12.6.08

Joskus seitkytäluvulla








Unohdetun puolueen kansikuva: STP:n rivistöt marssilla ja takana kokonainen kansa!






Tuli jokin este, enkä nähnyt Bo Widerbergin Ådalen 31-leffaa kevään SEAn sarjassa (SEA on nykyään jotain muuta, en saa päähäni sitä nimeä, mutta elokuva-arkistona se toimii edelleen). Olisin todella oikein kovasti tahtonut nähdä sen.

Näin sen aikoinaan Tukholmassa, joskus 1969 ennen muuttoa Amerikkaan. Nyt harmittaa, koska sattumalta katsoin televisiosta Widerbergin Sjöwall-Wahlöö-filmatisoinnin Komisario Beck tähtäimessä vuodelta 1976. Olisin tahtonut verrata näitä elokuvia, koska niissä näkyy sosiaalidemokraattinen paatos, kummassakin, sanoisin. Toisaalta paatoksen ohella näkyi rautainen ohjaajantyö, jollaista tusinajännärit, ruotsalaisetkaan, eivät enää ole.

Koska olen tullut tehneeksi työtä opiskeluvuosina kesäisin Ruotsissa, tulin tuntemaan nahoissani riikinruotsalaisen asenteen maahanmuuttajatyöläisiä kohtaan. Asenne saattoi olla erityisesti kohdistunut suomalaisiin, jotka olivat aikoinaan Ruotsin alamaisia, mutta muistan myös raggarit ja heidän tappelunsa assyrialaisia vastaan jossain Tukholman lähiössä. Uljaat viikingit muinaisia niiniveläisiä vastaan!

Beck-elokuva herätti yhtäkkiä muistoja Tukholmasta. Se oli jopa filmattu asuinpaikkani lähellä Odenplanin ympäristössä. Huomasin ymmärtäväni vuoden 1976 ruotsia, kun sen sijaan tämän päivän riikinruotsi menee ohi korvien.

Suomeen verrattuna Ruotsi oli päältä katsoen kuin toiselta mantereelta 60-luvulla: rikas, salliva, täynnä kulttuurisia karamellirasioita kuten Modernin taiteen museo, jollaisesta Suomessa oli ehkä haaveita, mutta ei mitään edes lähellä toteuttamista.

Se näytti johtuvan sosialidemokratiasta, jonka voisi ajatella saaneen alkunsa Norrlannin Ådalenin sahatyöläisten lakosta vuonna 1931 ja sen mielenosoituksiin ammutuista ihmisistä. Suomessa vielä 1949 ammuttiin ihmisiä Kemin lakoissa.

Suomeen ei ikinä oikein tullutkaan Ruotsin kaltaista rauhanomaista tasa-arvoista hyvinvointivaltiota. Sosiaalidemokraatit olivat kyllä olleet maan päällä 30-luvullakin, mutta valtaa heillä ei ollut, semminkin kun muu vasemmisto oli kielletty. Tai ainakaan Suomi ei siirtynyt sodanjälkeiseen n.k. sekatalouteen (=markkinoita lännen kanssa ja bilateraalista kauppaa idän kanssa) rauhanomaisesti vaan tarvitsi ne kaksi sotaa Neuvostoliiton kanssa ja lujaa lyömistä päin Karjalan mäntyjä, ennen kuin tokeni jonkinmoisen köyhän miehen hyvinvointivaltion luomiseen.

Tämä ei ole aasinsilta, mutta jostain syystä Ruotsi on ensimmäinen assosiaatio, kun rupesin lukemaan virtuaaliystävä Kalevi Hotasen kirjaa Unohdettu puolue. Olin unohtanut Ruotsin aivan samoin kuin olin unohtanut suomalaisen 70-luvun, sen poliittisen jargonin, jota on kirjassa sanasta sanaan, täytenä dokumenttina.

En ollut muistanut myöskään Sosialistisen työväenpuolueen olemassaoloa. Muistan kyllä opiskelutoverin, Rotkon Jorman, siitä joskus puhuneen, mutta se oli sitten yhtäkkiä jo ohi, koko puolue. Häipyi silmistä ja korvista.

1970-luvulla eläneet eivät voineet välttyä kuulemasta edistyksellisistä ja taantumuksellisista voimista, jotka olivat sitä tai tätä suhteessa Neuvostoliittoon ja YYA-sopimukseen. Kalevin kirjassa on paljon asiaa EEC-sopimuksen vaiheista, jotka olin todella jo unohtanut. EEC on sama asia kuin EU, suunnilleen.

Muistan Helsingin ratikan penkeissä tarrat, joissa luki Kyllä YYA, Ei EEC. Kysäisin joltain tuntemaltani toverilta, että mitäs tämä on. Hän sanoi että on hyvä kirjoittaa ensin ”kyllä”.

1970-luvun ilmapiiri oli politisoitunut ja Kalevin kirjaamat tapahtumat välittävät hienosti sen ilmapiirin. Sellaisena kuin se oli, ei niin kuin nyt jälkipuheissa: hyi miten kauheita ihmisiä ne sosialistit olivat. STP eli Sosialistinen työväenpuolue sijaitsi jossakin SKDL:n, SKP:n ja SDP:n välisessä maastossa. Koska se oli TPSL:n seuraaja, ainakin osittain, niin mukana olivat niin tehtaiden kuin maaseudunkin työtätekevät ja köyhät ja vaivaiset.

Politiikan kieli oli aika kammottavaa. Kammottavaa se on edelleen, mutta eri tavalla. Nyt sitä on jossain määrin helpompi nonsaleerata, kun voi olla aika varma valehtelusta. Sen sijaan 70-luvun puheen takana oli aitoakin solidaarisuutta.

Poliittiset intohimot olivat melkoiset. Kukaan ei voinut olla ottamatta huomioon köyhiä ja kipeitä ihmisiä. He olivat olemassa toisin kuin tänään, jolloin he ovat vain numeroina elossa, mieluummin kyllä kuolleina, siltä tuntuu. Kekkosen hätätilahallituskin livahtaa kirjassa, oli kokonaista 60 000 työtöntä ja Kekkonen äityi perustamaan hallituksen työttömyyden poistamiseksi.

Muistan hyvin kuinka sillä vuosikymmenellä isoäitini, pohjalainen pienviljelijä, ikänsä työtä tehnyt maalaisliittolainen ja nuorisoseuralainen, sanoi minulle käydessäni joskus talossa, että tulonjako perustuu vääryyteen. Kyllä sosialisti ja tehtaantyöläinen kykenee auton ostamaan, mutta ei pienviljelijä.

Tuntuu omituiselta ajatella että pienviljelijöitä ei juuri enää ole. Kohta ei ole tehtaantyöläisiäkään, kun tehtaat viedään Aasiaan.

Pyörällä ajellessa joudun kuitenkin nielemään yhä enemmän pakokaasuja ja pölyä. Kukahan ne autot nyt omistaa ja miksi he tahtovat ajaa pienen Vaasan keskustaan ja myrkyttää hengitysilmani? Totta kai ostaakseen jotain.

Tuskin he ovat matkalla Korsholman musiikkijuhlille, jotka alkoivat juuri. Seitkytäluvulla ei juhlia vielä ollut.

72 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ripsa, mainio kirjoitus jälleen kerran.

Minä olin 11 v. -74. Se oli sitä aikaa, kun setä vaimoineen ruukasi tulla kesämökille Göteborgista.

Muistan hajun. Heidän kesämökkinsä tuoksui aina ruotsalaiselle, vaikka olisi ollut kylmillään 10 kuukautta. Se oli outoa.

Kahvipöydässä oli ruotsalaisia keksejä ja punaista mehua ja sitten me lapset pelattiin värikästä tikkupeliä, joka sekin oli kotoisin Ruotsista.

Aina ujostutti olla siellä. Se johtui siitä ruotsalaisesta hajusta, luulen. Se haju tuli toisesta maailmasta, joka oli varmasti jotain parempaa kuin minun maailmani haju.

Niiden pihakin oli kuin nukkekodin piha; ruohoa ja kukkapenkkejä ja pensaita sopivin välein, kaivon betonikansikin oli maalattu ja vanha myllynkivi oli koristeena pihalla. Volvo oli parkkeerattu tontin reunaan.

Kun heidän kesämökkinsä tontille astui, ei ollutkaan enää Kainuussa vaan keskiluokkaisessa Ruotsissa, jossa kaikki oli hyvin. Jopa tehtaantyöläisen elämässä.
-ruu

Ripsa kirjoitti...

