Koi tarkoittaa yleensä aamunkoita. Mutta se tarkoittaa myös toukkaa, josta tulee perhonen kunhan se on syönyt poskeensa koko perheen villavaatteet. Kaupungeissa on usein myös villaan erikoistuneita muita ötököitä, jotka saavat terminaattorit liikkeelle.
Käsittääkseni perhe joutuu muuttamaan pois siksi aikaa. Kesällä siinä ei ole hirveästi ongelmia, voi vaikka lainata ystävänsä telttaa. Mutta talvella turkiskuoriaisen löytyminen huushollista on kamala asia.
En ymmärrä miksi aamunkoi ja tuholaiskoi ovat sama sana. Englanniksi ei sanota erikseen että villansyöjätoukka, vaan kaikki vähemmän kauniit perhoset ovat nimeltään moth. Minä luulin ensin, kun näin niitä lentelevän ympäriinsä, että moth on perhonen. Mutta se onkin butterfly, eli voikärpänen. Eikä sanaa yökölle ole englannissa erikseen.
On käsitettävä siis, että suomen ja germaanisten kielten etymologialla ei ole mitään tai juuri mitään tekemistä toistensa kanssa. Miksi olisikaan, eihän meidän ihmistenkään välillä ole kovin tiivistä yhteisyyttä. En usko että paljon mainostettu pohjoismaisuus on sen kummempaa kuin ei-eurooppalaisille tarkoitettu design-myyntihoukutin. Tai ehkä sillä on joskus voitu myydä eteläeurooppalaisille demokratiaa.
On ehkä unohdettu että demokratia on alunperin kreikkaa. Ensimmäinen demokratia, sen ateenalainen malli, perustui orjatyölle. Kun lukee yleisönosastoja tai ammattiliittojen lehtiä, vaikuttaa siltä, että meidän työpaikkamme eivät juuri poikkea orjatyöstä. Ei siitä edes paljon makseta, siivoojana tai marketin kassana olemisesta.
Olen miettinyt sitten että mistä ihmiset ottavat kaiken ihmisarvonsa kun työssäkään ei kunnioiteta. Sitten ovat lisäksi koulu- ja työpaikkakiusaamiset jotka päättyvät siihen, että vanhainkodissa ei enää kuin odotetaan kuolemaa: ihmisestä tulee nyytti.
Ihmisellä ei enää ole arvoa. Lapsille kannattaa opettaa arvottomuus heti alkuunsa. Ei tule pettymyksiä ja jos sitten olettamusten vastaisesti he olisivatkin taistelijoita, tai peräti pärjäisivät aivoillaan, niin sittenkin varmasti Gaussin käyrä toteutuisi edelleen.
Juhannukseen asti ehkä kestää tätä kesän kukkimista, ei ihan. Meillä tuomet kukkivat komeasti. Niitä oli erilaisia tuomia, erivärisiä kukkia. Talvi oli ollut kova, mutta puut heräsivät henkiin. Aivan kesän alussa tulee poteneeksi hybristä ihan vain värien loiston vuoksi.
Sitten tulee nemesis ja sitä jatkuu kauan. Kahdesta ikkunasta näkyy koin kehräämä vaippa ja sen sisällä matoja jotka kaluavat puut puhtaiksi. Minusta olisi oikeudenmukaisempaa että kuolema tapahtuisi syksyllä vasta. Ei ole ehkä tahoa jolle valittaa kuitenkaan.
Niin kuin aina kuvista saa isoja klikkaamalla!
Hyönteiset alkavat sopeutua ilmastonmuutoksen ääriolosuhteisiin? Sattumia tulee vuosittain? Lajit tulevat muuttumaan? Ehkä pihalle olisi pitänyt istuttaa pinjoja. Sitten voisi kuvitella olevansa Roomassa kesähelteellä.
Näyttäis olevan tuomenkehrääjän toukkien seittejä pihapuissa. Ovatko ne tuomia? Ne eivät ole tuhoon tuomittuja, elpyvät seuraavana keväänä.
VastaaPoistaOn joo. Olen nähnyt niitä Meikun rantatiellä aivan joka paikassa.
VastaaPoistaTämä on nyt kolmas kesä haamupuita. En usko että ne selviävät enää pitkään. Meikun puut olivat vanhoja, nämä ovat vasta noin 10-vuotiaita. Vuosi vuodelta tuho on täydellisempi.
Oliskin joku puutarhurikoulu, jossa opetettais biologista torjuntaa ilman myrkkyjä tai mitään. Yksi puu on jo kaulattu, eli se kaadetaan syksyllä.
