21.10.12

Maruna, pujo ja päivänsini



En ole sataprosenttisen varma siitä, onko näiden kasvien sukulaisuus juuri näin, siis että maruna ja pujo olisivat sama. Gary Snyder näyttää sanovan että pujo on jäätikkömoreenien maruna, että se olisi sen vuoksi heiveröisemmän näköinen mutta sillä olisi samanlainen voima.

Pujon kukinta-aikaan herkistyneet ihmiset saavat oireita. Marunapensas on nimeltään Artemisia. Italian renessanssin jälkeinen ensimmäinen naiskuvataiteilija oli siis Marunapensas Gentilleschi. Mutta todennäköisesti nimi viittaa jumalatar Artemikseen.

Lukiessa rupesi sotkemaan se, että pujo olisi sitten jonkinmoinen pohjoinen variantti koiruohosta, ellei saman asian kaksi nimeä. Koiruohoa on käytetty absinttiin, jota kuulemma on ruvettu tekemään uudestaan. Uusin selitys on se, että absintti ei tehnyt ihmisiä hulluiksi, vaan ylipäänsä juominen.

Sitten Snyder näkyy siteeraavan jotakuta:
Hän rakastaa metsästämistä
vuorten varjossa
ja tuulessa”-

Artem kreikan kielessä tarkoitti ”heiluvaa” ja ”korvakorua”.

Luen siis Snyderin opusta Loputtomat vuoret ja joet, nyt suomeksi. Kirjan on suomentanut Palladium-kirjojen J.K. Ihalainen, vuonna 2010 tai 2011, ehkä vuosien taitteessa.

Marunapensas-runo on nimeltään Korvakorut heiluvat ja kilometreittäin aavikkoa. Se on Snyderille hirveän tyypillistä tekstiä, koska toisaalta se ei ole runoa. Siinä seurataan hyvin tarkasti yhtä lajia, siis tällä kertaa artemisiaa ja Pohjois-Amerikassa. Pensas on esimerkiksi koti vaikertajakyyhkylle, amerikankehrääjälle, marunanmatkijalle, lepinkäiselle ja marunasirkulle. Tästä litaniasta tunnen vain lepinkäisen, enkä sitäkään ole ikinä tavannut. Olen kateellinen. Mutta toisaalta en voi mitään sille, että olen köyhtyneen entisen merenpohjan asukas alueella jossa maa nousee ainakin nopeiten Euroopassa.

Köyhtynyt tarkoittaa sitä monessa merkityksessä. Ihmiset ovat muuttaneet pois ja pienviljelys on loppunut. Perhosia on muuttanut takaisin. Siipioravia oli, mutta sittemmin loputkin metsät on hakattu pois, joten niitä ei ole omassa maisemassani enää näkynyt. Sitten lapsuuteni oravan nimi muuttui liito-oravaksi. Huvittaa sellainen ajatus, että jossakin on toimisto, jossa ihmisiä istuu miettimässä nimien muutoksia.

Runokirjan teksti kulkee ympäri maisemien ja kulttuurien, pysähtyy joksikin aikaa, ja rymyää eteenpäin. Kirja on kerroksellinen ja siitä on tehty tutkimus, jossa näitä kehiä käydään läpi. Se on Anthony Hunt'n Genesis, Structure, and Meaning in Gary Snyder's Mountains and Rivers Without End, University of Nevada Press, Reno & Las Vegas 2004. Voi se olla hyväkin tutkimus, en ole kyllä lukenut. Yleensä tutkimusten ilmaantuminen tarkoittaa sitä, että kirjailija alkaa olla tarpeeksi tunnettu.

Nyt kun olen pitkin hiljaista pitkää iltaa, iltapäivää ja aamuakin miettinyt kirjaa ja lukenut, katsonut välillä kuvia Kaskadivuorilta ja Tyynen meren rannalta, sitten kuvia Nepalista ja lueksinut Krishna-vauvasta ja Himalaja-vauvasta ja oppinut sen että sielläkin runoilija oli ollut. En ole kyllä aivan näin perusteellisesti haarautuvaa tekstikokoelmaa lukenut ennen. Aikoinaan kuvittelin että lukemani vuoden 1970 tai 1969 Mountains and Rivers-kokoelma oli se valmis, mutta ilmeisesti runoilija oli vasta aloittanut vuorten ja jokien seuraamisen.