Kyllä Pohjanmaaltakin lähdettiin Ruotsiin.

Naapurin mökin pojista toinen oli häthätää parikymppisenä muuttanut sinne ja herätteli meitä aina hirmuisella, kuulemma V-8 -moottorilla, varustetulla amerikanraudalla, joka jylisi pahemmin kuin Kauhavan suihkuhävittäjät, jotka olivat jostain syystä ottaneet joskus 80-luvulla pikkujärvemme maalikseen jossa harjoitella syöksyjä.

Muutama lehmä teloi utareensa rannan piikkilankoihin. Yrittivät Kauhavan lentosotakoululta korvauksia. Eiväthän pienviljelijät semmoisia saaneet. Kai se on miten jenkit nyt selittelevät siviilien kuolemista Irakissa: collateral damage.

Ruu, kysymys onkin varmaan niin, että miten hemmetisssä keskiluokkaisuus ja sosialistisuus (=sosiaalidemokratia) voivat mitenkään sopia yhteen?

Ei ole kyse pelkästään mentaliteettieroista Suomen ja Ruotsin välillä, vaan syvemmästä kulttuurisesta ja historiallisesta erosta.

Nyt meillä on oma nousukasjoukkiomme Pohjanmaallakin.

Rauno Rasanen kirjoitti...

Miten kumota järjestelmä (kapitalismi, vapaa markkinatalous), joka jatkuvasti kumoaa itse itsensä tai jonka olemassaolo perustuu itsensä kumoamiseen?

Jotakuinkin näin on kysynyt 'leninisti-stalinisti' ;) Slavoj Zizek.

Voidaan esittää jatkokysymys:

Onko vapaa markkinatalous itsekumoavuutensa takia ylipäätään mikään järjestelmä ideologisessa tai lopulta edes systeemisessä mielessä?

Eikö kyseessä ole pikemminkin 'sosio-ekoLoginen syöpäkasvain' tai 'geneettinen aikapommi', jonka jatkuvaa liikakasvua yritetään (systeemisesti mutta turhaan) hallita koroilla?

Korothan ovat eräänlainen (laajasti määritellen) kulutuksen ja tuotannon suhdetta säätelevä lääke, ja kaikki lääkkeet ovat samanaikaisesti sekä parantavia että myrkyllisiä käytöstä riippuen.

Vaikuttaa vain siltä, että kukaan ei lopulta tiedä, milloin korkolääkkeen annostusta pitäisi vähentää, milloin lisätä, sillä aina kun päätös tehdään, sairaus on jo puhjennut, eikä pahoilta seurauksilta vältytä.

Johtopäätökseni on se, että vapaassa markkinataloudessa syöpäkasvaimen leviäminen eli kysynnän ja tarjonnan synnyttämät 'mutaatiot' on parantumaton oire, johon ei parannusta löydy: viimein tauti (hillitön ahneus ja typerä onnentavoittelu) tappaa uhrinsa eli ihmiskunan.

Epäilen samalla kuitenkin vahvasti, että mikään ideologinen, johdonmukaisen suunnitelmatalouden versio voisi muuttaa maailmantaloutta radikaalisti järkevämpään suuntaan ekologisesti ja geopoliittisesti.

Se voi kyllä hillitä kasvaimen leviämistä, mutta käyttety lääke aiheuttaa yleensä 'potilaalle' niin sietämättömiä sivuvaikutuksia, että jopa itse tauti, jota lääkitään, tuntuu helpommalta kestää.

Tai näin me ahneet, kateelliset ja egoistiset ihmiset lopulta ajattelemme - huolimatta siitä, että mahdollisesti arvostamme yhteisöllisä arvoja ja yhteistä etua.

Olemme pelkkää paskasakkia koko ihmiskunta. Ansaitsemme kuolla. Valitettavasti vain vedämme mukanamme kaikki omaan itsetuhoisuuteemme syyttömät biologiset oliot...

Ripsa kirjoitti...

Enpäs ole sitä mieltä että me ollaan kaikki paskasakkia. Jokaisella on tietysti omat pahat päivämme - hyvät tietysti päällytyksin - mutta eipä meillä kaikilla ole sotamasiinaa jolla esimerkiksi suojella öljyn saatavuutta hamaan loppuun saakka.

Jaa mutta oliko tämä nyt syyllisyyskysymys lainkaan?

Eiköpä ahneus ole laumaeläimistö ihmisiin rakentunut ihan sisään. Sillä lailla voisi tulkita että olisivatko Kalevin kuvaamat toveritkaan sen parempia ihmisiä olleet. Siis epäillä.

Se vain että niille "oikeille" tovereille ei ikinä annettu mahdollisuuksia, vain niille parkkarin ja vodkan jäykistämille savijalkaisille johtajille ja heidän juokseville koirilleen.

Minä ehkä asettuisin tässä kysymyksessä keskiviivalle. Eli olisi vähän sitä ja sitten vähän tuota, niin voisi ehkä säilyä elämä ihmisilläkin. En ehkä kutsuisi sitä kumminkaan sosialidemokratiaksi. Kolmella tai neljällä a-kirjaimella.

Ai niin Rauno, onhan olemassa yksi tapa muuttaa ihmistä: kasvatus. Minä olen edelleen kaikkien vastoinkäymistenkin jälkeen kasvatusoptimisti.

Että jos otettaisiin tavoitteeksi kasvattaa ihmisestä semmoinen omaa ja muita lajeja kunnioittava otus, joka ei törmäilisi kuin mikäkin Seitsemän veljeksen sittemmin teurastama härkälauma. Vai olivatko ne nyt sonneja?

Oletko sinä nyt vakavissasi usuttamassa minua Zizekin kimppuun? Olisiko hänellä enemmänkin sanottavaa Pohjolan oikeudenmukaisuus-tilanteesta eri yhteiskunnissa?

Rauno Rasanen kirjoitti...

Optimismi ja pessimismi ovat asenteita, joita itse asiassa ei voi rationaalisesti puolustaa, koska tavallaan kyseessä on käänteinen ad hominem-argumentatio: minulla itselläni on 'ominaisuus' nimeltään optimismi tai pessimismi.

Mutta eivätkö lopulta kaikki argumentit päädy ad hominemiin: olemme aina jotain mieltä sekä kritiikkimme kohteista että itsestämme eli, vaikka argumentoisimme miten tarkasti, argumentin hyväksyminen, joka on sen oikeuttamisen viimeinen sinetti, perustuu omiin vakaumuksiimme eli 'makuarvostelmiimme = ennakkoluulohimme'.

Tämä pätee myös kasvatukseen kohdistuvaan optimismiin - yhtä hyvin kuin kasvatuksen vaikutuksia epäilevään pessimismiin.

*
Zizekin kysmys on perusteltu. Vielä en vain tarkalleen vielä tiedä, mitä hän tuolla kapitalismin jatkuvalla itsensä kumoavuudella lopulta tarkoittaa.

Mikään positiivinen asia se ei kuitenkaan vaikuttaisi olevan, koska ko. kumoamisista ei seuraa minkäänlaista edistymistä vaan kyseessä on (otan tämän esimerkin 'osuvamman' puutteessa)nousu- ja laskusuhdanteiden päättymätön sarja, joka ei muuta tai transgressoi itse systeemin formaaleja/sopimuksenvaraisia koordinatteja/toimintaehtoja vaan on pelkkää systeemin sisällä ilmenevää pörssikurssien turbulenssia.

Kapitalismissa kumoutuminen ei siis muuta perimmältään mitään vaan kaikki toimii loputtomiin saman 'noidankehän' sisällä - noidankehän, joka alkaa aina alusta, kun se on saavuttanut saturaatiopisteensä (laman) talouden liiallisen kuumenemisen seurauksena.

Zizekille todellinen, aktuaalinen muutos, dialektiikka ja vapaus contra formaalinen, vapaan markkinatalouden (tai minkä tahansa systeemin) sisäinen dialektiikka ovat kategorisesti eri asioita:

“formaalinen vapaus tarkoittaa valinnan vapautta, joka tapahtuu olemassa olevien valtarakenteiden koordinaattien sisällä, kun taas aktuaalinen vapaus määrittää sen intervention paikan, joka kyseenalaistaa itse nuo koordinaatit”.

Rauno Rasanen kirjoitti...
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
Ripsa kirjoitti...

Njooh. Vaikuttaa aika järkeenkäyvältä argumentoinnilta.

