Anna
Ahmatova
Voronež
Osip
Mandelstamille
Kaupunki
on peittynyt lujaan jääkuoreen.
Puut,
seinät, lumi, näyttävät olevan kuin lasin alla.
Astun
varoen kiteiden päälle.
Kirjoreet
heittelehtivät sinne tänne,
Pietarin
patsaan yllä on variksia
ja
poppeleiden kupoli, kalpean-vihertävä,
haalistunut
kuin auringon paahteessa.
Ja
valtavilla kukkuloilla,
leijuu
muisto Kulikovon taistelusta,
ne
yhä voiton muistoa vavahtelevat.
Ja
yhtäkkiä poppelit kuin kohotetut maljat
kilahtelevat ylitsemme,
kuin
tuhannet vieraat hääjuhlissa,
kohottaisivat
maljan onneksemme.
Ja
karkotetun runoilijan huoneessa,
pakokauhu
ja Muusa valvovat vuoroin.
Ja yö tulee
eikä päivänkoittoa ole.
4.
maaliskuuta 1936
(Anna
Ahmatova: Olen
äänenne. Kootut
runot 1904-1966. Suom. Anneli
Heliö. Kirjokansi
2015, 835 s.)
