24.8.13

Päin seiniä


Kuuntelin Ajankohtaisen ykkösen (Yle radio 1), jossa kuului aivan erilaisia politiikan, eli yhteisten asioiden hoitamisen ääniä, kuin mitä tässä on viime aikoina oppinut. Kontrasti oli erityisen mahtava, koska Suomen hallitus kriisitietoisuuksineen heräsi eilen tai toissapäivänä siihen, että budjetissa on miljardin aukko.

Olen ihmetellyt sateenkaari-hallitusta (pun intended). Se on vaikuttanut duracell-pupujen marssilta koko olemassaolonsa ajan. Ymmärrykseni mukaan viimeksi yrityksien verotusta (miltä osin, en ole varma) kevennettiin, vaikka on sitä kevennetty ennenkin, ja tästä viimeisestä kevennyksestä näytti seuraavan massiivinen irtisanomisaalto. Poliitikot ja virkamiehet eivät ole huomanneet asioiden yhteyttä.

En ole käsittänyt hallituksen hymykampanjaa, vaikka gallupin mukaan kaikennielevä kriisitietoisuus on tavoittanut kansalaiset ja kulutus on hiipunut nopeasti. Kulutuksen väheneminen vähentää työvoimaa. Yhdeltä osaltaan. Sitten ovat pörssit, jotka nostavat kursseja sitä enemmän, mitä enemmän irtisanotaan.

Hesarissa näytetään povaavan hallituksen hajoamista. Ulkomaanvelka alkaa olla EU-säädöksissä mainitun 60% rajalla, jonka jälkeen korot nousevat. Kun näin luvut, ihmettelin hirveästi, onko meillä tässä maassa väkeä joka omaan talouteensa ottaisi noin hirveästi velkaa? Valtiohan olemme me.

En ole tottunut siihen, että aikuiset poliitikot puhuvat kuin lapsille. Keksitään sanoja kuten brändi ja kehutaan jotakuta filosofi Himasta ja hänen näkemyksellisyyttään. En ole kuullut mikä on tämän brändin syy ja aihe. Onko nyt tuo koko sateenkaariremppa yhdessä juoksemassa kohti sitä kulta-aarretta joka odottaa sateenkaaren päässä?

Koko touhusta on tullut hölkkänäytös. Kaikki menee aivan tavattoman hyvin, hallitus pukeutuu verkkareihin ja juoksee edestakaisin. En ehkä kiinnittäisi tuohon päättömään porukkaan kovin paljon huomiota, ellei samanlaista päättömyyttä olisi selvästi jo nähtävissä täällä kaukana niistä päättäjistä.



Kaupunkimme luovuusstrategia etenee. Sellainen strategia on hyvä olla, koska luova tahto ja tila tuovat ympäristöön tyytyväisyyttä.

Joku museojohtaja päätti, että vaihtuvien ja matalan kynnyksen näyttelypaikka, Taidehalli, suljetaan. Kuulemma Taidehalli ei vastaa moderneja museolle asetettavia vaatimuksia. Sitä paitsi se maksaa vuodessa sentään 48 000 euroa. Sen sijaan kaupunki pani kyllä miljoonia urheilutilojen keinonurmiin ja keinojäihin. Täällä on siis terve sielu terveessä ruumiissa.

Museojohtaja oli väittänyt että korjauksiin tarvitaan ainakin 300 000 euroa. Kun paikalla 30 vuotta työtä tehnyt näyttelymestari kysyi, miksi on korjattava ylellisesti, kukaan ei vastannut. Virkamiehillä on varaa olla vastaamatta. Palkan virkoihinsa se väki saa kaikilta verojaan maksavilta ihmisiltä. Taideväki oli jo unohtanut vastaavan uhkauksen viime vuodelta, siis taidehallin sulkemiseksi. Nyt tuli jo päätöskin.

