On syytä jatkaa vielä
Lou Reedin New
York-älppärin kuuntelemista. Levy ei ole
mitenkään yksinkertainen tai yksiselitteinen. Parhaiten sitä kuvaa
ehkä nimitys ”rant”, jonka suomentaisin paremman puutteessa
”rähinä”, semmoinen johon totuudenpuhuja aina joskus sortuu,
tyylin nimeksi käy hyvin rap, paitsi että käsittääkseni vuonna
1989 ei ollut vielä sennimistä laulutapaa. Ainakaan en muista
kuulleeni nimitystä.
Muistan kyllä jonkun
TV-dokkarin, jossa esiteltiin ”gansta-rap”, gansteri-rap, mutta
se oli tuon jälkeen. Ei näyttänyt gangsterilta se nuori musta
muusikko, joka messusi sanat. Sanoma oli aika selvä. Siitä
huolimatta se möi hyvin, koska ei mustien puolesta ole juuri kukaan
muu puhunut/tehnyt töitä kuin mustat ihmiset, ainakaan
Yhdysvalloissa. Rap-musiikki oli sukua 1960-luvun
kansalaisoikeusliikkeelle. Esitystapaa ja sanomaa kuvattiin
punk-musiikin jälkeläiseksi.
Muistan hyvin sen päivän
jolloin jouduin jäämään vahtimaan undergroundlehden toimitusta,
kun presidentti Nixonin
kenraali Marshal (ehkä
kyseessä oli kenraalimarsalkka, jos sellaisia on, anteeksi, en ole
käynyt sotaväkeä, ja ehkä Nixonilla ei ollut omaa armeijaa, niin
että en tiedä miksi kenraali edusti presidenttiä) tuli kaupunkiin
ja lehden muu väki meni ottamaan valokuvia ja muuten vain
mielenosoitukseen. Joku musta opiskelija soitti juuri silloin
toimituksen puhelimeen ja sanoi että Kent
Staten opiskelijoiden murhan lisäksi mustia
opiskelijoita on nyt tapettu kuusi. Kuka tappoi? Kansalliskaarti
tietysti.
Lehden pojat olivat
jättäneet minulle aseeksi pesäpallomailan. Katselin ikkunoita
jotka oli teipattu ristiin rastiin. Kun kysyin, kertoivat että siksi
että lasinsirut eivät sitten haavoita ihmisiä, kun kiviä rupeaa
satamaan. Eivät sanoneet ääneensä että voi sieltä tulla
muutakin. Edellisyönä oli poltettu ystävällinen hely- ja
vaatekauppa, jota paikalliset hipit pitivät.
Se maila oli aina oven
suussa. Kun otin sen käsiini, niin ihmiset kysyivät osaanko pelata
base ballia, sanoin että on meillä se. Sitten piirsivät minulle
kartan ja näyttivät miten sitä pelataan. Ei ollut suomalainen
peli. Mutta maila oli suunnilleen samanlainen. Ehkä se oli vähän
vankempi. Rupesi pelottamaan. Minulla oli mukana isoäidin Suomesta
lähettämä kirja, Aulikki Oksasen
Näin syntyi kyyneleet
(Kirjayhtymä 1970). Yritin rauhoittua lukemaan.
Oli aivan sattumaa että
sain kirjan. Yhdysvalloissa kyllä postilaitos toimii, tästä
päivästä en tiedä miten on, Suomessa toimii ajoittain. Menin
hakemaan jotain kellarista, kävelin hyvin varovasti, koska tiesin
että talossa on mustia leskiä, myrkyllisiä hämähäkkejä. Oli
niiden puremiin joku lapsi kuollutkin.
Sellainen käveli kohti
patjaa, joka hoiti sängyn ja sohvan virkaa siinä lattialla, edessä
oli musta matala japanilainen pöytä. Mies hyppäsi metrin ilmaan ja
juoksi sekunnissa keittiöön hakemaan rikkalapion. Hämähäkki tuli
nuijituksi kuoliaaksi. Olin kysynyt viattomasti että mikä ja sitten
se oli jo kuollut. Ne pitävät erityisesti kosteista ja viileistä,
siis kellareista.
Kellariin oli sitten viime
käynnin ilmestynyt patja lattialle. Ympärillä oli kynttilöitä ja
pieni jakkara. Kaarsin kohti patjaa hämärässä valossa. Tiesin
että slummissa saattoi olla narkkareita. Lou Reed miettii älppärillä
omituista haluaan saada lapsi vaimonsa kanssa. Mutta torjuu sen
sitten koska siitä tulisi narkkari ja rokkari myös.