Monasti esimerkiksi 30-luvun suuren laman syitä on perusteltu ihmisen epärationaalisuudella, joka johti ihmisen noin vain sitten kuiluun ja puoli maailmaa ihmisiä sen mukana.

KOSKA lama kuitenkin alkoi USA:sta voidaan miettiä olisiko Homo Americanus ollenkaan tätä Sapiens-lajia, vai olisiko sillä mennyt menestymisen häkä päähän.

Että olisivat suorittaneet geneettisen hyppäyksen meistä fiksuista eurooppalaisista ylittäessään rapakon. Siis olisi tullut geenivirhe.

No siis hyvä asiahan tuo ei ole.

Minusta kyllä tuntuu siltä että koordinaatit ovat olleet hukassa ajat sitten. Mutta olen kyllä jossain määrin edelleen kulttuurievoluution läpisyömä tässä suhteessa. Onhan tämä oppimisen ylistys kyllä hyvin subjektiivinen juttu, tottakai, minut on kasvatettu siihen!

Yleensähän sanotaan niin, että kyse ei ole noidankehästä, eikä häntäänsä syövästä käärmeestä, vaan heiluriliikkeestä: äärimmäisyydestä toiseen.

Pörssikurssit ovat yksi ilmenemismuoto. Toisesta käytän paremman puutteessa nimitystä Zeit Geist, niin kamala kuin se muuten onkin ja todennäköisesti täydellisen epätieteellinen.

Minua on Kalevin kirjaa lukiessani ajatteluttanut mm. se, että kaksi yhteiskunnallista kokeilua, Hitlerin/Mussolinin kansallissosialismi ja generalissimus Stalin Putsch osuivat alkamaan samaan aikaan 30-luvulla.

Sattuma vai välttämättömyys?

A-K.H kirjoitti...

Se siitä paskasakista. Mitä tulee Ripsan "kritiikkiin" Hotasen kirjasta, sanoisin, että tyhjästä on paha nyhjästä, mutta kyllähän hyvä toimittaja murjaisee rutiinillaan jutun aiheesta jos toisesta.

Kirjassa on runsaasti 70-luvun piilomerkityksiä omaavaa kapulakieltä. Kaikkea ei ole katsottu tarpeelliseksi referoiden selittää.

Vieläkin inhoan sanaa edistyksellinen.

Jorma Rotkon tie vei Velkualle ja sieltä Tallinnaan, josta hän ruokki Hesaria. Kun Rotko oli STP:n eduskuntaehdokkaana, hän sanoi tv-keskustelussa jotenkin siihen malliin, että äänestäkää minua, olen kuulunut kaikkiin Suomen merkittävimpiin työväenpuolueisiin.

Rotkoa ja Hotasta jotkut pitivät tietyn työväenliikkeen osan parhaimpina lehtikirjoittelijoina. STP:n tultua perustetuksi Hotanen erosi melko pian puolueesta.

Ripsa kirjoitti...

Olipa kiva että Hotanen otti ja kirjoitti Hotasen kirjasta edes tuon verran.

Se edistyksellinen on kyllä sillä tavalla hölmö adjektiivi että kukaan ei koskaan kysynyt että edistyksellinen minkä suhteen.

Minä pidin kirjasta. Eikä blogi-juttu ole kritiikki. Lehteen en voi tästä tarjota juttua koska tunnen virtuaalihenkilö Hotasen nyt ainakin, mielestäni aika hyvin, ja olen varma siitä että fyysinen, siis tämä psykofyysinen, vastaa sitä aika hyvin.

Minä pidän nimittäin autenttisuudesta niin kuin dokkareissa esimerkiksi. Tämä oli ehdottomasti sitä.

Mites muuten Rotkolle kävi? Menetin yhteyden siihen fiksuun tyyppiin joskus seitkytäluvun puolivälin jälkeen. Jäikö se sitten Tallinnaan?

meri kirjoitti...

ripsa ja kalevi

eikö se eilisen edistyksellinen ole tämän päivän keskiluokkaistunut, keskinkertaistunut, keskivartaloistunut ja keski-ikäistynyt vanha pieru?

ne kapinalliset, jotka sosiaaliturvatunnuksen perusteella käyvät jo viittä- tai kuuttakymppiä, ovat ryhtyneet porvareiksi ja konservatiiveiksi, joilla on salkku ja vira ja varmuus, sekä sen verran chateau petrusta, että poskille syttyy kalvakka puna ja silmiin tulee lasikalvo.

lukaisin tänään muistini verestämiseksi mikko juvan herrasmiesmäisen korrektin muistelmateoksen (seurasin nuoruuteni näkyjä - muistettavaa vuosilta 1939-1982 ).

juvallahan oli poikkeuksellinen mahdollisuus seurata sodanjälkeisen suomen kehitystä sekä kirkolliselta, akateemiselta että poliittiselta näköalapaikalta.

suomen historia tuntee lukuisia yhteiskunnallisia aktiivisia, asemaa ja mainetta hankkineita pappismiehiä mikael agricolasta lauri ingmaniin. sittenkin juvan ura arkkipiispana, yliopiston rehtorina ja kanslerina sekä puolueenjohtajana ja kansanedustajana hakee vertaistaan.

juvalta on kyllä turha odottaa vuosikymmenten patouttamia rakkikoiramaisia haukkuryöppyjä; sävykästä, tyylinsä säilyttävää ja siitä tietoista muistelmointia on sen sijaan tarjolla yli 350 tiheästi ladotun sivun täydeltä.

muistelmat ovat antoisimmillaan kuvatessaan kansankirkon kasvukipuja ja sen asenteellisten luutumien hidasta - yhä keskeneräistä - murtumista.

hannu salaman juhannustanssien kirvoittama jumalanpilkkakeskustelu, naispappeuden kivulias eteneminen sekä valkoisesta pohjaväristään irti pyrkivän kirkon ja työväenliikkeen varovainen lähentyminen toimivat hyvinä esimerkkeinä uudistustyön vaikeudesta perinteiden jäykistämässä kirkossa.

muistelmat palauttivat mieleeni sen seikan, että juva oli radikaalin leimastaan huolimatta varsin maltillinen uudistaja tai 'pelkkä' avarakatseinen konservatiivi. instutionaalisuus istuu toisaalta juva persoonaan niin luontevasti, että olisi kohtuutonta muuta vaatiakaan. kansiin on koottu juvan näköinen ja kokoinen teos.

Ripsa kirjoitti...

meri, avarakatseisesta konservatiivista minun mieleeni tulee Hannu Taanilan aina mainostama sivistysporvari. Taanila jaksoi räksyttää siitä, että porvarit ovat myyneet sivistyksen pois, rahasta.

Kuulostaa samalta asialta. Mitähän Mikko Juva sanoisi tämän päivän menosta?

En muistanut että Juva ehti kirjoittaa muistelmansa. Luulisin että Juvaa pidetään sillä lailla radikaalina, että joku Simojoki oli häneen verrattuna huomattavasti jäykempi.

Ja mitä tulee sitten noiden perinteiden muuhun uudistamiseen, niin kirkko on kyllä pyytänyt anteeksi "mahdollista" (vähän oudosti muotoiltu anteeksipyyntö!) osallisuuttaan sisällissotaan, mutta silti valkoisten ja punaisten juhlat vietetään edelleen erikseen.

Kun tein gradua 90-luvun puolivälissä niin kävin läpi tuhottoman määrän arkistoja, sekä työväentalojen että nuoriso- ja maamiesseurojen, tarkoitus oli tutkia teatteria, mutta siellä törmäsi aina poliittiseen ja sosiaaliseen todellisuuteen.

Suurin osa sosialisteista sisällissodassa oli kirkon jäseniä. Tuskin Väinö Linnakaan suotta pani kirkkoa niin keskeiseen asemaan siinä Täällä Pohjantähden alla-trilogiassa.

Mietin usein kyllä sitäkin, että prosessejahan nämä ovat, eri kansanryhmien lähentyminen ja loittoneminen, että tämä aika on huolestuttavinta sen vuoksi, että ihmiset ovat omaksuneet ilmeisen vapaaehtoisesti yltiöyksilöllisyyden.

Toivottavasti siitä ei seuraa pitempi-ikäistäkin yksinäisyyttä muutenkin ahdistetuille ihmisparoille.

