14.8.10

Mökillä mustikassa



Kun ei ole autoa, niin piti käydä päiväseltään, kun mustikkaystävät Kaarlo ja Raili, autonomistajat, tahtoivat mukaan. Oli kyllä syytäkin, sillä tuossa takanani on kokonainen metsäpläntti niin täynnä mustikoita että en ole ikinä nähnyt vaikka olen niitä poiminut yli 50 vuotta. Meitä ei ollut läheskään tarpeeksi tyhjentämään metsä mustikoista. Karhuja takamettässä on, niin että jääpä sitten niille.


Ulkotilaan, etelänpuoleiselle seinälle on muodostumassa maataideteos, joka alkaa kieppumisensa näistä muutamista metreistä.


Sisätilassa on muuttunut ovi, joka alkaa muistuttaa ovea, niin kuin ne on ennen ajateltu. Mutta kun työssä on kuvataiteilija, niin kuin maataideteoksenkin tekemisessä, Leo, niin siinä on ehkä ylimääräistä voimaa. Pyydän kiinnittämään huomiota mustaan karmiin. Kuinka moni on muka nähnyt mustan karmin sisäovessa melkein ikinä?




Lopuksi piti pestä kädet. Nilkka nuljahti kivikossa. Nyt marjat ovat pakastimessa lukuunottamatta pientä määrää aamiaismarjoja. Ei niitä sovi paljon syödä ennen talvea.

Ulkona porottaa parastaikaa aurinko. Järveltä tuli sadekuuroja pari kappaletta, kun oltiin mettässä. Pitäisi saada kylä poimimaan ne mustikat, mutta olen kuullut että nuoret eivät jaksa. Ei päästy edes lähelle kielometsän aluetta. Pieni mäki oli siinä, niin että sadekuuron näki tulevan.

Pelkään ukkosia, onneksi nämä olivat vain suurieleisiä sadekuuroja, kiitos Ukko!


17 kommenttia:

  1. Jatulintarhaa on hyvä lähteä laajentamaan kun jo alku lähtee noin joustavasti ja ovi on komia karmeine mustineen.., ei kun mustine karmeineen.

    Mustikkaa olisi ollut Lapissakin vaikka lapiolla ammentaa, mutta täällä Kainuun puolessa ei ainakaan ihan seutuvilla. Jossakin ylempänä, Hyrynsalmella kuulema on. Mökillä, Savon puolessa, en ole ehtinyt lainkaan oleskelemaan, etten sen tienoon marjatilannetta tiedä enkä ole tyttäriltä kysellyt, ovatko käyneet. Hillaa oli Kittilän torilla tarjolla vaikka kuin ja koko ajan olivat sitä poimijat ostajille vieläkin tuomassa vaikka alkaa olla jo ohi siellä se ruljanssi.

    Tämän kesän marjareissut ovat jääneet itseltäni kokonaan, ehkä puolukkaan joudan, en tiedä.

    VastaaPoista
  2. VE, kun olet matkalla, niin syö marjoja!

    Kuulin juuri melojasta, joka oli kiertänyt Pohjanlahden ja suunnilleen elänyt mustikoilla. On siellä varmaan lakkojakin ollut jossain päin.

    Marjoissa on sekä ravintoa että niitä suojaravinteita.

    Minua jäi harmittamaan, että ei ehditty kuin poimia ihan mitätön pläntti hirmuisesta määrästä. Kotomettä on hyvä sen takia, että järven vuoksi siihen ei yleensä tule hallaa, eli se on miltei takuuvarma mustikkapaikka.

    Tosin minulla on nyt antibioottikuuri ja polvi ja varvas tulehduksissa, niin että enää en marjaan kyllä pääsisikään.

    VastaaPoista
  3. Ripsa, mustikkahommiin mitenkään liittymättä oliko meillä jo puhetta Brita Polttilan kirjasta Reidar?

    Aloitin sen lukemisen eilenillalla ja melkein jaksoin lukea loppuun.

    Se on hyvä kuvaus Reidar Särestöniemen taiteilijana ja homona olemisesta ystävän, ei varsinaisen muusan, kirjoittamana.

    Luin kirjan edellisen kerran luultavasti 1986, koskapa olen nimennyt sen äitienpäivälahjaksi 1. vaimolleni sinä vuonna. Nyt on elämänkatsomusta tullut lisää joten lukuelämys on aivan toinen. Mielenkiinto säilyy edelleen.

    Muistan, että lähetin Polttilalle jonkinlaisen kortinkin tuon kirjan johdosta. Se siis vaikutti jo silloin.