Patjan lähistöllä lojui
Aulikki Oksasen
romaani. Talossa majailee suomalaisia narkkareita! Kun avasin kirjan
kannen, siinä oli minulle joulutervehdys isoäidiltä ja tädiltä.
Hiivin äkkiä kirja kainalossa yläkertaan. Vasta myöhemmin menin
sinne uudestaan ja löysin revitystä paketista myös toisen kirjan.
Se oli muistaakseni joku Veijo Meren kirja eikä se ole kirjahyllyssä
enää.
Kamalia tarinoita, hieno
älppäri. Amerikan englanti on ilmaisuvoimaista, en ole varma siitä,
onko tämä katukieltä, mutta minusta ilmaisee kyllä kaiken
mahdollisen New Yorkista. Asuin New Yorkissa ollessani suunnilleen
siinä, missä Paul Auster
asui New York-trilogian alussa. Auster löytää kimppakämpän
suhteellisen läheltä Columbia-yliopistoa, Riverside Driven ja
Broadwayn välissä, olikohan se 109. katu, niillä tietämillä.
Äidin serkku asui siinä.
Suomalainen
yliopistoihminen ja kirjailija Dan Steinbock
oli jossain vaiheessa Columbia-yliopistossa. Työpöydällä on kasa
semiotiikan teoksia. Kirjahyllyssäni on semiotiikkaan liittyvä
Steinbockin opus Taideteos ja taidekasvatus
(Gaudeamus 1984), joka nyt päätyy tuon kirjakasan päällimmäiseksi.
Siinä on kuviakin. Opus käsittelee ”Niskasen, Mollbergin, Salaman
ja Turkan töitä yhteiskunnallisesta ja strukturalistisesta
näkökulmasta”. Hyvä että on julkaistu, voin mietiskellä
joitakin suomalaisia semioottisia ajatuksia vaihteeksi. Olisin
mielelläni opiskellut Columbia-yliopistossa, mutta ei minulla ollut
rahaa.
Lähdin isoisän kanssa
pariksi viikoksi Uuteen Englantiin katsomaan amerikansuomalaisia
paikkoja. Seuraavaksi asuttiin Lower East Siden slummissa. Siinä on
lähellä Tompkins Square, josta alkaa Puerto Ricon ghetto. Olen
ajatellut sitä paikkaa tänä vuonna kun Puerto Ricon yli meni
hurrikaani ja tuhosi sen Yhdysvaltain territorion. Trump,
joka tässä Reedin biisissä sairastuu sikotautiin ja kuolee, ei
osannut tai halunnut auttaa köyhiä maanmiehiään. Reed ei
puolestaan osannut ennustaa että kuolemisen sijasta hänestä, siis
Trumpista, tulee presidentti. Amerikkalainen sanonta olisi että
”fate is a bitch”.
Reed suosittelee
kuuntelemaan älppärin läpi yhdeltä istumalta, koko 58 minuutin
ajan. Se kannattaa, mikäli onnistutte löytämään levyn. Olen
ollut niin monissa älppärin paikoissa, että kuuntelu käy
nojatuolimatkasta. New Yorkissa ei tarvitse erikseen mennä jonnekin
huvitusta saadakseen, senkun kävelee ympäriinsä. Sitten hyppää
taas metroon, nousee kadulle ja jatkaa.
