On mentävä yläkertaan ja etsittävä se von Wrigthtien lintukirja. Siinä olivat kyllä parhaimmat lintukuvat joita olen nähnyt.
Puoli tuntia myöhemmin. En käsitä mihin se von Wrightien kirja meni. Viimeksi olen nähnyt sen Evijärven vanhan kansakoulun käytöstä poistetun pulpetin päällä. Nyt siinä on muita kirjoja. Tämän siitä saa kun rupeaa siivoamaan kirjahyllyä, jossa on paras ja suurelta osin historiallinen tietokirjallisuus. Mutta kun se pöly näkyy auringossa ja minua rupeaa aivastuttamaan.
Muistan kyllä jokin aika sitten lukeneeni että filosofi Georg Henrik von Wright on samaa sukua.
Mutta näyttää kyllä olleen tuo lintu sepelkyyhky. Tänään on selvästi kylmempi, niin että saa nähdä saako se aikaiseks sitä pesää. Missään tapauksessa se ei ole voinut ymmärtää sitä, että normaalisti ihmiset ovat liikkeellä paljon enemmän kuin miltä nyt näyttää. Jos se on vailla rauhallista pesäpaikkaa. Käsittääkseni tuo kyyhky on hyvin yleinen.
Meillä oli mökin takaisessa metsässä vuosia niitä kauniin harmaita metsäkyyhkyjä, jotka huhuilivat. Mutta oli siinä samassa mettässä myös joku pöllö. Se taas piti ääntä joka kuulosti jänikseltä, paitsi että puput eivät taida puputtaa. En tiedä sanovatko ne yhtään mitään. Lintujen on matkittava toisiaan. Tottakai sitten ilmeni että kyyhkyt ne vasta huhuilevatkin. Se pöllö sulki suunsa kun kyyhkyt huutelivat.
Eilen oli kyllä aikamoinen urakka kun karsin kuvia koneelta. Mutta oli kyllä hauskaakin. Olen ollut vuoskaudet tarmokkaasti marssimassa eestaas pitkin rantoja ja katsomassa miten puut voivat tänään verrattuna eiliseen. Sen huomion kyllä tein, että oikeasti puistoihmiset ovat antaneet puiden olla rauhassa pitkään. Vasta viime vuosina ne ovat ruvenneet tappamaan niitä.
Puistot ovat rumia nyt. On tietenkin mukavaa että on nyrhityt nurmikot ja muutama hassu puska meriteeraamassa puistoa. Pääsee kulkemaan pitkin ja poikin niiden kakstahtimoottorileikkureiden kanssa saastuttamassa kaikkien keuhkot.
Kun annetaan leikkuupuimurin ohjaamiseen koulutetulle ihmiselle mahdollisuus päättää jonkun maiseman ulkonäöstä, niin ne päätyvät karsimaan kaiken roskan pois. Niiden silmissä autius on parasta.
On se näkynyt muuallakin. Kaikenlaisten perhosten ja mehiläisten väheneminen suurelta osin johtuu siitäkin, että on niitettävä tarkkaan ne tien pientareet. Jostain syystä niittykukat ovat pahinta mitä tie- ja vesirakennushallituksen miehet tietävät. Ne istuvat niissä haisevissa keltaisissa koneissaan ja päättävät että ei kellään muullakaan ole oikeutta kauneuteen.
Huomaan muutokset parhaiten kun kevät tekee tuloaan. Aurinko paistoi tänään jo aamusta ja tiesin että pitää mennä tarkistamaan tulokkaita meren rantaan. Ovat tulleet kun on tuullut muutaman päivän etelän suunnalta.
Otin kameran mukaan. Tulin nähneeksi pienimuotoisen draaman.
Yksin
Mikä on?
Kaveria oottelen!
Yksin.
Ps. kuvat saa isommiksi klikkaamalla!
