Euripides VIII

Rhesos, suom. Tua Korhonen

Euripideen näytelmänä antiikin aikana ja pitkälle uudelle ajalle asti pidetyn Rhesoksen ajoitus on epävarma. Ensiesitys oli mahdollisesti 300-luvulla eaa. Suomennos pohjautuu J. Digglen alkukieliseen editioon. Suomennoksessa sulkujen sisällä olevat näyttämöohjeet ovat tulkintoja.

Ehkä mielenkiintoisin hahmo rooliluettelossa on paimen, ilmeisesti Troijan alamainen, paimentaa karjaa (mitä? Lampaita, lehmiä, hevosia?) Ida-vuorella, ja tuo sanan joukkojen kulkemisesta Troijan valtiaalle, Hektorille. Senhän kaikki tietävät että hän, Paris-Aleksandros on Troijan prinssi. Hän se vei Helenan Spartasta. Menelaos suuttui siitä, mutta koska kyse oli jumalien asettamasta kauneuskilpailuista, niin ehkä maallinen Spartan kuningas ei voinut tehdä asialle mitään? Eikö Hektor tunne häntä, veljeään?

Aivan alussa olevat kreikkalaisen draaman esittelyesseet mainitsevat tästä kyllä, että ei taida olla Euripideen käsialaa.  Se mainitaan teatterifestivaalien ohjelmistossa myöhään, vasta 300-luvulla eaa., lisäksi se on aika lyhyt. Euripideen näytelmät ovat suhteellisen pitkiä. On tutkittu kielen ja tyylin piirteitä, joista päätellään lisää. Jotkut löydetyt Rhesos-käsikirjoitukset ovat teatteriryhmien merkinnöin varustettuja.

Alun tilanne on Troijan sodan loppunäyttämö. Troijalaiset ovat muurien takana, takanaan tasanko, edessä on sitten ranta, jossa ovat kreikkalaisten sotalaivat ja leiri. On yö. Siinä on yksi lisäpiirre, minkä perusteella tutkijat arvelevat, että ei ole klassikoiden näytelmä. Yötä voi olla aika vaikea tuoda näyttämölle. Rooleja on paljon, mistä voi päätellä, että näyttelijät eivät ole voineet olla muutama kerrallaan näyttämöllä. Henkilöt ovat ilmeisesti menneet omia aikojaan, kuoron johtamana, alas näyttämöltä katsomon editse ja vaihtaneet naamion tai vaatteet tai molemmat.

Yövartio herättää Hektorin:
Yövartio (laulaa)

Kreikkalaisleirissä merkkitulet, Hektor,
ovat palaneet läpi yön, laivojen telakkaköydet
hohtavat soihtujen valossa!
Nyt yöllä on koko Kreikan armeija ryhmittynyt
päällikkönsä Agamemnonin teltan luo.
− Ovat saapuneet käskyjä kuulemaan.
Koskaan ei meren takaa
tullut kreikkalaisarmeija ole ollut näin levoton.
− Siksi minä pelkään mitä on tuleva,
Siksi olen tullut luoksesi,
tuon tämän sanoman.
Älä sinä minulle lausu moitteen sanaa.

Hektor tekee sen minkä voi yön pimeydessä: on asetettava vakooja tarkistamaan vihollinen siellä rannalla. Dolon-niminen troijalainen ilmoittautuu vapaaehtoiseksi. Tässä kohden viite kertoo, että ei sotilaan nimi suotta ole Dolōn, joka viittaa sanaan dolos eli juoni. Vakooja on jo miettinyt juonen, jolla voi hämätä kreikkalaiset: hän naamioituu sudeksi ja kulkee ihmisten nähden neljällä jalalla mutta muuten kahdella. Tua Korhosen essee näytelmän lopuksi on nimeltään ”Uni hevosilla ratsastavista susista”, runollinen otsikko kertomukseen Troijan viimeisistä päivistä.

Troijalainen paimen saapuu paikalle ja selvittää Hektorille millaisina hän näki Traakian joukot, jotka ovat tulossa auttamaan Hektorin sodassa. Hän siis on jo nähnyt Rhesoksen, joka johtaa näitä joukkoja. Paimen kertoo täsmällisesti siitä, minkälaisia joukot ovat:
 

Saatuani vastauksen kysymykseeni
jäin vielä paikalle ja sain nähdä
    Rhesoksen kuin jumalan
seisovan traakialaishevosten vetämissä vaunuissa.
Kultainen kääty kiersi kimojen iestäkannattelevaa kaulaa
ja hevoset kimalsivat lunta kirkkaampina.
Samoin sädehti pakotettu kulta kevyen kilven keskellä Rhesoksen olkapäillä.
Pronssinen gorgonpää, samanlainen kuin Athenen vuohennahkakilvessä,
tuijotti molempien hevosten päitsistä,
joiden monet kellot kalisivat pelottavin sävelin.

