Keskiviikko, Loppiainen 2021. Luen tietenkin Shakespearen näytelmää Loppiaisaatto, mutta olen aloittanut jo pari päivää aiemmin. Shakespeare on tavattoman monisanainen niin kuin aina. Mutta tarina tietysti on kerrottava tarkoin. Näytelmän nimi on englanniksi Twelfth-Night; or what you will. Loppiaisaatto eli kuten haluatte.
Kohtauksessa ovat läsnä Sir Toby ja Sir Andrew sekä Clown, eli klovni:
Clown: Would you have a love-song, or a song of good life?
Sir Toby: A love-song, a love-song.
Sir Andrew: Ay, ay: I care not for good life.
Clown (sings): O mistress mine, where are you roaming?
O, stay and hear; your true love’s coming.
That can sing both high and low:
Trip no further, pretty sweeting;
Journeys end in lovers meeting,
Every wise man’s son doth know.
Sir Andrew: Excellent good, i’ faith.
Sir Toby: Good, good.
Clown (sings): What is love? ’tis not hereafter;
Present mirth hath present laughter;
What’s to come is still unsure:
In delay there lies no plenty;
Then come kiss me, sweet and twenty,
Youth’s a stuff will not endure.
Ehkä ensi vuonna jossain tämä esitetäänkin. Nyt on vuosi 2021 eivätkä teatterit taida juuri olla auki. On toivottava että saadaan tänä vuonna rokotukset tätä kamalaa virusta vastaan. Nuoruus muutenkaan ei kestä.
Sen voi tietenkin muistaa että ei missään ole kovin kauan juhlittu uutta vuotta. Loppiaisena sen sijaan on käynyt Nuutti-pukkikin, joka on voinut olla hankala vieras. Tosin en tiedä oliko Nuutti-pukki vieraana elisabetiaanien Loppiaisena. Meillä se kyllä on ollut. Mutta alunperin kyse on jostain sattumasta Tanskassa ja alkuperäinen nimi oli Knut.
Suomen kansan kalenteri sanoo näin:
Loppiaista vietetään joka vuosi 6. tammikuuta. Kirkoissa muistellaan silloin itämaan tietäjiä,jotka vierailivat Jeesus-lapsen luona. 7.1. on vanha nuutti, jota on pidetty joulunajan loppumispäivänä. Vuodesta 1708 lähtien Nuutin nimipäivä on ollut 13.1.
Ettäs tiedätte!
Twelfth Night kuuluu suosikkeihini Shakespearen näytelmissä. En ole lukenut aikoihin, enkä nyt helposti voikaan. Vein siivousinnossani lähes kaikki virttyneet Shakespeare-pokkarini kirpparille muutama vuosi sitten. Lieneekö tämä näyte tuosta näytelmästä: If music be the food of love, play on! Give me excess of it. 🎼 Kiva kun postasit tästä. 🍎
VastaaPoistaRita!
VastaaPoistaMeillä puhutaan kotona englantia ja osa miehen kirjstosta päätyi tänne, siis klassikot tietenkin. Tuossa kirjassa riittää lukemista!
Arastelin ensin tuota paksua kirjaa. Nyt tajuan miten englanti on muuttunut, ja sehän muuttuu edelleen niin kuin kaikki kielet, ja tietenkin kompastuskiveksi muodostuu nyt tiheä ja pieni printti.
Täytyy käydä hakemassa se Projekti Gutenbergistä, että saa lukea suuremmilla kirjaimilla. Mutta pääasia on tämä loputon ihanuus, Shakespeare! En ollut tajunnut tuota klovnien läsnäoloakaan ennen. Tämäkin osasi laulaa!
Hyvää vuoden jatkoa sinullekin, Rita!
ripsa ja rita
VastaaPoistasain alisonilta postikortin, jossa se kyseli tällaista: i need recommendations for an illumination: what are the two best lines of shakespeare? or your favourite ending in his sonnets?
olisiko teillä omia lemppareita?
meri
Meri:
VastaaPoistaTuota pitää kyllä miettiä.Kamalaa,että mieli on ollut aivan muualla juuri nyt! Miten voi ajatella että joku olis tärkeämpää kuin Shakespearen lukeminen! Juuri nyt!
