10.7.22

Tampereella

Oli asiaa. Kävin Tampereella kävelemässä ja ajamassa ratikalla. Ratikassa istuin kapean ikkunan viereen, jossa kehyksenä oli runo. Tampere on vähän isompi kaupunki, mutta ratikalla on reitti joka kulkee suoraan eikä siinä tarvitse odottaa muuta liikennettä. Minusta Tampere on uudistunut nätisti. Toivon vain että eivät olisi aloittaneet niin hirveää rakennusbuumia sen ratikan tulon innoittamina. Uudet talot ovat lähinnä lego-palikoita eivätkä kovin kauniita.

Rakennustyömaat eksyttivät Ilmarinkadun ja Tammelantorin välillä, mutta löysin kuitenkin kujan josta pääsin eteenpäin. Takaisin tullessa istuin odottamassa junaa asemalla ja mukana oli muistikirja. Teekupillinen oli aika iso ja sen juominen kesti. Jouduin miettimään mitä olin tullut hakemaan, siis päätöstä implantin tulosta.



Leikkaus keikauttaa taatusti elämää uuteen suuntaan. Mitä tässä vaiheessa voi uudelleen löytyvällä kuulolla tehdä? On mahdollista elää edelleen mutta ei voi elää kuulemattomia vuosikymmeniä uudelleen. Ajat menivät ja toiset tulevat.

Alan vähitellen ymmärtää lapsena kuulemiani kun isoäiti ja täti lukivat paikallislehdestä että nyt se ja sekin on kuollut. Heillä oli ollut elämä sillä samalla kylällä koko elämä enkä tiennyt siitä juuri mitään.  Lapselle ne eivät ruvenneet selvittämään kuka se kuollut ihminen oli ollut. Kysyin kyllä. Katsoivat että ei se ymmärrä.

Tampere on muuttunut. Jostain syystä mieleen tulee Keski-Eurooppa. En minä ole siellä asunut koskaan, mutta läpi olen mennyt. Ehkä Virokin on keskieurooppalaisempi, voi se johtua myös suuremmista puista ja monista puistoista, Tallinnassa olen ollut yhden viikonlopun.  Mutta vihreä oli Tamperekin. Siitä oli ratikan myötä tullut jotenkin avarampi kaupunki.

Tärkeintä taisi olla se, että käveleminen ei pelottanut ollenkaan. Tässä kaupungissa missä asun, autot ajavat päälle eikä kukaan tunnu noudattavan liikennesääntöjä. Täällä on liikaa autoja väkimäärään nähden. Ei osata kävellä tai ajaa pyörällä. Vaarallisinta on pysähtyä, koska silloin ajaa sähköpotkulauta päälle.

Nyt on tulossa aivan pieni lisä kävelykeskustaa, mutta se edellyttää sitä, että kaikki on myllättävä sitä ennen. Pölyn ja metelin vuoksi hellepäivät menivät asioiden hoitamisen välttelyksi. Kuulemisen kanssa on niin, että meteli ei ole vain meteliä, vaan yltyy suurien koneiden lähellä helvetilliseksi sekasotkuksi, joka muuttuu sitten korvien soimiseksi. Mitkään äänimassat eivät ole ihmisen kokoisia, käsitettäviä. Kaiken sekasotkun keskellä liikenne jatkaa kasvuaan. Ihmiset niiden peltipurkkiensa sisällä eivät sitä kuule.

Varmaan tamperelaiset kärsivät oman kaupunkinsa mylläämisestä kun Hämeenkatu on pantu uusiksi. Kävin ennen pandemiaa siellä ja olin yli yön. Hämeenkadun ylittämisestä olisi pitänyt antaa mitali. Ehkä oikeassa keskieurooppalaisessa kaupungissa olisi ollut vahdissa liikenteen jakajia, joilla olisi semmoinen koirapilli. Näyttäisivät mihin suuntaan tuosta kadunkulmasta pääsee ja mihin taas ei. Olen nähnyt Suomenkin kaupungeissa poliiseja kadunkulmauksessa puhaltamassa pilliin. On siitä aikaa.

Selvisin Hämeenkadun ylittämisestä hengissä. Näytti siinä koikkelehtivan moni muukin.

Tampereen ratikka on hieno. Se on tarpeellinen väline varsinkin semmoisessa kuumuudessa joka vallitsi vielä muutama päivä sitten. Miten oli mahdollista että ratikassa ei ollut kuuma? Kaupunki oli kertakaikkiaan nätti. Autot pitäisi muuallakin saada jonnekin sivustaan että ne eivät käryllään ja metelillään häiritse ihmisiä - varsinkaan lapsia, joilla keuhkot ovat varmasti vielä hyvät.