    Silloin en tätä kirjaa muistanut, kun kävin Rautalammin kirjastossa 2008 (pyöräretkelläni Haanpään jäljillä) Yrjö Kaijärven kunniaksi rakennetussa pienimuotoisessa museotilassa, että Kaijärvi oli Reidarin ystävä ja myös vähän aikaa rakastettukin.

    Jonkinlainen ikäerohan heillä oli, ja Kaijärvi kuolikin sitten jättäen Reidarin surun tilaan josta hän sitten maalasi muutaman taulun.

    Näistä mainitaan Polttilan kirjassa. Jatkan huomenna lukemista jotta näen, kun en muista, että mainitaanko K.Palsaa kirjassa. Tulisi uusi näkökulma sillä Palsa kyllä mainitsee tapaamisistaan Särestöniemen kanssa...

    VastaaPoista
  4. No, minusta on itsestään selvää, että muusa on sukupuolineutraali työtehtävä, käyttääkseni tätä uutta sanahirviötä.

    Homoseksuaalisuus on yksi ulottuvuus noin suunnilleen kaikilla ihmisillä, eikä tiedetä mikä aiheuttaa heteroseksuaalisuuden sitten lopulta. Tarkoitan tässä nyt esimerkiksi helposti eroottisen puolelle lipsahtavia ystävyyssuhteita niin tyttöjen kuin poikienkin ystävyyssuhteissa.

    Käsittääkseni aivan tavallinen ilmiö.

    Mutta et puhunut siitä vaan Reidar Särestöniemestä. Täytyy sanoa että hänestä kyllä en tiedä yhtään mitään muuta kuin mitä 1970-luvulla hänestä lehdissä kerrottiin. Urho Kekkonen oli hänen tuttavansa ja kävi käsittääkseni hänen luonaan monta kertaa.

    Yrjö Kaijärvi suomensi ainakin saksasta, mutta ei minusta kamalan hyvin. Olen kuullut että hän oli homo, mutta en ole kiinnittänyt asiaan sen kummempaa huomiota.

    Silloin kun Reidari teki niitä hieman imelänmakuisia Lapin kuviaan, ei juuri homoseksuaalisuudesta puhuttu. Se ei tainnut enää olla rikos, mutta sairaus se taisi olla. Suomessa nämä homojen syrjintälait olivat hyvin pitkään voimassa.

    Voin kuvitella että homoseksuaalisuus on ollut rankka asia silloin. Minulla itselläni on ollut monia homo-ystäviä, oikein hyviäkin.

    Ajattelet siis ehkä että jos Palsakin on ollut sinnepäin kallellaan? Voihan niin tietysti olla. Mutta jos perustat sen siihen että Palsa ja Särestöniemi tapasivat toisiaan, niin tottakai tapasivat!

    Kaksi kuvataiteilijaa pienessä kunnassa! Siis väkimäärältään pienessä. Kyllä heillä on puhumista riittänyt.

    En ole Polttilan kirjaa lukenut. Täytyy panna taas tuohon samaan listaan että pakko ehtiä joskus lukea.

    Se on sitten aivan oma asiansa että vaikuttaako seksuaalinen suuntautuminen jollain tavalla taiteilijan työhön. En yhtään tiedä. Mutta luulisin että asiaa on tutkittu.

    VastaaPoista
  5. Ripsa, Palsa kertoo suorasukaiseen tyyliinsä "homostelleensa" Reidarin kanssa ja niihin tekstinpätkiin kyllä luotan.

    Palsa oli bi-seksuaali, mikä käsite ei ehkä kokonaisuudessaan kata hänen osaltaan kaikkea sitä, mitä hän siitä puolesta itsessään näki ja koki.

    Mutta nyt en ehdi taas tämän enempää, on lähdettävä poika hakemaan eskarista... Palaillaan. Aihe on mielenkiintoinen. Tuo huomiosi varsinkin, että kaksi samansuunataisesti "suuntatunutta" pienessä kylässä, sitä nimittäin ihan äsken ajattelin itsekin.

    VastaaPoista
  6. JOS joku on bi, niin kyllä hän löytää sitten kohteen paikassa kuin paikassa.

    Mutta, kuten sanoit. ei se ihmisen persoonallisuutta ja hänen sosiaalisia suhteitaan kaikkia selitä. Tai edes taidetta.

    Eiku en tarkoittanut että samassa pienessä pitäjässä oli samoin suuntautuneita siis seksuaalisesti, vaan taiteellisesti.