Kunhan ehtii asettaa aivonsa siihen tilaan. Mutta sinä myös, Rita! Kun tunnet hänen tekstinsä!
ripsa
VastaaPoistaminullakin vielä hakusessa. yllättävän vaikea löytää sellaista, vaikka alison sanoikin, että yksikin hyvä ähkäisy riittää – etenkin, jos siihen on ladattu tarpeeksi asennetta.
kuuntelin tänään rakastamaani bachia 'all of bach' -twitterin kautta ja mieleen tuli tämä: 'if music be the food of love, then play on.' ei se paras ole, mutta se jotenkin sinetöi bachin d-mollikonserton cembalolle.
on ihmeellistä, että että shakespearea on voitu suomentaa niin hyvin kuin meillä on tehty. olen itse yrittänyt kääntää mielisonettejani, mutta en ole saanut shaken tasoja yhteenkään lauseeseen. taitoni eivät alkuunkaan riitä hänelle tyyppillisten sivumerkitysten avaamiseen.
meri
Meri:
VastaaPoistaTaisi olla tänään radiossa siinä klo 15 ohjelmassa keskustelu Shakespearesta. Siinä puhuttiin suomentamisesta ja ohjaamisesta. Nehän ovat kumpikin aina jossain määrin tulkintoja. No,muu ei olisi mahdollistakaan.
Huomasin että olin unohtanut katsoa löytyykö kaikki Shakespeare sieltä Gutenbergistä.
Nyt olin uppoutunut Hindemithin ja Schubertin maailmaan. RSO:lla oli konsertti. Sitten aivan lopuksi kapellimestari Hannu Lintu ja kirjailija Kjell Westö keskustelivat luomisprojekteista, yleensä ja erikseen. Haastattelija oli myös sympaattinen ja fiksu!
Näitä hetkiä tässä pakollisessa eristyksessä. Ja vaikka sitten sen rokotuksen saisikin,niin ei voi ruveta hillumaan siellä ja täällä. Pitää olla ensin suomalaisilla laumasuoja.
Mutta kulttuuria ei voi nauttia yli kykyjensä. Sitä on oltava koko ajan. Onneksi meillä on Yle!
ripsa
VastaaPoistatrumpin twice impeachment sai minut muistamaan tämän shakespearen: 'there's many a man has more hair than wit.'
mulla on se kokemus, että surut tulevat yleensä monikossa. aluksi on yksi pieni, joka sitten kutsuu muita. tämä shake tuntuu täsmäävän hyvin elämääni: 'when sorrows come, they come not single spies, but in battalions.'
usein kirjoitan blogiin jotakin reaktiivista ja kiukkuista, vaikka tiedän että vaikeneminen olisi mielenrauhan kannalta juuri silloin viisaampaa, eli tässäkin shake on oikeassa: 'give thy thoughts no tongue.'
meri
Meri
VastaaPoistaJoo, noi oli hyviä sitaatteja. Shakespeare oli hyvä kuuntelemaan miten ja mistä ihmiset puhuivat. Mutta sen käsityksen siitä saa, että se on ehdottomasti koko ajan näytelmäseurueessa itse mukana. Ei ole noita vetäytyviä kirjailijoita.
Siinä eilisessä kulttuuriohjelmassa joku taisi sanoa että vaikka Matti Rossi suomensi 1970-80-luvuilla paljon myös Shakespearen näytelmiä, se halusi jos mahdollista suomentaa uudestaan niitä,jos joku teatteri halusi esittää niitä. Myös suomi muuttuu.
Minusta (siis ihan oikeasti) Shakespearen englanti ei ole hankalaa. On mulla tuossa englannin sanakirja, mutta tuntuu siltä, että muut koulussa opitut kielet auttavat. Mutta en minä Chaucerista niin hyvin selkoa saa. Saa siitä selvän,jos jaksaa miettiä,mutta Shakespearea voi lukea suoraan. Radiossa sanoivat että englantilaiset pitävät sitä hankalana.
