs morbidi

    VastaaPoista
  7. Kalevi! Se Teeman juttua oli niin haukotuttavan hölmö että menin lukemaan Virginia Woolfia sen sijaan. En ollut nähnyt sitä ennen.

    En ole varma tarkoitti A. Amnell kommuunien tuhoisuudella juuri tällaista. Minun kokemukseni kommuuneista ovat kyllä tyystin erilaiset. Lapsiakin oli viisi ja kissoja peräti yhdeksän jossain vaiheessa. Sitä paitsi yritettiin jopa kasvattaa maissia takapihalla (tilapäinen epäonnistuminen...).

    No Vietnamissa paloi ihmisiä kaiken aikaa. Solidaarisuutta sentään oli.

    Etappisika! Ajattelin että Japanin-tuntijana sinua kiinnostaisi tuo samurai-opus. Oletko lukenut Suzukia? Toinen kirja, jota luen parhaillaan, on Mysticism: Christian and Buddhist, The Eastern and Western Way.

    Zappa ei tehnyt sennimistä biisiä, mutta älppärin kyllä. Se minulla oli heti tuoreeltaan, taisin ostaa Tukholmasta joko -68 tai -69, mutta se on kadonnut jossakin muutossa.

    Raha ei tee onnelliseksi mutta.

    Ruu! Kolonialismi kyllä sekoitti kulttuureita ja rutkasti. Afrikassa sen jäljet näkyvät eniten.

    Mutta varmaan vuosituhansien ja satojentuhansien vuosien aikaan kun ihminen on toiseensa törmätessään MUUTTUNUT on tietenkin syntynyt uusia kulttuureita.

    Silti kaikkien uskontojenkin pohjalla on tämä jokin Shangri-La. Jokin sanomattoman typerryttävän ihana onnen aika.

    Japani on aivan ilmeisesti hyvin omanlaisensa kulttuuri ja nähtävästi elinvoimainen ja sopeutuva. Sisällissodat tuntuvat kuitenkin tolkuttomalta hinnalta omaperäisen saarivaltion kulttuurin kehittymisen alkuunsaattajana.

    Ajatus rauhan ajasta ja sen pitämisestä on kumminkin ollut myös olemassa varmaan aina.

    Ruu: siis kopsaat tuon plakaatin ja liimaat sitten omalle sivulles. Ainakin minun Windows-koneeni tunsi tämän tavan toimia blogien kanssa.

    Mutta sinullahan niitä plakaatteja on rivissä. Tiedä sitten mitä plakaatteja Kalevi on pannut kiertoon.

    Pahus ettei Etappisika voi tehdä sitä Satakunnan Kansassa...

    VastaaPoista
  8. Ripsa

    Ei se maissinviljely onnistunut Neuvostoliitossakaan - edes Hrutshevin mahtikäskyllä. Jouduttuaan syrjään vallasta H:n kerrotaan viettäneen aikaansa kaaleja viljellen.

    Hei, kaalisoppaa, kaalisoppaa, kaalisoppaa, hei!

    VastaaPoista
  9. Vai yritti Hrustsev maissinviljelyä? En kyllä ymmärrä miksi se ei kasvaisi Ukrainassa, kasvaahan se Baijerissakin.

    Taitaa olla niin että Stalinin pakkokollektivisointi oli tuhonnut maanviljelijöiden aloitteellisuuden.

    Kaali kai nykyään tunnetaan lähinnä laihdutussopan raaka-aineena, mikäli olen terveysoppaita oikein tulkinnut.

    Ei, en missään nimessä osta tai kuluta niitä, siis oppaita. Mutta kiinnostavia, jopa blogisotia, on syntynyt sen tai tämän ravitsemusideologian puolesta tai vastaan.