Mutta silmäni ja korvani
kiinnittyivät tähän Lou Reedin biisiin:
SICK OF YOU
I
was up in the morning with TV blarin’ brush
my teeth sittin’ watchin’ the news All
the beaches were closed the ocean was a Red Sea but
there was no one there to part in two There
was no fresh salad because there’s
hypos in the cabbage Staten
Island disappeared at noon And
they say the midwest is in great distress and
NASA blew up the moon The
ozone layer has no ozone anymore and
you’re gonna leave me for the guy next door I’m
Sick of You They
arrested the Mayor for an illegal favor sold
the Empire State to Japan And
Oliver North married William Secord and
gave birth to a little Teheran And
the Ayatollah bought a nuclear warship if
he dies he wants to go out in style And
there’s nothing to eat that don’t carry the stink of
some human waste dumped in the Nile Well
one thing is certainly true no
one here knows what to do I’m
Sick of You The
radio said there were 400 dead in
some small town in Arkansas Some
whacked out trucker drove
into a nuclear reactor and
killed everybody he saw Now
he’s on Morton Downey and
he’s glowing and shining doctors
say this is a medical advance They
say the bad makes the good and
there’s something to be learned in
every human experience Well
I know one thing that really is true This
here’s a zoo and the keeper ain’t you And
I’m sick of it, I’m Sick of You They
ordained the Trumps and
then he got the mumps and died being treated at Mt. Sinai And
my best friend Bill died
from a poison pill some
wired doctor prescribed for stress My
arms and legs are shrunk the
food all has lumps They
discovered some animal no one’s ever seen It
was an inside trader eating a rubber tire after
running over Rudy Giuliani They
say President’s dead but
no one can find his head It’s
been missing now for weeks But
no one noticed it he
had seemed so fit and
I’m Sick of It
Kielet muuttavat sitä,
miten ymmärrämme maailman jossa elämme. New York ei kuulostaisi
uskottavalta suomeksi. Sen takia varmaan amerikansuomalaiset
kehittivät fingelskan. Se vasta on hassu murre. En kykene toistamaan
niitä Uuden Englannin tarinoita, mutta ymmärsin ne, ihme kyllä.
Vanhat ihmiset puhuivat vanhaa suomea ja olivat muuten samanlaisia
kuin Suomessa, mutta en ymmärtänyt, enkä ymmärrä vieläkään,
minkälaisessa maailmassa he elivät.
Yle:n Areenassa tai
Elävässä arkistossa on joitakin pätkiä amerikansuomalaisista.
Käyn katsomassa niitä aika ajoin. Ne liikuttavat minua, koska olen
itsekin ollut amerikansuomalainen, emigrantti, tai niin kuin Suomessa
sanotaan: maahanmuuttaja.
Lou Reedillä oli epäilemättä syitä ottaa tyyliksi "ranting". Käsittääkseni hän oli jonkinmoinen tiennäyttäjä aikoina jolloin ei vielä otettu homoseksuaalisuutta eikä huumeita julkiseen keskusteluun. Rispektiä hänelle.
VastaaPoistaAsuitko kauan USA:ssa? Rupesin miettimään sanoja maahanmuuttaja, maastamuuttaja, uussuomalainen, siirtolainen, pakolainen, evakko, ex-patriot, ulkomaalainen... Sanan emigrantti olen ekan kerran lukenut jostain tyttökirjasta teini-ikäisenä tai nuorempana. Käsittäisin että se merkitsee maastamuuttajaa (etuliite ex- supistuneena e:ksi, siis latinan "from").
Hyvin viehättyneenä kuuntelin kerran radiosta kanadalaisnuorukaisen puhuvan suomea. Hänellä oli iäkkäitä suomalaisia sukulaisia joilta hän oli oppinut. Puhe oli vanhojen ihmisten suomea, esimerkiksi hän puhui koko ajan "kanattalaisista" :)
Rita,
VastaaPoistaisoisä sanoi että Kanaatta. Uuden Englannin ja Kanadan välillä kulki raja, joka vuosi kuin seula Yhdysvaltain kieltolain aikaan. Samaten tapahtui kun Yhdysvallat kieli mm. suomalaisilta viisumin vuoden 1924 jälkeen (jona vuonna isoisä lähti takaisin Amerikkaan): ihmiset muuttivat Kanadaan jonne sai viisumin ja sitten livahtivat Yhdysvaltoihin sukulaistensa luo.
Amerikansuomalaiset sanoivat että aina siihen suureen lamaan asti Yhdysvalloissa oli enemmän töitä. Sitten 1930-luvulla maassa alkoi liikkua Stalinin agentteja, jotka houkuttelivat suomalaisia siirtolaisiksi Neuvosto-Karjalaan. Niistä jutuista on tänä ja viime vuonna ollut kertomuksia. Koska Etelä-Pohjanmaalta on aina lähdetty, niin sellaisia paluumuuttajia oli myös amerikanpohjalaisissa.
Olin Ameriikassa 1969-71, vähän vajaa kaksi vuotta. Minun viisumissani luki että Immigrant Visa, olen hukannut sen pienen kortin ajat sitten, suomeksi siis emigranttiviisumi. Isoisä oli aikoinaan aloittanut koulunsa Amerikassa, sitten perhe lähti takaisin Suomeen. Pojat kun kasvoivat isommiksi muuttivat kaikki sitten takaisin, isoisä viimeksi. Mutta se olisi oma kertomuksensa. Oli meillä aikaa puhua sen kaksiviikkoisen matkan ajan. Oli ensimmäinen kerta kun tapasin isoisän.
