Kun ei ole autoa, niin piti käydä päiväseltään, kun mustikkaystävät Kaarlo ja Raili, autonomistajat, tahtoivat mukaan. Oli kyllä syytäkin, sillä tuossa takanani on kokonainen metsäpläntti niin täynnä mustikoita että en ole ikinä nähnyt vaikka olen niitä poiminut yli 50 vuotta. Meitä ei ollut läheskään tarpeeksi tyhjentämään metsä mustikoista. Karhuja takamettässä on, niin että jääpä sitten niille.
Ulkotilaan, etelänpuoleiselle seinälle on muodostumassa maataideteos, joka alkaa kieppumisensa näistä muutamista metreistä.
Sisätilassa on muuttunut ovi, joka alkaa muistuttaa ovea, niin kuin ne on ennen ajateltu. Mutta kun työssä on kuvataiteilija, niin kuin maataideteoksenkin tekemisessä, Leo, niin siinä on ehkä ylimääräistä voimaa. Pyydän kiinnittämään huomiota mustaan karmiin. Kuinka moni on muka nähnyt mustan karmin sisäovessa melkein ikinä?
Lopuksi piti pestä kädet. Nilkka nuljahti kivikossa. Nyt marjat ovat pakastimessa lukuunottamatta pientä määrää aamiaismarjoja. Ei niitä sovi paljon syödä ennen talvea.
Ulkona porottaa parastaikaa aurinko. Järveltä tuli sadekuuroja pari kappaletta, kun oltiin mettässä. Pitäisi saada kylä poimimaan ne mustikat, mutta olen kuullut että nuoret eivät jaksa. Ei päästy edes lähelle kielometsän aluetta. Pieni mäki oli siinä, niin että sadekuuron näki tulevan.
Pelkään ukkosia, onneksi nämä olivat vain suurieleisiä sadekuuroja, kiitos Ukko!
