Eilen oli kansainvälinen kissojen päivä. Se on eri asia kuin kissanpäivä, joka tarkoittaa päiviä jolloin kaikki menee täydellisesti. Tai ehkä se tarkoittaa sitä että kissa putoaa aina tassuilleen.
Päivä on kyllä muistettava aivan vaikka vain sen takia että kissat ovat aikojen alussa sopineet tekevänsä yhteistyötä ihmisten kanssa. Nykyään työnjako on vähän vaikeammin määriteltävissä.
Meidän kanssamme elävä Lenni on ilmiselvä häive-kissa. Se ei puhu ja sen tassuttelu on äänetöntä. Sillä on kirkkaat värit. Se maastoutuu niin että kenen tahansa voisi luulla huomaavan sen heti. Mutta se ei liiku, vaan tarkastelee ympäriinsä kuin mikäkin perintöprinssi. Tietää paikkansa. Useimmiten se on tyyny, joka on toisten tyynyjen päällä. Englanniksi häive on stealth ja sellaisia ovat uudet suomalaiset lentosotakoneet.
Kissa nukkuu tietysti jalkopäässäni ja lämmittää levottomia ja usein kipeitä jalkojani. Sellainen on ollut meidän huushollin kissojen työ niin kauan kuin niitä on ollut ja on siitä nyt yli puoli vuosisataa tässä kokoonpanossa. Kissat ovat lyhytikäisempiä kuin ihmiset, joten sen takia on puhuttava kissoista lajina. Ne ovat ihmisten kumppaneita.
The Tyger
Tyger! Tyger! burning bright
In the forest of the night,
What immortal hand or eye
Could frame thy fearful symmetry?
In what distant deeps or skies
Burnt the fire of thine eyes?
On what wings dare he aspire?
What hand dare he sieze the fire?
And on what shoulder, & what art,
Coult twist the sinews of thy heart?
And when thy heart began to beat,
What dread hand? & what dread feet?
What the hammer? what the chain?
In what furnace was thy brain?
What the anvil? what the dread grasp
Dare its deadly terrors clasp?
When the stars threw down their spears,
And water’d heaven with their tears,
Did he smile his work to see?
Did he who made the Lamb make thee?
Tyger! Tyger! burning bright
In the forest of the night,
What immortal hand or eye,
Dare frame thy fearful symmetry?
William Blake
ripsa
VastaaPoistaen tiennyt kissapäivän olemassaolosta, mutta satuin lukemaan englantilaisen eläinsuojelujärjestölehden ilmoituksen, jossa etsittiin talteen otetun kulkukissan omistajaa.
järjestö ei paljastanut kissan tuntomerkkejä, koska se halusi estää kissan joutumisen väärien ihmisten käsiin. järjestö muistutti siitä, että nykyihmisten vähemmistöä ja muinaisia egyptiäisiä lukuun ottamatta ihmisillä on ollut tapana kivittää, kiduttaa ja tappaa kissoja enemmän kuin helliä niitä.
eläinsuojelujärjestön lehdessä oli tosikertomus kissasta, jonka omistaja jätti kissalleen perinnön. testamentissa määrättiin kissan omistukseen puolen miljoonan punnan arvoinen norfolkissa sijaitseva talo plus tukku puntia kissan ylläpitoon.
testamentissa sanottiin, että kissa saa asua norfolkin talossa kaikkien yhdeksän elämänsä loppuun asti.
ps. katoamisilmoitus tuotti kolme soittoa, yksi tuli kissan kyynelehtivältä omistajalta!
meri
Meri,
VastaaPoistakatsoin kartasta. Norfolk on osa East Angliaa, niin ymmärsin. Jaaha. Että myös briteillä on tapana kohdella kissoja huonosti. Siinä Doris Lessingin kissakirjassa annettiin semmoinen kuva, että vaikka hänellä oli kissoja kuinka paljon, niin silti lähiympäristö kärsivällisesti kävi tuomassa harhautuneen kissan hänen taloonsa ja otti osaa kun kissat tappelivat reviirinsä vuoksi ja semmoista.
Mutta siellä Rhodesiassa, jossa Lessing asui nuorena kissojen asema oli ollut aika karu. Muistan nähneeni British Museumissa kissamuumion. Ilmeisesti se oli merkki siitä että egyptiläiset pitivät kissoja arvossa. Ehkä moni kissa oli niin hyvä hiirestäjä, että hänet palkittiin kuolemattomuudella. Ja egyptiläisten kissajumala oli nimeltään Bastet, muistaakseni.
Olen kyllä sitä mieltä, että ellei meidän kaupungeissamme olisi niin infernaalista autokantaa, niin Lenni olisi paljon tyytyväisempi ja saisi käydä ulkona ja hänelle voisi laittaa oveen kissanluukku. Tosin semmoisen olemassaolo toisi meille ison korvauksen eli siis jälkikasvullemme, koska he joutuisivat sen kaupungille maksamaan.
Lessingillä taisi olla oma talo. Muistaakseni Lontoossa. Joka tapauksessa kirjasta saa sen käsityksen että britit arvostavat kissojaan oikeasti.