    VastaaPoista
  10. on ollut mielenkiintoista seurata, miten dalai-laman on täytynyt maanpakoon joutuneiden tiibetiläisten tilanteen takia olla kosketuksissa moderneihin demokratian ja ihmisoikeuksien määritelmiin.

    hän on joutunut sekaantumaan geopoliittisiin ongelmiin ja uudenaikaisten valtioiden valtataisteluihin.

    tuo osallistuminen älylliseen ja eettiseen vuoropuheluun lännen kanssa on luultavasti saanut hänet kehittämään yhä tarkempiin yksityiskohtiin menevän poliittisen analyysin demokratian ja väkivallattomuuden suhteesta buddhalaisessa kontekstissa.

    hän elää keskellä tilannetta, jossa hän on kulttuurin tuhoamiseen omistautuneen imperialistivallan miehittämän ja kolonialisoiman valtion henkinen ja maallinen johtaja.

    jotkut tiibetiläiset ovat sitä mieltä, että dalai-laman pitäisi tarttua härkää sarvista, eikä vain huhuilla tyhjiöön.

    minusta hän kyllä on onnistunut yhdistämään suorat poliittiset kannanotot buddhalaisuuden keskeisimpiin periaatteisiin, etenkin väkivallattomuuteen.

    vaikka kiinan tiibetissä harjoittama sorto pahenee päivä päivältä, on väkivallattomuus ainoa realistinen ja hyväksyttävä vaihtoehto tuossa buddhalaisuuden eminenttisessä tyyssijassa.

    on muuten tärkeää pitää mielessä, että tiibetin tulevaisuus ei koske vain tiibetiä, vaan maailman kulttuuriperintöön kuuluvaa viisautta, joka ansaitsee tulla pelastetuksi.



    slavov zizek ( sorry, en nyt löydä tähän hätään caronia zetan päälle ) ottaa mielenkiintoista kantaa tiibetiin täällä:

    http://www.lrb.co.uk/v30/n08/
    letters.html#letter5


    brittiläisen chanel 4:n tuottama dispatched -undercover in tibet-dokumentti on katsottavissa täältä:

    http://video.google.ca/videoplay?
    docid=7982410976871193492&q

    VastaaPoista
  11. Yksi onnellinen seuraus Dalai-laman maanpaosta on ja se on Dharamsalan buddhalaisyhteisö. Käsittääkseni hyvin elävä ja toimiva ja osa intialaistakin yhteisöä.

    Rauhanomainen, siis.

    Varsinkin Nobel-palkintonsa jälkeen Dalai-laman asema on tullut tukalaksi. Hyväätarkoittavat länsimaiset tukijat ovat saattaneet olla enemmän vahingoksi kuin hyödyksi joskus uhitellessaan Kiinalle, joka tekee mitä tahtoo miljardien ihmistensä voimin. Vai oliko se jo 2 miljardia?

    Oletan että Dalai-lama oli saanut ennen maanpakoon lähtöään myös diplomaatin koulutuksen ja minulla on sellainen tunne että keskusteluja saatetaan aivan hyvin käydä vaikka tällä hetkelläkin.

    Ja sitten Burma, joka on vieressä!

    Maailma on selvästi muuttunut väkivaltaisemmaksi kuin mitä se oli vielä esimerkiksi 10 vuotta sitten. Tilanteet tulevat äkkiarvaamatta ja nopeasti.

    Itse olisin toivonut että urheilijat kieltäytyisivät kisoista. Mutta raha kai ne kisat määrää, ei rehti kilpa.

    Olin ensin alkuun hämmästynyt kun Dalai-lama oli olympialaisten kannalla, mutta sitten mietin toiseen kertaan: mitä muutakaan hän olisi voinut sanoa?

    Hintana olisivat olleet uudet uhrit Tiibetissä.