Tammerkosken rannalla siinä toisella puolen Tampereen teatteria olivat käärmepuut kasvaneet sitten viimenäkemän. Mutta oli siellä myös niitä mäntyjä, joissa tähän aikaan vuodessa kasvavat pähkylät ja oravien luulisi olevan vailla niitä. Mikäli puu on sembramänty, se on peräisin Siperiasta ja samojedit ennen muinoin kävivät kauppapaikoilla myymässä niitä pähkylöitä. Ne olivat ihmisten ruokaa. Ei siellä kasva viljaa eikä ole mustaa ruokamultaa.

Sitten ne ihmiset kalastivat suurista virroista kalaa, sampiako ne olivat? Kuivasivat ja veivät osan kauppapaikoille. Saivat vaihtokaupassa kuparinuolia jousiinsa. Kansoilla oli omat kauppatavaransa. Jossain vaiheessa oli jotain rahaakin. Ihminen on tavattoman sopeutuva eläin. Keväisin ennen kuin jäät lähtevät näkivät nälkää, mutta useimmat jäivät henkiin. Nälkää jouduttiin näkemään koska koskaan ei voinut tarkasti tietää milloin jäät lähtevät.

Sairaala-alueella oli työ ja tuska löytää siitä rakennusten legopalikka-kasasta juuri sitä oikeaa. Sydänsairaala oli jonkinlainen maamerkki, koska siihen taloon oli tehty kattoon liippa ja maalattu se punaiseksi. Se näytettiin myös alueelta tehdyssä kartassa. Voi sitä sanoa jonkinlaiseksi liikennemerkiksi. Kun käyn täällä uimahallissa, joudun katsomaan samanlaisen palikkakasan tuloa meidän keskussairaalaan. Erona on ehkä palikoiden määrä. Yliopistolliset sairaalat ovat omassa kastissaan.

Opiskeluaikoina minulla oli Tampereen keskussairaalassa tuttuja, koska olivat lääkiksessä ja kävivät harjoittelemassa klinikoilla. Istuin kahvilassa ja kuuntelin puhetta. Hämäläismurre on edelleen olemassa. En kuule mitä sanotaan mutta kuulen miten. Rytmi on erilainen kuin Pohjanmaalla.

Istuin juomassa teetä ja ajattelin että kroppa on käyttöliittymä ja kirjoitin laiskasti. Istuin yksin kahvilan takana olevassa pimeässä paikassa ja ihmettelin ovatko ikkunalaudalla olevat orkideat oikeita vai silkistä tehtyjä.

Kuvittelin että tuomenkehrääjäkoin toukat putoavat pois kun sataa, mutta ne näyttävät olen sitkeitä pikkupiruja. Lehdessä sanottiin että niitä on kaikkialla Suomessa ja paljon ja puut on kaluttu luurangoiksi.  Tampereen sairaalan takana alkoi Petsamon kaupunginosa. Siellä olisi nähnyt onko niiden tuomissa sama vitsaus.

Tuli kävellyksi paljon. Mutta oli outoa tavata VR:n toimistossa elämäänsä kyllästynyt nainen, jota jouduin häiritsemään kun aloin miettiä olisiko mahdollista saada lippu vaihdetuksi. Hän ei ensin vastannut ja sen jälkeen selitti että hän ei tekisi mitään ja että minun olisi soitettava johonkin numeropalveluun ja että lipun hintaa ei hyvitettäisi. Lähdin pois. Ajattelin mennä katsomaan Aleksanterin kirkkoa, mutta katu oli kuuma enkä olisi päässyt varjoisaan paikkaan ollenkaan.

Mäki ylös Aleksanterin kirkolle ei ollut näkyvissä. Siihen oli kasattu raiteiden viereen ja päälle tolkuton määrä niitä legopalikoita. Tuskin sitä ortodoksikirkkoa oli sentään purettu. Lähdin takaisin puistoon. Joku puistotyöntekijä oli vetänyt letkun siihen keskelle rinnettä ja viereisellä penkillä oleva 4-5-vuotias pikkutyttö riehaantui täysin. Juoksi eestaas lähelle vesisuihkua, sitten takaisin äidin luo, joka näytti yrittävän suojella kirjaansa vedeltä. On se voinut tietysti olla myös täti tai isoäiti. Noin kuitenkin täytyy ollakin: lapset ja joku kaitsija nurmikolle kasteluletkun viereen eikä minnekään ole kiire. Viikonloppu oli vasta alkamassa ja kaupatkin ovat auki vielä pitkään.

Kahvilassa näkyi himmeän ikkunan takana vastapäisen seinän kyltti jossa luki että Way Out. Ajattelin ettei sellaista ole. Jostain syystä ihmisillä pitää olla joku selvä suunta ja aina pitää olla pääsy pois. En tiedä missä se poissaolopaikka on ja onko se pakko. Jossain luki että Tampereella on paljon narkkareita. Sellaisesta en ole ennen kuullutkaan siellä. Toivottavasti näkymien haipuminen ei tuo muassaan lamaa.