Juvasta tulee aina mieleeni kertakaikkisen hieno suomentaja, Kersti Juva, arkkipiispan tytär.

meri kirjoitti...

ripsa!

minusta suomentajien ydinmehuun kuuluva kersti juva on aivan tajuttoman ihana. olen tainnut lukea kaikki hänen kääntämänsä teokset ihan pelkästään siksi, että ne ovat tarjonneet kerrontatyyppien harjoittelua, kielellistä kekseliäisyyttä ja syntaktisten sääntöjen rikkomista.

minulle juvan käännös on laadun tae ja elämyksellinen kokemus. en voi kyllä tajuta millä metodilla hän on onnistunut selvittämään esimerkiksi tristram shandyn käännösongelmat; siis miten hän on fraseerannut ja tauottanut laurence sternen pitkät ja rakenteellisesti monimutkaiset lauseet suomen kielelle.

A-K.H kirjoitti...

Loistavaa, meri ja ja Ripsa!

Ennen puhuttiin sosialistisista ja muista edistyksellisistä voimista. Edistyksellisiä olivat ne tahot, jotka suostuivat allekirjoittamaan sosialistien laatimia julkilausumia. Minäkin olen saanut edistyksellisen nimissä kokoomusporukan allekirjoittamaan tarkoitushakuisen julkilausuman. Edistyksellistä oli Neuvostoliiton peräaukon nuoleminen. Olen tehnyt sitä.

Ripsa kirjoitti...

meri, joo, yritän aina jos mahdollista englanninkielistä kirjaa lukiessani saada käsiini myös alkuperäisen että voi verrata.

Olet oikeassa kyllä Kersti Juvan taiturimaisuuden suhteen. Ranskan kääntäjistä pidä Annikki Sunin kielestä, vaikken kyllä ranskaa osaakaan.

Teksti on vain niin täysin sujuvaa. Eri kirjailijoiden tyyli täysin toisistaan poikkeavaa, eli tyylitaitureita suomentajien on oltava ennen kaikkea.

Joskus parikymmentä vuotta sitten suomentajat rupesivat äkäisiksi siitä, että suomennoksia ei arvioitu. Meidän arvioijien huono kielipäähän tässä on takana. Harva meistä osaa englantia ja ruotsia enempää.

Kalevi, mikä on loistavaa? Ollaanko me merin kanssa sanottu jotain omituista?

Kyllä sinun se täytyy myöntää että seitkytäluvun sosialisteissa oli paljon täysin vilpittömiä ihmisiä.

Se tuo taktikointi ja julkilausumien jatkuva virta oli sitten oma juttunsa, eikä niiden kirjoittaminen ja allekirjoittajien etsiminen varmaan ollut kovin hauskaa.

Yksi syy hirmuiseen aktiivisuuteen oli varmaan se, että Suomessa oli/on niin tuhottoman paljon puolueita ja niin vähän ihmisiä. Ja vielä vähemmän sitten niitä jotka olisivat aktiivisia.

Perusperiaate, siis että kansalaiset hoitaisivat kansanedustajien kautta yhteisiä asioita - eivätkä siis omia etujaan esimerkiksi - on minun mielestäni edelleen kannatettava.

Kekkonen muuten kummittelee kirjasi joka käänteessä. Hänellä taisi olla oikeasti paljon valtaa?

A-K.H kirjoitti...

Kekkosella oli paljon valtaa ja sen takia Kekkosen läheisyyteen pyrittiin. Kekkoselle sallittiin valtaa myös sisäpolitiikan kuvioissa asioissa, jotka eivät hänelle olisi kuuluneet. Kekkonen hoiteli maan asioita yksityisesti neuvostojohdon kanssa. Jos toiminnasta jäi dokumentteja, ne lienevät Orimattilassa. Tultuaan presidentiksi Koivisto sanoi katsovansa, että ainakin häneltä jää hänen seuraajalleen ulkopoliittisia asiakirjoja. Koivisto lopetti hajota ja hallitse -rumban. Kun Kekkosen sairauden aikana viestintuojat tulivat ilmoittamaan, että hallitus piti hajottaa, sanoi Koivisto, että hallitus ei hajoa niin kauan kuin se nauttii eduskunnan enemmistön luottamusta.

Kekkonen oli rähmälläolokauden luottomies Neuvostoliitossa. Hän huolehti siitä, että Suomessa oli sellainen hallitus, joka nautti NKP:n luottamusta. Kekkonen oli tukemassa myös TPSL:n perustamista, koska asia oli tärkeä neuvostojohdolle.

Kekkosta on ylistetty Etykin johdosta ja varmaan hän silloin oli onnensa kukkuloilla, mutta kyllähän kyseessä oli neuvostojohdon aloitteesta järjestetty happaning, jonka tarkoituksena oli NKP:n tahdon mukaisen Euroopan status quon sementoiminen. NKP kompastui kuitenkin ihmisoikeuskoriin niin pahasti, että koko poliittinen konstellaatio hajosi. Gorban tarkoituksena ei ollut imperiumin hajottaminen. Hän on eräs maailmanhistorian suuria tunareista, mutta hänestä alkanut tapahtumien kulku on saanut kiitosta.

Ripsa kirjoitti...

Niin, sanoin ihan viattomasti että Kekkosella oli valtaa.

Sinä sanot että sitä varten sen lähelle pyrittiin. Mutta eikö valta ole aina jonkun toisen oikeuksista poies? Ja silloin siis kenen?

Näyttää siltä että jälkimaailmalla on kahdenlainen kuva Kekkosesta: toinen on se positiivinen, jossa Kekkonen auttaa meidät läpi Neuvostoliiton painostuksien ja toinen se, jossa Kekkonen etsi omaa hyväänsä suhteessa Neuvostoliittoon. Tuota viimeksimainittua en sitten tiedä, että mikä Kekkosen omahyvä olisi ollut.

Minä en ole käsittänyt valtaa koskaan, tai siis ainakaan sen hamuamista. Luuletko että Kekkonen oli nuoresta pojasta asti kova käskemään?

Siis luulen ennemminkin että jokainen ehdottoman vallan saanut - jollaista lähellä Kekkonen Suomen pienissä piireissä oli - on saanut sitten myös vahingon minuudelleen ja persoonallisuudelleen.

Narsistisia häiriöitä ja kohtuutonta käytöstä ja semmoista.

Joo, ETYK on tuossa kirjassakin mukana. Kun se konferenssi oli, asuin Hesassa, mutta ei siitä ollut muuta iloa, kuin suljetut kadut Hesan keskustassa. Muistan tuon ihmisoikeuskorin, koska menin takaisin yliopistoon joskus -75 ja kaikenlisäksi lehdistötieteen laitokselle opiskelemaan. Siellä kiehui ja kuohui.

Asiaankuuluvasti ihmisoikeuskoria käsiteltiin seminaareissa, kerran oli jopa puhumassa joku neuvostoliittolainen aiheesta.

Mutta en yhtään enää muista mitä.

Oliko sitten lopulta niin että kun Gorbatshov kompastui Neuvostoliiton savijalkoihin, niin yksi tekijä olisi juuri ollut ihmisoikeudet?

meri kirjoitti...

ripaus bukowskia huviksi ja hyödyksi:

http://www.kasablogi.com/2008/06/
like-a-shining-diamond

Ripsa kirjoitti...

Joo, Bukowski, siinä on kanssa yksi harvinaisen äärimmäinen tapaus.

Mutta armoton verbaalitaituri. En oikeastaan tiedä kuinka harvinainen hän on, onhan meillä itsellämmekin ollut alkoholistikirjailijoita.

Ehkä harvinainen sikäli että elämä jossain Kaliforniassa voi olla äärimmäisen kovaa. Kuten jo Raymond Chandler aikoinaan kertoi.

A-K.H kirjoitti...

Moro

vastaan viheliäisiin poliittisiin kysymyksiisi, mutta haluaisin ensin tietää, miten tällaisesta lootasta saa siirrettyä valitse-kopioi-liitä -toiminnolla esim. tuon merin linkin ja miten vastaavasti tuon muualta kamaa lootaasi. Anteeksi maalaisuuteni.

Ripsa kirjoitti...

Eivät poliittiset kysymykset ole viheliäisiä. Ajattele nyt esimerkiksi kulttuuripolitiikkaa!

No siis en tiedä muuta kuin että kopsaus on ctrl + c ja liittäminen ctrl + v. Merkkaa ne vaikka näppikseen pienellä öljyvärin pilkulla!

