Yhteyksiä

Heräsin uneen jossa olin täydessä bussissa. Kaikenikäisiä ihmisiä. Näin yhden mäen jonka muistan lapsuudesta. Se on nyt kaukana uudesta viivasuorasta tiestä.


Olen kulkenut sitä mäkeä potkukelkalla ja pyörällä ylös ja alas. Se liittyy oleellisesti matkoihin tädin kanssa. Kuljettiin kauppaan, kuljettiin kylään. Kuuntelin aikuisten puheita ja niidenkin seurauksena minusta tuli se joka tuli. Täti otti minut mukaan, koska hänellä ei ollut omia lapsia eikä miestä jonka kanssa olisi voinut kulkea. Kuvittelen mielelläni että hän olisi hartaasti pyydellyt minua kylään pääsiäislomalle.


Sellaisesta ei voi olla varma enää nyt. Ehkä hän on poissaollessani haukkunut äitini, joka ei muka jaksa kahden pienemmän lapsen kanssa: mitäs menee hankkimaan lapsia. Ilmeisesti linja-autossa istuminen tädin ja kantamusten kanssa, siis uni, oli seurausta siitä, että Suomessa päättyy subjektiivinen päivähoito-oikeus. Ennen ei päivähoitoa ollut. Rikkailla oli piikoja ja köyhillä jos hyvin sattui, isoäitejä ja tätejä. Jos ei ollut, niin lapsi taisi olla yksin kotona, kun toimeentuloon tarvittiin kahden palkka.


Tässä ei ole politiikkaa vaan olosuhteita, nimittäin linja-autossa oli aina tunnelmaa. Usein autossa oli naapurin poika rahastajana. Erään kerran hän sitten 17-vuotiaana astui alas ja lipesi, koska auto oli vielä liukumassa pysäkille – ne lipesivät, koska ei maalla jäiselle tielle ollut hiekkaa mitä ajaa päälle. Linja-auton takapyörät ajoivat pojan keskiruumiin yli ja hän kuoli.


Oli sukua tietenkin, kaikki olivat. Taisin olla suunnilleen 10-vuotias. En nähnyt tapausta, mutta se kulkee silmien edestä kuin filminauha. En päässyt hautajaisiin. Oli koulupäivä. Surin ihan yksin, kotiväki ei tiennyt että olimme olleet ystäviä.


Tästä on hirveä loikka seuraavaan asiaan mitä tänä aamuna tapahtui. Jotenkin unesta johtui seuraava ajatus, jonka alkuperästä en ollut tietoinen: Why is sea boiling hot? Siis kiehuva meri. Selitys tuli aika äkkiä sitten, eteisen kirjahyllystä:


'The time has come,' the Walrus said,
  'To talk of many things:
Of shoes – and ships – and sealing-wax
  Of cabbages – and kings –
And why the sea is boiling hot –
  And whether pigs have wings.'


(Lewis Carroll: The Annotated Alice. Through the Looking Glass. Edited by Martin Gardner. Illustrated by John Tenniel, Penguin 1960, 1970)


Runomuotoinen seikkailu, oikeastaan rannalla tapahtuva kokous, jossa on siis Walrus, Oysters, ja vanha laiha mies, ilmeisesti kirjurina tai asioiden muistajana, jatkuu pitkään ja polveillen. Asiat eivät ole hölynpölyä, vaan niillä on merkitys. Ne ovat kuin palapelin palasia, jotka menevät loogisesti omiin lokeroihinsa. Matemaatikko Charles Dodgson, kirjailijanimeltään Lewis Carroll, oli Alicen hyvä ystävä, kun tämä oli ehkä 9-10-vuotias.


Viitteet on kirjoittanut Martin Gardner joka oli tiedetoimittaja ja Scientific Americanin pitkäaikainen kolumnisti. Tässä kuuluu selitys yhteen osaan mursun ehdotusta kokouksen asialistaksi:


'Cabbages and Kings' was the title of O. Henry's first book. The first four lines of this stanza are the best known and most often quoted lines of the poem. In 'The Adventure of the Mad Tea Party,' the last story in The Adventures of Ellery Queen, these lines are an important element in the detective's curious method of frightening a confession out of a murderer.
(ibid, s. 235)


Pokkariversio oli muutama vuosi sitten luettu koirankorville ja siitä alkoi tulla irtolehtipainos. Nyt se on korjattu ja liimattu kasaan uudestaan. En muista kuulleeni että tämä Martin Gardnerin versio on suomennettu. Se on ehkä ajateltu liian akateemiseksi.


Mutta kirjassa ovat siis kummatkin Alice-kirjat, Alice's Adventure's in Wonderland ja Through the Looking Glass. Paitsi viitteitä, kirjassa on kattava bibliografia. Kirjaluettelo näyttää sisältävän lähinnä logiikan ja matematiikan kirjoja, mutta kuten tässä yhdessä pienessä viitteessä näkyy, Dodgson oli laajasti sivistynyt mies.


Penguin on sen verran iso kustantamo, että kirjaa saattaa vielä löytää jostain. En ruvennut suomentamaan otteita, sanat eivät ole iso kompastuskivi, mutta niiden väliset yhteydet Liisan ja Dodgsonin tarinatuokioista suuriin kysymyksiin ovat varmasti olleet hankalia suomentajillekin. Mutta se käsitys minulla on että Sir John Tenniel oli Carrollin kirjan alkuperäinen kuvittaja.


Unet tekevät sen, että loikat asiasta toiseen, kuten linja-automatkasta joskus 50-luvulla rantakokoukseen, jossa mursuja ja ostereita kuuntelee vanha mies, ovat hyvin helppoja. On kivaa antaa unimaailman pysyä aamuisin mahdollisimman pitkään. Valoisan ja kesäisen aamun ja unen on annettava rauhassa liukua toisiinsa.

Kuva: Hanna Ackley

Asiaan liittyen kuvassa on noin metrin pituisen alligaattorin aamu-uinti erään pikkuperheen takapihalla Floridassa. Kukin nähköön unia omaan tapaansa sitten ensi yönä.