Minulle jäi tapettavaa aikaa. Onneksi listalla ei ole muuta tapettavaa. Kotona tapettaviin kuuluvat ampiaiset, mutta niiden pörräämistä vahtii Lenni-kissa. Se on paljon tarkempi vahti kuin ihmiset. Jos kuulisin niin voisin vahtia, mutta kun en kuule.

Repussa oli mukana Andy Warholin Fame, joka vaikuttaa kiinnostavalta. Warhol on tuntunut tutulta siitä asti, kun löysin hänen Factory’ssa tuottamansa levyn The Velvet Underground ja Nico. Löysin sen Tukholmasta vuonna 1967. En ole varma siitä missä se levy on nyt. Sen sijaan muistan hyvin Lou Reedin ja yhden hänen kaverinsa dokkarin nimeltä Drella. Velvet Undergroundin porukka kutsui Warholia sillä nimellä. Siinä Warholin muusikkokaverit muistelivat impressaariaan ja hyvin kertoivatkin. Reedin bändikaveri John Cale soitti viulua. Velvet Undergroundista puhuttiin paljon 60-luvulla, mutta siinä kävi niin kuin usein käy: porukka on esillä ja lieveilmiöt ovat niitä, jotka tuovat rahaa.

Warhol pääsi nopeasti eteenpäin lähdettyään Pittsburghin työläiskaupungista. Hänen perheensä oli tullut Euroopasta ja alkuperäinen nimi oli Warhola, olivat ruteeneja.  Warhol miettii paljon rakkautta ja seksiä eikä ole varma niiden merkityksestä. Hänen äitinsä oli opettanut, että rakkautta ei tarvitse hirveästi miettiä; on vain mentävä naimisiin. Pieni ja ohut kirja tuntuu kommenteilta Amerikan 1950-lukuun. Ruteenit taas ovat kansa tai kieli, jolla ei ole valtiota. Onkohan heitä vielä olemassa?

Minulle ei tuota vaikeuksia sukeltaa Pittsburghin 1950-luvulle. Isosetäni Lenni asui siellä ja hän kävi miltei joka kesä kylässä Suomessa sodan jälkeen. Mutta koska olin lapsi ja aika paljon nuorempi Warholiakin, en kuullut hänen puhuvan niin kuin aikuiselle. En tiedä millaista hänen elämänsä oli. Sen tiedän että hän ei koskaan mennyt naimisiin. Mutta ei myöskään Andy Warhol mennyt.  

Fame on lyhennelmä kirjasta nimeltä The Philosophy of Andy Warhol, 1975. Penguin ilmoittaa että kirja ei ilmestynyt kokonaisuudessaan Warholin eläessä. Warhol syntyi 1928, kuoli 1987
Sitaatti sivulta 27:


Very few Beauties are Talkers, but there are a few.
    Beauty sleep.    Sleeping beauty.
    Beauty problems.    Problem beauties.
Even beauties can be unattractive. If you catch a beauty in the wrong light at the right time, forget it.
    I believe in low lights and trick mirrors.
    I believe in plastic surgery.”



4 kommenttia:

  1. ripsa

    kun ajattelen tamperetta, ajattelen kummeleita ja konstaapeli reinikaista.
    pitäisi matkustaa tampereelle, jotta tietäisi kuinka raivokkaana kummelius näyttäytyy tampereella. samalla saisi ehkä tietää senkin, onko tampereen murre pitänyt pintansa samalla tavalla kuin karjalaismurre. nehän pitävät kiinni kielestään, vaikka heiltä on viety kotiseutu.

    paras tampere-reissuni ajoittuu siihen aikaan, kun pyynikinlinnassa oli malin dogon-heimon kulttuurista kertova näyttely. otso oli lainannut sinne savinaamioita.

    kävimme k:n kanssa kävelemässä puu-tammelassa, joka oli paikoin purku-uhan alla. hommaa kutsuttiin asemakaavan muutokseksi.

    en tajua että vanhojen rakennusten olisi perusteltava olemassaolonsa uusien rinnalla eikä päinvastoin.

    turussa on sama juttu kuin tampereella. vanhojen rakennusten annetaan väistyä edistyksen tieltä. ainahan niistä voi sitten jälkikäteen julkaista haikailevan sentimentaalisen juhlakirjan nostalgisin valokuvin höystettynä.

    kirjoitit: "minulle jäi tapettavaa aikaa." jäin miettimään sitä aikaa, jota minä tapan. tuskin on parempaa ajantappotapaa kuin olla vaan.

    mutta ampiaisia ei ehdottomasti saa tappaa. jos liiskaa ampparin, voi koko ampiaisyhdyskunta jäädä syntymättä.

    meri

    VastaaPoista
  2. Meri

    Täällä Vaasassa ainakin käytetään jotain semmoista kuin "uudistustarve" tai "investointi tulevaisuuteen". Kun kaupungin kaavoituspolitiikkaa katsoo, ei siinä näe oikein mitään järkeä. Konsertti- ja hotellirakennuskompleksia, oikein massiivista, suunnitellaan tuohon naapuriin, joka on kahden läpikulkukadun välissä.

