Villi-ihmisiä

Muinaiset egyptiläiset tiesivät jo miksi pää toimii oudosti aina kun tietyt edellytykset täyttyvät. En tiedä ketkä heidän yhteisöistään olivat tietäjiä, mutta Mika Waltari väittää Sinuhessaan että lääkäreitä jo oli.  Joku oli kysynyt tietenkin Sinuhelta että onko tuo aine, jota valuu jatkuvasti nenästä syynä siihen ettei pää toimi. Varmasti piti vielä selittää missä olomuodossa se oli, läpinäkyvää, kirkasta, vai sitkeää ja keltavihreää, yäk.

Sinuhe myönsi potilaansa iloksi että aivot siinä valuivat maahan, kun hihansuulla tai palmun lehdellä niistää sitä. Oliko siinä kirjassa se kohtaus? Jotenkin minulla on sellainen kuva, että Waltari oli epämääräinen kuvauksissaan lääkärin työstä Ekhnatonin aikaan. Mutta taudin sai tietysti silloinkin lapsilta, jotka ovat tässä suhteessa tavattoman myrkyllisiä. Siitäkin huolimatta että lapsille syntyy traumoja, ei pitäisi halata eikä missään nimessä suudella heitä.

En muista nyt suutelivatko egyptiläiset toisiaan. Ehkä he vain hieroivat neniä, niin kuin Grönlannin inuiitit, nimitys pitää mainita koska he itse kutsuvat itseään sillä nimellä? Niin kuin aina, heitä osoitettiin sormella ja sitten osoitettiin itseä ja toistettiin nimeä Ripsa kunnes he sanovat että inuiitti. Olen katsellut aina, kun kuvia on lehdissä niitä hieroglyfejä ja lukenut niiden oheen maalattuja ja piirrettyjä sarjakuvia. Ei ole väliä siitä, missä päin Egyptiä ollaan, mutta ihmiset ovat hyvin moderneja.

Sitten tietysti kun laiva seuraavan kerran rantautui Ultima Thuleen (no, ehkä se on vain yksinkertainen Thule), jo kannelle kantautui rytmikäs huuto: Ripsa, Ripsa, Ripsa…Ehkä kaksoisolentoni ei ollut sillä matkalla mukana. Kaksoisolentoni oli varmasti pitänyt ajatuksenvaihtoa ongelmallisena jo silloin. Saati että jos nyt ei ainoastaan hierota neniä, vaan kannetaan juhlallisesti kylän pitkääntaloon seremoniaa varten. Kyläläiset olisivat sitten näyttäneet jo numero kolmosen doppelgängeriäni. Drippelgänger?

Aloitin eräänlaisen huhun asuessani Amerikan länsirannikolla nelisenkymmentä vuotta, vähän yli, sitten. Uudet ystäväni ihmettelivät kovasti mimiikkaani, mitä myös vanhempani olivat kovasti ihmetelleet ja laskeskelleet että mistä suvusta naaman vääntely on peräisin. Myöhemmin ripsamaisuudesta oli ruvennut tulemaan riitaa, siis isompaa. Mutta vanhemmat ovat kaikki jollain lailla hölmöjä, jokainen lapsi joutuu sietämään jonkinlaisen annoksen aikuisten idiotismia.

Mutta uudella mantereella joku oli miettinyt, että tämä Ripsa tulee Pohjolasta ja kaikenlisäksi rautaesiripun takaa, joten se voi olla ihan mitä vain. Ja kysyi anteeksipyydellen, että tietää kyllä että Pohjolassa ollaan pidättyväisiä, mutta siis oliko minulla mahdollisesti joitakin esivanhempia, jotka olisivat voineet tulla Etelä-Euroopasta. Ajattelin Marcel Marceauta, ranskalaista miimikkoa ja nyökkäsin uneksuvasti.

Sitten sanoin että kuulun kyllä aika tavalla normaaliin väestöön eikä perheessäni tai suvussani ole ollut tapana käyttäytyä holtittomasti. Se tuttava katsoi epäuskoisesti ja minä hymyilin että kyllä meitä on yli neljä miljoonaa tällä tavalla kasvolihaksiaan vääntelevää tapausta.

