Grossman ja nasiiri Simson

Tuntuu kummalliselta että joudun lukemaan paitsi päätäni niin myös kroppaani koko ajan. Siihen liittyy jännitys niskassa, ne vaikutukset ovat fyysisiä. Voiko päätään lukea? Ei kai mutta ei tämä ole kivaa. Vaikuttaa siltä että minulla on pää, jossa on aivot ja se toimii käskijänä, mutta eivät käskyt aina tehoa, koska jotain kautta tulee selkäruodolle tietoa, että nyt pitää yrittää torjua stressiä, vaikka sitä ei pääni mukaan olisikaan. Se liioittelee. Kuulo joka tapauksessa meni melkein kokonaan viikko sitten.

Päässä kyllä kohtaavat kaikki aistit. Sydän on yksi ylityöllistetty elin, joka menee rikki kun ei saa tarpeeksi happea ympäristöstään eikä liiku tarpeeksi. Tai ei syö oikein. Tuskin sillä hirveästi on tekoa tunteiden kanssa, paitsi siis stressin kautta. Mutta kun ei ole stressiä! Ja silti loppui kuulo.

Mikael Toppelius (1734-1821), Haukiputaan kirkko.

Wikimedia

Tämä Tuomareiden kirja on jännittävä, aukkoja täynnä koko juttu.  Kirjuri kirjannut vain kaiken tarpeellisen. Siinä näkyy hyvin omituinen maailma. Jumaliin uskotaan joka käänteessä. Se israelilaisten ( en tiedä kutsuivatko he silloin jo itseään sillä nimellä) Jahve on mustasukkainen, jos joku rupeaa palvelemaan Astartea tai Baalia. Juuri luin Gideonin yrityksestä saada Baalin ja Aseran palvelijat tapetuksi. Jahven tai Jehovan kansa yritti voittaa midianilaiset, amalekilaiset ja itäisen maan paimentolaiset. Tuomari Gideonin keräämät manasselaiset, asserilaiset, sebulonilaiset ja naftalilaiset soturit suunnittelivat midianilaisten jne. tuhoamista, mutta jumala tahtoi olla parempi ja karsi joukkoja. Jumala päätti valita ne vettä koirien lailla latkivat tyypit sotureiksi.

 Raamatun lista noiden pakanoiden jumalista on aika epämääräinen. Siinä lukee näin: 

Israelilaiset rikkoivat jälleen Herraa vastaan. He palvelivat baaleja ja astarteja sekä aramealaisten, foinikialaisten , moabilaisten, ammonilaisten ja filistealaisten jumalia. He hylkäsivät Herran ja lakkasivat palvelemasta häntä.

Vuoden 1933 Vanhan testamentin suomennos ei myöskään mainitse muita jumalia kuin Baalin ja Astarten. Jostain syystä tuossa käytetään monikkoa. Tarkoittaisi siis että sekä Baal- että Astarte-jumalia on monia? Ehkä jumalat ovat erilaisia eri heimojen parissa? Olin ymmärtänyt että aramea on kieli. Nyt kyllä alkaa kiinnostaa, oliko noita kieliä puhuvia rajattu oikein sopimuksin, oliko heillä rajamuureja? Mitä Raamatun kirjoittajat ovat oikeastaan tarkoittaneet jumalien palvelemisella? Hankalaksi tämän miettiminen tulee ihan vain sen takia, että yksityiskohtia ei anneta.

Minulla ei tietenkään ole aavistustakaan siitä, miten nimiä äännetään, tai mitä milläkin nimellä ylipäänsä tarkoitetaan. Uuden Raamatun suomennoksen (1993) viimeisillä sivuilla on kyllä karttoja. Mutta kartoissa ei näy olevan kaikkien heimojen alueita, Moab ja Ammon näkyvät. Ammonista tulee mieleen Ammon Ra, joka on käsittääkseni egyptiläinen jumala tai kuningas, mikä voi olla sama asia. 

Olen lukenut Raamatun vuoden 1965 kesänä. Kun alamarginaalissa on viitteitä toisiin Vanhan testamentin kohtiin, ne pitäisi käydä läpi. Mutta jos katsoo viitettä jostain muualta, niin sitten  vasta meneekin pyörälle päästään. Alan tajuta myös mitä tarkoittaa eksegetiikka. Onneksi minua ei ole missään vaiheessa yritetty pakottaa uskomaan mitään jumalia.  Ovat ne kyllä olleet ympärillä ja niistä on puhuttu. Kirkkohissaa pystyi lukemaan pitkinä kertomuksina.