    Särestöniemen taidetta olen nähnyt kyllä joskus livenäkin, kyllä hän osasi vähemmän imeliäkin tauluja tehdä ja oli ammattimies. Luulen että hän pyrki yksinkertaisesti niillä Lapin maisemilla elättämään itsensä. Taiteilijat joutuvat aina tasapainoilemaan myyvyyden ja "hyvän" taiteen välillä.

    Palsa taas ei kyllä ole kaupallinen taiteilija, ei ehkä yhtään. Toivottavasti hänen tukijansa avustivat häntä sitten apuraha-anomusten tekemisessä.

    Voihan olla että jonkunlainen rakkaussuhde noiden kahden miehen välille on syntynytkin, vaikka ikäero oli vissiin aika iso.

    VastaaPoista
  7. Ripsa
    ni sinulle jonkin runon, ja tälläiset sivut avautuivat.
    Onnea!

    http://kylmassametsassa.blogspot.com/2010_08_01_archive.html

    VastaaPoista
  8. Noora-kulta, kiitos!

    Ja minä mäntti kun unohdin että sinä ja Kalevi jo täytitte! Aion keksiä sinullekin jotain, kunhan huomisaamun vesjumpasta tokenen.

    No, Kaleville pitää keksiä jokin kirjallinen lahja myös.

    Päivät ovat olleet niin kamalan sekaisin, työtä niin hirmuisesti ja tähän päivään asti niin kuuma, että en ole osannut muuta kuin kirjoittaa.

    Noh, synttäreiden kunniaksi leikkaushaava aukeni ja tulehtui ja sitä myöten myös toinen jalka, niin että antibiootteja syön.

    VastaaPoista
  9. http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=24&t=221&a=7620

    Ripsa, tuossa linkissä on Reidarista muutama haastattelu. Ehkä joskus olen itsekin katsonut ne, mutta nyt tässäkin tapauksessa ehkä tarkastelen uudesta kulmasta.

    Ajattelin vain, että jos olet kovastikin kipeänä, niin näitähän voi katsella. Dokumentit eivät ole kovin pitkiä.

    Aiempaan kommenttiin viitaten, luin silloin hätäisesti edellisesi ja tuli se pikku virhe, että luulin sinunkin ajatelleen "samansuuntautumisen" henkilöitä pikkukylässä. Molempia he kuitenkin olivat, sekä taiteilijoita että seksuaalisesti poikkeavia, ainakin sillä tavalla poikkeuksellisesti, että se tiedetiin.

    Mietin sitäkin, että nekö sitten ovat normaaleja seksualisteja, jotka juopporemmeihinsä pantavaksi houkuttelevat onnettomia "tärähtäneitä", syntymästään vajaita ja alaikäisiä tyttöjä? Tai rahan voimalla lentävät maailman ääriin toteuttamaan perversioitaan ja palaavat kotimaahan moittimaan kirkon aikomuksia siunata sukupuolineutraalisti?

    Hermoilen tässä vähän, kun huomenaamuksi ajattelin tehdä puhelinhaastattelun Kalervo Palsa-seuran sihteerille. Hänen piti jo maanantaina soittaa, mutta ei ehtinyt.

    Mietin noita kysymyksiäni joita minulla listassa on ja koska tiedän itsestäni jo entuudestaan vastaavista tilanteista, niin en malta kuitenkaan pysyä pelkäsätään niissä vaan rönsyilen suuntaansa jos toiseenkin.

    Toivottavasti en suututa haastateltavaa sillä saatan kyseenalaistaakin joitakin asioita "Kuolleen taiteilijan muistamisyhdistyksestä".

    VastaaPoista
  10. Valto Ensio, elä hermoile. Kirjoittamisestasikin näkee että vaikka saatat hortoilla suuntaan jos toiseenkin, niin kyllä sinulla punainen lanka säilyy.

    Hienoa kun saat haastattelun.

    Muuten olen ehdottomasti sitä mieltä, että jos Kalervo Palsan bi(?)seksuaalisuus on ollut tähän asti hys-hys, niin ei ole mitään järkeä pitää jotain ihmisen ominaisuutta enää piiloswsa. On maailmassa sentään olemassa ihmisiä joilla on eriväriset silmätkin!

    Maailma on siis muuttunut oleellisesti Polttilan kirjan jälkeen, sievistely on tarpeetonta.

    ja yön yli nukuttuani olen sitä mieltä, että kyllä Palsan seksuaalinen suuntautuminen on ilman muuta vaikuttanut hänen työhönsä. Se on todennäköisesti antanut hänelle jopa paljon energiaa, enemmän kuin n.k. normaaleilla ihmisillä on.

