6.8.20

Ihmisiä ja rottia

Katsoin joskus viikonloppuna dokumentin joka sai miettimään kaikenlaista. En ollut ajatellut katsoa mitään Chaplinin Kultakuumeen jälkeen, mutta jokin siinä nimessä sai jäämään katsomaan: ”There are no fakes”,  väärennöksiä ei ole.

Kanadalainen dokumentti kertoo  intiaanien kuvataiteesta ja siitä, miten siihen opittiin ja siitä miten ovelat ja ahneet valkonaamat oppivat käyttämään tyhmiä intiaaneja hyväkseen ja rupesivat sitten väärennyttämään sitä taidetta, että yhden taitavan taiteilijan, nimeltään Norval Morrisseau, tavusigneerauskin piti ottaa käyttöön, vaikka hänen veljensä osasivat kertoa että hän ei signeerannut töitään. Ja kameran edessä he kysyivät, siis veljet, että miksi olisi pitänyt? Kaikki tuntevat toistensa tavan tehdä maalauksia.

Tapahtumien ajankohta on kyllä ällistyttävä. Sekä väärennystehtailu että poikien hyväksikäyttö koulun asuntolassa tapahtuivat 2010-luvulla. Ylen näyttämä dokumentti kertoo tämänhetkisen tilan intiaanien ja valkonaamojen yhteiselosta. Se perustuu kaikinpuoliseen vääryyteen ja julmuuteen.

Olisin tarvinnut tämän dokumentin tulkitsemiseen vancouverilaista ystävääni. Hän nimittäin on kuvataiteilija.  Keskustelimme blogeissamme usein alkuperäisistä amerikkalaisista. Hän oli asunut aikuisikänsä siellä Kanadan länsirannikolla ja minä taas olin käynyt joskus kylässä Yhdysvaltain länsirannikolla.

Kuka tahansa voi  nähdä netissä kuvia Norval Morrisseau’sta ja hänen taiteestaan. Niitä on paljon. Dokkarissa kerrotaan miten kävi kun ojibwa-heimon jäsenet vihdoin rohkaistuivat nostamaan  syytteen hyväksikäyttäjiä ja väärentäjiä vastaan. Heitä oli tietenkin kokonainen leegio. Ensin olivat töiden tilaajat, jotka olivat yhteydessä intiaani-taiteilijoihin. Sitten tilaajat keksivät että kannattaa näyttää töitä taidekauppojen lisäksi gallerioissa ja taidekaupoissa. Sillä ensin pitää tietysti saada nimeä.

Amerikkalaista alkuperäistaidetta ihailtiin, se oli jotakin hyvin eksoottista. Se tiedettiin että taiteilija oli käyttänyt taiteilijanimeä Thunderbird, Ukkoslintu, joka on yksi länsirannikon alkuperäisheimojen tunnetuimpia hahmoja. Se kuvataan usein toteemipaalussa ylimpänä. Näyttää kotkalta se hahmo, mutta se on maalattu ornamentein. Värit maalauksissa ovat kirkkaita akryylivärejä.

Dokumentti seuraa pitkää matkaa kohti oikeutta. Oikeudenkäynnin tulos oli ilmeisesti aika uskottava, näinhän se käy: vain yksi ihminen sai tuomion ja hänkin vain seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja senkin ainoastaan viiden (5) vuoden vankilatuomiona.

Kyllä kai kanadalainenkin oikeusistuin käsittää sen että lasten hyväksikäyttäjät on pantava hoitoon ja katsottava että eivät enää pääse vahingoittamaan uusia lapsia ja nuoria. Mutta viisi vuotta kuulostaa vähältä ja uhreja oli paljon. Ehkä se tarkoittaa sitä että monien lasten hyväksikäyttäjä ei saa tuomiota, jos kohteena ovat ojibwat.

Ei taida olla yllättävää sekään, että kun väärennetään alkuperäiskansan edustajan taidetta, siitä ei tule tuomiota lainkaan, vaikka väärennöksistä todistivat  Norvalin Thunderbirdin veljet, jotka myös tekivät taidetta. He tunsivat toistensa tavan maalata ja tiesivät että Norval ei eläessään ollut tehnyt niin paljon taidetta kuin mitä maailmalla hyvällä voitolla myydään. Mutta hyvät maalarit tietenkin tunnettiin.

Suomeen on ehdotettu lakia, joka määräisi väärennökset tuhottaviksi sen jälkeen kun ne on paljastettu ja väärentäjät saaneet rangaistuksen. Jostain syystä taideväärennöksiä ei tarvitse tuhota. Sillä tavalla kauppiaat saavat yhä uusia uhreja työlleen.