Tuntuu kummalliselta, että paikallisten kuvataiteilijoiden aloittama taidehalli, joka alun jälkeen siirtyi kaupungille, on nyt yksilöllisyyden, yksityistämisen ja yksisilmäisyyden nimissä lopetettava. Kulttuuriyleisö menköön sitten vaikka potkimaan palloa keinonurmelle.

Edit 29.8.2013 Poliittinen lautakunta käsitteli Taidehallin sulkemista ja päätti jättää sen sulkematta äänin 6-2 ainakin vuodeksi. Päätös on surkea, koska se tarkoittaa sitä, että minkäänlaista näyttelypolitiikkaa ei voida sitten enää kehittää. Jostain syystä näyttelyohjelmaa ensi vuodeksi ei myöskään löydy mistään. Paikallinen lehti uutisoi, että museotoimenjohtaja oli pettynyt päätökseen.

Politiikan osalta tilanne on surkea. Kansaa on mahdotonta vaihtaa eikä kansa ole käsittänyt että se voisi vaihtaa poliitikot ja sitä kautta virkamiehet, jotka tekevät typeryyksiä. Typeryyksien tekemisestä ei joudu jättämään virkaansa. Katsoin illalla Umberto Econ haastattelun Ylen Areenalta. Hän sanoi politiikkaan ilmestyneen salaliittoteorioiden leegion ihan vain ihan vain äänestäjien huijaamiseksi. On vaikea kuvitella että vaeltelevat äänestäjät eivät jossain vaiheessa tajuaisi olevansa vedätettyjä.

Meillä ei juuri ole enää yhtään valtiomiestä tai -naista tässä maassa. En ole kaipaamassa diktaattoria enkä yksinvaltaa, mutta jonkinlaista valistuneisuutta kyllä. Ei olisi ollenkaan paha jos otettaisiin muutama askel taaksepäin.

Tämän lauantain radio-ohjelmassa oli kaksi veteraanipoliitikkoa. He tuntuivat vetoavan brändin sijasta sisältöön: poliitikkojen ja virkamiesten on kyettävä ensin tajuamaan mikä on maan tilanne, mitä tarvitaan, missä suhteessa maan kurssi on vinossa ja sitten tekemään päätökset ja muuttamaan kurssia sen mukaan. Jos olisikin, että yksilöllistyminen on ajan henkeä, niin ei maan johto sen varaan voi rakentaa. Kyllä sen pitää pystyä näkemään kokonaisuuksia ja niitä kuuluisia rakenteita, joita muutos voisi koskea.

Cape Look Out, Oregon, photo: Ida Ackley


Pinnalliset mielipiteiden laukomiset eivät varmasti enää auta. Laskujeni mukaan ainakin tämä huusholli on kärsinyt lamasta kaikkiaan parikymmentä vuotta, siitä asti kun 1990-luvun lama iski. Kulttuuriväki kaikkiaan on kärsinyt siitä paljon. Esimerkiksi taideteosten myynti loppui silloin kuin seinään.

Se seinä ei ole väistynyt mihinkään.

8 kommenttia:

  1. Todella hyvä kirjoitus. Huomioni kiinnittyi ensimmäisenä tähän virkkeeseen: "En ole tottunut siihen, että aikuiset poliitikot puhuvat kuin lapsille." Olen jo jonkin aikaa arvellut, että tavallisia kansalaisia pidetään nykyään lapsen asteella olevina. Se ilmenee myös keskustelussa erilaisista rajoituksista ja kieltolaeista.

    Myös Umberto Eco -sitaatti soitti päässäni jotakin sellaista hälytyskelloa, jonka äänen olen kuullut ennenkin.

    VastaaPoista
  2. Keiju

    Yritän vain kirjoittaa sen mitä näen ja kuulen. En ole itse missään tekemisissä politiikan kanssa, mutta valitettavasti poliittiset päätökset ja virkamiesten typerehtiminen vaikuttavat minunkin elämääni.

