15.11.20

Matka aamun maahan ja muita matkoja

Kielitieteilijä puhui ehkä liian nopeasti. Enkä tiedä onko robotiikka mitenkään tarpeellinen. Niin kauan kuin jaksan heilutella harjaa ja rikkalapiota, en tarvitse robottia. Japanilaiset kehittäneet robottihoitajia vanhusten hoitokoteihin. He ovat myös luoneet pehmoleluja potilaiden silitettäväksi. Miksei vanhusten palvelutaloissa voi olla oikeita kissoja?

Tutkija Anneli Kauppinen esitti radion kulttuuriohjelmassa, että kielentutkimuksen pitäisi olla poikkitieteellistä. Lapsi oppii kielen ilman kielioppia. Toimittaja miettii voiko oman lapsen kielellisyyttä tutkia. Kauppisen mielestä vanhemmat voivat käyttää apunaan videointia. Kielillä voi hakea yhteisiä asioita. Siis merkityksiä? Kauppinen miettii Noam Chomskya ja hänen lingvistin työtään: Chomsky taitaa olla kovin vasemmistolainen.

Chomskyn mielestä kieli sijaitsee jollain tietyllä aivojen alueella ja kasvaa yhtä lailla kuin kädet ja jalat, kieli on mitattavissa. Sisäinen kieli ilmeisesti on olemassa, mutta sen käyttämä kieliopista ei tiedetä. Chomsky oli keskustellut Foucaultin kanssa, päädyttiin siihen että kehitys on aina multimodaalinen. Samoihin aikoihin kun Chomsky ja Foucault keskustelivat, Skinner mietti ehdollistumista. Tuleeko kieli sisältä päin vai ei?

Tutkija ihmettelee että Chomsky oli kielletty Neuvostoliitossa. Mistä johdutaan venäläisiin kielitieteilijöihin kuten Voroshilov ja Bahtin, viimeksimainittu mietti karnevalistisia ilmiöitä. Venäläisten mielestä kielellä ja kielillä on vahva sosiaalinen aspekti: ihmiset eivät saa kieltä valmiina. ”Rakenne kantaa merkityksiä”, Kauppinen sanoo.

Kun toimittaja kysyy, mistä tulevat puhumattomat 3-vuotiaat, niin vastaus on hyvin yksinkertainen: pitää olla keskustelevia vanhempia.




Minulla on pieni korkkitaulu tuossa vieressä. Yksi muistilappu piti tapanaan hävitä aina jonnekin, sitten lopulta sain sen kiinni ja pinnillä kiinni tauluun. Siinä ovat semiootikkoni: Roman Jacobson, Juri Lotman, Lennart Meri, Oscar Parland, Vasilius Sesemann. Sitten olen kirjoittanut: ”Kylmän maan kuningatar”, muistaakseni on ollut sellainen kuunnelma ellei peräti näytelmä, josta en muista mitään. Sitten tulee vielä Draamastudion,  Tampereen yliopiston entisen osaston, johtajan Kari Salosaaren mielellään mainitsema A.J. Greimas, joka muistaakseni oli myös kotoisin jostain päin Baltiaa, mutta muutti sitten Pariisiin. Salosaari opiskeli nuorena Pariisissa.

Nuo nimet ovat tuossa sen takia, että minulle ne edustavat lingvistiikkaa, josta sitten kehittyi semiotiikka ja nyt ovat varmaan samassa tiedekunnassakin. Lennart Meri oli Tarton yliopiston kielitieteen laitoksen professorin Juri Lotmanin hautajaisissa ja sanoi Suomeenkin lähetetyssä uutisessa, että nyt kuoli virolainen, päätä pidempi muita. Yliopistojen oppineet onnistuivat kielitieteen nimissä pitämään yllä vastarintaa, joka on aina diktatuureissa tarpeen.

Ei ole yhtään samantekevää miten lapset kasvavat. Jos he eivät opi puhumaan, he eivät selviä ihmisten maailmassa. Aikuiset kyllä tietävät kuka lapsi on kuuro. Kauan ennen nykyistä korona-eristystä tapasin kaupassa jonkun, jota en muistanut. Mies vieressä muisti. Se ihminen muistutti jostain tapahtumasta kymmenen vuotta aiemmin, vähintään, mutta en kuullut mitä hän sanoi.  Hän kääntyi pahoitellen miehen puoleen että dementiako on iskenyt. En ollutkaan elänyt tämmöistä aikaisemmin: minusta puhutaan kun seison itse vieressä.