Jostain syystä kanadalaiselle tuomioistuimelle ei riittänyt se tieto että väärentäjä ei ollut koskaan käyttänyt signeerauksia, mutta taidekaupoissa oli tavukirjoituksena Norvalin signeeraus. Sitä paitsi ojibwat tiesivät ilmankin kenestä on kysymys.

Hyvä että tämä dokumentti tehtiin. Ja on hyvä että se näytettiin myös Ylellä. Se näkyy olevan Areenassa.





Tapansa mukaan Günther Grass lopettaa Rottarouva-kirjansa yhdenlaiseen grande finaleen. Paitsi että Grass on ilmiselvä ensyklopedisti ja sitä paitsi gargantuamainen  hahmo.  Hänelle kelpaa tarina toisensa jälkeen, kunhan se nyt jollain lailla kuuluu tarinaan. En tosin ole yhtään hämmästynyt siitä, että mm. rotista ja Grimmin satujen henkilöistä koostuva romaani tarvitsee sivuja loputtomiin.  Tässä on muutamia asiaankuuluvia asioita:
”Äskettäin rottarouva otti meidän ajanlaskumme huomioon ja sanoi: Humaanihistorian laskujen mukaan oli vuosi 1630. Kun me nousimme maihin Pommerille kuuluvaan Usedomin saareen  ja tämän maihinnousun yhteydessä löysimme Usedomin edustalta uponneen kaupungin, joka oli perustettu mustarotan aikoihin ja oli alun perin ollut nimeltään Jumne mutta sai sittemmin toisen nimen.

Kun rottarouva seuraavassa lauseessaan mainitsi uponneen kaupungin nimen, jokin minussa vaikersi: Jumalan tähden! Jos naiset tietäisivät  rottarouvan tietävän missä Vineta sijaitsee, heillä olisi syytä olla epätoivoisia. Minun on varoitettava heitä. Heti kun herään, kerron Damrokalle rottarouvastani, mustarotista ja isorotista, siitä eläimestä jonka nimi on rotta, radau, rät, radda ja rotto, ja joka sitten ensimmäisen äänteensiirroksen jälkeen oli nimeltään ratz, ratze, italiaksi ratto, ranskaksi rat ja saksaksi Ratte ja nyt myös Rättin.” (s. 193-194).

Rottarouvassa ei ole selityksiä. Kirja on luettava läpi ja tarkasti. Ei auta uskoa muistiinsa, kirjan sivujen väliin on pantava merkiksi paperisuikaleita ja avainsanat.  Löysin tämän kohdan äsken, mutta en löydä selitystä siihen, miksi Pommerissa on uponnut kaupunki. Siinä, ihan keskellä Itämeren etelärantaa!

Se maakunta on kyllä luvalla sanoen pähkähullu, vinksahtanut. Mutta niinpä sitten Grimmin veljekset keräsivät sieltä satuja samoin kuin sanojakin valmisteilla olevaan sanakirjaan. Tottakai Grimmin veljekset ovat tässäkin kirjassa. Ja suurin osa niistä saduistakin. Jossain vaiheessa prinsessa Ruususen prinssin pusuhuulet alkoivat turvota ja tulehtua. Satujen henkilöt juoksivat pitkin saksalaista satumetsää.  Grimmin veljekset puistelivat päätään sille menolle ja yrittivät saada kaaoksen pysähtymään.

Jos jossakin olisi tarpeeksi rahaa niin pyytäisin tästä kirjasta tehtäväksi elokuvan. Tehtiinhän sellainen Peltirummustakin! Mutta tätä pitää nyt vielä miettiä vähän. En ole ikinä kuullutkaan uponneesta Vineta-nimisestä kaupungista. Ellei se sitten ollut siinä Grimmin sadussa nimeltä Kalastajan vaimo?

Siitä kerrotaan sitten enemmän Grassin romaanissa nimeltä Kampela. Nämä on ilmeisesti syytä käydä läpi. Lukea uudestaan. Kyllä ne varmaan löytyvät kirjastoista. Eivät kai ne eurooppalaisia Nobel-palkinnon voittaneiden kirjoja pane uuniin? 









Vielä yksi asia. Günther Grassin tuotanto on suomennettu Tammen Keltaisessa kirjastossa ja suomentaminen on annettu Oili Suomisen käsiin. Se että Grass on suomeksi on huima juttu. Ja että siinä on ollut jatkuvuus on vielä isompi asia. Sellainen oli joskus kirjankustannusmaailma. Lukeneisto on ehkä vähentynyt, mutta vielä selvemmin kustannustoiminnasta on tullut aivan tavallista liiketoimintaa.  Kauppaa käydään niin kauan kuin se tuottaa voittoa.  Sehän ei ole luonnonlain mukaan toimivaa, liikemaailma.