    Brändi-puhe on kuin lapselle puhumista: etkö sinä hyvä kansalainen tiedä mitä brändi tarkoittaa. Radio-ohjelmassa sitä verrattiin mainosten huijauspuheeseen. En tiedä kuinka herkkiä ihmiset oikeasti ovat mainospuheen suhteen, mutta kai ihmiset näkevät jossain vaiheessa että lompakko on tyhjä eikä töitä ole eikä tule.

    Globalisaation nimissä. Muistatko kun kymmenenkin vuotta sitten hoettiin että globalisaatio ja lokalisaatio ovat saman asian eri puolia? Ei ole näkynyt paikallista hyvinvointia.

    Econ sitaatti viittaa kaikkialle leviävään paranoiaan, jonka USA-johtoiset sodat ovat maailmaan tuoneet. Paha kyllä kyse on ihan ja vain jenkkien bisneksestä. Ja siinä sivussa tietysti muiden kuolemankauppiaiden samasta puuhasta.

    Entä kerrottiinko sinulle koulussa, että ensin oli kauppa, sitten diplomatia ja kauppa ja jos ei tullut tuloksia tuli sota? Sodan jälkeen palattiin alkupisteeseen.

    Pohjois-Afrikan tilanne on hirvittävä.

    VastaaPoista
  3. Minäkin pidin kirjoituksesi asiasisällöstä, terävänäköisistä huomioistasi Ripsa.

    Taloussanomien eräs blogikirjoitus on "hyvä" esimerkki siitä, miten kattavasti markkinoinnin ihmiset nykyään ajattelevat: ne ottavat ihmisten tarinatkin kaupantekoon mukaan.

    http://www.taloussanomat.fi/kumppaniblogit/2013/08/26/yritystarinan-sankari-on-asiakas/201311818/322?ref=ts_promo

    Mutta toisaalta tuli myös mieleeni, että sanoisi kirjoittaja suoraan, jotta jatkakaa nyt vain sitä entisenkaltaista valehtelua, mutta kyyneltä mukaan enemmän.

    VastaaPoista
  4. Valto

    Kulutusvastainen elämäni on ollut sitä aina. Aiemmin rahaa oli vielä vähemmän kuin nyt, siis tyhjätaskuilla kulttuuri-ihmisillä, mutta sitten "kulttuurityöpaikat" ovat kuulemma vähentyneet huomattavasti.

    No, tämä perhe ei voi olla tietysti kunnon esimerkki. Sen sijaan se on, että ihmiset pitäisi saada käsittämään elämän tyhmistyminen ja tyhjentyminen, jos väki ei ravaa ostoksilla kaiken aikaa ja katso jotain todellisuus-telkkari sitten vapaa-aikansa.

    En usko että ihmiset tieten tahtoen tahtovat olla noiden "promoavien" kauppiaiden armoilla.

    Kaipaan useasti näinä aikoina takaisin 50-70-luvuille, jolloin nykyisen kaltaista raakaa kapitalismia ei vielä ollut. Tuloerot pidettiin suhteellisen säädyllisinä eikä köyhiä käskytetty ja nöyryytetty.

    Kuuntelin sivusta uutista Heureka-paneelista, mutta en toistaiseksi ole kuullut mitään mullistavaa. Tuskin nykyporukasta irtoaa käsitystä siitä, miten maa voitaisiin saaa jaloilleen.

    VastaaPoista
  5. Ripsa

    "Miten maa aadaan jaloilleen."

    Tätä me kuulemme alati, ja kuten huomaat, luontevasti sitä toistamme.

    Mutta:

    Mehän olemme jaloillamme, ja vieläpä tukevasti.

    Velkaa ulkomaille ja vaikka minne on (paskat siitä), mutta myös kaikkea sitä, mitä ihminen tarvitsee ja vielä törkyä, jota se ei tarvitse, lojuu päällämme ja ympärillämme kattavasti.

    Isänmaan kauppamiehille ei tietenkään koskaan mikään ole tarpeeksi ja siitähän vain on kysymys tässäkin Kataisen " Pikku-Korpilammessa".