    VastaaPoista
  12. miksi pirussa kiinan pitäisi 'vapauttaa' tiibet, omien sanojensa mukaan, jos se jo kuuluu kiinaan?

    pitkän historiansa aikana tiibet on ollut ajoittain mongolien, nepalilaisten, mantsujen ja brittiläisen intian kenraalikuvernöörien vaikutuksen alainen.

    on vaikea löytää maailmasta yhtään maata, joka ei jossakin vaiheessa historiansa aikana olisi ollut toisen maan vallan tai vaikutuksen alainen.

    mutta pitäisikö esimerkiksi ranskan vaatia italiaa itselleen siksi, että se oli napoleonin aikana muutaman vuoden ranskan valoittama?

    ja eikö ole kumma, miten raivoihinsa kiinalaiset tulevat, jos joku epämääräinen tiibetin ystävä heiluttaa pikkuruista lippua kiinan lähetystön edessä?

    tai miksi he nostavat hirveän metelin siitä, kun kourallinen ihmisiä kokoontuu mitättömään konferenssiin tiibetin itsenäisyyden tiimoilta?

    toukokuussa -98 kymmenen vankia kuoli drapchin vankilassa raakoihin kidutuksiin, koska he olivat huutaneet 'vapaa tiibet' ! vankilan käytävillä.

    kiinan hallitus on kyyninen ja länsimaiden hampaattomuus tässä olympia-asiassa on sille riemun aihe.

    minua lohdutti dalai-laman haastattelu BBC:llä. hän sanoi jotenkin niin, että se valppaus, mikä tarvitaan viisauden saavuttamiseksi, ei ole tarkkaan ottaen kärsimystä. sen voi määritellä iloksi, joka on valettu ponnistuksen muotoon.

    ps. s on turvassa!

    VastaaPoista
  13. Hyvä meri!

    Just noin. Katsoin sen videopätkän ja luin sen kirjoituksen. Siinä oli isoja kuvioita.

    Olen ollut todennäköisesti aina tietoinen Tiibetistä, ainakin sen jälkeen kun Intia ja Kiina sotivat joskus 50-luvun lopussa. Oletan, vaikken suurvaltapolitiikasta juuri mitään ymmärtänytkään, että kyse oli osin myös Tiibetistä.

    Totta on se, että Tiibetin hallinto on jonkinmoinen feodaalinen jäänne. Sen verran opin kun luin tuota japanilaisopusta. Mutta yhtä totta on se että feodaalisuus täällä ja siellä ei ole sama asia.

    Olen kuullut samanlaista hampaiden kiristelyä, kuin nyt sinulta, amerikkalaisilta, jotka eivät halunneet Afganistanin ja Irakin sotaa. Jotka siis eivät uskoneet kostoon.

    Että eurooppalaiset eivät tee mitään. Mutta se tämä Z. sanoi siellä sun antamassa linkissä että jenkit odottavat että Tiibet putoaa HEIDÄN syliinsä.

    Hulluinta tässä on se että Korean sodan aikaan isäni pui nyrkkiä ja toisteli "Domino-effekti, domino-effekti!". Siitä on niin kauan ja edelleen länsimaissa kuvitellaan Kaakkois-Aasian suhteen samaa effektiä.

    Minä olin niin pieni silloin, ettei ollut edes domino-keksejä vielä. Ne tulivat mieleen myöhemmin. Isä-parka.

    VastaaPoista
  14. Näinhän se on mennyt ennenkin:

    "Tee, poikani, jo maastasi
    jalompi valtamaa.
    Sun liian pient' on hallita
    vain Magedoniaa."

    VastaaPoista
  15. Kuka näin jalost' kirjoitti Aleksanteri Suuresta?

    Siis että Kiinan suhteen olisi kyse elintilasta. Se populaatio on liian iso. Samasta täytyy olla kyse, kun uiguureja siellä Takla Makhanin autiomaan liepeillä sorretaan hyvin samalla tavalla kuin tiibettiläisiä. Sielläkin otettiin käyttöön uskonnonvastaisuus: Kiina sosialistisena (?) maana ei voi hyväksyä islamia. Kai uiguureja kutsutaan islamistiseparatisteiksi.