Bloggerissa on postauksen kirjoittajalle jotain muita linkkiohjeita, mutta ne eivät ehkä sitten kuulu kommentointiin, enkä pääse tästä katsomaan miten se tehtiin, koska en ole ikinä vielä pannut päreeseen linkkiä...

Muuten voitais varmaan väitellä siitä kumpi on enempi maalainen meistä. Minä olen elänyt reilun puolet elämääni maalla.

A-K.H kirjoitti...

No joo, se näyttää toimivan. On tämä merkillinen loota.

Valta on aina jonkun oikeuksista pois. Valta on voitu luovuttaa ja se on voitu ottaa. Mieleeni tulee oitis Paavo Haavikon aforistikointi, että valta turmelee aina ja ehdoton valta ehdottomasti; kaikki raaka on herkullista, kuten osterit, kaviaari ja valta.

En usko, että Kekkosen omahyvä oli muuta kuin valta. Hän alkoi tuntea itsensä korvaamattomaksi. Se ilmenee po kirjastakin. Kekkonen ei kuitenkaan ollut korvaamaton, vaan hänen kävi juuri niin kuin muidenkin korvaamattomiksi itsensä luulleiden: hautausmaat ovat täynnä korvaamattomia miehiä. Katseet kohdistuvatkin nyt naisiin.

Kekkonen käski jo nuorukaisena, kun valkoiset ampuivat rintamaoloissa punaisia. Ei ole selvitetty, antoiko Kekkonen eräänä teloituskertana ampumiskäskyn vai ei. Itse hän ei kieltänyt eikä myöntänyt. Jos hän oli antanut käskyn, oli kansakunnalle ehkä onneksi, että asiasta vaiettiin.

Kekkonen oli pitkävihainen, varsinkin jos koki jonkun taholta valtansa uhatuksi, vaikkei se olisi koskenutkaan hänen asemaansa presidenttinä. Valtakunnan isäntärenkiä, Johannes Virolaista, ei Kekkonen lopulta pystynyt sanottavasti nöyryyttämään, mutta Ahti Karjalaisesta tuli minuutensa hukannut poliittinen olio.

Gorbatsov halusi liennyttää neuvostojärjestelmän ruhjovuuttaa, mutta kansalaisille se ei riittänyt. Jeltsin oli poliittinen pelle, mutta joskus yhteiskunnallinen tilaus suosii hänenlaisiaankin.

Varapresidentti "Janajevin ja muiden vanhoillisten joukko, valtion hätätilakomitea, yritti vallankaappausta 19. elokuuta 1991 presidentti Mihail Gorbatšovin ollessa lomalla. Janajev nimitettiin Neuvostoliiton virkaa tekeväksi presidentiksi. Venäjän SFNT:n presidentti Boris Jeltsin ryhtyi kuitenkin toimiin kaappaajia vastaan, joiden suunnitelma romahti parissa päivässä ensimmäisiin vastoinkäymisiin. Yrityksella oli kuitenkin kauaskantoisia seurauksia, kun Jeltsin kielsi Neuvostoliiton ja Venäjän kommunistiset puolueet ja niiden varat takavarikoitiin. Gorbatšov joutui näin eroamaan kaikista viroistaan puolueessa. Janajev ja 11 muuta tuomittiin vallankaappausyrityksestä, mutta armahdettiin helmikuussa 1994." (Wiki)

Vallankaappausyrityksessä näyttää käyneen samoin kuin Mäntsälän kapinassa: homma tyrehtyi yleiseen juopotteluun. Jeltsin jatkoi juovuksissajohtamisen perinnettä, joka katkesi, kun Putin tuli valtaan.

A-K.H kirjoitti...

Ripsa

Mitä landepaukku, turvenuija tekee Pohjolan valkoisessa kaupungissa?

Ripsa kirjoitti...

Ei se sanottavammin tee juuri mitään, eikä ees olis täällä ellei landelta ois heitetty ulos.

Mutta tuo edellinen puheenvuorosi on kyllä sillä tavoin kiinnostava, että olet limittänyt siinä Suomen ja Venäjän johtajuudet jotakuinkin samanaikaisiksi tavoiltaan/tyyliltään (Jeltsin/Koivisto poisluettuina). Geopolitiikka on oikeasti olemassa eikä mitään sanahelinää.

Ällistyttävää huomata että jopa juopottelu rupesi loppumaan poliittisessa johdossa samoihin aikoihin.

Kaiketi Kekkosen kunniaksi on mainittava, että se kykeni rajoittamaan juomisensa. Mikäli muistan niin se tuli erityisen hyvin toimeen toisen maalaisen, Hrustsevin kanssa.

Poliittinen kulttuuri muuttui kyllä huomattavasti Koiviston aikaan. Ja yli armaan Suomemme maan pitkät lounaat loppuivat.

Se tämä tavallinen kansa oli katsellut sitä menoa vesi kielellä, luulen. Puoluekannasta riippumatta.

Minulle henk.kohtaisesti kyllä taitaa jäädä ikuiseksi arvoitukseksi vallanhimon syy (perheen olemus? massapsykoosi? peruskasvatuksen virheet?). Mutta ilmeisesti se on olemassa ihan vain itsensä vuoksi.

Mieliaiheeni "ihminen laumaeläimenä"-teeman suhteen se kyllä sopii loistavasti. Olen pari kertaa nähnyt läheltä johtajan sortuvan, ja kaiken lisäksi naisten.

Vaikutti sortumiselta omaan näppäryyteen joka muuttui sokeudeksi vuosikausien pilkkujen tuijottamisen jälkeen.

A-K.H kirjoitti...

Jeps. Työaikaista ryyppäämistä tosiaan alettiin rajoittaa ja kun Kalliolan setlementti käynnisti myllyhoidon, lisääntyi hoitoonohjauskin. Tein asiasta jutun. Jotkut työväenliikkeen lehtien toimittajat ja eräät ammattiliittojen toimitsijat pitivät tiukentunutta linjaa uusmoralistisena nipottamisena.

E-sika kirjoitti...

Hyvää kesää, Ripsa!

Ripsa kirjoitti...

Niin, Kalevi, poliittisena toimittajana olet todennäköisesti ollut aika lähellä pitkiä lounaita ja venyneitä iltapalavereja.

Ymmärrän että kyllästyit. Luulen että moni muukin kyllästyi. Kalliola on muistaakseni joku yleiskristillinen sosiaali-opisto alunperin.

Opistoista tiesin jonkinverran, kun ne paukutettiin minun päähäni jo lapsena. Isoisäni oli gruntvigilainen kansanvalistusmies ja nautintoaineiden suhteen absolutisti, lukuunottamatta kahvia , kaakaota ja teetä.

Samoja latuja seurasivat isäni ja äitini.

No, lehdessä luki että suurin yksittäinen kuolinsyy Suomessa ja Venäjällä on miesten alkoholismi. Siis nykyäänkin.

E-sika! Nytkö sinä menet lomalle? Hauskaa ja lomaisaa juhannusta nyt ensin alkuunsa!

A-K.H kirjoitti...

Kalliolan setlementti on Helsingin Kalliossa. Suomen setlementtiliitolla on ollut Viittakivi-niminen opisto Hauholla, jonka toiminta on jostain syystä loppunut. Olen tehnyt setlementtiliitolle pyynnöstä haastattelututkimuksen "Miten AA auttaa". Tiivistelmä siitä ilmestyi opiston lehdessä. Siitä on vierähtänyt kovasti aikaa.

Tampereella kokoontunutta Mäkelän piiriä vastasi Helsingissä setlementin tiloissa kokoontunut Kalliolan piiri kirjailijahautomona ja kirjallisen keskustelun paikkana. Suoralta kädeltä tulevat mieleeni vain Tarkan pojat, Lassi Nummi, Osmo Hormia ja Tarmo Manelius.

Ripsa kirjoitti...

Aha. No tuosta Kalliolan kirjallisuuspiiristä kyllä olen kuullut.

Omat Hesan vuoteni olivat niin täynnä sekä kommuunielämää että lapsen syntymistä, opiskeluita ja muuta, että vaikka olisin taatusti ollut kiinnostunut jostakin kirjoittamiseen liittyvästä, aika oli kortilla.

Ihan hiljakkoin luin jostain muuten, että myllyhoito on edelleen suhteellisen suosittu systeemi päästä eroon viinasta. Eikös se ollut ei-lääkkeellistä?

Sinänsä en kyllä pidä ajatuksesta, josta esim. AA-kerhot pitävät yllä, että alkoholiriippuvuus korvataan jumala-riippuvuudella. Joku kerhossa ollut näytti kerran niitä jumala-pykäliä siinä.

