Näytetään tekstit, joissa on tunniste Danilo Kis. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Danilo Kis. Näytä kaikki tekstit

21.2.10

Hidas päivä


Talvisin pitää nukkua. Varsinkin lumimyrskyn aikaan on nukuttava. Ihmisparoilla on ollut tarpeeksi huonoja aikoja jolloin he eivät voi nukkua, työn, sairauden ja muiden epäoikeudenmukaisuuksien vuoksi, joten silloin kun vielä on unenlahja olemassa sitä on suotavaa käyttää.

Jos sen jättää, siitä seuraa huonoa tuulta sisällä, kun ulos menemisessä on jo aivan tarpeeksi. 



Sitä paitsi unia on hauska nähdä. Painajaisetkin ovat mielenkiintoisia, mutta silloin kun painajaiset tulevat valve-elämään niiden merkitys muuttuu. Koko maailma muuttuu silloin, sekä pienille että isoille ihmisille.

Olen lukenut viimeisen kuukauden aikana kirjailija Danilo Kišin kirjoja. Niissä on maailman yöpuoli läsnä, mutta samalla voimakasta lyyristä yläpilveä, joka on aina välttämätöntä että pääsee ylipäänsä tekstissä eteenpäin. Nämä kirjat ovat merkillisiä aikalaistodistuksia. Aikakaudet kulkevat 1200-luvulta 1940-luvulle. Aihe osuu olemaan sama. Että muuttuuko ihminen?

Pakkaset ovat sisälle käpertymistä ja lukemista varten.



Olen tässä ihmetellyt sitä, että pihan päiväkodissakaan ei näillä tulipalopakkasilla uskalleta ulos. Pikkulapset ovat optimaalisesti rakennettu arktisia olosuhteita varten. Mutta ehkä hoitajilla ruumiinrakenne ei ole yhtä optimaalinen. Sitä paitsi muistan hyvin että nuorena sitä paleli aina.

Kun lähden parin päivän päästä lastenlasten luo, niin joudun tosin opettelemaan uudelleen pukemisen ja riisumisen loputtomuuden ja kaameuden. Siitä on jo kuulkaas miltei 35 vuotta kun se oli viimeksi niitä harjoituksia kävin läpi.

Ei niissä mitään vikaa ole. Pientä ne ovat monen muun asian rinnalla. Maailma on sekaisin ja joskus silloin tällöin hereillä ollessani tunnen olevani osa sitä. Maailma ei suostu mitenkään asettumaan minun tahtomaani asentooni.



Omituista kyllä, mutta Lidialla tuntuu olevan aika tavalla sama käsitys omasta asemastaan ihmisten maailmassa. Tänään hän on vähän kyllästynyt vallitsevaan kylmään myräkkään. Jos hänelle sanoo että huomenna se on ohi, hän tuskin uskoo. Kissat elävät hetkessä

Lidialla on itsensä ja pestessäänkin voi ajatella asioitaan ja tuumia seuraavaa loikkaa. Aina ylös ja eteenpäin. Sigmund Freudin elämänkertakirjankin päällä voi nukkua, jos ei tahdo loikkia yläkertaan.

Sitä paitsi: ulkona on herkullisen näköinen tilhiparvi!