    Mitähän suomalaiset sitten ajattelivat kun sanoivat että Suomi suureksi ja Viena vapaaksi? Eihän meitä ollut kuin jotain 3 miljoonaa ihmistä 30-luvulla.

    Siinä merin antamassa linkissä Channel 4 dokumenttiin näytettiin hyvin kaukaa, toiselta kukkulalta, kun pakolaisia ammuttiin. Jäin miettimään siinä että oliko joku saanut Kiinan rajavartijoiden videoita haltuunsa vai oliko joku muu (?) kuvannut pakolaisretkikuntaa lumen ja vuorten keskellä.

    VastaaPoista
  16. Y. Jylhä

    Toinen suomalainen runoilija kirjoitti, että Vienamerestä Laatokkaan me miekalla piirrämme rajan.

    Brezhnev kuuli painajaisunessaan sanat: - Kiinan ja Suomen välisellä rajalla rauhallista.

    VastaaPoista
  17. Huvittaa ajatella mitä Kareksen pappi olisi tuuminut buddhalaisten naapurina elämisestä.

    Olisiko se tullut hulluksi ja ruvennut vaatimaan Tiibettiä itselleen? Suuren Suomen jalot poijat olisivat kiivenneet Mt. Everestille, joka on nyt Kiinan mahtikäskyllä suljettu.

    No, ehtihän Suomi perustaa siirtoleirejä niin Petroskoin alueelle kuin Suomeenkin.

    Se merin mainostama pätkä "Valepuvussa Kiinassa" tai miten tuon undercover nyt suomentaisi kertoo myös internoiduista paimentolaisista.

    Ilmeisesti Kiinasta puuttuu laidunmaata.

    VastaaPoista
  18. toisella - ei välttämättä ollenkaan surullisella tavalla - tähän tiibet-teemaan liittyy kuukausi sitten taivaallisiin tähtitarhoihin siirtyneen englantilaisen kirjailijan ja fyysikon, arthur c. clarken science fictionia sivuava novelli 'jumalan yhdeksän biljoonaa nimeä'

    juoni on seuraava: tiibetiläinen luostari hankkii tietokoneen hoitaakseen kotiin sen homman, jota varten koko ihmiskunta alun perin tänne luotiin, eli kirjoittamaan muistiin kaikki jumalan yhdeksän biljoonaa nimeä.

    projekti kestää kuukausikaupalla ja kun se vihdoin saadaan päätökseen on ihmiskunta tehtävänsä täyttänyt ja siis tarpeeton.

    siisti ja sujuva, normaaliasuinen kertomus kehittyy kylmääväksi melkein huomaamatta ja yllätyslopun myötä leviää yö tarinan ja koko kertomuskokoelman ylle: jumala käärii kokoon kaikkeutensa.

    novellin viimeinen lause on karmivan upea ja kuuluu seuraavasti: "heidän päänsä päällä alkoivat tähdet turhia kiirehtimättä yksi toisensa jälkeen sammua"

    clarke on mielestäni voittamaton, muun muassa siksi, että hän hallitsee klassillisen jutunkertojan taidon ylläpitää jännitystä loppuun saakka ja laukaista se vasta viime lauseessa.

    juttu on täysipainoista nonsensea ja sitäpaitsi todella tieteellinen, siinäkin suhteessa harvinaislaatuinen nykyisten pseudoscifien joukossa.

    kipling väitti kerran kirjoittaneensa maailman parhaimman jutun, kertomuksen kauppa-apulaisesta, joka kertoi kokemuksiaan aikaisemmasta elämästään, mutta clarke vie kyllä ehdottomasti voiton siitäkin, jos välttämättä maailman parasta juttua halutaan etsiä.

    asiaa ei haittaa lainkaan se, että novellissa on itse asiassa melko vakava pohjasävy, niin että, kuten jokainen hyvä scifijuttu, se ei enää scifiä olekaan, onpahan vain hyvää kirjallisuutta.