Vaikka ehkä jumala-addiktio voi olla tervellisempää, niin se saattaa hyvinkin sairastuttaa useampiakin läheisiä.

Tämä on käsitykseni.

A-K.H kirjoitti...

Myllyhoito on eräänlaista tehoterapiaa, liki aivopesunomaista, muistaakseni kuuukauden sisäoppilaitoskuurina. Homma nytkähti liikkeelle vasta kun AA-porukka sitoutui jälkihoidon yhteisöksi. Suomessa AA, toisin kuin Yhdysvalloissa, mistä myllyhoito tuli, ei halunnut organisatorisesti sitoutua, koska katsoi, että toiminta siinä perustui ainoastaan vetovoimaan, joka syntyi siitä, kun alkoholisti hakeutui tai ohjattiin muiden AA-laisten toimesta vertaisavun piiriin, jossa hän tunnusti voimattomuutensa alkoholiin ja elämäänsä nähden.

Olen tutustunut AA:n ohjelmaan, jossa tämä uskontopykälä on muotoiltu niin, että jumala sellaisena kuin hänet tunnemme. Ohjelma ei pyri sitouttamaan henkilöä kristinuskon jumalaan. Olen havainnut, että pelkästään Jeesuksen avulla toipuneet saattavat vierastaa AA-hengellisyyttä, juuri sen takia, että jokainen voi formuloida Korkeimman voiman näköisekseen.

Myllyhoidossa pyritään vieroittamaan henkilö päihderiippuvuudesta ja se koskee myös lääkkeiden väärinkäyttöä. Hoitoon ei kuulu alkoholikierteen katkaiseminen, jossa käytetään lääkkeitäkin, vaan sinne mennään katkolan kautta, jos sellaista on tarvittu. Myllyhoitokaan ei ole kovin tuloksekasta, kuten ei hoito sosiaalisairaalassakaan, jos henkilö ei ole ole vahvasti motivoitunut ja sitoutunut toipumisohjelmaan.

Ripsa kirjoitti...

Motivointi on varmasti se eka juttu.

En tunne kuin yhden ihmisen joka on kuollut viinaan. Ensin se kyllä häipyi näköpiiristä. Eikä minulla ollut sen ihmisen kohtalosta aavistustakaan, kunnes se tuli eteen lesken ja pojan muodossa. Aikamoinen järkytys.

Luulen että kun ihmiset ovat nuoria, he eivät käsitä alkoholin addiktoivaa vaikutusta. Sehän tiedetään miten reseptorit aivoissa toimivat, eli alkoholi syrjäyttää sen luonnollisen viestinkuljettaja-aineen ja siitä seuraa ettei ihminen voi olla enää ilman viinaa.

Sen vuoksi ei kai ole keksitty myöskään täydellistä parannuskeinoa.

Järvenpäässä taitaa edelleen olla se sosiaalisairaala? Joskus vielä seitkytäluvulla alkoholismi oli sosiaalinen sairaus.

Luulen että sen maineen se sai siksi, että usein joku tolkuttoman ujo ihminen ei rentoutunut ilman alkoholia ja jäi sitten koukkuun.

Mutta luulen että ihmisillä on aina ollut tarve lisätä hyvänolontunnetta ja niinpä niitä on kaikenmoisia rikkaruohoja ja yrttejä, joita keksitään torjumaan hyödyttömyyden tai riittämättömyyden tunnetta.

Käsittääkseni Suomen shamaanit ovat aikoinaan langenneet loveen kärpässientä syötyään. Ainakin se on yleinen shamaaninruoka täältä Tyynelle merelle, vähintään.

Ja tiesmitä sitten intiaanit keksivät uudella mantereella Beringin salmen ylitettyään.

Alkoholi näkyy tänään katukuvassa, aivan selvästi. Suomi on alkoholikulttuuri, m.o.t. Sitä vastaan on varmaan turha potkia.

Eipä auta kuin toivottaa kaikille kohtuullista juhannusta!

meri kirjoitti...

ripsarakkain!

mitja tuli juuri tukholmasta ja kuvaili tätä laivan muotoon pullotettua viinakulttuuria, joka suomenlahdella seilaa.

siitä on parikymmentä vuotta kun olen viimeksi ollut ruotsinlaivalla, mutta muistan kyllä aamuyön tunteina miettineeni miksi jotkut siat oksentelevat sohville ja kokolattiamatoille. syy löytyi vessojen ovista, sillä niissä luki: GENTLEMEN.

muutama vuosi sitten etsimme sonjan kanssa uusia näkökulmia juhannuksen viettoon ja kiipesimme katolle.

kaupunki näyttää katolta hämmästyttävän hauskalta, ja ihmiset alhaalla pieniltä. linnut lentävät lähempänä, olo on mielettömän vapaa. ihmeellinen tunne.

sittemmin olemme jatkaneet kattoharrastusta; läntiseltä teatterikujalta löytyy kaarikäytävä, jonka metalliveräjän yli täytyy kiivetä. sitten pitää etsiä tikkaat ja kavuta ylös. ja haa, katolla ollaan! paikka on matala, mutta mukava - näkymä junaradalle, sen yli kaisaniemen puistoon. hauska istuskelupaikka.

kokoelmamme helmet ovat etu-töölössä. etu-töölön vanhat asuinkerrostalot ovat aivan mahtavia ylhäältä katsottuina, on vaikeampaa löytää kauniimpaa maisemaa. katot ovat kuin meri, joka jatkuu ja jatkuu. näille katoille pääsee useimmiten tikkaita pitkin sisäpihan kautta. onnellisia olkoot etutöölöläiset!

muutamia vinkkejä: kameran ottaminen mukaan on hieno idea, kunhan osaa pitää siitä kiinni. alkoholijuomien nauttiminen katolla tai ennen katolle menoa saattaa nopeuttaa alastuloa ikävästi.

ja katolla rakastelemista harkitseville nuorille vielä ekstravinkki: älkää unohtako kondomeja. voitte vain kuvitella, kuinka ottaa päähän lähteä niitä kesken kaiken hakemaan.

A-K.H kirjoitti...

Kommentissani Jumala sellaisena kuin hänet tunnemme pitää olla sellaisena kuin hänet ymmärrämme.

Ripsa kirjoitti...

Ah! Blogiemäntärenkinä otan siis käyttöön ampeeritunnin! Nimittäin bloggeri suunnittelee käyttökatsosta aivan pian. Eikä aavistustakaan mitä on 3 PDT. Pacific Day Time?

meri, Mitja selvisi suuremmitta sielun ja ruumiin vammoitta Ruotsinlaivalta? Minä olen matkustanut niissä kymmeniä ellen satoja kertoja, kun olen asunut Tukholmassa, milloin milläkin laivalla ja aina meininki oli sama.

Hauskinta oli mennä salaa ylimmälle kannelle ja piiloutua valtavaan isoon köysinippuun. Siellä olisi voinut matkustaa jäniksenä. En vain ikinä ymmärtänyt miten välttää maihinnousukorttien leimaajat.

Kesällä köysinipun sisällä oli lämmintä ja mukavaa vaikka olisi satanut ja tuullut kuinka. Luulen että kokemus vastaa kyllä kaupungin yläpuolella olemista. Helsingissä se on aika vaikeaa. Rio de Janeirossa voi nousta sille Kristus-patsaalle ja nukkua patsaan suojassa. San Franciscossa löytyy aina jokin kukkula, New Yorkissa voi mennä Cloisterin kukkulalle Upper Manhattanille.

Hmmm, rakastelu kaupungin katoilla kyllä kuulostaa vaaralliselta vaikka kondomi olisikin.

Mitjako ei juo? Hyvä jos ei, koska hänen ikäisenään voi kompastella laivan portaissa ja taittaa niskansa.

Tukholma oli kaunis aamun valossa. Samoin Helsinki, jos satuin tulemaan päinvastoin.

Kalevi, oli hyvä korjaus, koska se tämä Jumala ei näytä kasvojaan Raamatun mukaan kellekään. Paitsi mikä se oli se tarina siitä palavasta pensaasta?

Jonkinlainen muodonmuutos nyt kumminkin, josta voisi ajatella mikä se Jumala oli ollut ennen. Tulen vastakohta?

Rauno Rasanen kirjoitti...