Sillä kertaa onnistuin. Ainakaan se täti saati sen lapset, tädit ja sedät ja niiden perheet eivät ikinä edes ajattelisi lomareissua Lappiin. Ajattelin sitä laumaa joka isoäidin kylälle ilmestyi vuonna 1952. Pikkuserkkuja Amerikasta! Ja tekosyynä se että Helsingissä oli olympialaiset!

Kyllä niitä jenkkiserkkuja tuli vielä senkin jälkeen, niitä on täytynyt olla hyvänkokoinen kaupungillinen tätejä joilla on pliseeratut valkoiset hameet, kukkahatut ja vaaleanpunaiset kimmeltävin langoin koristellut puserot päällään.

Tulin ajatelleeksi inuiitteja, kun netissä oli artikkeli siitä, mitä kaikkea tiedetään jäämies Ötzistä, joka taitaa olla 5000 vuotta vanha ihminen Alpeilta tai ainakin sieltä lähettyviltä. Äsken kun piti nukkua pois virusinfektiota, ajattelin Ötzia ennen lipumista uneen, Ötzistä tiedetään kaikki muu paitsi sitä kuka sen murhasi. Kissa nukkui poskeani vasten, voin olla varma siitä että sen hyrräys pitää poissa ainakin poskiontelotulehduksen.

Kissat tietävät mistä kohti ihmiset ovat kipeitä jos ovat, ja kohdistavat sen hyrräys-frekvenssorin (?) silmänalaiseen onteloon siinä lähellä nenää. Joku luontaislääkepuhuja on joskus tosissaan väittänyt, että se hyrräyksen melutaso ja frekvenssi on sillä aallonpituudella, mikä poistaa vääränlaiset virukset sieltä ontelosta. Kai kehräys vain kuivattaa sen?

Tänään oli jo selvemmin lauhempaa kun odottelin bussia uimahallin lähellä. Mietin niin kuin usein mietin kaupungin villikissapopulaatiota. Mitä sille tapahtui kun kaupunkiin ruvettiin rakentamaan revittyjen puutalojen paikalle kerrostaloja? Ihmisillä on paljon vähemmän valittavaa, kun ne ovat hankkimassa kissoja. Ja kauempana omakotialueella ihmiset ovat helisemässä rottien ja hiirien vuoksi.

Joka tapauksessa kun olin nukahtanut ja nähnyt unia, niin herätessä kierähdin ympäri ja päädyin lattialle. Olin ilmeisesti unessa ollut kaivon kannella ja joku jättiläinen oli nostamassa kaivon kantta joten minun piti katsoa että kierähdin oikeaan suuntaan. Kissa ehti alta pois. Minä otin kipeillä polvilla vastaan.

Olin kyllä saattanut nähdä unta myös Kangasalan Kirkkoharjusta ja siellä risteilevistä hiihtoladuista. Ladut lähtivät siitä, missä oli oppikoulu. Oppikoulu puretaan aivan pian, siis nyt, anno 2016. Mutta lapsena yritin laskea ainakin pienen osan Isolukkoa, joka on suunnattoman iso monttu keskellä harjua. Usuttajana pojat, ne isoimmat. Kyllä niissä pojissa oli varmaan valmentajan otetta tai minä olin tavallista enemmän yllytyshullu.

Mutta jouduin aina viime hetkellä kierähtämään hangelle ja pyörimään itseni ympäri lukon pohjaan. Usein suksi tai kummatkin menivät poikki ja isäraukka, jolla ei ollut minkäänlaista käytännöllisen elämän tajua, yritti paikata sitä vanerin palalla ja mahdollisimman lyhyillä nauloilla. Ei hiihtämisestä semmoisilla suksilla mitään tullut.

Piti yrittää selvitä se talvi sitten luistelemalla. Siinä oli se hölmö juttu, että tyttöjen piti pelata jääpalloa, kun taas pojat saivat taklata ja lyödä mailalla ihan niin kuin huvitti pelatessaan jääkiekkoa. Olivat ne pojat kyllä paljon kunnollisempia kuin mitä ammattilaiset ovat nykyään. Vaikka en ole varma. Minunhan ei annettu opetella jääkiekkoa.  

Edit. 10.1. Lisää arkipäivän surrealismeja löytyy kun vain etsii. Esimerkiksi täältä tai sitten vain googlettamalla.