Kirjastosta tuli huomautus. Olen unohtanut palauttaa yhden kirjan. Semmoinen on kerta kaikkiaan omituista koska en muista koskaan saaneeni kirjastosta sakkoa. Ei siihen ollut varaa, koska kun olin lapsi ja nuori, niin uhkailivat ulossulkemisella, jos en palauta kirjoja ajoissa. Nyt jopa keskustellaan siitä, että ei enää sakotettaisi.
Pitää ruveta kartoittamaan millaisia päänsisäisiä ja -ulkoisia vaurioita helteestä on tullut. Ensimmäinen oli yllätys. Pää on vähän kuhmuinen, kun sitä on käsitelty leikkauksessa, oletan että se jatkaa suoristumistaan ajan myötä. Siis se kalloluu. Toisaalta: kuhmujen väliin jää painanteita, johon se implantin ulkoinen osa sopii. Se tuntui myös tavallista painavammalta monen viikon ajan, mutta nyt kun ilmat kevenivät ja lämpenivät, pää ei ole enää raskas. Joku siellä implantissa pitää helteestä.
Tällaiset fyysiset ongelmat ovat hämmentäviä. Sitä yleensä ajattelee että pää on siellä koska sen tehtävä on ohjata juttuja (ja siis mikä siellä nyt sitten ajattelee?). Nyt pitää kuitenkin ojentaa kädet ja kokeilla ovatko nämä kyborgi-jutut paikoillaan. Polvessa on toinen implantti, joka kestää ja kestää eikä sen perään tarvitse ristiä käsiään. Toinenkin jalka pitää kroppaa oikein hyvin kasassa. Selkä uhkasi ruveta vinoutumaan, mutta kun kuumuudessa on kuljettava niin nopeasti kuin mahdollista että ei polttaisi kalpeaa ihoaan niin selkäruoto suoristui.
Fysikaalisten hoitolaitosten henkilökuntien ei tarvitse olla tällaisesta huolissaan. Yhä useammalla on varaosia kroppansa sisällä. Sitä paitsi onhan minullakin linssi silmien sisällä kaukonäköä varten. Lukulasien on syytä pysyä mukana. Yhdellä tädillä ja isoäidillä oli lukulasit ketjussa roikkumassa kaulalta. En ole nähnyt semmoisia missään, voisivat joskus olla tarpeen.
Kuuman ja kylmän vaihtelussa on kyllä jokin juju. Kun meille rakennettiin kesämökki, niin isä tahtoi rantaan savusaunan. Siellä paitsi saunottiin niin paistettiin myös lihavia kesälahnoja samalla kun sauna lämpeni: kalat kiukaan alle ja päälle ladottiin halot. Klapit eivät savusaunaan kelvanneet.
Savustuneet kalat otettiin pois vasta kun piti välillä mennä syömään että saattoi jatkaa saunomista ja uimista. Ruoka oli syötävä nopeasti eikä sitä saanut ahmia tolkuttomasti, muuten tulisi huono olo saunassa, jonne oli mentävä takaisin. Kaikenikäisille lapsille tolkutettiin nämä säännöt muistiin aivan pieninä jo.
Nyt en ole siellä enää, järveen ei enää mahdu sen mädänneeltä haisevan turpeen sekaan. Mökin takaisella mäellä ei ole enää metsää. Jostain syystä mökkiläiset ovat kuitenkin lisääntyneet.
Paikallislehdessä ylistetään vesijumpan jumppareita. Sellaisia on kaupungin uimahallilla. Olen tismalleen samaa mieltä: hyväntuulista ja voimallista porukkaa joka saa ihmiset liikkeelle. Jouduin odottamaan tämän tavallista painavamman pääni kanssa ja nyt siellä on kesäloma. Aion ottaa muut jumppaajat jossain vaiheessa syksyllä sitten kiinni.
Kuulo-implanttia on vielä säädettävä. Tietokoneen tuuletin ei enää onneksi kuulosta myrskyltä. Lenni ei edelleenkään puhu, joten sillä tavalla ei ole mitään huolta. Lenni tulee eteeni missä ikinänsä asunnossa olenkin, napittaa kaunopuheisilla vihreillä silmillään ja vie sitten sinne minne hän tahtoo seuraavaksi palvelua.
Kysyn siltä päivittäin että eikö hän nyt kuitenkin haluaisi että ostan sille oman hammasharjan ja rupean harjaamaan niitä teräviä hampaita. Yritän selittää että koska hänen turkkiaan jo harjataan ja kammataan, niin kyllä hampaitakin pitäisi harjata. Sen puheen päälle Lenniä ei voi ottaa syliin, koska hän on loukkaantunut pelkästä ajatuksestakin ja upottaa hampaansa käteen, joka silittää ja suostuttelee.
Mutta helteen tullessa kukkivat kasvit (joulu-/pääsiäis-kaktusta lukuunottamatta) ovat hurjistuneet. Posliinikukka kukkii sitä paitsi jo toista kuukautta. Kiinanruusun kukat ovat isompia kuin koskaan. Kaikki elävä tarvitsee aurinkoa tällä planeetalla. Minulla ei ole mitään kesää vastaan, mutta se tuntuu vähitellen rupeavan kohtuuttomaksi. Samalla olen tietoinen siitä, että muuallakaan ei voi elää. Tätä ei siis pääse pakoon, koska maapalloja on vain yksi eikä minulla olisi ikinä varaa avaruusmatkaan Marsiin tai Jupiterin kuihin.
Elävä ei ennakoi ilmastonmuutosta. Se elää sitä. Tätä tarkoittaa tämä ilmanala, eikä tässä ole sen ihmeempää. Mutta sattui ja tuntui kohtuuttomalta kun näin videolta sateenkaari-raudun tai sen sukulaisen muuttuvan kokonaan punaiseksi. Niitä kuoli paljon, kun kutujoen vesi vain jatkoi kuumenemistaan. Taisi tapahtua Amerikassa, mutta voisi tapahtua muuallakin, missä noita rautuja on. Vai onko niitä vielä?
En edes tiedä onko se sama kala kuin rainbow trout. Semmoinen tai vähän samannäköinen punertava kala yritti päästä pienessä parvessaan eteenpäin Columbia-joessa. Käsittääkseni se laskee Finntown Astoriassa Tyyneen valtamereen. Ajattelin että jos joku Astorian lumperijäkeistä on ottanut kalan tai toisenkin tai sen kutua (voiko semmoista tehdä?). Ja tuonut eläkepäivikseen jonnekin suureen Lapin jokeen?
Ovathan ne tuoneet Amerikasta valkohäntäpeuran ja amerikanmajavan. Näin olen ainakin lukenut. Ja ne eläimet ovat menestyneet hirveän hyvin. Mutta kuvassa on outo kukinto, jonka tuomenkehrääjäkoi kutoi vähän aikaa sitten. Puista tulee luurankoja, mutta syksyllä tulevat uudet lehdet. Toivottavasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentointi on suotavaa, mutta ei pakollista