Mies siihen selvällä äänellä: kuulo on mennyt huonoksi. En osaa viittomia, mutta olen oppinut lukemaan huulilta. Suomalaiseen puheeseen kuuluu se, että kasvoja ei väännellä kun puhutaan. Minä sen sijaan olen oppinut vääntelyn jo aikaisin, koska olen sairastanut kaikki lastentaudit ja taatusti joku niistä viruksista kulkeutui kielelliseen aivolohkooni ja määräsi katsomaan tarkasti ihmisten kasvoja, etenkin huulia, kun en kerran kuule.

Tuommoista oppimista voisi kai sanoa aika voimakkaaksi sisäiseksi puheeksi. Viittomakieltä en ole koskaan oppinut, koska rokotuksia ei ollut heti sotien jälkeen, meitä jollain tavalla vammautuneita on aika paljon. Ei meille kaikille ole voitu antaa viittomakielen opetusta, vaikka tiedettiin että sitä tultaisiin tarvitsemaan. Ja lapsilla on kielelliset herkkyysaikansa, jotka selitetään kehityspsykologiassa.

Minulta jäi merkitsemättä yksi nimi. Se on kuitenkin jossain vaiheessa ollut hirveän tärkeä: Henri Broms ja hänen kirjansa ”Alkukuvien jäljillä” (WSOY 1984). Alkupuheessaan hän sanoo näin:
”Mikäli semiotiikassa ei etsitä tai lähestytä lasihelmipeliä, jota pelaten päästään merkittävien kysymysten lähelle, ei ole saavutettu paljon mitään. Eräs toinenkin kehityspiirre on näkyvissä. Kaikella uudella on taipumus olla aluksi tuoretta, mutta myös taipumus kuivettua myöhemmin joksikin muuksi.”

Broms oli jossain vaiheessa töissä Vaasan yliopistossa, en muista millä osastolla, mutta sen takia hän matkusti usein Vaasaan. En ole häntä nähnyt koskaan, mutta tiesin että oli ihmisiä jotka ovat kuunnelleet häntä. Hänen piti tulla pitämään yleisöluento aiheesta Genius Loci, paikan henki, mutta sairastui eikä päässyt. Hänen tilallaan oli joku muu vaasalainen.

Luento ei ollut ollenkaan huono. Broms on ollut ehkä räiskyvämpi tapaus. Hänen luonteensa kyllä tulee tekstistäkin läpi, lähinnä innostus. Paikan henki on tietysti olemassa kaikilla paikoilla. Tämä on Suomen läntisin kulma, mutta sitä ei ehkä kannata nähdä maantieteen vaan historian silmin.

Tuo sitaatti alkupuheesta viittaa Herman Hessen Lasihelmipeliin. Itse peli on tietenkin I Ching eli Muutosten kirja. Pertti Nieminen on suomentanut kiinalaista kirjallisuutta ja kun hän jätti kustantajalle mielestään viimeisen kirjansa toimitettavaksi, hän sanoi että hänen olisi pitänyt suomentaa I Ching. Hän oli kuitenkin sitä mieltä että siihen olisi kulunut ainakin 20 vuotta vielä, eikä sitä sen takia voinut enää aloittaa. I Ching on vuosituhansia vanha kiinalainen peli, jota pelataan bambutikuilla ja luetaan selitykset eli heksagrammit sitten kirjasta, jossa on myös selitysten selitykset, jotka on kirjoittanut Konfutse.

Luin Lasihelmipelin vuonna 1971 matkalla Yhdysvaltain Länsirannikolta Oregonin Portlandista New Yorkiin, matkalla kotiin.  Matka Kanadan kautta kesti kolme viikkoa. Minulla ja ystävilläni oli Volvo Amazon vietävänä mantereen läpi New Yorkiin.