    Siitä ei kai nyt pääse mihkään että Kittilässä on asunut kaksi hienoa taiteilijaa, jotka ovat pitäneet toisistaan monella tavalla.

    Se on hienoa se! Rakkautta pitää olla enemmän kuin vihaa, myötätuntoa ja sympatiaa enemmän kuin kateutta ja mustasukkaisuutta ja niin poispäin.

    Täytän tänään korkeat 65 vuotta joten kai minä jo maailmasta jotain tiedän.

    Tee nyt niin hieno juttu kuin voit! Olen hengessä potkimassa sinua etiäpäin!

    VastaaPoista
  11. Kiitos vain pilvipostionnittelusta. Taisin mainita kuvapuolella jotain sinuun liittyvää. Olen ollut vähän jäykkä vastaanottamaan ikävuosionnitteluja sen jälkeen, kun tulin täysi-ikäiseksi. Säällisen nimipäiväonnitelun saa kerran vuodessa kuuluusvuorossa olevalta radiohenkilöltä. Jokin 5 tai 15 vuotta ei tunnut miltään oman etunimen rinnalla. Sanotaan, ettei nimi miestä pahenna, mutta Kotivalo en haluaisi olla.

    VastaaPoista
  12. Pilvessä on kiva olla! Hassua että Meri sattui puhumaan pilvibongareista. Ihan kuin olisivat sipisseet selkäni takana, Meri ja Leo, mun synttärilahjasta.

    Noora sai oman pilven kanssa. Ens vuonna saa Meri kanssa.

    Etpäs ole jäykkä ottamaan onnitteluja, vaan ihan iloinen, koska kerrankin joku ottaa huomioon sinut itsesi! Et sinä minua jymäytä! Toivottavasti sait edes pienen palan täytekakkua.

    Olen pahoillani onnittelujen myöhästymisestä, mutta minulla on monista syistä ollut elämä täysin ylösalaisin viime kuukausina. No, arvaat kyllä.

    Täysi-ikäisyys on hassu asia. Ihminen 18-vuotiaana on ihan kakara vielä. Tai ainakin suurin osa on. Vaikka minun aikanani täysikäisyysraja oli 21 vuotta. Piti olla väärennetyt henkarit joka hemmetin paikkaan.

    Kotivalo ois kyllä kamala. Mutta ei tuo Verneri, joka olisi ollut minun kohtaloni, olisi ollut kyllä yhtään parempi. Neiti Verneri?

    VastaaPoista
  13. Löysin, joo. Kiitos, mutta en ollut älynnyt katsoa olitko mahdollisesti vastannut korento-huomioon.

    Oli se aika epeli kyllä. Siis ripustit kameran kuivumaan? Tipautit mereen?

    VastaaPoista
  14. Merielämällä on ankarat kasvot.

    VastaaPoista
  15. Onneksi minä olen maakrapu. Tuo järvi riittää, ynnä pienet merenlahdet joita täällä kyllä on. Mutta ne riittävät ihan vain silmille, ei minun tarvitse kameran kanssa mennä sinne sisään.

    Ettet vain kompuroinut jossain niljaisessa leväkivikossa?

    VastaaPoista
  16. ripsa ja kumppanit,

    sain valto ensiolta idean tilata kemin museosta jyrki siukosen tekemän palsa-kirjan. siukonenhan on minun lempikirjoittajiani.

    sinä ripsa ehkä muistat sen tutkielman nimeltä uplifted spirits, earthbound machines. studies on artists and the dream of flight

    nämä siukosen kolme tutkielmaa kalervo palsasta ovat puhtaita helmiä!

    minä uskon että kaikki ihmiset ovat bi-seksuaaleja, ehdottomasti. jos vaikka latentteja, niin kummiskin. sehän on melkein kuin armolahja että saa kurkistaa kummallekin puolelle!

    VastaaPoista
  17. Eikös Siukonen päätoimittanut Taide-lehteä jonkin aikaa, vai muistanko väärin?

    Meille on aina tullut yhtenä ammattilehtenä Taide-lehti. Toisena on tullut Kritiikin uutiset, mutta sen minä aion irtisanoa, eli lopettaa jäsenyyden, koska ei siitä liitosta ole mihinkään.

    Sitä paitsi Otso Kantokorpi lopetti sen päätoimittamisen, siinä toinen hieno kirjoittaja.

    Meri, nyt en muista tuota nimenomaista tutkielmaa. Missä se on ilmestynyt?

    Eipä näy kirjaa täällä kirjastossa, tuota josta Valto Ensio puhuu.

    VastaaPoista

Kommentointi on suotavaa, mutta ei pakollista