On outoa ajatella että pelkkä
planeetan liike saa valon muuttumaan. On jotenkin mukava ajatella
että ehkä ei kuitenkaan, ehkä valo on pimeään vuodenaikaan
riippuvainen maan valosta. Mutta tänä talvena, kun lunta ei ole
ollut, niin planeetalla on vesihöyryinen ja mutainen valo. Ainakin
täällä lähellä Pohjoisnapaa.
Etelänavalla valo on jyrkimmillään
aina samanlaista, koska se napa on manner. Olen usein mielessäni
matkannut Tulimaahan, koska siellä on varmasti aivan oma valonsa. En
ole varma kuinka korkeita vuoret ovat, mutta varmaan ne ovat joskus
syösseet tulta, muuten tuskin merimiehet olisivat antaneet sille
nimeä Tierra Del Fuego.
Sitten ajattelen lapsia jotka juuri
lähtivät kohden kotiaan. Jäi kysymättä matkalla kauppaan mitä
Ida ajatteli valosta. Miten seitsenvuotias osaa panna sanoiksi kesän
ja talven eron? Jäässä ei ole kukkia, paitsi jääkukkia.
Juhannuksena ei ole lunta ja jäätä vaan multa jossa möyrii
kastematoja ja tuhatjalkaisia, jotka ajavat niitä takaa. Mullasta
kasvaa kissankelloja.
Talven valo on erityinen ja uskon että
se meille täällä asuville on tarpeen. Kirjoitan tätä isoisän
kirjahyllyn kirjoituskannen päällä. Minusta on mukava ajatella,
että hänelle olisi jäänyt omasta kotitalostaan mieleen se, että
pimeinä kuukausina on tehtävä puhdetöitä. Koska hän tahtoi
ennen kaikkea lukea ja kirjoittaa, hän tarvitsi kotiinsa jykevän
kirjahyllyn josta saa kannen lasketuksi alas kirjoitusalustalta.
Kun sain tämän hänelle rakennetusta
talosta, vetolaatikoissa oli vielä nimet niille papereille, jotka
kuuluvat mihinkin laatikkoon. Käsiala oli kaunista ja täsmällistä.
Opetussuunnitelmat ja niiden luonnokset olivat eri laatikoissa.
Sitten olivat kuitit. Yhdessä laatikossa luki kassa.
Missään ei ollut lukkoa. Hänen
johtamassaan koulussa ei ehkä ollut varkaita lainkaan. Oppilaat
olivat tasaisen köyhää maalaisnuorisoa. Ehkä heidän
arvomaailmaansa ei kuulunut varkaus?
Asiakirjoja ei laatikoissa enää
ollut. Isoisän arkisto oli siirretty isoihin pahvilaatikoihin.
Niistä ne piti siirrettämän Maakunta-arkistoon, mutta en tiedä
tapahtuiko ikinä niin. Siinä talossa asuvat muut ihmiset.
Vanhat kuittivihkot, joihin on
täydellisellä käsialalla merkitty vuoden tapahtumat, ovat kyllä
aarteita. Kukaan ei osaa enää tehdä sellaisia. Ihmisillä ei ole
enää edes käsialaa.
Kyllä sitä saa surra.
Jään synty. Kiteet ovat jo rannalla.