Muistaakseni bensa oli sitten ilmaista. Yövyttiin teltassa leirintäalueilla ja pelättiin kalkkarokäärmeitä, jotka tulivat mielellään lämmittelemään telttaan, koska ylänkömaiden yöt olivat kylmiä. Se oli ennen nousua Kalliovuorille. Moottoria ei saanut rasittaa, joten tulin katsoneeksi tarkkaan vuorilampaita ja jäätiköiltä lähteviä virtoja. Ne olivat lyijynharmaita ne vedet. Se on hyvä ympäristö lukea Lasihelmipeliä ja englanniksi. Broms on mielestäni oikeassa siinä, että se on suurimpia alkukuvia, joita länsimaisessa sivilisaatiossa on.

Lasihelmipeli oli vastaus Saksan natsismiin ja II maailmansotaan. Kirja julkaistiin 1943 ja Nobel-komitea antoi Hesselle kirjallisuuspalkinnon vuonna 1946. Hesse tunsi Jungin hyvin.  Hän joutui ottamaan selvää psykiatriasta kun hänen vaimonsa mielenterveys heikkeni. Jung puolestaan piti kiinalaista I Chingiä hyvin tärkeänä teoksena ja kirjoitti alkupuheen sen englanninkieliseen versioon. Ei ole mitenkään ihmeellistä, että yhdeltä vaikuttajalta lähtee viesti ja saavuttaa toisen, joka päätyy saamaan Nobelin palkinnon.

Jossain vaiheessa elämäänsä Hesse kävi matkalla Indonesiassa ja kierteli muitakin maita. Ennen Lasihelmipeliä hän kirjoitti romaanin nimeltä ”Matkan aamun maahan”. Käsittääkseni se on suomennettu myös. Lasihelmipelissä on kirjan lopussa kolme lyhyttä tarinaa, jotka itse luin ensiksi, koska ne toimivat hyvänä johdantona itse kirjaan. Kirja taas on konstruktio siitä mikä iltamaa eli Abendland voisi olla ja ehkä onkin. Tämä sivilisaatio.



Pohjois-Amerikassa en epäillyt etteikö se maanosa kuulu jollain tavalla länsimaihin myös. Meillä on Siperia idässä ja se vaihtuu ilmeisesti länneksi jossain Aleuttien saaristossa. Ennen kuin valkonaamat tulivat Amerikan mantereelle, sitä kutsuttiin Kilpikonnasaareksi. ”Intiaanit” ovat olleet siellä ”aina”, eikä Siperiasta itään matkaavien tulosta ole varmaa aikajanaa vieläkään. ”Intiaanit” matkustivat lähelle Antarktista, Tulimaahan asti. Viimeksi olen kuullut että alkuperäiset amerikkalaiset olisivat tulleet joskus 40 000-15 000 vuotta sitten. Viimeiset tulokkaat ”eskimot” eli inuiitit (nimi tarkoittaa ihmistä) tulivat viime jääkauden aikana, jolloin Beringin salmi oli maata. En tiedä milloin jää alkoi sulaa Pohjois-Amerikan mantereelta.

Mutta kyllä kai maisemat, joita vasten luin Lasihelmipeliä, ovat vaikuttaneet kokemukseeni. Ainakin siihen, etten pysty lukemaan kirjaa uudelleen. Mutta sitten on olemassa paljon muitakin tärkeitä kirjoja, joihin voi aina välillä palata. Pidän Euroopasta ja haluan asua täällä, lähellä kirjastoja ennen kaikkea.

On tottakai olemassa ihmisten maailmassa universaaleja juttuja, sellaisia, jotka kuuluvat kaikille. Noita kulmakiviä tulee, niitä nousee maasta milloin minnekin. Yksi niistä on I Ching. Kuka mahtaisi ehtiä ja jaksaa suomentaa sen?

19 kommenttia:

  1. ripsa

    huisa kirjoitus, kiitos! mietin mihin tarttuisin ja i ching kiinnosti eniten. luin kesällä miehestä, joka kuljetti mukanaan tätä taolaisen elämänfilosofian perusteosta joka paikkaan.

    aika pian sen jälkeen katsoin sarjan, jossa i ching -tyyppisellä sattumanvaraisuudella oli mielenkiintoinen rooli. siinä oli taksikuski, joka kyysäsi ihmisiä ja ja kuunteli samalla heidän keskustelujaan. välillä hän osallistui niihin itsekin.

    juoni oli siis tosi simppeli, mutta juuri se ja niiden dialogien sattumanvaraisuus teki sen draaman.

    mulle se varsinainen pointti oli sen kuskin älykkyys ja poikkeuksellisen tarkat korvat. koko ajan oli sellainen olo, että humanismin ovi narahtaa raolleen. yhdessä kohdassa hän kävi pitkän dialogin huonolla alueella asuvan luuserin kanssa. se keskustelu oli yksityiskohtaisuudessaan huikea. minulle tuli semmoinen olo, että miten ihmeessä mitään noin pyhää yksinkertaista voi olla olemassakaan.

    meri

    VastaaPoista
  2. Meri,

    hyvä ku teksti kelpas!