Suren tuomiesi takia. Täälläkin oli yhtenä kesänä tuomenkehrääjiä, mutta niillä ei varmaan sitten ollut hyvät oltavat, koska myöhempinä kesinä ei ole näkynyt verhottuja puita.
VastaaPoistaObeesia, ymmärsit oikein. Suren ihan oikeasti, koska puut ovat eläviä otuksia.
VastaaPoistaJoku voisi tuohon argumentoida että niin ovat koitkin. Mutta kaikkien haittaeläinten idea on se, että jäytävät vähän, mutta eivät tapa. Nyt on ruvennut tulemaan kaikenmaailman tappajia. Tosin tottakai iltalehdet tekevät sensaatioita ehec-bakteerilla, mutta tmän päivän Hesarin Tiede-liikkeen mukaan uuden bakteerin voittokulku johtuu pääsääntöisesti ihmisten popsimista antibiooteista: on syntynyt niille vastustuskykyinen kanta joka elää suolistossa.
Ei uhrin kuoleminen ole minkään loiseläjän etu.
Ripsa, tuomenkehrääjäkoi on harvoin kuolemaksi itsestään tuomelle. Sen "pitäisi" esiintyä vain joinakin vuosina samoilla alueilla, eli puu saisi siten rauhoittua tässä välillä.
VastaaPoistaEhkä se kuitenkin vanhemmille puille ei olekaan hyväksi?
Meilläkin pihassa koit vierailevat joinakin vuosina. Tässä tontilla asuessamme ovat verhonneet tuomet kahtena kesänä, mutta ei puille ole siitä ollut haittaa: ovat nuoria ja vahvoja. Vanhat on kaadettu pois.
Eräästä syreenipensaasta sain kuulla korvanmakiaa kun menin ja leikkasin sen kuin minkä pensaan tahansa melko matalalta pois.
Niin ei kuulema saa syreenille tehdä! (Vaimoni on puutarhuri) Mutta nyt se pensas on kuin loistonsa päivinä kasvamassa kohti korkeuksia tuuheana ja jo kukkivanakin vaikka sahanjäljistäni ei ole kuin pari vuotta.
Vielä rajummin tein mökillä (jossa vaimollani ei ole määräysvaltaa) ruusupensaille: kurauttelin villiintyneet pensaat juurtamyöten raivaussahalla ja poltin varret valtavassa kokossa tuhkaksi. Nyt ruusupensasrivistö on jälleen niin hirveän karmean tuuhea ettei koskaan (25 m pitkälti pihatien reunaa).
Minä se oikea "herran puutarhuri" olen!
Valto!
VastaaPoistaMinusta tuntuu että jonkinmoista "Herran puutarhuria" täällä kyllä tarvittaisiinkin. Minä pelkään näiden puiden puolesta koska tämä on siis jo kolmas kesä.
Ja sitten on ollut kaksi kovaa ja runsaslumista talvea, joten toukat ovat voineet hyvin missä ikinänsä talvehtivatkaan (luultavasti lähellä puita vain). Tämä kortteli on rakennettu vv. 1990-95, ja viimeksi tähän on sitten joskus vuoden 1995 jälkeen vissiin istutettu jonkun puutarhurin suunnittelema puusto, eli pensaita ja puita lähinnä. Korttelin omistaa kaupunki.
Tuomi taitaa olla suosittu sen vuoksi että se kasvaa nopeasti. Täällä on muutama mänty ja kuusi myös, mutta eivät näytä olevan tavallisia suomalaisia. Myöskään tuomet eivät näytä semmoiselta mikä oli se tuomi siinä laulussa "Kotimaani onpi Suomi".
Anitalle puhuin tuolla ylempänä Meilahden rantatien (se sama jonka varrella oli Kekkosen asunto ja jonka varrella nyt on Mäntyniemi, uusi pressan kämppä) puista, joista iso osa on tuomia. Hesa on niin etelässä että puut kasvavat isoiksi ja komeiksi, elävät myös vanhemmiksi kuin nämä täällä. Olen nähnyt ne täydellisesti tuon vaipan verhossa. Ihan niin kuin nämä nuoret täällä tänä kesänä.
Jaaha. Herran tarhurit arvatenkin antavat oikeutta myös tuomenkehrääjäkoille? Siis olemassaolon oikeutta?
Nuo sinun temppusi puille kuulostavat kamalan julmilta ja hirveiltä. Ehkä ne sitten tehoavat kumminkin? Yksi näistä vaipoitetuista tuomista on pari viikkoa sitten kauloitettu, eli varmaan sahataan poikki syksyllä ellei ennenkin.
Voi olla että tunnen vain kaameata ahdistusta kärsivien puiden vuoksi. Minun oletukseni on että puu on elollinen ja ajatteleva olio, mutta toukka ei...