    Kannatan minäkin "taantumista" takaisin 1970-luvulle.

    VastaaPoista
  6. Valto

    Joo niin ollaan. Ihan noita 400 000 perustulolla sinnittelevää lukuunottamatta varmaan ollaankin.

    Pahus sentään. Pitäisi oppia jotenkin perustelemaan että mitä minä ja kaverini tarkoitetaan maan saamiseksi jaloilleen.

    Esimerkiksi sitä että pitäisi äkkiä saada aikaan kunnon laki siitä, että maataloudessa ei saa käyttää torjunta-aineita, koska on jo todistettu mihin mehiläiset joukkokuolevat: juuri niihin myrkkycocktaileihin. Jos pöyttäjät kuolevat, niin me kuollaan aivan pian sen jälkeen. Ruokaa ei enää tule.

    Se on hirveän konkreettinen asia. Muutenkin minä talonpoissukujen jälkeläisenä näen aina silmissäni maanviljelijän ja sen kylän joka toimi hevosvetoisesti vielä kun olin pikkulikka. Sukevan keskusvankila toimi hevosvetoisesti, vaikka siellä joitain rakkineita olikin jo. Tosin vankila toimi tietysti pääasiassa vankityövoimalla. Siellä oli muun muassa runoilija Arvo Turtiainen, turvasäilössä sodan aikana.

    Kuka tahansa joka vähän edes ajattelee, näkee ettei tavara ja vauraus tee onnelliseksi. Olen joskus kuvitellut että ehkä vauraat ihmiset eivät ole onnellisia koska on niin paljon köyhiä, siis maailmanmitassa, mutta sitten kansakoulu- ja pyhäkouluaikojen lopettanut semmoiset kuvitelmat.

    Taantumisen tapahtumista täydessä epäjärjestyksessä en kyllä kannata, mutta ei ole näkyvissä rikkauksien tasajakoa ainakaan vielä.

    Että onko kyse siitä, että metsästys-keräilykulttuurin aikainen hinku päästä apajille ja nopeasti on vielä ihmisen "sielun" pohjalla? Elossasäilymisvietti mennyt överiksi?

    VastaaPoista
  7. Ikävä kuulla että Taidehalli suljetaan. Niinkuin tiedät, siellähän oli meidän kanadalaisten taide näytös vuonna 2002 josta jäi kauniita muistoja. Ja niinhän käy monessa paikassa täälläkin. Huokaus.

    VastaaPoista
  8. Marja-Leena!

    Niin, sinähän olet oikeastaan asianosainen! Olet ollut itse lisäämässä Vaasan kansainvälistymistä jo kymmenen vuotta sitten ja juuri taiteen puolesta, puolella! Se on ollut hieno osa Taidehallin historiaa!

    Nyt vasta, kun päätös ammuttiin viikko sitten puskasta, alkaa syntyä vastarinta tuota päätöstä kohtaan. Nähtävästi sen pitäisi olla vielä budjetin esittelyssä mukana, mutta kun kyseessä tuntuu olevan vain ilmoitusasia, niin katsotaan miten sujuvasti rouva ja herra poliitikot ohittavat sen.

    Summa on niin pieni, että se ei budjetissa merkitse mitään ja kyse on ainoastaan kaupungin sisäisestä kirjanpidollisesta jutusta (Taidehalli kuuluu kaupunkiin ja maksaa kaupungille "vuokraa" omasta olemisestaan...En ole ikinä käsittänyt mitä tuo kikkailu tarkoittaa.).

    Täällä asuu tätänykyä noin 65 000 asukasta. Museojohtaja (Pohjanmaan museosta) on vasta virkaatekevä eli tilapäinen komissaari, mutta lähti siis liikkeelle supistamalla omaa toimialaansa.

    Tässä ei ole päätä eikä häntääkään.

    VastaaPoista

Kommentointi on suotavaa, mutta ei pakollista