    Meillä on I Ching englanniks ja me ollaan pelattu sitä silloin tällöin. Ja koska me aloitettiin pelaaminen Amerikassa, meillä on tietenkin bambutikut, niin kuin oikeaoppisesti(?) tietysti pitääkin.

    Muistan kun pelattiin sitä ensimmäisen kerran Suomessa, oli päätetty muuttaa Amerikkaan. Minä halusin kysyä että mitä olisi ajateltava matkasta Atlantin yli. Täytyy kaivaa esiin se hexagrammi, koska en muista sitä ulkoa. Mutta minä olin siinä nuori kettu, jonka pitää varoa kastamasta häntäänsä uidessa.

    Vastaavia tapauksia on kaikenlaisia. Oraakkeli puhuu tavallaan, noin 4000 vuoden takaa.

    VastaaPoista
  3. Niin ja:
    en se minä oikeastaan ollut vaan tuo kuva, symboli. Se löytyi:

    64 Wei Chi/Before Completion
    The judgment

    Before completion. Success.
    But if the little fox, after nearly completing the crossing,
    Get his tail in the water,
    There is nothing that would further.

    Tämä siis on se perustaso, lisäksi jokainen rivi voi muuttua, koska bambutikkuja lasketaan tietty määrä. Muuttuva rivi tuo toisen tilanteen, tuloksen (judgment), joka on sitten lopullinen siinä uudessa syntyvässä hexagrammassa.

    Pelaaminen on meditatiivinen juttu ja siinä on oltava huolellinen ja keskityttävä. Jutussa ei ole mitään salaperäistä tai ylimaallista, sattuu vain olemaan kiinalainen oraakkeli, joka on kirjoittanut tuota (taolaista) filosofiaa muistiin järjestelmällisesti.

    VastaaPoista
  4. ripsa

    en ole koskaan nähnyt tuota ching-puutikkupeliä paitsi leffassa. siinä sitä pelattiin just noin kuin tekin: pitkällä reppumatkalla, joka suuntautui tiibetiin.

    ostin itselleni kesällä hietsun kirpputorilta go-pelin. tykkään sen simppelistä olomuodosta. peliin kuuluu mustia ja valkoisia kiviä, kumpiakin yksi kupillinen.

    en ole ikinä oppinut shakkia, mutta go:n saattaisin hyvinkin tajuta. tai ehkä luulen itsestäni liikoja. olen kuullut että go on äärimmäisen haastava strategiapeli, vaikka sen säännöt ovat melko yksinkertaiset.

    meri

    VastaaPoista
  5. Meri

    I Ching ei ole oikeastaan peli. Sitä *pelataan* kun tahdotaan keskustella filosofiasta. Kun nyt olen elänyt pienellä osalla elämääni I Chingin kanssa, niin sen merkitys on oikeastaan vain kasvanut. Se ei missään nimessä ole mitenkään koukuttava. Siinä ei tarvitse keksiä juttuja eikä kampittaa ketään. Ei tarvita strategioita tai taktiikoita.

    Sen pariin vetää yksinkertaisesti se, että siinä on jokaisella laskemiskerralla joku uusi juttu, joka yksinkertaistaen tarkoittaa sitä että ihmisellä on halu tietää itsestään ja suunnitelmistaan ja mahdollisuuksistaan jotain. Siksi on aika tyypillistä, että oraakkelin puoleen käännytään kun eletään jonkin muutoksen aikaa.

    Ja vaikka ei olisikaan mitään maata järisyttävää, niin on kuitenkin kaikenlaista jatkuvasti meneillään aivan tavallisessa ihmisen elämässä, joka pakottaa pysöähtymään ja miettimään.

