Euripides VI

Hekabe,  suom. Vesa Vahtikari 

Hekaben esitysvuodeksi arvellaan yleisesti noin vuotta 424 eaa.  Suomennoksessa sulkujen sisällä olevat näyttämöohjeet ovat suomentajan omia tulkintoja. Suomennos pohjautuu Christopher Collardin alkukieliseen editioon, joka puolestaan suurelta osin seuraa James Digglen editiota.

Tapahtumapaikka on Khersenos Traakiassa. Tapahtumapaikat löytyvät opuksen taka- ja etukannen kartoista. Kreikkalaiset ovat palaamassa Troijan sotaretkeltä kotiin. Traakia esiintyy jo edellisissä Euripideen näytelmissä, se mainitaan hevosia kasvattavien ihmisten paikaksi. Troijan kuningatar Hekabe on päätynyt Agamemnonin orjaksi. Troija oli poltettu. Sota oli ohi.

Hekaben puoliso Priamos oli tapettu ja Hekabe lapsineen oli sotasaaliina matkalla Kreikkaan. Nuori Polydoros on lähetetty ennen taisteluja turvaan Priamoksen kestiystävän Polymesterin luo, Hekabe ei tiedä että Polydoros on kuollut. Hekaben tyttäret Kassandra ja Polyksene ja poika Helenos ovat hengissä.  

Näytelmä alkaa Polydoroksen haamun monologilla, jossa kerrotaan mitä oli tapahtunut  ja miksi hän tuli  leijumaan Hekaben teltan yläpuolelle. Koska Polydoros on haamu, on varmaa, että kuolemaan liittyy jotain, mitä äiti Hekaben pitää tietää. Haamu on levoton kuollut, haahuilija. Akhilleus oli sitten toinen levoton haamu, koska hän ilmestyi leijailemaan (Peleuksen poika, siis) sotajoukon yllä ja vaati hautauhriksi Hekaben Polyksene-tytärtä.  Kun Hekabe astuu näyttämölle, Polydoroksen haamu katoaa.

Hekabe laulaa:
”- - -”
”Oi salamavaloinen Zeus, oi synkkä yö!
             Miksi  olen näin pimeässä,
näkyjen ja pelkojen hämmentämänä?
             Oi mahtava Khtoon, mustasiipisten unien äiti.

Lähetän nyt pois öisen näkyni,
                   jossa poikani oli turvassa Traakiassa.
Näin unessa pelottavan näyn, ymmärsin että siinä oli
                    rakas tyttäreni Polyksene.

Oi maanalaiset jumalat, pelastakaa poikani,
        joka on taloni ainoa ankkuri

lumisessa Traakiassa
        isänsä kestiystävän suojissa.”

Vahtikari selvittää viitteissä sitä miten runojalat vaihtelevat ja kertoo kirjoittavansa ne eri tavalla kuin muut repliikkien osat. Tässä on kyse laulusta. Mutta hän selittää myös mikä/kuka on Khthoon. Hän on Manalan jumaluuksia, mutta ei odottele vainajia vietäväksi syvemmälle Manalaan, vaan jonka puoleen voi kääntyä jos joku vaikka vahingossa joutuu maan alle. En ollut tiennyt että on olemassa muitakin maanlaisia jumalia kuin Thanatos ja lautturi Kharon, joka vaikuttaa kyllä enemmänkin työläiseltä kuin jumalalta.

Hekabe selittää näkyjään, joita hän ei kutsu uniksi. Niitä tuo Nyks eli yö. Eikös Tuonelan virran nimi ole Tyks? Ehkä nämä ovat onomatopoeettisia nimiä.

Hekaben ympärillä on muita  troijattaria,  joille hän valittaa näkyjään. Hän kaipaa Kassandraa ja Helenosta, jotka ovat oppineet tulkitsemaan unia. Kassandra tunnettiin ennustajana jo Troijassa, käsittääkseni. Sitten jo tulee viestintuoja ja kertoo että Polyksene on uhrattava Akhilleuksen haudalla. Agamemnonista kerrotaan: ”hänellähän on häiriintynyt ennustajatar vuoteessaan”, joka tarkoittaa Hekaben tytärtä Kassandraa. Millä tavalla Kassandra on häiriintynyt? Hän ei kyllä esiinny tässä näytelmässä, mutta oli oppinut ennustamaan jo Troijassa. Hekabe ajattelee saamaansa viestiä:
        ”Akhilleuksen hauta
on kruunattava tuoreella verellä,
                          jottei Kassandran vuodetta
vain mitenkään asetettaisi
                          Akhilleuksen keihään edelle. ”

Sodissa nuoret naiset olivat sotasaalista samoin kuin kaikki muukin tavara. Kysymys ei ole kovin tavattomasta käytännöstä. Mutta nyt uhrauksesta ei oltu yksimielisiä. Näytelmää  lukiessa on oltava tarkkana, koska outoja hautaustapoja tulee ja tuli jo uusi jumalakin, se Khthoon. Siksi Hekabe neuvottelee Odysseuksen kanssa hautauhrista, hän pyytää, että Akhilleuksen uhrattaisiin eläinuhri. Hekabe ei usko että Akhilleus olisi tahtonut kuolemaa nuorelle tytölle. Polyksene esittää pitkän monologinsa lopuksi syyn siihen, miksi suostuu uhriksi:

”Se, joka ei ole tottunut kokemaan onnettomuutta,
sietää sen, vaikka kärsiikin asettaessaan sen ikeen kaulalleen.
Kuolema olisi silti hänelle onnellisempi kuin elämä.
sillä kunniaton elämä on kaikkein suurin taakka.
Kuoro:
Ylhäiseksi syntyminen on mahtava merkki kuolevaiselle
ja yhä suuremmaksi se tulee heille,
jotka osoittautuvat hyvän syntyperänsä arvoisiksi. ”

Tässä tarina tulee käännekohtaansa. Hekabe ei odottanut, että tytär hyväksyy mestauksensa. Kreikkalaisen sotajoukon enemmistö tahtoi kuninkaallisen perheen ainoan tavoiteltavissa olevan jäsenen tulevan uhratuksi. Agamemnon ei suostu ottamaan Hekabea tyttären asemesta.

”Foinikian naisissa” kuolleen veljesparin päälle heittäytyy heidän äitinsä Iokaste miekkaan, ei tahdo jäädä itse eloon. Ehkä Euripides ei vain halunnut toistaa tätä tarinaa? Hekabe oli vallanpitäjä, jota on rangaistava myös lasten menetyksellä. Troija oli hävitetty lopullisesti.

Eniten ihmetytti huomautus häiriintyneestä Kassandra-tyttärestä. Ehkä hän oli ennustanut vääriä asioita. Todennäköisesti kuka tahansa tuntee olonsa omituiseksi joutuessaan heitetyksi jonkun korkea-arvoisen sotaherran jalkavaimoksi. Voi voittajia!

Euripides puhuu koston kierrettä vastaan. Hän kertoi legendoista miettiessään Argoksen ja Foinikian yhteistä syntyperää, siis lehmän ja lohikäärmeen lapsina.  Sitten hän rupeaa ihmettelemään mitä jumalat oikein touhuavat. Nyt Hekaben tarinan myötä hän huomaa, että eivät jumalat taida kaikkea määrätä, vaan sodan voittajat. Pitää muistaa taustalla kuuluvat Peloponnesolaissodan äänet.

Kun on kyse perheestä tai suvusta, niin näytelmissä tuntuu olevan joku/jotkut jotka kärsivät todella paljon. Sotajoukon edestä on uhrattava nuoria, jotka eivät ole ehtineet vielä edes elää. Varmasti helleenien keskuudessa vastustettiin barbariaa. Jos ei olisi, niin tuskin Euripides ei olisi palannut tähän aiheeseen koko ajan.

Draaman käänne
Hekabe on tähänastisista lukemistani ehkä dramaattisin. Pitkin matkaa olen ajatellut Euripidestä hyvänä draaman luojana. Helleenien armeija odotti pääsyä merelle, oli liian tyyni purjehdusta varten. Siksi siis Polyksenen uhraus.

Mutta sotilaat olivat nuorta väkeä ja heidän tuli sääli orjaksi alennettua prinsessaa (mikäli heitä prinsessoiksi kutsuttiin, kuninkaiden tyttäriä). Viime hetkellä armeija puhkesi huutamaan teloitusta vastaan. Mutta Akhilleuksen poika Neoptolemos katkaisi tytön kaulan.  Sitä ennen Hekaben tytär Polyksene oli vaipunut polvilleen Akhilleuksen haudan päälle ja ”repi sen alas kylkiin keskelle navan kohdalle/ paljastaen samalla ylävartalonsa ja rintansa,/jotka olivat kauniit kuin jumalattaren patsaalla - - -”, kuten sanansaattaja Talthybios tuli Hekabelle kertomaan.

Kertakaikkiaan omituinen mielenvikaisuus niissä ihmisissä oli. Kuoro selittää omasta puolestaan:

” Jokin hirveä jumalten pakottama onnettomuus
kiehuu yli äyräiden Priamoksen lasten ja kaupunkini päälle.”

Tämän jälkeen tulee vielä onnettomuuksia lisää. Mutta lopussa tulee Hekaben  kosto, vääjäämätön sekin. Mietin näytelmää lukiessani, miten tämän voisi tehdä käyttäen naamioita, erivärisiä kaapuja, teatterivaloja, naamioita ja maskeja. Nykyajan sodat ja raa’at kansanmurhat ovat vain yksi variaatio näistä kreikkalaisista tragedioista. Kaiken tappamisen jälkeen ihmisiä todennäköisesti kaduttaa ja hävettää. Euripideen mielestä naisetkin pystyvät samaan. Sitä paitsi hehän eivät edes ole vapaita kansalaisia. Miksi eivät tappaisi!