Sillä tavalla David Grossman on kirjoittanutkin tuon kirjansa, kertomuksena, mutta myös kysymyksinä tarinan hahmoista (Leijonahunaja. Simsonin myytti. Suom. Kristiina Lampola, Tammi. 2006). Grossman on kirjailija. Juutuin tutkimaan yhtä ja samaa Tuomareiden kirjaa, mutta siinä oli sama juoni: Israelilla oli jumala, joka oli jatkuvasti tyytymätön kansaansa. Huomasin todella puhuttavan noista Israelin heimoista: Daan, Asser, Isaskar, Sebulon, David ja Benjamin. Ja muutamia muita, ne piti lapsena osata ulkoa. 

Simson on vasta Tuomareiden kirjan luvussa 13. Siinä käytetään syntyvästä lapsesta nimitystä nasiiri. Nimitys tarkoittaisi jumalalle vihkiytynyttä ihmistä. Sellainen kyllä on ”pyhä mies”, mutta saattaa se tarkoittaa jotakuta muutakin, joka työkseen vapauttaa israeliitit pakanoiden vallasta. Esimerkiksi soturia?

Israelilaiset ovat kovasti korkea-jumalisia, vaikka ovat aina asuneet muiden keskellä. Mahtoiko juutalaisilla sama juttu Jahven kanssa niin kuin kristityillä myöhemmin, että on lähetyskäsky ja kaikki kansat ja maat pitää panna kumartamaan juuri tätä yhtä jumalaa?

Tulin ajatelleeksi yhtä asiaa, joka selittäisi pluraalin tuossa ”baaleissa” ja ”astarteissa”. Voi olla kysymys ikonoklastisesta laista. Juutalaisilla ei ole jumalastaan kuvaa. Jos he sitten ajattelivat että kun Baalin alttareita ja niihin liittyviä esineitä on erilaisia ja kaikkialla, niin sitten ne ovat myös vähän erilaisia jumalia vaikka samalla nimellä. Kristityilläkin on ollut tekeminen että Mariaa ei yksistään hirveästi kumarrettaisi. Ehkä kysymys on sitten vain naisten asemasta?

Mutta Simsonin pitkät hiukset olivat hänen suojansa. Mikähän siinä oli? Niitä lettejä ei saanut leikata. Ja sitä paitsi: Simsonin tuomarin työstä ei puhuta mitään.

Tarina on vanhaa juurta: enkeli on ilmoittanut vaimolle että tämä pitkästä lapsettomuudesta huolimatta tulee raskaaksi ja että sitä lasta on hoidettava niin kuin hän käskee. Kun lapsen nasiiriudesta oli ilmoitettu jo äidille, niin ei voi sanoa että lapsi, Simson, olisi itse vihkiytynyt. Jostain syystä, jota syytä David Grossman ei mieti, Simson saa kuitenkin olla kanssakäymisessä naisten kanssa. Ja käyttääkin oikeutta hyväkseen.

Simson löytää ensimmäiseksi filistelialaisen naisen ja pyytää isäänsä hankkimaan hänelle vaimoksi. Vanhemmat protestoivat, koska heidän mielestään vaimon pitää olla omaa heimoa. Filistelialaisilla on eri jumalat. Simson ei saa koskaan leikata hiuksiaan. Hiuksissa on joku taika.

David Grossman sanoo että Simsonilla oli kahdeksan isoa lettiä. Tai seitsemän. Sitten vaimoksi ei tullutkaan se filistelialainen vaan  joku toinen ja sitten vielä Delila. Delila onnistui keksimään lettien salaisuuden, filistelialaiset tulivat, Simsonin silmät puhkaistiin ja hänestä tehtiin orja.  Hän onnistui kumminkin romauttamaan kaupungin portit ja paljon ihmisiä jäi alle.  Ihmiset olivat tulleet katsomaan kun orjia kiusattiin. Ihmisiä kuoli nyt enemmän kuin hän oli koskaan ennen saanut surmatuksi. Ja hän oli surmannut hirveän lauman vihollissotilaita heiluttamalla aasin leukaluuta.