Juttu on muuten niin,että Shakespeare on kuunnellut tarkkaan mitä kaduilla ja toreilla puhutaan. Suomeksi sanotaan jotain sinnepäin että järki ja tukka eivät mahdu samaan päähän. Mutta Trumpilla ei taida juuri olla hiuksia! En tiedä siitä järkipuolesta.
Ja sitten ilmeni että Alice Martin oli suomentanut myös Shakespearea.
Kirjoittamisesta puheenollen tiedotusopin opiskelukaverini Sinikka Nopola kuoli. Tapasin hänet kun hän ei ehkä edes aavistanut rupeavansa kirjailijaksi. Sinikka oli oikeasti symppis jo nuorena. Siinä oli tämän päivän murhe. Toivottavasti niitä ei nyt enempää kasaudu.
Mukavaa lukea kaikkea mitä olette kirjoittaneet. 🌷 Hamletista muistan mitenkuten ne kuuluisat rivit (I think): To be or not to be, that is the problem. Whether t'is nobler in mind to bear the slings and arrows of outrageous fortune... or to sleep... and perchance to dream. Toinen lainaus joka on jostain ihmeen syystä tarttunut päähän kauan sitten telkkarin Hamlet-taltioinnista (Sir Lawrence Olivier, tekstityksestä: Se hirvi huus jot' ammuttiin, jäi terveeet telmimään.
VastaaPoistaSurullista että Sinikka Nopola kuoli. Tapasin hänet jonkun kerran julkistamistilaisuuksissa ja yhden kerran hän kiitti minua kauniisti kirjoittamistani kirjaesittelyistä. 💕 Ajatella että hän oli opiskelukaverisi.
Rita!
VastaaPoistaNo sain äsken aikaseks käydähakemassa Shakespearen kootut,englanniksi,koneelle.Tuo meidän kotikirjastossa oleva on kamalan pientä pränttiä.
En ole koskaan lukenut S.:n sonetteja,joten aion uppoutua niihin myös. Nehän on sitä paitsi suomennettu suhteellisen äskettäin. Taisi olla Kirsti Simonsuuren työ, hän suomensi ne käsittääkseni vapaata mittaa käyttäen. Kirjaa ei ole kirjastossa,mutta saahan sen tilatuksi jos pitää ehdottomasti jossain vaiheessa verrata. Yleensä kyllä haluan katsoa.
Tuo suomennos jota lainaat on varmaan Cajanderin, siis Hamlet. Olen huomannut että Yle usein käyttää vanhoja suomennoksia. Johtunee siitä että tekijänoikeus on vanhentunut. Minulla on Hamlet tuossa käsikirjastossani,suomennos on Veijo Meren. Kirja ilmestyi Otavan Delfiini-sarjassa 1987.
Hyvä että noita on edes joitakin suomennoksia ilmestynyt siellä ja täällä. No, työtä riittää siis! Eikä kukaan pakota eikä maksa.
Nopolan sisarukset tekivät töitä yhdessä. Toivon että Tiina Nopola pystyy jotain jatkamaan. Sen tiedän että lapset ovat niistä Heinähatuista ja Räppäreistä pitäneet.
VastaaPoistaripsa, rita, te muruset
northern exposure on ehkä kaikkien aikojen lempisarjani, jos mittatikkuna pitää sitä, kuinka monta kertaa olen kaikki 110 jaksoa katsonut.
siinä seurataan cicely-nimisen alaskalaisen takahikiän eksentristä ihmisjoukkoa. toisen tuotantokauden kolmannessa episodissa on kohta, jossa puskapilotti maggie o'connell lukee shakespearen sonetin (numero 116) yksinäisenä ja tuntemattomana kuolleen miehen kotikutoisissa hautajaisissa.
sonetti on ehkä se eniten siteeratuin: love is not love which alters when it alteration finds, or bends with the remover to remove....
shakespearen kanssa samalla viivalla on chris stevensin (cicelyn KBHR-radioaseman filosofipitoinen juontaja) puhe:
"the fact that we don't know this man, isn't important really. cause his experience is our experience, and his fate is our fate. 'vanitas vanitatum, et omnia vanitas,' says the preacher. 'all is vanity'. i think that's a pretty good epitaph for all of us. when we're stripped of all our worldly possessions and all our fame, family, friends, we all face death alone. but it's that solitude in death that's our common bond in life. i know it's ironic, but that's just the way things are. 'vanitas vanitatum, et omnia vanitas.' only when we understand all is vanity, only then, it isn't."