4 kommenttia:

  1. ripsa

    onko tänään se seiskavitonen vai onko se huomenna? kun minulla ei ole whatsappia eikä google hangoutsia, niin laitan sulle tällaisen onnittelun. jos olisin siellä, leikittäisiin aasinhäntää ja lahjakääröstä paljastuisi greyhound-liput new yorkista portlandiin.

    hesarissa lasten tiedesivuilla kysyttiin kerran joku senkaltainen kysymys, että jos joku olisi kaikkien suomalaisten kaveri, olisiko sillä kaverisynttärikutsut joka päivä? vastaus oli kyllä. erityisen kiireistä olisi tammikuun ensimmäisenä päivän, seuraavaksi menevin päivä olisi heinäkuun eka. en tiedä elokuusta, mutta se on kyllä hieno aika syntyä. sinä ja tove ja hitchcock nyt ainakin.

    karhunhalauksin,

    meri

    VastaaPoista
  2. Meri-kulta,

    kiitos kovsti. Mun mielestäni ihmiselle saa lähettää myös syntymättömyysonnitteluja. Etkä saa minua kertomaan mikä se synttäripäivä on, kun en kerta juhli sitä. Leo sai synttärionnittelun ammattiliitoltaan, mutta tämmönen skribentti on nyt mitä on.

    Olisi kyllä muuten ihan kiva, jos edelleen olisi paperi-Hesarit ja semmoiset, mutta kun ne eivät saaneet sitä lehteä mitenkään tulemaan meille kotiin asti, niin sitten ei ole myöskään silakkapaketin kääreeksi enää. Mutta. Edes talvisin ei ole enää tuoretta kalaa edes kauppatorilla. Se voi johtua siitä, että ihmiset lukevat niin vähän enää sanomalehtiä.

    Joo, ei mua noiden Toven ja Hitchcockin rinnalle voi laittaa. Pitäis kyllä olla yleensä niin, että myöhemmin syyskesästä alkaen syntyneillä on vähemmän allergiaa. Eivät tunnu edes hyttysten pistot. Mun veli pomppii hysteerisesti ymnpäriinsä kun kuulee ensimmäisenkin ininän.

    Syntymä on kyllä ihan sattuma. On se ihme juttu että ihmiset elävät omissa päissään aivan omia maailmoitaan. Ja pystyvät niistä sitten kertomaan.

    VastaaPoista
  3. ripsa

    sinä ryökäle ja roisto. muikenet kuin vaari!

    longplayn kaveri tuolla toisaalla kirjoitti, että syntymäpäiväjutuissa usein kerrotaan että henkilöstä piti tulla x mutta tulikin y. eli urasuunnitelmat olivat valmiina mutta niin sanottu kohtalo puuttui peliin. sitten se halusi tietää, että mikä se ihmisten x on.

    tekee mieli kysyä sinulta samaa: jos sinusta ei olisi tullut humanistis-kosmopoliittia skribenttiä, niin mikä muu?

    meri

    VastaaPoista
  4. Meri

    Niitähän on noita mahdollisuuksia. Kyllä niitä varmaan on kellä tahansa siinä vaiheessa kun rupeaa tietämään mihin mahdollisesti voisi ruveta.

    Pienenä ja vissiin isoäidin luona sanoin rupeavani karjakoksi, kun olin lypsyllä isoäidin kanssa. Me tädin kanssa sitten laulettiin ja lausuttiin runoja. Ne neljä tai korkeintaan viisi lehmää tykkäsivät.

    Mun tehtäväni oli antaa jyviä kanoille. Sitä kukkoa piti vähän katsoa että se ei käynyt kiinni niskaan. Se oli joskus äkäinen.

    Mutta sitten se ammatti katosi ja kun mun ensimmäiset parhaat ystävät, ne lehmät ja kanat, eivät olleet enää mahdollinen huolenpidon kohde, en nyt sitten kuitenkaan kelpuuttanut uravalintaani Itikan tehtaita työpaikkana.

    Syntymä on sattuma. Olikohan se Huxleyn se juttu, että oli niitä ihmiskasvattamoita, joissa sitten oli alfoja, beetoja ja gammoja jne., ja sen mukaan elämä meni Uljaassa uudessa maailmassa. Rasismihan meillä jo on.

    Täällä syntyi rako pilvien väliin. Ei varmaan ole enää sitten ukkosia syntymässä, viilenee selvästi.

    VastaaPoista

Kommentointi on suotavaa, mutta ei pakollista