    Kysymys ei voi olla sellainen että siinä tahdotaan tietää kyllä tai ei. Ennemminkin niin, että mitä on ajateltava siitä tai tästä asiasta ja mitä olisi otettava huomioon. Minä kysyin matkasta Amerikkaan, jossa en ollut ikinä ollut. Siis: jos pikkuketun häntä kastuu, se voi olla painolasti, vetää kettua pohjaan. Silloin ei tapahdu onnistumista eli tehtävä ei tule täytetyksi, tässä Completion. Kun katsoo kaikkia noita hexagramman kohtia, niin mahdollisuudet onnistua tai epäonnistua ovat kaiken järjen mukaan rajattomia.

    Pikkukettu voi myös siis yksinkertaisesti kuolla. Niinkin monille emigranteille on käynyt.

    VastaaPoista
  6. Olen merkinnyt ostaneeni Henri Bromsin kirjoituskokoelman alkukuvista teoksen ilmestymisvuonna. Olin äsken juuttua sen jälleenlukemiseen, mutta jätin aikeen sikseen, koska salonkini pöydällä odottaa kolmekin kirjaa päätökseen pääsemistä.

    Lasihelmipeliä en ole pelannut ja kirja vaatisi uudemman lukemisen, mutta en omista teosta enkä nykyisessä elämänkirjossani ole kiinnostunut siitä. Helsingissä on muuten Porthaninkadulla antikvariaatti Lasihelmipeli, joka on keskittynyt skifiin.

    Alta kaksikymppisenä luin Arosuden ja löysin kirjasta yllättävän paljon kiinnekohtia nuoreen elämääni ja ajatteluuni. Sittemmin olen palannut kirjahyllyssäni olevaan teokseen monesti.

    VastaaPoista
  7. Kalevi,

    että sinulla on sitten kirjallinen salonki! Meillä on kirjoja jok'ikisessä huoneessa (ei suihkuhuoneessa, ne kastuisivat ja homehtuisivat siellä), joten en ikinä pysty perustamaan oikeata salonkia! Olen kyllä nähnyt kauan sitten VR:n I luokan salonkivaunun, oltiin katsomassa junia kun asuttiin Seinäjoella. Oli vielä sitä paitsi höyryjunien aika ja minusta ne junanpillit olivat jännittäviä. Oli kyllä seistävä siinä vanhan aseman portailla ja pompittava ylösalas että näkisi niitä hienoja ihmisiä. Nyt ihmettelen lähinnä sitä että niillä ei ollut pimennysverhoja.

    Et ole lukenut Lasihelmipeliä? Siinä selitetään aika yksinkertaisesti miten I Chingiä voi pelata. Ei ollut salaisuus että Hesse tarkoitti juuri kiinalaista oraakkelia. Moni kirjailija loi pääteoksiaan juuri II maailmansodan aikaan. Olikohan Thomas Mannin Taikavuorikin siltä ajalta? En muista.

    Minusta Lasihelmipeli ei kyllä ole scifiä. Eräänlainen utopia ehkä, mutta enemmänkin kaikinpuolinen allegoria.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukemiseni ahmintavaiheessa luin Lasihelmipelinkin. Menin paljon kirjoja läpi huitaisten ja siksi edellä totesin, että kirja vaatisi uudemman lukemisen. Mutta jos alkaisin tankata uudestaan kaikkea taakseni jättämää huonolle lukemiselle jäänyttä menestyskirjallisuudeksi sanottua, en muuhun ehtisikään. Luen enimmäkseen tietokirjallisuutta, jonkin verran runoja ja vähän lyhytproosaakin sekä elämäkertoja (en julkkis-). Kansallisesti tärkeistä henkilöistä tehdyt elämäkertaromaanit pitäisi lailla kieltää. Äskettäisiä kirjahankintojani ovat Marjut Paulaharjun "Länsi-Suomen kansanrunous" ja Arvi Grotenfeltin "Uuden ajan filosofian historia silmällä pitäen yleisen sivistyksen ja erityistieteiden kehitystä". Otava 1913, 716 s. Olen haikaillut jälkimmäistä, koska se on ensimmäinen suomenkielinen filosofian historian yleisesitys. Sain sen kympillä. Oli johdatusta.

      Der Zauberberg ilmestyi 1924, Das Glasperlenspiel 1943.

