Odysseus Elytis: Ylistetty olkoon. Suom. Markku Pääskynen. WSOY 2010 ( Kuudes lukukappale: PROFETIA, viimeinen kappale)
7.2.11
Tuulisena talvipäivänä
Ja Muinaisten hallitsijoitten työstä maksava Luomistyö vapisee.Levottomuus saapuu Haadekseen, laudoitus antaa periksi auringon suuren paineen alla. Mutta sitä ennen, katso, nuoret huokaisevat ja heidän verensä vanhenee syyttä. Vangit ajeltuine päineen hakkaavat pakeilla kaltereita. Ja tehtaat tyhjenevät ja takavarikoista jälleen täyttyvät, jotta ne tuottaisivat lukemattomiin tölkkeihin säilöttyjä unelmia ja pullotettujen luontojen tuhansia lajeja. Ja kalpeat vuodet koittavat ja vuodet haavasiteissään. Ja jokainen saa muutaman hyppysellisen onnea. Ja asiat hänessä ovat jo kauniita raunioita. Silloin Runoilija vailla karkotuspaikkaa, jossa valittaa, vuodattaa myrskyn terveyden avoimesta rinnastaan, ja hän palaa seisomaan kauniille raunioille Ja viimeiset ihmiset lausuvat hänen ensimmäiset sanansa, jotta ruoho kasvaisi ja nainen astuisi hänen rinnalleen kuin auringonsäde. Ja jälleen hän ylistää naista ja laskee hänet nurmelle kuten on säädetty. Ja unet kostavat ja kylvävät sukupolvia vuosisadoista vuosisatoihin!
Odysseus Elytis: Ylistetty olkoon. Suom. Markku Pääskynen. WSOY 2010 ( Kuudes lukukappale: PROFETIA, viimeinen kappale)
Odysseus Elytis: Ylistetty olkoon. Suom. Markku Pääskynen. WSOY 2010 ( Kuudes lukukappale: PROFETIA, viimeinen kappale)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Minulla on Elytisin kokoelma yöpöydällä lukemattomien kirjojen pinossa. Odottaa vuoroaan. Kun ehtisikin lukea kaiken mikä kiinnostaa. No, ehkä sitten kun olen kirjoittanut muistelmat loppuun. Olen vasta puolessa välissä. Hidasta on. Ja kaiken aikaa muistista nousee lisää asioita, joita pitää liittää jo kirjoitettuun.
VastaaPoistaElytiksen lukeminen on älyttömän hidasta. Minullakin on useampia kirjoja kesken, tärkeitä sellaisia ja niistä vielä mielellään kirjoittaakin jossain vaiheessa. Minäkin olen siis nyt tuossa vaiheessa, Profetiassa.
VastaaPoistaOletko sinä varma että olet siinä muistelemisvaiheessa jo? Ihan vain kysyn, en epäile ettetkö ole keskustellut itsesi kanssa.
Olen (taas kerran) huono kommentoimaan aiheesta, mutta aiheen vierestä kylläkin. Virginia Woolfin kirjeistä löytyy mainio pätkä tuohon useiden kirjojen lukemiseen yhtä aikaa (12. elokuuta 1928, kirje osoitettu Hugh Walpolelle):
VastaaPoista"I am reding six books at once, the only way of reading; since, as you will agree, one book is only a single unaccompanied note, and to get the full sound, one needs ten others at the same time. So I'm reading - but I've no room to go into that."
Samastun tähän täysin. Jopa (tai oikeastaan erityisesti) tuohon viimeiseen toteamukseen.
Sanoipa Woolf tuon hyvin.
VastaaPoistaEttä yksi kirja olisi nuotti ja kun niitä on enemmänkin työopöydällä, keittiössä, sohvalla, yöpöydällä, niin niistä alkaa vähitellen syntyä orkesteri ja lukija voi onnellistuttaa itseään ja ehkä sitten myös toisia ihmisiä kaikesta siitä mitä hän on löytänyt.
Näihin aikoihin vuodesta, keskitalvella, oli ainakin ennen muinoin Kaustisilla kamarimusiikkifestarit, jonne yleensä menimme kuuntelemaan, kun asuttiin siinä lähellä.