Ripsa, jokin tarkoitus tuomenkehrääjäkoin vierailuilla varmasti on, mutta en nyt osaa sanoa, mikä.
VastaaPoistaKun olin vielä siinä iässä, jolloin ikävä on aitoa, niin ikävöin kovasti syntymämökkini autioituvan pihapiirin vähitellen kuolevia, neljään eri ilmansuuntaan kaatuvia, lahoavia tuomia. Ja sittenhän ne viimein joku talvi oli nujertanutkin eivätkä enää koskaan edes juuriversoina eloon nousseet. Nyt siellä on omat, muualta hankkimani tuomet hyvässä kasvussa suurin piirtein samoilla sijoilla.
Lapsuuden tuomien välissä oli myös meidän keinu ja is ripusti monta mullikkaa kinkkapuuhun niiden väliin nyljettäväksi. Ja mitenkähän monta jänistäkin siinä lastukolla nyljettiinkään. Tuomet olivat tietysti myös meidän, lasten, kaikenlaisen "pilkanteon" kohteina ja naulojakin iihin iskettiin säälittä eivätkä ne muuta kuin kasvoivat ja kasvoivat. Eli luulen, että kyllä ne ikävään kuolivat, kurittomien ihmislasten kaipuuseen.
Jossakin runossani, joita harjoituksen vuoksi joskus rustasin, pohdin, että voiko puu kuolla ihmisen ikävään. Vastasin itse esittämääni kysymykseen muistaakseni että ihminen kyllä voi kuolla puunikävään.
Valto,
VastaaPoistakommenttisi osoittaa että tunnet edelleen yhteenkuuluvuutta niiden vanhojen tuomies suhteen. Kyllä puut ovat osa ihmistä. Paikoilla on henki.
Eikä minusta ole nyt tullut yhtäkkiä mitään huuhaa-uskovaista! En tarkoita että tuomenkehrääjäkoilla olisi tarkoitusta sen enempää kuin tuomellakaan tai meillä. Se on uskonnollinen termi, tuo tarkoituksen hakeminen. Vai mitä sanot?
Muistatko kun uskontotunneilla opettaja aina äityi kyselemään lapsraukoilta elämän tarkoitusta?
Olen vain tässä ajatellut, että jotain on pielessä. Joko säissä ja ilmoissa, maassa, eli mullan koostumuksessa, tai ilman kautta on voinut tulla jotain joka on heikentänyt näitä tuomia, niin että ne eivät kykene enää loisten vastaiseen toimintaan.
Muistelen kasviopin tunnilta jotain semmoista, että puiden lehdet osaavat kehittää aivan itse jotain torjunta-ainetta, joka saa kehrääjät luikertelemaan tiehensä.
Luulen että ihmisen ei parane yrittää juuri mitään tässä tilanteessa. Tässä korttelissa on neljä pihaa ja kaikissa on tuomia ja kaikissa sama vaiva. Tuntuu siis siltä, että joku on pielessä kasvien ja ympäristön välisessa suhteessa. Tai vaikka puiden ja puiden välisissä suhteissa.
Minulle kävi täällä sisällä niin, että ihmettelin miksi kiinanruusu otti tänä keväänä niin tavattoman laiskan lähdön, vaikka valo lisääntyi. Sitten katselin sitä vähän tarkemmin ja tulin siihen tulokseen, että sen yläpuolella oleva, roikkuva ja kiipeävä kasvi ja kiinanruusu eivät tykänneet toisistaan. Leikkasin roikkuvan kasvin rönsyjä pois ja nyt ensimmäin ruusu on puhkeamaisillaan.
Ihan niin kuin niillä todella olisi ollut antipatiaa toisiaan kohtaan! Sitähän sanotaan että ihmisen pitäisi laulaa kasveille, niin ne voivat hyvin. Minä tässä vasta harjoittelen laulua ja toivon että sävelkorva tulee stereokuulon myötä takaisin. Toistaiseksi Lidiakin juoksee karkuun kun rupean laulamaan...
Mites poijat selvisivät Unimäen elämästä? Olivatko kuin kotonaan? On kyllä loistavaa että teillä on sellainen paikka!
Paikasta piti vielä sanomani, että ne ovat usein kokonaisuus, aivan kuin oma olentonsa. Ihmiset puhuvat usein maisemasta, mutta kyllä sen näkee mikä puu tykkää toisestaan, mikä puska taas kuihtuu jonkun kasvin lähellä.
Meillä eivät vielä ruusut kuki. Kohta pitäisi olla juhannusruusujen aika.