Viitteessä selitetään elävät gorgot: niiden katse kivettää ihmisen, joka sattuu osumaan katseen tielle. Paimen oli utelias. Hän vain tahtoi tietää millä asialla Rhesos joukkoineen liikkui. Gorgoista kyllä löytää selityksiä antiikkia käsittelevistä kirjoista. Traakia, Rhesoksen kotimaa, on vähän toista maata kuin Troija, jota kreikkalaiset piirittivät.

Hektor kuulustelee Rhesosta. Toinen sota oli sitonut Traakiaa: skyytit hyökkäsivät. Rhesos kertoi ottaneensa skyyttilapset panttivangeiksi että pääsi lähtemään Troijaan.

Tässä näytelmässä puhutaan vähän pitempään Mustanmeren ihmisistä. Ehkä yhteinen asia raja-alueille on ollut hevosten kasvattaminen ja vaihtaminen. Kreikkalaisetkin koristelevat hevosiaan, mutta tässä näytelmässä traakialaisten ovat erityisiä. Rhesos puhkeaa kehumaan itseään sotapäällikkönä Hektorille:
 

Hyvitykseksi pitkästä poissaolostani lupaan seuraavaa
(Adrasteia sallikoon sanani):
kun olemme vapauttaneet Troijan vihollisista
ja olet valinnut osan saaliista jumalille annettavaksi,
minä mielin purjehtia kanssasi kreikkalaisten maille
tarkoituksena valloittaa keihääni avulla koko Kreikka,
niin että kreikkalaiset saavat oppia, mitä kärsiminen on.

Tässä voi arvella että tolkuton itsekehu on jumalten mielestä tylsää ja sen takia kiellettyä, mutta koska Rhesos on hyvä ystävä Zeun tyttären Adrasteian kanssa, niin hänelle moinen sallitaan. Hektor toppuuttelee Rhesoksen ideoita. Sitten sotatoverukset alkavat jo miettiä kuka kreikkalaisista on vaikein voitettava. Mainitaan Diomedes ja Aias, mutta Odysseus on viekas ja julkea roisto. Päätetään vetäytyä puoliksi levolle. Hektor antaa yövartiolle tehtäväksi vartioida leiriä ja ottaa vastaan vakooja Dolon, jonka pitäisi pian jo tulla.

Näytelmä etenee kuin seikkailuelokuva. Kreikkalaisten vakoojat, Odysseus ja Diomedes, ilmestyvät.  Ja heidät nähdessään Athene ilmestyy myös ja kertoo kreikkalaisille mitä heidän pitää tehdä. Athene pyytää vakoojia tappamaan Rhesoksen ja lupaa saalista:

- -
Ne näkyvät helposti pimeässäkin,
loistavat kuin joutsenen siipi joen tummaa vettä vasten.
Ota hengiltä hevosten omistaja ja vie kimot upeana saaliina leiriisi;
missään ei ole niitä kauniimpia.

Ateenalaisten jumalatarkin pitää hevosia aivan ainutlaatuisina yksilöinä. Ehkä traakialaiset ovat olleet hevoskasvatuksen ja -jalostuksen töissä tunnettuja. Muistaakseni Herakles jo tuolla Alkestiissa puhui Traakian hevosista. Jotain niissä on. Olisiko Mustanmeren rannikon ihmisillä ollut jonkinlainen toteemieläin-järjestelmä? Ainakin heillä oli vanha uskonto, se orfilaisuus? En ole ikinä ollut hevoshullu. Hevoset olivat työjuhtia eivätkä haisseet bensalta tai pitäneet meteliä. Tämmöinen jumalatar Athenenkin ilmaisema ihastus kyllä herätti huomiota. Ehkä hevoset oli koulutettu sotaeläimiksi? Ja sotaeläimiä koristeltiin?

Yövartio saa kiinni Odysseuksen ja Diomedeen. Odysseuksen lisänimi on Monineuvo: hän selvittää heidät kiipelistä ja ihan vain kertomalla tunnussanan. Foibos! Kun Athene muuntautui Afroditeksi Pariksen nähdessään, viitteessä kerrotaan kaupunkien jumalista. Troijan jumalia ovat Apollon ja Afrodite, Ateenan taas Athene, Hera ja Poseidon. Runoilija ja laulaja Orfeus on Rhesoksen serkku - ja kultti-jumala. Sitten jo tuleekin vaununajaja ilmoittamaan Rhesoksen kuolemasta. Hän kertoo unestaan:

Näin tai olin näkevinäni hoidokkini, hevoset
(vaunuissa seisten niitä ajan Rhesoksen rinnalla),
mutta sudet istuivat hevosten lautasilla ajaen niitä eteenpäin,
piiskasivat hevosten pitkäkarvaista nahkaa hännillään;
hevoset hirnuivat kiihtyneesti puuskuttaen
ja pudistelivat harjojaan peloissaan.
Minä havahduin puolustamaan kimoja villipetoja vastaan:
pelottava uneni siis herätti minut.