Summittainen mielihyvänsävyinen tappaminen tuskin on olennaista muille eläinlajeille kuin ihmisille. Vai leikkiikö kissa hiirellä huvikseen? Mitä sen päässä oikein liikkuu? Mihin tässä oikein pitää kääntyä kun tämmöistä on kaikkialla ja räjähdysten ääni tulee televisiostakin suoraan kuulokojeisiini, joiden päässä on induktiosilmukka? Juuri nyt juutalaisten ja palestiinalaisten välisenä sotana. Sitä tuskin on voitu luoda vain minun silmilleni sitä tappamista ja tuhoa. Kyllä se vaikuttaa autenttiselta.

Ennen Hekaben järjestämää kostoa kaikkien surmien vuoksi tulee vielä kuoron loppusäkeistö, jossa kerrotaan miten Hekabe joutui pakomatkalle:

”Kirosin dioskuurien sisaren,
        Helenan,
sekä Ida-vuoren hirveän paimenen,
        Pariksen,
sillä hän tuhosi minulta isänmaan,
        ajoi minut pois kotoani
avioliittonsa vuoksi,
        tai ei avioliittonsa, vaan jonkin hirveän vitsauksen vuoksi.
Kunpa meren ulappa veisi Helenan takaisin,
        eikä hän milloinkaan saapuisi isänsä kotiin.”

Tässä kohden on pitkä viite, jossa selitetään Helenan syntyperä. Hän ei ollut aivan tavallinen kuolevainen, vaan Zeuksen ja Leda-hahmoisen Spartan kuninkaan Tyndareoksen vaimon tytär. Hän on se helleenien ajan maailman kaunein nainen. Selittämättä jää vain ”dioskuuri”. Hekabe on monimutkainen, kaikkialle laajeneva näytelmä, joka tarvitsee näinkin suomennettuna oman selitysosionsa. Kaikkien ihmishenkilöiden, jumalten ja niiden kaltaisten olentojen osuus on näissä tarinoissa niin suuri, että siihen tarvitaan oma mytologian sanakirjansa.

Helenan puolisoksi valikoitui sen kuuluisan omenan myötä Paris. Paris ilmoitetaan tässä Hekaben pojaksi. Hänen kerrottiin jo syntymässä tuovan hävityksen Troijalle, jolloin Hekabe ja Priamos antoivat pojan pois. Hän oli ollut koko elämänsä paimenena Ida-vuoren rinteillä.

Joka tapauksessa Hekabe on kuuluisa hahmo tolkuttomien onnettomuuksiensa vuoksi. Dioskuurit ovat kreikkaa ja tarkoittavat jumalkaksosia, Castoria ja Polydeukesia, eli latinaksi Castor ja Pollux. Heidän mukaansa on nimetty tähtikuvio, josta puolestaan on luotu horoskooppimerkki: Kaksoset. Tieto kuulostaa esimerkiksi ristisanatehtävän kysymykseltä. Dioskuureja metsästäessäni toivoin että Suomen antiikintutkijat tekisivät tällaisten kädettömien ja tietämättömien hyödyksi antiikin jumaluuksien hakemiston, suomeksi. Se voisi olla eräänlainen kartta. Semmoista ei voi hoitaa Wikipedia-sivulla, joka on tynkä.

Kurjuuden kuningatar
Vesa Vahtikari, Hekaben suomentaja, käy läpi tragedian suuren henkilöstön. Henkilökohtaisesti, siis minulle, näytelmä on ehkä monimutkaisin koskaan lukemani. Ehdottomasti näytelmien parhaimmistoa! Hekabe on vaikuttanut kirjoittamisensa jälkeen suunnilleen kaikkiin Euroopan kulttuurin alueisiin, tarkoitan tuota fantastista henkilökavalkadia, jossa vihalla on monta muotoa. Mutta keskushenkilö on Hekabe, entinen Troijan kuningatar, nyt orja.

Muutamia poimintoja näytelmän vaikutuksista - tuon ylläolevan horoskooppimerkin selityksen lisäksi: Demosthenes (384-322 eaa.) siteeraa Polydoroksen haamun avausmonologia ja Aristoteles (384-322 eaa.) käyttää Hekaben puhetta Retoriikassaan. Hekabe esiintyy myös Danten Jumalaisen näytelmän Kiirastulessa. Nämä tiedot Vahtikari kertoo suomennoksen jälkeisessä esseessään. Hän myös valittaa omaa kohtaloaan, koska suomesta loppuvat sanat kuvata onnetonta ihmistä. Siitä esseen osuva nimi.

Esseensä alkuun Vahtikari siteeraa vielä Matti Rossin suomentamaa Hamletia (oma kappaleeni, Veijo Meren suomennos, on vähän erilainen, mutta ajatus on sama):
 

Eikö ole luonnotonta, että pelkän kuvitellun murheen mahti saa tuon näyttelijän koko ruumiin tottelemaan mielikuvitusta, jonka vaikutus vie veret kasvoista ja peittää silmät kyyneliin, ja kiihko ottaa miehen valtaansa ja ääni särkyy, kun hän elää kuvittelemansa tunteet. Ja se kaikki tyhjän tähden! Hekaben tähden! Mitä Hekabe on hänelle, tai hän Hekabelle, miksi Hekaben tähden on itkettävä?

William Shakespeare: Hamlet