Hienoa siinä on sekin että maapallo näyttää siniseltä avaruudesta ja se on veden väri. Tai siis auringon heijastus veden kautta. Vesi ei ole minkään värinen. Mutta taivas on sininen. Lääke-buddhassa on myös sininen väri, joka on tervehdyttävä – sanoo Snyder. Ilmeisesti sukupolvien ja sukupolvien ajan sekin tieto on kierrellyt ihmisten keskuudessa. On kai aivan mahdollista että ihminen on saanut tiedon eläimiltä? Päivänsini on sellainen, joka kasvaa ulkonakin hyvissä olosuhteissa, mutta sisäkukka se on ollut Suomessa kauan. Rautavaara ei mainitse kasvia, ehkä se on uusi tulokas, tai sitten hän on pitänyt väriä epäilyttävänä.

Marunaa on käytetty kaikkialla jonkinlaisena lääkkeenä ja senkin Snyder mainitsee. Intiaaneista hopit, cahuillat ja paiutet käyttävät sitä yrttiteenä, vatsavaivoihin ja naisten uutteena. Ja nyt muistan että Rautavaara taisi mainita pujon, mutta varoitteli.

Kai on niin, että jos annosmäärä nousee niin mikä tahansa voi olla vaarallista. Suomalaisilta vanhat tiedot kasveista ovat tainneet jo unohtua. Sitä pitää miettiä. Miten käy sitten, kun talous romahtaa oikein kunnolla eikä ole enää synteettisiä lääkkeitä?

Tuskin pajunkuori kipuihinkaan auttaa paitsi kovasti uuttamalla. Entäs jos pajukot kuolevat kun vesi vain nousee nousemistaan? Omalla rannallani järviruoho on ruvennut rehottamaan pajun sijasta. Lapsena yritin monasti veistää pajupilliä, mutta en osannut, vaikka näin vastarannan vanhan miehen tekevän sellaisen ja avaavan huiluun reiät myös. Ehkä minulla ei ollut kärsivällisyyttä.

Nyt en pääse olemaan enää sinne pitkiksi ajoiksi niin kuin ennen. Mutta en voi surra sitä kauan, koska ne hullut ovat hakanneet miltei kaikki metsät. Järven vesi nousee taas. Kohta hauet longottelevat leukaluitaan saunanrappusilla.

Valokuva: Ilmari Ackley



12 kommenttia:

  1. Kävitkö katsomassa Wikipediasta Maruna-sukua? Siihen sukuun kuuluu 400 erilaista lajia, pujo on yksi niistä. Maruna on saanut nimensä kreikkalaiselta Artemis-jumalattarelta ( kts. Robert Graves, Greek Myths.) Googlen kuvia katsellessani huomasin, että minunkin palstan reunalla kasvaa keltamykeröistä Marunaa.

    Prol, jo kolme kertaa olen yrittänyt sananvahvistuksella todistaa että en ole robotti. Sanoiskohan neljäs yritys että en todellakaan ole robotti.

    Niin ja kohta hauet varmaankin nousevat puuhun, kun vesikin nousee. Onkohan tämä nyt sitä ilmastonmuutosta, josta jo 30 vuotta sitten puhuttiin, mutta ei kukaan puheista huolimatta ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin.

    VastaaPoista
  2. Anita,
    joo katsoin ne. Mutta en huomannut siellä niin kuin Snyderin opuksessa huomautusta jäätikkömoreenien marunasta, eli että se olisi pujo oli oma käsitykseni, siis nimi "pujo". Ongelma on varmaan sanojen kääntymisessäkin kieleltä toiselle.

    Ja olen nuuhkinut niitä USA'n länsirannikon marunoita, joita oli todella vahvanhajuisina siellä täällä, kuivilla alueilla.