Kyllä se vastaa jotenkin lukunurkkausta, kamarimusiikki.
Minulla myös on tapana, silloin kun lukemisperiodi "iskee" lukea useita kirjoja yht´aikaa, tai siis siten, että hetkinen tuota , toinen tuota ja kolmas tätä teosta. Sitten menevät unet mukavasti (tai painajaismaisesti) ristikkäin ja päällekkäin ja vaikka millaisiin somuihin.
VastaaPoistaTuntuu toisinaan myös, että "luovuus" (jo kulunut käsite) lisääntyy, aivot elpyvät.
Masennukseen, tai oikeastaan apatiaan jota useampi ihminen toisinaan potee, on runsas lukeminen lääkkeeksi käyvää. Ainakin itselläni.
Olen jälleen viime viikkoina sen huomannut vaikka ristiriitaiselta se tuntuukin äkkiä tarkasteltuna.
Itse olen huomannut että jos olen kyllästynyt tai melankolinen (varsinaista masennusta minulla ei ole), niin kaksi lääkettä on yli muiden: uiminen ja lukeminen.
VastaaPoistaTiedän että on hölmöä vaatia saada uida keskellä talvea ja se vie hirveästi energiaa, niiden altaiden kloorivesien lämmitys, siis ekologisesti se on järjetöntä, hiihtäminen olisi järkevämpää, mutta kun ei meidän Vaasasta pääse kävellen, siis suksia kantaen, hiihtämään.
Kirjallisuudessa on tottakai jotain elitististä (Odysseus Elytis!, joo, ja elytis tarkoittaa elitististä!). Se ei ole onneksi kovin vaarallista elitismiä, kunhan perustuu siihen, että ihmiset voivat lisätä viisauttaan ja jopa kirjanoppineisuuttaan saati farisealaisuuttaan lukemalla hyviä, sivistäviä ja mieltä avartavaa ajattelua.
Se on siis apu ajatteluun. En minä siitä mihkään pääse. Koko ikänäni en ehdi lukea kaikkea kirjaa, mutta yhä edelleen rakastan pitää noita kasoja ympärilläni.
Ajattelu tämä homo sapiens sapiens tarvitsee enemmän kuin mitään.
Uiminen tuntuu olevan minulle henkilökohtaisesti jonkinmoista mdeitointia. Kyllä sitä kävellessäkin saa. Mieluiten kävellessä metsässä, jotka alkavat kadota.
Metsien katoaminen ja luonnonvesien likaantuminen on suuri suru minulle. En osaa tehdä niille mitään, tuntuu että likaaminen on osa elintasoa, mutta eipä tästä pääse.
Mitenkä minä pääsisin kun eivät useimmat muutkaan pääse?
Ripsa, ei liity Tuuliseen päivääsi ehkä suuresti, mutta kun uutisissa eilen mainittiin Jorma Ojaharjun kuolleen, tuli "Valkoinen Vaasa mieleen". Lienet lukenut?
VastaaPoistaItse olen Ojaharjulta lukenut ainakin 80-luvulla muutakin, mutta jotenkin tämä kirjailija jäi etäiseksi. Pitäisiköhän pistäytyä kirjaston hyllyjen välissä O:n kohdalla...
Minäkin pidän uimisesta, ja lasten kannaltahan se on luonnollista, että veteen tulee myös lähdettyä. Vaimo ei kovin usein uimahalliin lähde koska sille käy silmiin nja ihon päälle fluorivesi.
Kesällä, varsinkin viime kesänä, tuli joen rannalla miltei asuttua noiden lasten kanssa. Tavallaan helpoin tapa vahtia heitä, mutta myös rasittavaa. Mutta lapsuus on ohitse menevä nautinta-aika niin kyllä se jaksaa.
Nyt kyllä haluaisin välillä lähteä tästä hulinasta ihan yksikseni olemaan jonnekin vaikka viikoksi, mutta ei voi, ei.
Täällä on pakkasta vähän yli 10 astetta ja tulee edelleen. Tuo blogikuva on yhä voimassa.