    VastaaPoista
  19. Täytyy katsoa onko tuo teksti meillä. Jotakin Clarkea muistaakseni on, mutta jonain vuonna kyllä kärrättiin paljon sci-fiä mökille.

    Sci-fi on minulta jäänyt aika tavalla väliin. Ehkä se johtuu siitä, että olen ajatellut sen lukemisen vaativan jonkinmoista tietoa kemiasta, fysiikasta ja matematiikasta - eikä minulla ole juuri mitään.

    Olen lukenut kokonaan varmaan vain Asimovin Foundation-sarjan. Pitäisi ja pitäisi.

    Tuo loppukohtaus jota kuvasit on täyttä runoutta! Jumalat pitävät siis yllä hirmuista määrää tähtiä, eli asia on siltä osin ratkaistu ja jumalia on luvuton määrä, vaikka nyt lukua tuossa nimettiinkin.

    VastaaPoista
  20. Kellähän on eniten plakaatteja?

    VastaaPoista
  21. Laskeekohan joku etuoikeutettu niitä takan päällä olevia pystejä ja seinällä olevia kunniakirjoja iltojensa ratoksi?

    Jonkun huomasin iloitsevan plakaatista siksi ettei ollut ikinä saanut Hymy-patsasta. Sinun kouluaikoinasi niitä ei ehkä enää ollut, oliko?

    Minulla oli joskus takka ja sen päällä itsetekemiäni kipsiveistoksia, pieniä sellaisia. Jostakin oli murtunut nenä, joutsenen pää on pudonnut pois.

    Muistin vain kuinka sormet rakastivat savea.

    VastaaPoista
  22. Minultakin on jäänyt scifi väliin.. mitä nyt joku Bradbury joskus liikautti, kun vahingossa vintillä luin. Vai onko Bradbury scifiä? Ihan sama. Ilmeisesti olen yrittänyt lukea enimmäkseen sellaista tusinascifiä, joka ei anna mitään muuta kuin avaruudessa paukkuvia pölypalleroita.

    ..Ihastuttava loppulause Clarkelta. Runollinen. Lopuista (ja aluista!) kirjailijan taidot tunnistetaan!

    Täytyykin tsekata tuo Merin linkki.

    Plakaatit ovat hyvin tärkeitä. Kun vieras bloggari astuu sisään blogiini, hän tietysti ensin silmäilee läpi virtuaaliset seinämäni. Jos siellä roikkuu arvostettuja sertifikaatteja, niin tottahan "päiväkirjani" tekstien taso nousee ihan silmissä. Blogin uskottavuus on luotava JOLLAIN keinolla.

    Hahhahhah HAA!

    -mrs so morbid

    VastaaPoista
  23. Ah ihailtava kuolemaa halveksuva pikkusiskoni siellä kaukana alisessa maailmassa!

    Mutta vakavasti puhuen: kyllä blogeilla on iso merkitys ainakin tässä maassa. Meille tulee vain Hesari ja kyllä siellä viikoittain noteerataan jotakin mitä Blogistanissa on joku sanonut, kommentoinut.

    Kirjoittaminen on teko, ruu. Minusta siitä on lähdettävä.

    Jaa. Että joku laskisi plakaatteja. No tuskin vain. Mutta kyllä minä sinulle sen antaessani ajattelin sinua hymyillen ja ystävällisesti. Vaikka en ole ikinä tavannut sinua livenä.

    Kyllä ihmiset sinun äänesi tuntevat jo ja arvostavat sitä, se on selvä. Sinä Suomi-ääni siellä kaukana!

    Muistaakseni itse kerroit joskus olleesi autiomaassa ja katselleesi tähtiä, jotka tulivat hyvin lähelle. Vai oliko se Hanhensulka? Jompikumpi teistä.