    Sanavahvistukset ovat pakko. Minulle tulee sähköpostissa hirveä määrä roskaa, joku on myynyt sähköpostiosoitettani ilmeisesti, niin että en uskalla edes ajatella sanavahvistuksesta luopumista. Hesarissa todisteltiin vähän aikaa sitten, että kuluttajien suojelu on käytännössä lopetettu. Minnekään ei voi enää valittaa. Ne nimittäin ovat firmoja jotka sitä harjoittavat. Päätin että otan niiden firmojen nimet ylös ja julkaisen. Minä kun en lue mainoksia enkä kuluta edes.

    Tuota tulva-kuvaa katsoessani eilen tulin ajatelleeksi että minkälaiset ylipäänsä ovat kalojen olot kotojärvessä. Tämä tulva on siis jo tuolla toista kertaa tänä syksynä. Laituri ei onneksi lähtenyt liikkeelle. Kerran on käynyt niinkin.

    Täällä Pohjanmaalla ja koko keskisessä Suomessa suurin ilmastonmuutos on lähtenyt soiden kuivaamisesta. Nyt lisäksi hakataan metsät pois, niin että mikään ei sido vesiä. Veden kierto nopeutuu.

    VastaaPoista
  3. pujoparka. se ei lähde täältä mihinkään, ellei maa jää autioksi ja synkkä metsä valtaa sitä.

    elintilaa vallatessaan se vaikuttaa minun mielestäni melkein järkevältä olennolta, ainakin viisaammalta kuin serbit ja kroaatit, tai hutut ja tutsit, tai israelilaiset ja palestiinalaiset.

    se menee kernaasti ihmisten raivaamalle tyhjälle alueelle. niitä riittää: heitteille jätettyjä peltoja, ojan penkkoja, tontteja, kaatopaikkoja, sorakuoppia.

    entä jos pujo sittenkin onnistuttaisiin hävittämään? Jos se tapettaisiin kaikilta kasvupaikoilta viimeistä peräkylää myöten? horjuisiko luonnon tasapaino, kun yksi osa sortuisi?

    eikö mitä. luonnolle pujon sukupuutto ei merkitsisi tuon taivaallista. pujolla ei ole maailmankaikkeudessa mitään erityistehtävää, eikä pujopuskan paikka suinkaan jäisi mustalle mullalle. siihen ilmestyisi heti kohta nokkosia, ohdakkeita, juolavehnää tai kenties maitohorsmia.

    ihminen muistuttaa vähän pujoa, eikö vaan.

    VastaaPoista
  4. Meri

    Joo. Pujo ja marunapensas, kaikki maailman Artemisiat ovat erittäin menestyviä otuksia. Hyvin paljon elossa ja koko aika.

    Ihmisestä ei kyllä voi sanoa ihan samaa. Ihminen tekee kaikkensa että sen elintila senkun vähenisi. Ihminen on evoluution kuluessa kehittänyt hermostoaan erityisesti yhä erityisemmäksi, niin että sen kunnossa pysyminen vaatii ympäristöltä yhä enemmän.

    Sitten keksitään kaikkea älytöntä kuten hermomyrkyt. Olen itsekseni tässä miettinyt että ovatko kaikki ihmisten ahdistusoireet lopulta mitään muuta kuin aivojen vastalausetta siihen, miten kamalaksi keksinnöt ovat niiden päänmenoksi menneet.

    Muistan esimerkiksi Selkämeren silmättömiä silakoita. Silloin syypää oli Kemiran tai muun sellaisen maalitehdas. Kaikki ylijäänyt dumpattiin mereen. Ei kai sitä syyssuhdetta ikinä täysin selvitetty, mutta tehdas lopetti lyijyvalkoisen tuotannon. Silakoilla on vissiin nyt taas silmät, mutta kanta taisi romahtaa. Sillä ei hirveästi ollut ihmiselle merkitystä suoraan, koska suurin osa silakoita meni turkistarhoille.

    Taisi olla sitä aikaa kun ihmisten joulukinkut maistuivat silakoilta. Minä yritin sitkeästi tehdä aina jouluksi silakkalaatikkoa kaikesta huolimatta. Se ei maistunut kinkulta.