Ripsa, kiitos kysymästä, selvittiin taas ihan hyvin, mutta piti tulla kotiin sairastamaan: nuorin oli kovassa kuumeessa pari päivää ja mulla selkä kremppasi. Nyt ollaan jo lähdössä takaisin tässä illankähmyrässä.
VastaaPoistaEn minä mielipiteitäsi uskonhurahtamisina tunnistanut. Ihan selkeitä argumentteja ja uskon minäkin, että kaikki nämä toiminnot joita elollinen (ihminen pääasiassa) tuottaa, vaikuttaa ihan kaikkeen niin, että sen jopa huomaa kun vähänkin maisemiaan tarkkailee.
Muutokset ovat nopeutuneet siitä, mitä luonnolla on aiemmin ollut ja siksi erotuksen huomaa ihminenkin. Huomaisivat vain kaikki, ja ymmärtäisivät huomionsa merkityksen.
Tuomi ei muuten tietääkseni kovin vanhaksi luonnon olosuhteissakaan kykene elämään?
Vanhimmat tuomet jotka poistin, niitä oli tosi paljon kaatumaisillaan tällä tontilla, olivat siinä kolmenkymmenen vuoden kantturoissa.
Mutta mainitsemasi kehrääjäkoit ovat kyllä kumma juttu. Kysyin Seijaltakin asiaa ja kyllä hänen mielestään niiden ei tulisi esiintyä kuin kerran-kaksi kymmenen vuoden periodilla mitattuna.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tuomenkehr%C3%A4%C3%A4j%C3%A4koi
Yllä linkissä vähän aiheesta lisää.
Valto,
VastaaPoistakiitos linkistä! Minä asuin aikoinaan lähellä puutarhaoppilaitosta ja kuuntelin niitä oppilaita paljon, koska lähiseudun nuoret menivät siihen kouluun. Siltä ajalta jäi ihan ystäviä.
Puutarhureissa on kertakaikkiaan jotain tavattoman sympaattista. Juttelevat mukavasti, ovat tarkkasilmäistä väkeä, opiskelevat koko ajan jotain uutta. Yhteistä tuntemilleni puutarhureille ja puutarha-apulaisille eli opiskelijoille oli yksi asia: miten tästä tai tuosta hankaluudesta, viasta pääsisi ilman että tulisi vahingoittaneeksi muuta ympäristöä.
Harvoin ihmiset osaavat ajatella isompia kokonaisuuksia. Ja näissä kun sitten on vielä elävien otusten kasvattajia. Joskus olen miettinyt, että olisivatpa ihmiskasvattajatkin yhtä kaukonäköistä porukkaa. Niin että vaimosi on taatusti kunnioitettava henkilö!
Kiva että poijat pääsevät olemaan ja tekemään Unimäellä kaikkea hyvää/kivaa. Muistakin katsoa että on kumpparit jalassa, ettei käärme pääse pistämään!
Piti kysymäni että onko siellä Unimäellä kaivo? Toimiva siis? Meillä mökiltä kaivo puuttui ja veden rahtaus oli yhden lajin riesa, vaikka sitä naapurin kraanasta saikin.
Pitäkää hauskaa! Kesä on vasta alussa ja tuommoisella touhulla poijat kasvavat silmissä ja viisastuvat!
Klikkasin kaikki kuvasi. Koko tekee niistä näyttäviä. Varsinkin tuosta toukkien kehräämästä kuvasta pidän. Se on kaunis. Kuin lunta oksilla.
VastaaPoistaMyyristä en pidä kun ne tuhoavat kasvien juuria. Mutta jos ne ovat nälkäisiä ja syövät nälkäänsä, on se tavallaan ymmärrettävää. Ne eivät varmaan pidä ihmisistä. Eikä ihmiset pidä kai yleensä niistä.
Pikkuliisu,
VastaaPoistataitaa elämä kaikitenkin olla sitä että syö tai tule syödyksi. Mutta että nuo haamupuut ovat sinusta kauniita? Kukkimisen jälkeen verho puun päälle?
Mitä tulee kuviin, niin en ole opetellut leikkimään niiden kanssa, tekemään jotain muuta kuin mitä kameran sisuksissa on. Sen sijaan olen opiskellut kompositiota, piirtämällä. Eli tiedän mitä näet kuvassa siinä mielessä kyllä. Tai kuvissa.
Muistan maanviljelijäisoäitini äkäilleen myyriä. Sanoi ettei niitä penteleitä vastaan voi taistella. Mutta jos on paljon myyriä, silloin on myös paljon pöllöjä, joten kiertokulku jatkuu.
Valto tuolla sanoi vaimonsa sanoneen että ei pitäisi tulla koita noin usein. Sitä minäkin tässä huolestun.