Vaikuttaa siltä että Simson oli lähinnä soturi. Hänet tunnetaan siitä että hän repii leijonan kappaleiksi pelkästään käsillään. Mehiläiset tekivät pesänsä leijonan raatoon. Simson kulki sitten myöhemmin samaa reittiä ja löysi mehiläiset ja vei niiltä hunajaa. Hunajan hän vei käsissään vanhemmilleen, jotka nuolivat sen hänen käsistään.

Tätä yksityiskohtaa Grossman pitää tärkeänä. Ehkä siinä on kyse erityisestä suhteesta lapsen − jo miehen silloin − ja vanhempien välillä. Grossman pitää kohtausta kauniina ja liikuttavana. Vanhemmat nuolemassa hunajaa lapsen käsistä! Ehkä tässä vain kerrotaan yksinkertaisesti siitä, että vanhemmat rakastavat sitä lastaan? Ehkä se tarkoittaa myös luottamusta? Jostain syystä Simson ei kertonut vanhemmilleen leijonan tappamisesta. 

Grossman on tutkinut asiaa, hänen pohdintansa vaikuttaa jonkinlaiselta kansatieteelliseltä pitkältä esseeltä. Nyt sattuu olemaan niin että suomentaja on ollut tarkka viitteiden pitäjä. Luotan suomentajaan joka kirjoittaa näin:

Juutalaisten suhde nasiiriuteen on ambivalentti. Toisten mielestä se edustaa niin korkeaa henkistä tasoa, että kaikki eivät voi saavuttaa sitä. Näin esimerkiksi profeetta Aamos: ”minä herätin teidän pojistanne profeettoja ja nuorista miehistänne nasiireja.” (Aamos 2:11”, ja  Talmudissa rabbi Eleazar (Bavli ta’anit 11a). Toisten mielestä taas askeesin harjoittaminen ja erottautuminen maailmasta ovat suuri synti: esimerkiksi Talmud-oppinut Shamuel sekä rabbi Eleazar Ha-Kappar (Ta-anit 11a).

Sitaatti kertoo että suomentaja tuntee myös juutalaisuutta, eikä pelkästään osaa hepreaa. Ratkaisu on erinomainen: ensimmäiseksi tulevat Vanhan testamentin jakeet, ne jotka kertovat Simsonin tarinan. Sitten tulee David Grossmanin pitkä essee, oikeastaan tutkielma, siitä mitä mahdollisesti myytti kertoo. 

En ymmärrä miksi en muista kuulleeni Tammen sarjasta, jossa käsitellään myyttejä.  Tässä listataan hyviä kirjailijoita: Chinua Achebe, Karen Armstrong, Margaret Atwood, A.S. Byatt, David Grossman, Milton Hatoum, Natsuo Kirino, Alexander MacCall Smith, Tomás Eloy Martínez, Viktor Pelevin, Ali Smith, Donna Tartt, Su Tong, Dubravka Ugresić, Salley Vickers, Jeanette Winterson. Jostain syystä en ollut hereillä, koska taatusti tästä on kirjoitettu. 

Oli hyvä idea lukea ensin Juudas, Amos Ozin viimeinen suomennettu kirja, ja sitten tämä kirja. Kummassakin tutkitaan vanhoja tekstejä. Ehkä kyky uppoutua vanhoihin hepreankielisiin teksteihin on oleellinen osa juutalaisuutta. Suomenkin synnyttämiseksi piti luoda ensin eepos. Kalevalan kerääjiähän oli muitakin kuin Lönnrot. Uskomukset ja myytit ovat oleellista aineistoa oli sitten kulttuuri  ja kieli mitä tahansa ja missä tahansa.

Tässä Grossmanin opuksessa näkyy kyllä myös kirjailijan herkkyys löytää tarina ja sen vahvat osat, käännekohdat ja ristiriitaisuudet. Siksi se Grossmanin pitkä tutkielma tarvittiin tuohon. Minusta on hienoa että hän löysi syitä analysoida Simsonin lapsuuden perhettä. Hän ainakin yritti päästä parin tuhannen vuoden taakse. Kaikki semmoista yrittäneet tietävät että ei siinä ikinä täysin onnistu. Ajat muuttuvat aina.