VastaaPoistaNyt repesi taivaalle railo ja aurinko paistaa taas vähän. Olen kylässä, yksin, sairastuin vatsaflunssaan ja pää on kuin lasia, kuumetta vielä vähän mutta olo heiveröinen kuin mikä. Oksensin pariin kertaan jo tyhjän vatsan, niin että sisuskalut kääntyivät ympäri.
Jompan kuolema ilmoitettiin jo eilen iltauutisissa. Aamulehdestä luin nekrologin. Ihan asiallinen. Jomppa oli hyvän päivän tuttu, ei ystävä eikä taatusti puoluetoveri. Mutta kun pysähdyttiin kaupan kassajonossa tai työväenopiston aulassa, niin puhuttiin yleensä kirjoista.
Olen lukenut Vaasa-trilogian kauan sitten. Aamulehdessä luki että kun Vaasassa asuvat kirjailijat eivät voineet kirjoittaa punaisesta Suomesta niin hänen sitten piti. Käsitin siitä että Vaasojakin on vähintään kaksi.
Se ensimmäinen osa kirjasta, siis 1918, on järkyttävää lukemista. Ei kai siitä voi olla järkyttymästä, yhä uudelleen, sisällissodasta.
Kainuun kirjastoissa ei jostakin syystä ollut Ojaharjun Vaasa-trilogiasta kuin 2 ensimmäistä osaa ja vain toisen löysivät pääkirjaston varastosta, jostakin jo poistettavaksi tuomituista läjistä. Virkailija kyllä sanoi, että kohta kysytään taas tätäkin kirjailijaa koska se kuoli.., niin kuin minäkin.
VastaaPoistaAloitin eilenillalla "Valkoisen kaupungin" lukemisen ja se on jo heti alusta tosi tarkkaa tekstiä, hyvää lukea. Miljöö lyödään kouraan heti eikä jahkaillen, ja henkilöt ovat lihaa ja verta kuin ne valokuvissa esiteltäisiin lukijalle.
Katsoin Areenan arkistosta Ojaharjun, Salaman ja Saavalaisen keskustelua vuodelta 1968. Ojaharju kysyi, kun Salama kertoi jumalan pilkasta saamastaan 39 tuhannen markan sakoista, että kukahan se sitten vahtii, että Jumala varmasti saa nämä rahat?
Ymmärsinkö, että olet Tampereella? Siksi kysyn, kun Treen Teatterissa on menossa Hämähäkkimiehen kosto-esitys ja kun luin siitä buffia, ajattelin, että tuopa olisi mielenkiintoinen.
http://www.tampereenteatteri.fi/index.php?mid=4&pid=6&id=53
Olen joo. Lähinnä maleksinut ympäriinsä ja sitten sairastunut. Olo on edelleen vetämätön. Täällä on -15, aurinko paistaa ja on pakko päästä ulos vaikka en hiihtämään pääsekään.
VastaaPoistaMutta en ole saanut raahatuksi vanhoja luitani teatteriin vielä. Ehkä ehdin, ehkä en. Viikonloppuna on varjokirjamessut tuolla keskustassa, Werstaalla. Olen käsittänyt että siellä on ollut puuhaamassa oma yliopiston laitokseni, Taideaineiden, mutta en usko että se seminaari on mitenkään huono, näkyy olevan ohjelmisto ja kaikki jo.
Jos olisin saanut mitä olin tältä reissulta halunnut, niin en tietenkään yhtäkkistä vetämättömyyttä. Aamulehti vielä tänä aamuna ilkkui että Pirkanmaalla on kuollut jo 4 ihmistä sikaflunssaan ja kaikki rokottamattomia.
Tietenkään minua ei ole rokotettu. Se vielä puuttuisi että rupeaisin nukahtelemaan holtittomasti, narkolepsiassa. Voi olla että nyt yrittää sairaanhoitojärjestelmä puhdistaa itsensä rokotussopasta. Pelotellaan siis kuolemalla.
Täytyy katsoa tuo liitteesi. Ehkä siinä on jotain.