Matkoilla jossain päin Suomea

Tulin vähän aikaa sitten Suomen läpi etelästä kotiin. En kyllä koko Suomen läpi, vaan ehkä läpi maan kolmanneksen, mutta viistosti, koska rautatiet on rakennettu sellaisten asemien mukaan että väkeäkin on. Maa on iso ja harvasti asuttu.

Ihmiset ovat jo muuttaneet pois. Kun oli juhannuksen jälkeinen aika, niin ei yötä vasten ollut niitä edes junassa. Sen sijaan oli valoisaa, pystyi katsomaan ulos. Pohjanmaan kohdalla näkyi olevan kesäpaisunta. Se oli ilmestynyt sen jälkeen kun olin lähtenyt matkalle. En muista nähneeni vuosikymmeniin ellen koskaan vettä pelloilla juhannuksen jälkeen.

Lähimmäs kesätulvaa muistan kesän 1960 tai vaihtoehtoisesti 1959. Mökillä laituri oli veden alla ja ruuhi sitä meriteeraamassa. Se oli aikaa jolloin turvekeisari ei ollut vielä pilannut järven vettä – eikä tulisi pilaamaan yli 30 vuoteen – joten joka tapauksessa pyykki oli pestävä järven selällä. Ruuhi pysyi paikoillaan ja jos ei pysynytkään, vesi oli tarpeeksi lämmintä.

Näin kyllä että nyt pelloilla lojuva vesi oli likaista. Pelloilta lähtevät ojat olivat täynnä ja lähenivät raiteita. Muistin lukeneeni jostain että kunnon tulva uurtaa maan raiteiden alta pois. Aina olen ihmetellyt menevätkö junat silti sellaisesta kohdasta yli. Ehkä ne ottavat vauhtia?

Lakeudella ei tosin ole mäkiä joita pitkin lasketella alas. Väki siinä peltojen keskellä ei ollut voinut nostaa asumuksiaan ylös pellosta. Mutta olivat ymmärtäneet kuitenkin ympäröidä talonsa ja tavaransa kasvavilla puilla. Kuvittelin tulvaa joka kaivaa mullan pois puiden juurien ympäriltä. Puut seisoisivat juurten latvoilla kunnes lieju tulisi takaisin mukanaan multa.

Ei ollut pelloilla enää mitään vihreää, tänä vuonna ei tule satoa ainakaan siltä kohdin. Olin kuullut että läheiselle meteorinkraaterille tulisi sinne liejun keskelle arviolta 75 000 ihmistä seuroihin. 

Tapasin yhden sellaisen perheen, nuoret vanhemmat ja viisi lasta, saviset saappaat jalassa. Luin lehdestä että paavi kertoi katolisen kirkon saavuttaneen jo maan äärten täyttämisen tavoitteen. Nuoret vanhemmat antoivat bussipysäkillä tilaa. Ei-rukoilevaiset eivät anna tilaa koskaan, eivätkä varsinkaan nuoret sellaiset.

Uima-altaassa uiskennellessani ihmettelin minkä takia kaikkien samoin rukoilevien ja veisaavien pitää kokoontua yhteen. Olin harmissani. Oli varoitettu että nettiyhteydet menevät poikki. Ne olivat jo torstai-iltana poikki ja sama meno jatkui maanantaihin asti.

Koska olin ollut poissa päivätolkulla, aikatauluni oli myöhässä. En ole jäänyt eläkkeelle. Vaikka rahaakaan ei tule, vain menee, niin silti on tehtävä työtä. Se on siksi, että pää muuten halkeaa, mutta myös siksi, että maailma on täynnä kummallisuuksia, joihin tulee törmänneeksi ja aina vain uusiin ilmeisesti ikuisesti. 

Kummallisuudet ovat useimmiten absurdeja, onneksi, mutta kyllä painajaisiakin on. Tämä oli siltä väliltä.

Meteorikraateri on se paikka, jonne joutsenet, kurjet ja hanhet ja monet muut muuttolinnut pysähtyvät syömään siemeniä ja olkia keväisin ja syksyisin. Meteorikraateri on tasaista viljeltyä peltoa. Nyt ilmeisesti ei ollut, koska rukoilijat olivat suunnanneet sinne.

Maanantaiaamuna istuin kärsivällisesti puhelimessa ja kuuntelin tiedotteita, joissa sanotaan että vastaamme mahdollisimman pian, sitä paitsi niihin ja noihin ongelmiin löytyy netistä vastaus osoitteessa se ja se. 

Vastatessaan kaupunkini byrokraatti kuulosti siltä, että oli työntänyt päänsä johonkin asiakirjahyllyyn,  siis ontolta. Ei, hänellä ei ollut aavistustakaan kuka olisi myynyt kaupungin nettiyhteydet rukoilevaisille. Lopulta hän sai ähkäistyksi jonkun toisen nimen – tällä kertaa suomenkielisen. Mutta kaupungin vaihde lopetti vastaamisen.

Arvelin että puhelinyhteydet ovat menossa. Soitin nopeasti palveluntarjoajalle, joka ei ole koskaan tarjonnut palveluja vaan halunnut myydä jotain. Juutuin kuuntelemaan pitkäksi aikaa sietämätöntä viihdemusiikkia. Sitä oli pakko kuunnella, koska jossain vaiheessa robotti lopettaisi puhumisen ja langalle saattaisi ilmestyä ihminen.

Helpotti kun hissimusiikki loppui. Tuli apua ensimmäisen kerran. Korvauksia ei luvattu tietenkään. Asiakaspalveluhenkilö oli tavattoman selkeä, ymmärsin kaiken. Ilmeisesti kyse oli todellakin nettiyhteyksien antamisesta niille kraaterissa rämpiville. Lehdestä luin että siellä lapset tiskaavat, siivoavat käymälöitä ja hakevat vettä.

Nyt on seuraava päivä. Karavaani on painunut Suomen maanteille. Sitä olin ihmetellyt, että kun rukoilevaiset eivät hyväksy televisiota, niin netti kyllä hyväksytään. Uima-altaassa tuttu polskutteli. Hän hymyili ja kertoi että kyse on todennäköisesti hengen kohotuksesta.

Nyt on mietittävä missä tilassa oma henkeni on. Yskittää kyllä vähän, mutta se johtuu todennäköisesti falskaavista ikkunoista tuulevasta pölystä. Paitsi että pelloilla makaa tulva, niin koko kevään ja kesän on tuullut koko ajan. Ikkunoiden reunukset ovat mustat pölystä.

Harmittaa etten muista kaupungin byrokraatin nimeä. Häntä voisi kehottaa syömään vitamiineja ja valkosipulia, niin hankalalta hänen äänensä kuulosti. Lapsenlapsikin tiesi että valkosipuli suojaa vertaimeviltä vampyyreilta.

Byrokraateilla on kyllä edelleen töitä. Pitää lukea Gogolia uudelleen. Gogol ei keksinyt päällystakkinsa (-viittansa?) hukannutta byrokraattia, kyllä sellaisia on aina ollut, se ihmisryhmä on ehdottomasti katoamaton. Se kelluu pinnalla missä tahansa tulvassa.

Edit 1.7. Ennen lähtöä matkalle luin tämän kirjan ja kirjoitin siitä.