    Tähdet ovat kirkkaampia siellä, koska ilma on kuiva ja mitään saasteitakaan ei asetu meidän ja tähtien väliin, niin kuin täällä.

    Sama varmaan on Tiibetissä.

    VastaaPoista
  24. ripsa! ja ruu!

    tiibet muistuttaa hiukan asterixin kylää galliassa, joka sekin elää vihollisensa, rooman valtakunnan ympäröimänä.

    asterixin kylän valloittaminen on säilynyt koko ajan rooman valtakunnan tavoitteena ja julius caesar punoo jossakin vaiheessa juonen, jonka mukaan gallialaiskylä tuhotaan ympäröimällä se urbaanilla asutuksella.

    kiinan suunnitelma on samalla tavalla nerokas: jos tiibetiä ei voi kukistaa asein, kukistettakoon se sitten ympäröimällä maa vieraalla vaikutuksella ja tukahduttamalla tiibetiläisten perinteinen elämänmuoto.

    gallialaisilla on taikajuoma, jonka avulla he antavat roomalaissotilaille tuon tuostakin aimo rökityksen.

    tiibetiläisten salainen ase on buddhalainen mielentyyneys, jonka avulla he säilyttävät hengen itsenäisyytensä ja puolustavat itseään kiinalaisten ekspansiota vastaan.

    asterixin kylän stabiiliuden takana täytyy olla jotakin. vastaus on yksinkertainen: kylän toimintaa ohjaa pohjimmiltaan vakauden kaipuu. se on ylärakenne, joka ohjaa yksittäisiin kysymyksiin liittyviä valintoja.

    tämä perimmäinen yhteiskuntafilosofinen lähtökohta ohjaa gallialaiskylän lisäksi myös tiibetin toimintaa.

    kyläpäällikkö aladobixilla on yksi tunnettu aforismi: "mutta jokainen päivä on uusi eilinen".

    tähän mietelauseeseen on muotoiltu myös buddhalainen 'takaisin virtaan' -tyyppinen kaksoismerkityksellä varustettu ajatus.

    sekä pikkuisen gallian että pikkuisen tiibetin tapauksessa nousee esiin kysymys, voisiko kahden vihollismaan keksinäisessä suhteessa olla edellytyksiä jonkinasteiselle liennytykselle tai jopa pysyvän rauhan aikaansaamiselle, niin että kylän ja rooman / tiibetin ja kiinan välillä oleva ja ajoittain aseelliseksi yhteenotoksi puhkeava jännitys häviäisi.

    obelixin kaleeri -albumin alussa obelix näkee painajaisen, jossa julius caesar on päättänyt lakkauttaa kaikki asterixin kylän ympärillä sijaitsevat roomalaiset varuskunnat.

    asterix ( dalai-lama ) lausuu seuraavat hätkähdyttävät sanat: no entä sitten? voisimme ehkä vihdoinkin elää pysyvässä ja hyvin ansaitussa rauhassa.

    VastaaPoista
  25. Niin. Meri on tietysti oikeassa rinnastaessaan gallialaiskylän ja roomalaiset. Eurooppa on täynnä tuollaisia tarinoita, koska mantereen historia on tolkuttoman verinen.

    Mutta verisyydestä on sitten kuitenkin syntynyt kansoja, joilla on selvästi omanlaisensa kulttuuri, kieli ja muu luonne. Se tekee tästä paikasta mielenkiintoisen tilkkutäkin.

    Idässä kansainvaellukset ovat olleet arkipäivää. Tiibetin suojana on ollut maailman korkein vuoristo. Mutta niin ankaraa ja karua se elämä on ollut, että on vaikea kuvitella että jokainen paimentolainen pystyisi viittaamaan kintaalla kiinalaisten kaupittelemaan krääsään, siis vanha kunnon cargo-ajattelu: saat lasihelmet jos suostut kristityksi.