    En usko että liikenteen tärinä ja murina onnistutaan nykykeinoin(kaan) kokonaan poistamaan, niin että luulen etteivät orkesterit suostu paikkaan. Tuohon olisi ehdottomasti pitänyt saada puisto, joka olisi vähän suojannut täällä asuvia ihmisiä meteliltä. Myös vihreät kannattivat rakentamista, niin että se siitä sitten.

    Ampparit ovat kaksi kertaa pistäneet niin että ensin turposi jalka (mökillä) ja toisella kertaa alkoi tulla hengitysvaikeuksia (kaupungissa). Silloin on oltava kyypakkaus lähellä ettei tule shokkia. Se on vahvaa myrkkyä.

    Mutta luonnonmukaisuus on mennyttä. Niillä ei ole enää vanhoja puisia vinttejä mihin rakentaa pesiä tai ulkorakennuksia. Ne pitävät pesiään putkien päissä jotka ovat jääneet auki. Tämä on betonia tämä talo.

    Tänään tuulee ja paistaa. Kohta täytyy tallustella kirjastoon.

    VastaaPoista
  3. ripsa

    ampiaisvuodet eivät ole veljeksiä keskenään. viime vuonna niitä ei ollut juuri yhtään, tänä vuonna tyhjiöt ovat täyttyneet ja ampiaisten määrä on kääntynyt nousuun. olen saanut niitä aamuisin aamiaispöytävieraakseni. niille tuntuu maistuvan varsinkin tannisen omenaleivos.

    joskus olin pörriäiskammoinen, mutta nyt olen opetellut stoalaista tyyneyttä, enkä enää hätistele niitä pois. ampiainenkin pistää vain hätätilassa. huitomalla sen voi kyllä saada hermostumaan.

    lapsuudessa meillä oli tapana kokeilla heittotarkkuutta suureen ampiaispesään. ymmärrettävistä syistä ampiaiset eivät ilahtuneet teosta vaan ampaisivat raivoissaan pesästä aiheuttaen pakokauhua takapihan lapsijoukossa. ampiaisten aiheellinen kosto!

    meri

    VastaaPoista
  4. Meri
    Joo, eivät ole veljeksiä vuodet - eivät varmaan missään suhteessa. Meillä oli mökillä semmoisia isoja ampiaisia, englanniksi hornets niin kuin se sotilaslentokone ja ne pökertyivät aika nopeasti lattialle mattojen ja puupölyn keskelle. Semmoisen päälle astui ja se pisti piikkinsä ja jalasta tuli vähän niin kuin potkupallo. Tiesin silloin jo kyypillereistä, että samaan myrkkyyn ovat tarkoitettuja.

    Olen ehkä herkistynyt sille myrkylle, koska meillä oli ennen mehiläisiä, joiden pistos teki hurjia paukamia aikansa. Sitten mehiläiset kuolivat yhtenä talvena ja kroppa suvaitsi jatkaa ylimitoitettua reagointiaan tavallisiin myrkkyihin.

    Noita hornetteja oli meidän Amerikan kommuunin puutarhapihalla myös. Ne tulivat syömään meidän aamiais-omeletteja. Yksi New Yorkista tullut tyttö sai niistä sätkyn, juoksi sisälle, sitten sieltä ulos talosta ja meni bussiin ja ajoi takaisin New Yorkiin. Se oli mielestäni urbaanein tyttö mitä olin ikinä nähnyt.

    Ei ole varmaan hyväksi noille amppareille olla tämmöisessä ympäristössä. Ne vaikuttavat vaivaisilta ja pökertyvät melkein heti sisälle päästyään. Ymmärtäähän sen: niillähän on karvainen vartalo. Ja meidän Lenni on varsinainen kuuma kissa.

    Pääskysiä on tänä vuonna selvästi enemmän kuin viime kesänä. Se varmaan tarkoittaa sitä että kaikenlaisia hyönteisiä on enemmän. Kyllä ne ampparinkin nielaisevat jos sattuu kohdalle. Siihen malliin pääskyset kaartelevat taivaalla että niillä on lähistöllä pesiä. Se on hyvä juttu se.

    Odotan edelleen lämmön putoamista että voisin mennä katsomaan joutsenten poikasia. Niitä siis jo uiskentelee tuolla merenlahdilla.

    VastaaPoista

Kommentointi on suotavaa, mutta ei pakollista