ps. yhdessä nopolan tarinassa oli sellainen lopputulema, ettei oikeastaan kannata teeskennellä sivistynyttä, sielukasta ja tasapainoista, koska sitä on kuitenkin aika traaginen ja naurettava.
voi surku mikä menetys hänen poismenonsa on 🐨
meri
Meri:
VastaaPoistajuuri äsken loppui BBC:n tuottama leffa,jossa vanha mies joutuu ajattelemaan uudelleen nuoruuttaan. Leffa tuli Teemalta.
Minusta ei oikein ole sarjojen katsojaksi.Joitain poikkeuksia on, olen tainnut nähdä peräti kaksi kertaa semmoisen pitkän sarjan kuin Brideshead Revisited.Aivan viime aikoina sitä ei ole tullut uudestaan. Siinä oli monimutkainen perhekuvio. Perhe oli katolinen, mikä selitti osaa mutkista.
Mutta leffoja sen sijaan kyllä katson.Ehkä leffa vastaa novellia ja sarjaromaania.Jotain sinne päin.
Ilman muuta pitää etsiä joitain Nopoloita käsiinsä. Tunsin häntä jonkin verran nuorena. Ei se perusihminen juuri muutu, mutta kerroksia ja kierteitä tulee päälle.
Meri:
PoistaSorry, en edelleenkään saa tätä näkkileipänäppistä toimimaan kunnolla ja toi ranteen jännetuppi juilii. Piti siis olla: "Ehkä leffa vastaa novellia ja sarja romaania." Kyllä tää vähän parempi on kuin kaks päivää sitten.
Jos on vanha englanti vaikeaa, on vanha suomikin P. Cajanderin suomentamissa Shakespearen draamoissa, jotka minulla on 1900-luvun alulla Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran oikolukemana toimitteena.
VastaaPoistaMacbethin ensimmäisen näytöksen kuudennen kohtauksen alussa Skotlannin kuningas Duncan sanoo seuralaisilleen linnansa edustalla:
"On kaunis tämän linnan paikka; ilma
Suloinen, vieno hentoj' aistejamme
Sukoillen kuihkoo."
Kalevi:
VastaaPoistaIhan kamalaa! Lukeeko siinä tosiaan että "hentoj' aistejamme"? Cajanderilla on ehkä ollut vähän väärä idea Shakespearen ajan englannista. Se ei hirveästi poikkea nykyenglannista, mutta semmoinen fiilis mulla on, että kyllä sen ajan englanti tuntuu rikkaammalta. No, ainakin sanastoltaan.
Suomen kanssa on tietenkin ollut vaikeata. Noi näytelmät on jonkinlaista silosäettä. Ja sonetit ovat sonetteja. Siinä tuntuu olleen Shakespearella tavoitteena kielen sointu. Mutta eivät ne sanat uppo-outoja olleet. Suomeksi ei tarvitse väkisin vääntää tuommoista että "Sukoillen kuihkoo." Mitä se ylipäänsä tarkoittaa?
Korkeakirjallinen suomi oli ehkä vasta tuloillaan Cajanderin aikaan.
Tuo sukoillen kuihkoo on yhtä kuin hyväillen kuiskii. Näyttää siltä, että verbi kuihkii on muuttunut Cajanderilla muotoon kuihkoo.
VastaaPoistaDraamojen vähäiset äänne-, lause- ja säerakenteiden muutokset ovat ensi sijassa Otto Mannisen tekemiä. Kirjoitusvirheitä on korjattu, mutta kuihkoo-sanaan ei ole puututtu.
Jokaisen draaman perään on merkitty muutosten ja oikaisujen oheen myös Cajanderin alkuperäiset tekstit. Mitään olennaista ei näy muutetun.
Kalevi
VastaaPoistaNo, oikeestaan aattelin että on kai Cajander ollut sen verran perillä siitä, miten pitää suomentaa. On vain ollut valtava projekti.
