Planeetta pyörii

On outoa ajatella että pelkkä planeetan liike saa valon muuttumaan. On jotenkin mukava ajatella että ehkä ei kuitenkaan, ehkä valo on pimeään vuodenaikaan riippuvainen maan valosta. Mutta tänä talvena, kun lunta ei ole ollut, niin planeetalla on vesihöyryinen ja mutainen valo. Ainakin täällä lähellä Pohjoisnapaa.

Etelänavalla valo on jyrkimmillään aina samanlaista, koska se napa on manner. Olen usein mielessäni matkannut Tulimaahan, koska siellä on varmasti aivan oma valonsa. En ole varma kuinka korkeita vuoret ovat, mutta varmaan ne ovat joskus syösseet tulta, muuten tuskin merimiehet olisivat antaneet sille nimeä Tierra Del Fuego.

Sitten ajattelen lapsia jotka juuri lähtivät kohden kotiaan. Jäi kysymättä matkalla kauppaan mitä Ida ajatteli valosta. Miten seitsenvuotias osaa panna sanoiksi kesän ja talven eron? Jäässä ei ole kukkia, paitsi jääkukkia. Juhannuksena ei ole lunta ja jäätä vaan multa jossa möyrii kastematoja ja tuhatjalkaisia, jotka ajavat niitä takaa. Mullasta kasvaa kissankelloja.

Talven valo on erityinen ja uskon että se meille täällä asuville on tarpeen. Kirjoitan tätä isoisän kirjahyllyn kirjoituskannen päällä. Minusta on mukava ajatella, että hänelle olisi jäänyt omasta kotitalostaan mieleen se, että pimeinä kuukausina on tehtävä puhdetöitä. Koska hän tahtoi ennen kaikkea lukea ja kirjoittaa, hän tarvitsi kotiinsa jykevän kirjahyllyn josta saa kannen lasketuksi alas kirjoitusalustalta.

Kun sain tämän hänelle rakennetusta talosta, vetolaatikoissa oli vielä nimet niille papereille, jotka kuuluvat mihinkin laatikkoon. Käsiala oli kaunista ja täsmällistä. Opetussuunnitelmat ja niiden luonnokset olivat eri laatikoissa. Sitten olivat kuitit. Yhdessä laatikossa luki kassa.

Missään ei ollut lukkoa. Hänen johtamassaan koulussa ei ehkä ollut varkaita lainkaan. Oppilaat olivat tasaisen köyhää maalaisnuorisoa. Ehkä heidän arvomaailmaansa ei kuulunut varkaus?

Asiakirjoja ei laatikoissa enää ollut. Isoisän arkisto oli siirretty isoihin pahvilaatikoihin. Niistä ne piti siirrettämän Maakunta-arkistoon, mutta en tiedä tapahtuiko ikinä niin. Siinä talossa asuvat muut ihmiset.

Vanhat kuittivihkot, joihin on täydellisellä käsialalla merkitty vuoden tapahtumat, ovat kyllä aarteita. Kukaan ei osaa enää tehdä sellaisia. Ihmisillä ei ole enää edes käsialaa.

Kyllä sitä saa surra.

Jään synty. Kiteet ovat jo rannalla.