    VastaaPoista
  5. katson vain meneekö tämä läpi. En saa suurennuslasillakaan selvää tuosta toisesta.

    VastaaPoista
  6. Kalevi,
    onhan se hyvä voimisteluttaa silmiä aina välillä. Minulla on toisessa kaksi harmitonta aneyresmaa, jotka kutittavat niin kamalasti, että yritän pysyä irrallani tietsikasta niin paljon kuin mahdollista.

    Jos selviäisin ilman tuota robotti-suodatinta niin tekisin sen oikein mielelläni.

    VastaaPoista
  7. Poistin kokeeksi robotit. Jokunen kolkuttelija on yrittänyt mutta näyttää että bloggerin oma filtteri työntää ne kolkuttelijoiden puolelle, eli kaipaavat hyväksymistä. Sieltä ne on hyvä lätkiä bittien uusiopajaoille, joista niitä toki tuleekin uusia.

    Mutta kiitos Snyner-jutusta! Tuntuu että tämä Snyderin Mountains ja Rivers asettuu samaan runojen korkean paikan pysyvään leiriin missä ennestään keikkuvat mm. Cantos ja Whitman ja Olsoninkin Maximus...

    Loputtomat sivujoet ruokkivat päätekstiä niin että mikä lopulta on kokoelman päätekstiä, mikä sivulirinää...

    Törmäsin tuohon kipuja parantavaan pajunkuoreen vanhassa saamalaisperinteessäkin.

    Miksi monet saamelaisista ovat inkkarien näköisiä, tai toisinpäin, miksi monet inkkarit ovat kuin meidän saamelaistemme serkkuja?

    Muuten, mites katti? Joko hän syö. Vai onko hän = hen ?-)

    VastaaPoista
  8. Kissaemäntäni Ninni suhtautuu minuun suopeasti. Tulee viereen, sulkee silmänsä hyväksyvästi, ottaa hampailla kiinni kun hen (ruots. hon) ei tahdo silkkistä vatsaa silitettäväksi.

    Olen ollut kaksi päivää henen kanssaan ja oppinut tuntemaan henen ajatuksiaan.

    Snyderin tekstit ovat merkinneet minulle todella paljon, siitä 60-luvun lopusta lähtien. Sitä ennen tärkeimmät olivat Eeva-Liisa Mannerin runot. Mutta on hänelläkin proosaa!

    Olen viime aikoina huomannut että noiden kahden tekstin kirjoittajan sanoja on mahdollista lukea rinnan. Se syventää aivan älyttömästi kummankin tekstejä. Taitavat olla sukulaissieluja.

    En oikeastaan välitä jos tuohon nyt joku huomauttaa että yhdistelmä on omassa päässäni. Lukijan päässä voi olla mitä vain, ja kun minun päässäni on ainakin toistaiseksi aikamoinen kirjasto, niin ennen muistin dramaattista huononemista nämä ovat puhdas nautinto.

    Enemmänkin: oppitunteja. Artemista tulin katsoneeksi Robert Graves' kreikkalaisista myyteistä. Ja sitten kun on vielä Valkoinen jumalatar, niin kuvittelen olevani jumaluuksien lähellä. En tarkoita uskontoja, vaan perusprinsiippejä, tietysti.

    Jaa, vai poistit robottimuurin. Minulla oli semmoinen yritys ja bloggeri vei tänne asti muutaman spämmääjän tekstin ja siinä tohinassa tulin tuhonneeksi pari aivan oikeaakin kommenttia, kun yritin poistella niitä.

    Juuri nyt minulla on spämmi-invaasio meneillään, joka ottaa päähän raskaasti ihan päivittäin. Suomemme maasta on lopetettu kuluttajavalitusasiamies tai -nainen, ja tehty hänen työnsä lähipitäen mahdottomaksi. Haluaisin osoitteen, jonne ilmoittaa spämmiosoitteita. Sehän on vandalismia pahimmillaan, spämmien lähettely.

