Piäskyläinen, päivälintu,
yölintu, lepakkolintu,
etsi maat maatakseesen,
lehtoa levätäkseesen,
ei saa maarra maatakseesen,
lehtoa levätäkseesen.
Läkšä laivaisen merellä,
lenšä laivan kannen pääle,
valo vaskisen pesäisen,
muni kultaisen munaisen.
Soi Jumala suuren tuulen,
laiva kaatu kallalleesen,
laiva kaatu kallalleesen,
sysäysi syrjälleesen,
pesä pyörähti perällen,
muna vierähti vetiene.
Siint se saari siunahusi,
saaren päälle nuori neito.
Sint ne käivät kaikk’ kosissa,
käivät pipit, käivät papit,
käivät pipit, käivät ne papit
käivät hoivin hoikat herrat,
käivät soltaatit sovasta,
siniviittaiset Virosta.
Ei toi neito noill’ lähteny,
tuli viimen Nurmen-Tuomas,
Nurmen-Tuomas ja Hiekka-Heikki,
panniit neitosen rekiene,
rämähyttiit rattahille,
löivät ohilla oroa,
helmiruosalla hevosta.
Hepo juoksi, tie himaaji,
reki rautanen rämääji,
jalas koivunen kolaaji,
uuvet portit uuven linnan,
tätä neitoo vietäjessä,
tätä neitoo vietäjessä
ja kultaa kulettajessa.

Kirsti Mäkinen: Alussa oli nainen. (Mari Särkkisen inkeriläinen kehtolaulu, nauhoitus Kotkassa 1961; kirjassa Louhen sanat. Kirjoituksia kansanperinteen naisista. toim. Aila Nenola, Senni Timonen. SKS 1990) 

 

                        Kalevalanpäivänä 2021