      Poista
  8. Kalevi

    Niin olikin. Äitini oli syntynyt sinä vuonna, muistan joskus miettineeni mitä Mann on mahtanut tarkkaan ottaen tarkoittaa. Paitsi että Länsi on väsynyt ja vanha.

    Tärkeä kirja se oli minulle jossain vaiheessa. Se tuli ei niin kauan sitten kuunnelmana ja tuntui harvinaisen elävältä teokselta. Ne henkilöthän symboloivat joitakin Euroopan asioita. Keuhkotauti oli oikea tauti, joka tappoi hirveästi ihmisiä.

    Tuli tuolla sos.median puolella puhe Camus'n Rutosta. Huomasin että minulla on se kirja ja täytyy lukea se tätä pandemiaa vasten. I maailmansodan aikana oli se espanjankuume, joka myös tappoi ihmisiä. Syyt kuolemiin ovat eri nyt kuin silloin, kun oli maailmansodasta päästy.

    Ehkä meillä on lännessä menty liian pitkälle kaikinpuolisessa hyvinvoinnissa? Mutta ei kai viruksista ja muista vitsauksista voi aivan noin suoraan vetää kuvia helvetin esikartanoista tai mitä ne nyt sitten ovatkin.

    Minä luen parastaikaa Pertti Niemisen suomentamaa Po Chu-I (saks. y!), on siinä kyllä hieno runoilija. Niemisen suomennos on vuodelta 2015, konstailematon ja perinpohjainen, siinä on kyllä selvä runoilijan muotokuva.

    VastaaPoista
  9. Luepa se Rutto. Minä panin sen lukien kolmannen kerran tuossa kevään korvilla oikein ajatuksen kanssa. Teksti tuntui ihan uudelta, sillä edellisestä lukemisesta oli varmaan vuosikymmen. Kirjan voi lukea sekä miehitettyä Ranskaa kuvaavana allegoriana että pelkästään ruttoepidemian aikaansaamien yksilöllisten ja yhteisöllisten ilmiöiden kuvauksena eristetyssä Oranian kaupungissa.

    VastaaPoista
  10. Kalevi,

    ihan sama vaiva minulla kuin sinullakin. Kirjoja, uusia ja vanhoja, joka puolella. Kyllä se Rutto pitää lukea. Ajattelin sitä hajamielisesti jo kevätkesällä. Rutto on toinen painos, suomennos Juha Mannerkorpi, ensimmäinen painos on ollut jo 1957.

    Oletkos sinä lukenut sen Camus'n Ensimmäinen ihmnen? Se oli sen jälkeenjääneistä papereista koottu Oranian kaupungin kuvaus, siis sama paikka. Camus on filosofinen kirjailija, mutta kyllä niistä kuvauksista tulee oikeita kaupunkien ja säiden ja ihmisten kuvia. Kaikkialla paistava hyvin kuuma aurinko, esimerkiksi.

    VastaaPoista
  11. En ole lukenut postuumisti julkaistua Ensimmäistä ihmistä, joka tietämykseni mukaan kuvaa kirjailijan isätöntä ja köyhää lapsuutta Algeriassa. Olen ollut tietävinäni, että Camus oli suunnitellut aiheesta peräti kolmiosaista kehityskertomusta. Käsikirjoitus oli mukana Camus'in surmanneessa auto-onnettomuudessa ja sen painokuntoon saattamisessa oli ongelmia käsikirjoituksen tuhruisuuden ja välimerkkien puuttumisen takia.

    VastaaPoista
  12. Kalevi,

    joo, niin oli. Mutta kyllä se tuli paljon jälkeen sen auto-onnettomuuden. Ei kai siinä muita oikeudenomistajia silloin enää ollutkaan kuin kustantaja, olikohan se se sama Gallimard, no kuitenkin joku jolla oli julkaisuoikeudet. Kustantajahan oli autossa mukana ja kuoli myös.