En ole itse ollut koskaan hoidossa viinankäytön takia, vaikka muutaman kerran onkin tullut (kauan sitten) käytyä puhumassa paskaa jonkun psykologin kanssa tästäkin aiheesta, mutta ei se ollut minulle mitään hoitoa vaan ajanhukkaa. Täysin hyödyttömiä käyntejä.

Olen kai 'immuuni' tai 'resistentti' psykologeille, psykoterapialle ja ylipäätään kliiniselle psykiatrialle: psykopaatti, rationaalisen defenssin pakkoneuroottinen käyttäjä.

Olen kuitenkin seurannut erittäin läheltä päihdehuollon käytäntöjä, koska olen itse työskennellyt sekä työnohjaajana (nimike oli 'anakronismi' ja siten harhaanjohtava: sen olisi pitänyt olla 'johtajan sijainen': kyse oli katkolta tulleitten asuntolasta, josta siirryttiin työelämään) että katkaisuhoito-osastolla hoitajana yhteensä 7 vuotta.

Eräs lääkärituttavani on ollut 55 vuotta täytettyään kaksi kertaa katkolla ja kerran Kalliolassa myllyhoidossa 2000-luvulla.

Samoin eräs hyvä ystäväni kävi vajaa vuosi sitten lataamassa itseään Kalliolassa. Mikä järkevintä hän teki päätöksen myllyhoitoon pyrkimisestä erittäin nopeasti ja vaimo oli mukana tukemassa - minä siinä sivussa myös.

Itse asiassa hänen diagnoosiaan ei voi luokitella vain alkoholiongelmaksi vaan myös jonkinlaiseksi työelämän burn outiksi ja henkilökohtaiseksi, psyykkiseksi kriisiksi.

Onhan tämä henkilö juossut jopa muutaman maratonin 3-4 viime vuoden aikana eli kovakuntoinen tyyppi on kyseessä.

Han käy nyttemmin säännöllisesti AA:ssa ja ehkä kerran kuussa psykiatrin vastaanotolla eli 'jälkisammutus' on hyvässä jamassa.

Kyseisellä henkilöllä on taipumusta tuurijuoppouteen, joskin määrällisesti hän on juonut elämänsä aikana varmasti vähemmän kuin minä, joka tissuttelen nykyään 'kohtuullisesti?' ja melko säännöllisesti 1½ litraa viinaa 1-2 kertaa kuussa.

Juoppous/alkoholismi on pirullisimpia addiktioita, koska sitä voi 'harjoitella' ja pitkittää vuosikausia ennenkuin huomaa olevansa täysin nalkissa. Heroinisti ihmisestä sen sijaan tulee jo alle vuodessa.

Voin kuitenkin omasta kokemuksesta sanoa, että viinasta saatu mielihyvän tunne rajoittuu enää hetkelliseen nousuhumalaan, mutta loppu onkin sitten jotain ihme pökkyrää, jossa estot ja 'normaali ahdistus' ovat kyllä hieman höltyneet, mutta mitään erityistä mielihyvää siihen 'pökkyrään' ei oikeastaan sisälly verrattuna esimerkiksi nuoruuden kännitiloihin.

'Nytkö mä kaaduin, kun oli kaikkeni tarpeen? Jähmetyn jääksi, kun meni haavani arpeen?', kirjoitti eräskin viinaan kuollut runoilija.

Mutta tämä juhannus menee minulta sekä yksin (mikä ei ole uutta) että ilman viinaa (mikä sekään ei ole uutta), vaikka hetkittäin tuntuukin pirun tylsältä - jopa suorastaan ankealta.

Rauno Rasanen kirjoitti...

Kondomeista puheenollen tsekatkaas tuo:

http://sedis.blogspot.com/2008/06/kes-ja-kondomit.html

meri kirjoitti...

ripsakulta!

alkoholiahan voidaan käyttää yhtä hyvin lääkkeenä tai nautintoaineena kuin päihteenäkin. ero on aikomuksessa.

mitjalla on fiksut viina- ja humaltumisnäkemykset; hän ei harrasta perseet olalle -tyylistä humaltumista eikä niin kutsuttua demarihiprakkaa, jossa aatetta säästämättä juodaan hitaasti roséta.

pieni määrä prosentteja kuuluu ihmisen olemukseen aivan kuten pisara öljyä koneeseen - tässä taitaa kiteytettynä olla hänen alkoholipolitiikkansa. sen enempää en hänen viinan ottamisesta tai ottamattomuudestaan tiedä, eikä asia minulle kuulukaan.

alkoholin käyttöön - ja yleensäkin kemialliseen tajuntaan vaikuttamiseen - liittyy minun ymmärtääkseni kaksi keskenään taistelevaa näkökulmaa: toisaalta yksilön vapaus kokemuksiin ja tajuntansa muuttamiseen, toisaalta eräänlainen kansanterveydellinen kysymys - minkälaisia riskejä tähän vapauteen liittyy.

suomessa, kuten useimmissa muissa teollisuusmaissa, valtio on laillistanut yhden tietyn kemikaalin käytön tajuntaan vaikuttamisen välineenä - etyylialkoholin - ja muut on joko kriminalisoitu tai suljettu lääkärinmääräyksen taakse.

vanhoissa alkoholikulttuureissa, jotka ovat samalla viinimaita, suhde alkoholiin on mutkaton, koska sen käyttö opetellaan vähitellen. suomi ei muutu millään konstilla vanhaksi viinikulttuuriksi.

on sanottu, että taivasosuudet on varattu hyville ihmisille ja huonot joutuvat kadotukseen. vähän kyllä epäilen, että tuonpuoleisessa joudutaan lisäksi avaamaan aivan uusi kategoria helvetin alapuolelle. sinne hangotaan kaikki viinalla itsensä marinoineet suomalaiset.

Ripsa kirjoitti...

Rauno, varmaan kokemuksesi psykiatrin kanssa alkoholista puhumisesta on yleinen. Kalevi jo tuolla sanoi ettei myllyhoidostakaan ole välttämättä apua.

Kertomuksesi vanhemmasta lääkäristä itseään korjaamassa kuulosti optimistiselta. Hemmetin hienoa että on ihmisiä jotka osaavat nostaa itsensä murheen alhosta, jota Leinokin tarkoitti.

ylipäätään luulen että meidän äärimmäisyyksien ilmastomme on yksi syy tunneilmastojenkin heittelehtimiseen, jota tilaa ihmiset sitten lääkitsevät alkoholilla.

meri, kuulostaa ihan oikealta ajatukselta aikuisen lapsen suhteen. Oma asiansa. Silti: jos Mitja tulisi hätä kädessä luokses, taatusti auttaisit minkä voisit.

Kerroin jo Kalevin blogissa Ilmarista ja sen kavereista, oletan että porukka on just ja just pääsemässä nelituntisen saunomisen, kaljan juomisen ja makkaran paiston jälkeen ehkä nukkumaan muutamaksi tunniksi.

Ilmari on kahden pienen lapsen isä, joten hän ei juuri pääse "vapaaksi" eli istuskelemaan saunassa vanhojen kavereiden kanssa ja vielä kaiken lisäksi lapsuudesta tuntemissaan omissa maisemissa. Mitja taisi olla vähän yli 10 vuotta Ilmaria nuorempi. Kalevin Ville on pojistamme vanhin vissiin, mutta kaukana ikälopusta hänkin.

Lapset OVAT tärkeitä, lapsenlapset eritoten, jos heitä tapaa, ja harvoin tapaa kun välimatkat ovat mitä ovat, eikä meillä isovanhemmilla ole oikein matkarahoja. Aikaakaan ei ole hirmuisesti, ei nuorilla sen paremmin kuin meillä vanhuksillakaan.

Alkoholin ja muiden nautintoaineiden suhteen jokainen nuorena miettii varmaan tuota laillisuusaspektia. Välimereltä Pohjois-Afrikkaan viini muuttuu pilvenpoltoksi, siis kulttuurisesti, sitten Alppien pohjoispuolella alkaa olut ja viinakulttuuri.

Niin kuin Rauno sanoi, addiktiot tulevat hiipimällä. Luulen että Suomessakin alkaa olla noita rose-viinin lipittäjiä.

Minä en ole ikinä kyennyt juomaan kovaa viinaa, joskus kun kylmetyn ulkona, otan pienen lasillisen viskiä.

Meillä on puolikas pullo erittäin hyvänmakuista (aika kallista) punaviiniä jääkaapissa. Se tarkoittaa lasillista/ihminen kahdeksi päiväksi. Edellisen kerran taisi olla viikonloppuna pullo valkoviiniä kaksi viikkoa sitten. Eikä kun kolme viikkoa sitten.