Slummit tai ghetot joiksi niitä myös kutsuttiin, olivat eläviä paikkoja. Olen kuullut että Lower East Side on sittemmin korjattu ja saneerattu. Elämä pakenee semmoisista hienoista paikoista. Kuulemma torakoita ja rottia ei kuitenkaan ole mahdollista saneerata pois. Ne ovat sitkeitä elukoita.
Rap on keksitty 1970-luvulla. Ensimmäinen iso rap-hitti oli Sugarhill Gangin kappale Rapper's Delight, jossa räpättiin Chic-yhtyeen diskohitistä Good Times napattujen taustojen päälle. Se ilmestyi loppuvuodesta 1979 ja nousi aika pian Suomessakin listoille – siis ihan 1980-luvun alussa. Kappaleessa muuten räpätään: "I said a hip hop, hippie to the hippie ... boogie to the rhythm of the boogie the beat." Historiallisesti merkittäviä näistä riveistä tuli viimeistään 2000-luvun alussa, kun Las Ketchupin kesähittirenkutus The Ketchup Song rakensi kertosäkeensä espanjalaisittain väärin kuullun Rapper's Delight -mukaelman varaan: "Aserejé, ja, de jé, de jebe tu de jebere..."
VastaaPoistaKeiju,
VastaaPoistakiitos! Kun ymmärtäisi miten nämä musiikit menivät! Muistan radiosta yhden sarjan jota kuuntelin hyvin tarkasti, ajat sitten. Se kertoi jazzin historian. Kun olin sitä Pori jazzia tekemässä, niin silloin ajattelin että pitää tietää mikä se historia on.
Sen ymmärsin siitä historiasta, että Yhdysvaltain musiikki on kaikkineen vahvasti peräisin Afrikasta. Niinpä nykyään kuuntelen n.k. maailmanmusiikkia myös historiallisista syistä. Suosikkini on nigerialainen rap tai punk tai mitä ikinänsä se nyt onkin, mutta voimakas musiikki, jossa tuntuu olevan tarinoita.
Luepas sinä puolestasi nigerialaisen kirjailijan Adichien tarinaa, jossa ollaan usein Ameriikassa! Mutta nyt pitää mennä kuuntelemaan noita sinun musiikkejasi, ehkä niitä joitain löytyy YouTubestakin.
Afrikkalainen musiikki on tulossa minullakin. Toistaiseksi olen jäänyt diggailemaan Osibisaa, joka oli kyllä ghanalaistaustainen (pieneltä osin karibialaistaustainen) kokoonpano, mutta vaikutti Lontoossa. Tietänet tämän yhtyeen, jonka on sanottu olleen afrikkalaiselle musiikille sitä, mitä Santana oli latinalaisamerikkalaiselle musiikille?
VastaaPoistaEhkä nyt saan inspiraation lähteä selvittelemään, mitä Ghanassa, Nigeriassa ja sielläpäin on syvemmin tapahtunut. Malilaista populäärimusiikkia tunnen jonkin verran.
Keiju,
VastaaPoistamusiikkihan on eräänlaista kieltä. Jossain Afrikan maassa on puhuvia rumpuja, joilla voi välittää viestejä naapureille. Vähän niin kuin alkuperäisillä amerikkalaisilla olivat savumerkit. Siinä on varmaan syy siihen että niitä on hinku oppia tuntemaan. Paitsi siis tuo että rytmi toistaa sydämen sykettä tai varioi sitä.
Joo, Osibisa-nimen olen kuullut, mutta en osaa yhdistää sitä enää tiettyyn musiikkiin. Santanasta olen tykännyt aina. Hasse Walli oli pitkään Senegalissa ja toi sieltä mukanaan muusikoita, olin yhden viikonlopun kerran opiskelemassa rummutusta Oriveden opistolla ja opettaja oli yksi niistä senegalilaisista. En minä rumpuja oppinut, en alkuunsakaan. Mutta tein siitä sitten lehtijutun.
Oliko se Fela Kuti juuri malilainen? Niitä on YouTubessakin. Juuri kun siivosin kasetteja ja kasasin niitä eri kasoihin, löysin amerikkalaisen ystäväni lähettämiä kasetteja. Yhdessä oli joku afrikkalainen yhtye, mutta pääroolissa olivat kitaran tapaiset instrumentit. Kasetti oli huippukunnossa, unohdin siivoamisen ja kuuntelin.