    Kävin tänään Nuuksiossa ja katselin perheen kanssa hienoja kallioita, lunta niiden päällä, tyyntä vettä. Sillan olisi pitänyt olla minusta kiinalainen, sellainen jyrkästi ylös kaareutuva, mutta ei ollut. Sammaleet tuoksuivat ja männyn neulaset. Tuulenkaatoja näkyi aika paljon.

    Onneksi siis ovat kirjat! Siis ne ovat onnea.

    VastaaPoista
  9. Hih, kuulostaa kissadiplomatian suurvoitolta! Saako sinulle esittää YKn kissarauhapalkintoa?

    Vai ollaanko me enää tuolla YK.ssä kun emme päässeetkään riitapöydän vaihtuvaksi jäseneksi?

    Noista spammeista, olen pärjännyt niiden kanssa. Jotkut annan olla muhimassa siellä bloggerin oamssa filtteritoosassa, siellä ne pysyy.

    Joskus käyn kursorisesti läpi blogien edit-puolelta kommentteja. Tuntuu nykysin bloggerin oma filtteri ainakin minulla suodattavan. Saa nähdä milloin hyökkää mitäkin.

    Mulla on toisaalta kaikenmaailman muureja ja spy-kyttäri ja aktiivinen ja maksettu F-secure suojanani. Tämän vanhan Windowsin varalla on Linux, johon on vaikeampi soluttautua, sanovat ainakin.

    Tiedän toki ihan hyvin että halutessaan joku ulkoinen taho hetkessä nitistää kaikki sivuni ja työkoneeni. Jos siitä kiksit joku saa niin suon sen heille / hänelle / henelle. So what?

    Ei hätää, kaikki on vähintään kolmella eri ulkoisella kovalevyllä ja sen lisäksi käytän useampaa erilaista mikroa, eri tahtiin, miten milloinkin. Luotan että aina joku niistä toimii.

    VastaaPoista
  10. Ah, sulla tuntuu olevan filosfinen ote spämmääjien suhteen. Ovathan ne semmoista nilviäisten sukua tietysti, ameriikaksi pond scum, että ei niistä tällä erää ole ollut kamalampia ongelmia.

    En vain erityisemmin pidä systemaattisesta spämmistä. Sen takia en ikinä klikkaile tykkäämisiä jos on kyse jostain firmasta, koska ne ovat ulkoistaneet ihmisten häiritsemisen näille nilviäisille.

    Mulla on kotona nettikoneena tietenkin muita kuin Windows-koneita. Mutta pöytäkoneena jykevä Windows, jossa on muistia ja joka on nopea ja jossa on sitten printterit ja muut. Eikähän tämä netissä roikkuminen ole tietenkään elämän tarkoitus.

    Oranssi otus on torkkunut tämän päivän. On mahdollista että se tuntee matalapaineen, se kun tuntuu myös minun rikkonaisissa nivelissäni. Teettelee myrskyn poikasta. Mutta lunta ei juuri ole tässä meren äärellä.

    Ei mulla ole kenenkään kissan kanssa ollut ristiriitoja. Kissat ilmoittavat selvästi milloin eivät tahdo kontaktia ja ne ovat arvonsa tuntevia otuksia. Olen tuntenut niitä jo ihan pienenä. Mutta ensimmäinen tosiystäväni oli kyllä possu.

    VastaaPoista
  11. Microsoft Outlookiini ja wordpresiini tulee aniharvoin roskaa.

    VastaaPoista
  12. Kalevi,
    olet onnekas! En tunne ketään jolle spä,mmääjät eiovät oliosi maanvaiva.

    Wordpressin olisin kyllä jossain vaiheessa tahtonut, luin ohjeita sen asentamisesta ja siitä miten se toimii, mutta en ymmärtänyt niistä sanaakaan. En edes muista olivatko ohjeet suomeksi vai englanniksi.

    Yhtä lailla epäkielellisiä ne ovat, ei voi mitään. Minulla EI ole ketään nörttiä kotona näiden koneiden ja ohjelmien käytön neuvojina.

    VastaaPoista

Kommentointi on suotavaa, mutta ei pakollista