Minä en muista minkä vuoden painos meillä oli noita Shakespeareita. Voi olla että olen hypännyt niiden selitysten ja oikaisujen yli. Mutta olin sinä vuonna 12-vuotias, kun luin ne. Minulla ei niitä ole, katosivat näköpiiristäni kun koti hajosi.
Kuihkii on itäsuomalainen sana. Oliko Cajander jostain päin Savoa tai Karjalaa kotoisin? Eikö noita sanojen lyhennyksiäkään ole siinä sun tekstissäs korjattu? Yleensä tarkistavat tekstin ennen uusintapainoksia. Siis kustantajat.
Siis "kuihkoo" voisi hyvin olla pohjalainen sana.Tuo h-äänteen käyttäminen ja lopun -oo tai -öö jota ei ole eteläsuomalaisissa murteissa.
Paavo Cajander oli maisterismies ja Helsingin yliopiston suomen kielen lehtori, Hämeenlinnan poikia, joka 1889 suomensi J. L. Runebergin Vänrikki Stoolin tarinat.
VastaaPoistaOstin viime vuonna Teivas Oksalan Vänrikki-suomennoksen vuodelta 2008, mutta taidan pitää enemmän Cajanderin tekstistä, koska olen monien muiden tavoin jotenkin kiintynyt siihen. Oksalan suomennoksessa on sekä alku- että käännösteksti rinnakkain, joten tarpeellisia vertailuja voi tehdä.
Paavo Cajanderia mestaroineen Otto Mannisen suomentama eepospari Ilias ja Odysseija oli minulle puuduttavaa luettavaa, vaikka heksametrista pidänkin (ja erityisesti sen yhteydessä esiintyvästä distikonista).
Teivas Oksala ei ole enää joukossamme, mutta hän sai kuusimitan kääntymään hyvin suomen kielelle ja olisi saattanut saada runoelmat kielellisesti kelvollisiksi nykysuomalaisille, jos se työnä olisi ollut mahdollista. Runoelmien proosantaminen on ollut yksi tie, mutta ei lähtökohtaisesti paras. Puolensa on tietysti silläkin, että runoelmien sisältö on omaksuttavissa myös suorasanaisina kertomuksina.
Joo.
VastaaPoistaHämeenlinnan lyseosta on tullut Helsingin yliopiston porukkaa muistaakseni muitakin. Joku tuttu asui siellä ja ihmetteli että koulua pidettiin hyvänä. Mutta se oli hiljattain, ehkä hänen lapsiaan ei ymmärretty. Siellä on myös jo aika kauan ollut opettajaseminaari, nykyään Tampereen yliopiston filiaali.Siitä tietysti johtuu Hämeenlinnan koulujen korkeatasoisuus.
Meilläoli kotona joku osin kuvitettu Vänrikki Stool. Oksalahan oli latinisti. Ehkä hänen suomensa on sitten kustantajan mielestä OK.
En muista mikä mitta on mitäkin. Ne käytiin läpi oikein pätevästi Antiikki kirjallisuudessa -teoksessa. Sieltähän ne ovat peräisin, Kreikasta ja siis kreikasta. Shakespearesta kun oli kyse, niin hänen sonettinsa suomensi Kirsti Simonsuuri.
Häntä kritisoitiin riimin puutteesta.Kyllä niillä rytmi on siitä huolimatta, että eivät noudattaneet sonetin kaavaa - mikä ikinänsä se onkin.
Kielen on taivuttava toistamaan alkuperäistekstin sanomaa ja kielessä on oltava väri ja muoto. Mutta kai se niin on, että lyriikan suomennos on likimain mahdoton tehtävä. Suomentajan on luotava teksti uudelleen suomeksi.Germaanisten kielten kääntäjien ongelmat ovat taatusti vähäisemmät.
Suomennokset niin kuin kaikenlaisen kaunokirjallisuuden kustantaminen ovat selvästi vähentyneet.Suurin osa ihmisistä ei kykene lukemaan klassikkoja alkukielellä ja sen takia noita suomennoksia pitäisi suosia. Siis maailmankirjallisuutta.