    Etappisika tuolla alussa epäili että kansainvälinen liike pyrkii museaalistamaan Tiibetin. Kiina ei ainakaan siihen pyri, niin valtava määrä temppeleitä on jo tuhottu.

    En ole ikinä käsittänyt sitä miksi kiinalaisten on ehdottomasti hallittava tiibettiläisiä ja uiguureja. En muista lukeneeni että ne olisivat kohdelleet vieraita vihamielisesti itse.

    VastaaPoista
  26. ripsa, yritin siis rinnastaa gallian tiibetiin, en roomaan.

    olin tiibetissä ensimmäisen kerran vuonna 1996, jolloin kiinalaiset olivat juuri aloittaneet luostareissa ja kylissä 'isänmaallisen uudelleenkasvatuksen' , joka siis oli juuri tuota mainitsemaasi cargo-ajattelua.

    siihen kuuluvassa kokeessa oppilas allekirjoitti mm. viiden kohdan julistuksen, jossa hän tunnusti, että tiibet on aina kuulunut historiallisesti kiinaan, kielsi dalai-laman, lupasi olla kuuntelematta ulkomaisia radioasemia ja niin poispäin.

    em. intensiivinen pakkokoulutus sai aikaan esimerkiksi sen, että 40-80 prosenttia munkeista ja nunnista joutui jättämään luostarinsa.

    minä jaksan uskoa, että tiibetin ja kiinan konfliktissa voidaan saavuttaa synteesi, joka on jotakin enemmän kuin molemminpuolinen suvaitsevaisuus.

    arvojärjestys täytyisi vain sitä ennen panna uusiksi ja löytää yhteinen kontemplatiivisen elämän kieli; se, jossa 'omistaminen' ei mene 'olemisen' edelle.

    VastaaPoista
  27. Hmm. Joo, tuli kirjoitusvirhe, tai ehkä ajatusvirhe.

    Tottakai gallialaiskylä rinnastuu Tiibetiin eikä Rooman valtakuntaan.

    Tuossa tulin miettineeksi vain sitä että gallialaiskyliä ei juuri taida Ranskan rannikolla enää olla. Kieli on jossain määrin kai säilynyt.

    Arvojärjestyksen pitäisi ja vähän kiiruusti muuttua koko maailmassa, muuten käy huonosti muuallakin kuin Kiinassa ja Tiibetissä.

    Isänniltähän menee itsetunto ja moraali ihan yhtä lailla kuin rengeiltäkin. Jos ei toimi oikein ja jaa sitä mikä on yhteistä ja kuuluu kaikille.

    Niin kuin esimerkiksi maa, ilma ja vesi. Aiheesta puhui paljon Veronica Pimenoff romaanissaan Maa ilman vettä.

    VastaaPoista
  28. Joo, siis mitä mun piti...

    Niin. Tähdet.

    Kerran tuolla Keski-Australiassa, vuoren harjalla, maattiin teltassa sillä lailla, että ei ollut kuin itikkaverkko meidän ja taivaan välissä. Jumal auta, että siellä oli tähtiä.

    Pitkä aika, kun olen viimeksi päässyt telttaretkelle.

    Pitäisi päästä katsomaan tähtiä. Ja tulta.

    VastaaPoista
  29. Niin, ruu, tähdissä on se omituisuus, että niistä on vaikea ottaa kuvaa. Se tila missä tähdet kelluvat on moniulotteinen, en edes muista enää kuinka paljon niitä ulottuvuuksia on, enemmän kuin neljä.

    Vaikka katselisi hienoja Nasan kuvia, se ei ole sama kuin olla itse jossain jossa ei ole mitään saasteita.

    Ja ennen tähtien katselemista voisi olla nuotio ja ryhmä ihmisiä jotka kertovat tarinoita toisilleen.

    Tarinat ovat tihentymiä niin kuin tähdetkin.

    VastaaPoista

Kommentointi on suotavaa, mutta ei pakollista