Hän oli kuullut jotain ja kutonut kuulemastaan unen. Rhesos oli kuollut. Troijalaiset tajuavat: vihollisen vakoojat yllättivät. Rhesoksen äiti, Runotar, ilmestyy ”yläilmoihin” kuollut Rhesos sylissään. Runotar laulaa kohtalostaan. Tässä kohtaa niin kuin monta kertaa aiemminkin ihmettelen: miten nämä jumalat ja jumalattaret saadaan yläilmoihin? Runotar syyttää suoraan Athenea poikansa surmasta. Hän lupaa että Ateena ei enää toista laulajaa saa. Edellinen oli ollut laulaja Musaios, joka oli ollut Apollonin opissa − ja runottarien.

Rhesos ei tietenkään kuole lopullisesti, koska hän on syntynyt jumal-ihmiseksi, hän rupeaa elämään Pangaion vuoren sisällä jossa tunnustetaan Bakkhos-jumalaa. Traakiassa on jo Orfeus. Runotar päättää valituslaulunsa:
 

Voi kuolevaisten huolia, kun tekevät lapsia.
Ne teistä, jotka päädyitte lapsettomuuteen,
ei osanne ole huono:
ette tehneet lapsia − ette myöskään joudu hautaamaan heitä.

Sitten onkin jo näytelmä ohi. Niin kuin moni muukin näytelmä, tämäkin loppuu yhtäkkiä, töksähtäen. Tiedonjyvänen vielä tulee: Hektor alkaa esittää määräyksiä ja käskee hyökkäykseen. Joukkojen on odoteltava etruskien torvien ääntä merkiksi. Mutta sellaista ovat arkeologit ja/tai kielitieteilijät esittäneet, että etruskit olisivat tulleet Italian niemimaalle Välimeren Aasian puoleiselta rannalta. 

Tua Korhonen kirjoittaa tähän viimeiseksi suomentajan esseen nimeltä ”Uni hevosilla ratsastavista susista”. Hän vahvistaa että Rhesos ei ole Euripideen näytelmä. Sen lisäksi on erittäin harvinaista, että jumala/jumalat muuttuvat toisiksi, niin kuin tässä Athene muuttuu Afroditeksi. Näyttämöllä on ollut kiirettä, kun henkilöitä on muutenkin paljon ja tässä vielä jumalasta tulee aivan toinen jumala. Ehkä jossain museossa on naamioita, joissa on ollut erilaisia olympolaisia jumalia. Tässä näytelmässä tulevat uusina, vähempiarvoisina jumalina, muusat eli runottaret, sitten taitaa olla niin että jokikin on jumalallinen kun se on saattanut Runottaren raskaaksi. Niin ainakin kävi Rhesoksen äidille.

Täydelliset roolimuutokset ovat olleet tavallisempia komedioissa. Näyttämörakenteita ja kuvia pitää miettiä. Mutta jos lukija tahtoo tietää näistä hahmoista enemmän, niin alkuperäisiä tarinoita löytyy Iliaasta. Esimerkiksi Athene/Afrodite ks. Ilias 10.274-295, 507-714; nuo kirja- ja säemerkinnät ovat standardeja, joten jos kotona ei ole Iliasta suomeksi, mutta englanniksi, latinaksi tai miksi tahansa muuksi kieleksi on, niin merkinnät toimivat. Täydellisiä klassikoita!   

Jumalat taitavat olla silmänkääntäjiä. Roolitus on hankalaa: näyttelijöitä on tarvittu ainakin neljä lisää. Sitten pitää miettiä ovatko nämä oikeita ihmisiä. Arkeologit ovat kaivaneet jäännöksiä paikalta jossa Troijan kerrotaan olleen. Se on oikeasti tuhoutunut. Näiden näytelmien ensiesityksistä on noin tuhat vuotta taaksepäin siihen, kun Troija paloi ja sen ihmiset joutuivat kuka minnekin. Sitten mietin, miten mahtoi Ida-vuorten paimenelle käydä. Hän olisi elellyt siellä suunnilleen 3500 vuotta sitten. Paimenten asumukset ovat tainneet olla kevytrakenteisia, niistä ehkä ei ole enää jälkiä. Mutta jos löytyisi muinainen kalmisto?

Tällä kertaa suomentaja ei siteerannut runoa esseensä alkuun. Luin Euripides-opuksen ohessa Friedrich Nietzschen teosta Tragedian synty, joten tähän loppuun voi ottaa pienen sitaatin siitä:

”Tai asettaa eteensä olympolaisuuden loistava uniluoma. Tuo suunnaton epäluulo luonnon titaanimahteja kohtaan, tuo kaiken tiedon yläpuolelle armotta valtaistuimensa asettava Moira, suuren ihmisystävän Prometheuksen korppikotka, viisaan Oidipuksen kauhukohtalo, Atreidien sukuviha, joka pakotti Oresteen äidinmurhaan, sanalla sanoen koko tuo metsäjumalan filosofia myyttisine esimerkkeineen, joka hävitti olemattomiin raskasmieliset etruskit – kaiken tämän kreikkalaiset yhä uudelleen päihittivät olympolaisten aina kätketyn ja katseelta vetäytyvän välimaailman avulla.”
(Suom. Jarkko S. Tuusvuori, 23°45 niin & näin -lehden filosofinen julkaisusarja)