    VastaaPoista
  13. ripsa, kalevi

    tulin kertomaan, että teemalla menee elokuvafestivaali, jossa on todellisia helmiä. jäin kaipaamaan yhtä camus-henkistä elokuvaa, jonka nimeä en saa päähäni. sen pohjana on runo tai satu tai novelli tai joku myy lyhytkertomus, jonka kirjoittaja seuraa ihmisten toilailuja luomakuntaansa surullisena katselevan jumalan näkökulmasta. muistan että se oli viehättävä, melankolisesti hyväntuulinen tarina, mutta en kuolemaksenikaan saa päähäni sen nimeä.

    tänään pitää katsoa areenalta una mujer fantastica, joka kertoo transnaisesta. ja jos jaksan, katson perään vielä shopliftersin. ja lauantaina on thelma ja louise, jota ei voi jättää väliin, vaikka sen olisi nähnyt sataan kertaan. female buddy -elokuvia ei ole liikaa, eihän!

    meri

    VastaaPoista
  14. Meri,

    Katsottu eilen ja tänään.

    nyt pitää nukkua välillä ja aamulla uimahalliin, niin kauan kuin se on auki vielä. Täällä ei kyllä ole vielä lisäsanktioita niskassa, onneksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Havaitsen elämäkertureiden pohtineen, oliko Rutossa sittenkään pohjimmaltaan kysymys Ranskan miehityksestä vai ennen muuta pahuuden ongelmasta. Camus’n tiedetään suunnitelleen Ruton aihetta jo ennen Ranskan miehitystä. Arvellaan, että asuessaan Oranissa 1941 hän oli saattanut inspiroitua vallinneesta laajasta pilkkukuume-epidemiasta. Samana vuonna jossakin lehdessä olleessa kirjoituksessaan Camus’n nähdään hahmotelleen Ruton pääkohdat. Hän aloitti kirjan kirjoittamisen 1941 saatuaan Sisofys-esseensä valmiiksi. Niin tain näin; kirjansa lopussa hän toteaa, että vaikka rutto onkin voitettu, saattaa se milloin tahansa puhjeta uudelleen, sillä ruttobasilli ei kuole eikä häviä milloinkaan.

      Poista
  15. Kalevi,

    aloittelen Ruton lukemista. En oikeasti muista siitä oikeastaan mitään. Sen vain että oli se aikamoinen allegoria. Siis oikein varsinainen raamatullinen vitsaus. Minä katselen mihinkä pensaaseen viranomaiset päätään panevat. Sehän on siirtomaaisäntien se maa. Oranin kaupunki tuntuu samalta kuin siinä Ensimmäisessä ihmisessä.

    Tässä tuli väliin Teeman elokuvafestari. Tunnun olevan umpisukkeluksissa juuri nyt. Mutta ei tässä ole hätää, koska kun paljon jokapäiväisiä kontakteja puuttuu, niin elokuvat tuovat mukanaan paljon myös järjestäytynyttä meteliä. Elämän merkkejä.

    Jersinia pestis on edelleen olemassa. Kiinassa aina välillä sitä esiintyy, sitten se loppuu alkuunsa koska on antiobiootit.

    Kaikki pieneliöt vissiin muuntuvat. Tämä covid-19 on voinut jo tehdäkin sen. Jersinia pestis-bakteeri, joka tarvitsee välieläimen, leimahtelee nänä aikoina enää suht. harvoin. Mutta tämänkertainen pandemia tuskin jää viimeiseksi.

    VastaaPoista
  16. Täytyy ymmärtää, että Camus tarkoitti ruttobasillilla ihmiskunnassa ilmenevää pahaa.

    VastaaPoista
  17. Kalevi,

    tottakai, sitäkin. Jos se olisi se pääasiallinen symboli, niin sitten pitää varmaan todeta että ne köyhemmät kansankerrokset ovat niin huonossa hapessa että kyllähän heidän syntitaakkansa on hirmuinen!

    Muistan yhden asian, siitä kun olin nuori ja luin tätä: toivoin että ne Ranskan OAS:n terroristit uskaltautuisivat itse Algeriaan ja tulisivat sitten miettineeksi mitä kaikkea kamalaa siirtomaavalta on paikallisille (siis sekä ranskalaisille että arabeille) aiheuttanut.

    Ensimmäisessä ihmisessä puhutaankin sitten tavallisten ranskalaisten ja arabien yhteisestä tahdosta. Sitä en tiedä onko itsenäisyys tuonut Algerialle jotain hyvää.

    Mutta siis. Tulin miettineeksi myös sitä, miksi huonon hallinnon jäljet näkyvät pahiten köyhien ihmisten elämässä. Luonnonlakihan se ei kuitenkaan ole.

    VastaaPoista

Kommentointi on suotavaa, mutta ei pakollista