Pilvenpoltto on hyväksytty lääketieteellisesti kivunpoistolääkkeeksi kroonisissa kiputiloissa, mutta lääkekannabista pitää anoa lääkintähallitukselta, eikä se onnistu noin vain, ainoastaan tosipahoissa sairauksissa kuten terminaalisyövässä tai borreolisekssa, joka on se punkin aiheuttama nivelsairaus.

Toivottavasti kellekään meistä ei ihan hirveitä kroonisia kipuja tule ikinä!

Kissoille ei muuten parane antaa edes olutta, tietämäni mukaan niillä alkaa addiktio heti. Englannin Humane Societyt ovat jo kiinnittäneet kauan huomiota siihen, että ihmiset tekevät leikinpäin kissoistaan ja koiristaan alkoholisteja.

Heräsin juhannusaamun uskomattoman kauniiseen valoon. Toinen, proosallinen syy oli kyllä kissan oksentama matto sängyn vieressä.

Lidia vaikutti jo illalla vähän huonovointiselta. Mutta kissoilla voi olla lieviä mahaflunssia ihan kuin ihmisillä.

Hyvä päivä tästä tulee, mutta pitää ottaa vielä nokoset ennen kuin mattopyykki alkaa...

Levätkää, olkaa rauhassa, ystävät!

meri kirjoitti...

ripsa - rauno

kahden alkoholistin tyttärenä olen ottanut juomiseen lähes absoluuttisen asenteen. tajuan tietysti, että kyse on vähintäänkin säälittävästä defenssistä, mutta minulle humalaton / huumeeton elämä on kuin aurinkokunta, tuttu ja turvallinen tukikohta maailman laajentumisprosessissa.

lapsuudenkotini oli ns. kulttuurikoti, jossa hyviä viinejä ei yhdistetty puukkoon, huutoon ja itkevään perheeseen. siitä huolimatta aiheuttivat esim. äitini juomatavat minulle riipiviä kärsimyksiä.

enkä noilla juomatavoilla nyt tarkoita mitään vaaseihin oksentelua tai filosofista örinää, vaan äidin totaalista katoamista deliriumiin.

tämä voi kuulostaa liioittelulta, mutta omassa elämässäni ja siihen kuuluvissa henkisissä harjoituksissa on vanhempien tuurijuominen ollut se kokemus, joka on ehkä radikaaleimmin muuttanut käsitystäni itsestäni ja ympärillä olevasta maailmasta.

ehkä juuri sen vuoksi oma asenteeni juomiseen on ollut tyyliä 'prevention is better than cure' - parempi ehkäistä ajoissa kuin jättäytyä hoidon varaan.

antropologien mielestä alkoholi on normaali juhlimisen lisuke, mutta minä olisin kyllä varsin hyvin pärjännyt ilman tuota vanhempieni humalan matkaansaattajaa.

humala vaikuttaa ihmisiin tietysti eri tavoin. eihän se suinkaan aina ole moitittava olotila. tärkeintä on kai se, että ajatus ja ulosanti pysyvät suhteellisen selvänä. muu on muotoseikkaa.

antropologit kyseenalaistavat sen käsityksen, jonka mukaan alkoholi johtaisi epäsosiaaliseen käytökseen, aggressiivisuuteen ja rikollisuuteen. tämä ei tietenkään ole järisyttävä paljastus nykyisen perheeni jäsenille, jotka eivät humalassa ole epäsosiaalisia, rikollisia tai aggressiivisia.

alkoholi on eurooppalaisen tapakulttuurin voiteluaine ja se on myös kaksinaismoralistinen aine. harva tunnustautuu sen reippaaksi kuluttajaksi.

siksi ei pidä ihmetellä sitä, että kun kansanvalistaja elias lönnrot 1834 kajaanissa ollessaan perusti raittiusseuran, ainoa mikä häneltä puuttui oli seuran jäsenet.

ihmisen mieltymys sekoittaa päänsä erilaisilla kemikaaleilla on yhtä vanha kuin ihminen itse. moni alkoholisti voisi allekirjottaa tämän väitteen, jos kynä vain pysyisi kädessä.

Ripsa kirjoitti...

Varmaan vanhempien esimerkistä seuraa usein juuri päinvastainen oma päätös elämäntapojen suhteen.

Minä olen toivoton nikotinisti ja niin oli isäkin, joka ei juonut pisaraakaan. Sen sijaan siitä tuli barbituraattinisti. Aamulla sitten Ritalinia eli amfetamiinia että jaksoi mennä töihin. Kuolihan se sitten jo 50-vuotiaana infarktiin.

Rintamalla olo opetti isän. Siellä käytettiin kaikenmoisia aineita estämään miehiä esimerkiksi yskimästä vihollisen läheisyydessä, niissä oli heroiinia niissä pulvereissa. Hota-pulveria? En muista, mutta amfetamiinia taas oli pervitiinissä.

Se ikäluokka tuli jollain tavoin vaurioituneena takaisin viiden vuoden sotimisen jälkeen.

Siinä on yksi selitys suomalaisten juomiseen, vaikka tottakai selityksiä aina riittää.

Isänisä, Pappa, se gruntvigilainen idealisti, puolestaan tiesi pohjalaisten juomatavat ja hänen isänsä oli juonut ja tapellut Nurmonjoen yli lapualaisten kanssa kunnes isänsä sanoi että ellei touhu lopu niin taloa et saa.

Se loppui ja Pappa lopetti myös, isä ei myöskään juonut koskaan, koska nuorisoseuroissa pidettiin juomattomuutta hyveenä.

Mutta sen sijaan körtit joita oli toinen puoli sukua, sallivat kyllä viinanaukut. En usko että humalaan asti, mutta jonkin verran kumminkin.

Pappa perusti Amerikassakin raittiusseuran suomalaistyöläisille, jotka olivat kovia tekemään töitä ja kovia myös juhlimaan. Säästi siellä rahat ja pääsi niillä seminaariin ja sitä myötä perheen lapset pääsivät sitten kouluihin ja yliopistoihin.

Jos tämä olisi raittiuskilpakirjoitus, niin varmaan voittaisin!

Mutta en tiedä onko suomalaista jolla ei olisi jotain tuntumaa alkoholikulttuuriin. Karolinskassa tutkittiin joskus seitkytäluvulla rottien alkoholiaddiktiota ja tehtiin sellainen huomiota herättävä löytö, että kun alkoholi yhdistetään pimeyteen niin addiktiot lisääntyvät.

Tämä saattaisi selittää sen, että ugrit kautta laajan Pohjois-Siperian ovat persoja viinalle, ja saamelaiset käsittääkseni myös.

Mutta matonpesua siis tässä välttelen. Yäk.

A-K.H kirjoitti...

Välimatkat ovat mitä ovat.

A-K.H kirjoitti...

Myllyhoidon perusideana oli, silloin kun siihen tutustuin (toimittajana, en toimitsijana), että jepelle ei yritetä selittää, miksi hän juo, vaan miksi hänen kannattaa olla juomatta. AA:n avoryhmään menemiseen riittää, että myöntää olevansa alkoholisti, jos siltä tuntuu, vaikka ei joisi kuin pullon kaljaa vuodessa. Tunsin sellaisen tapauksen. Eräs henkilö, joka ei juonut, sanoi käyvänsä ryhmässä, koska hänellä oli mielestään alkoholistinen ajattelutapa. Kun muuan henkilö oli sanonut ryhmässä, ettei hän tiedä, onko hän alkoholisti, hänelle oli sanottu, ettei hänen tarvitse sellaisesta huolehtia, sillä jos hän muistaa käydä ryhmässä, hänestä kyllä tehdään alkoholisti.

AA:ssa on monenlaisia ryhmiä ja "johtajia". Ainakin ennen taitelijat, tuomarit ja kriminaalit kokoontuivat varsin kiinteästi omissa ryhmissään.

Lääkintöhallituksen ent. ylijohtaja oli lähettänyt erään naispuolisen kirjastovirkailijan erään Pena V:n puheille. Pena V, entinen pyttyläinen, oli sanonut naiselle, että AA ei tarvitse sinua, mutta sinä saatat tarvita AA:ta. Nainen valitsi AA:n sijasta köyden. Asia painoi selvästi Pesosta, joka sanoi minulle, että hän taisi lähettää naisen väärän ihmisen puheille. Olin samaa mieltä. Vastaanotto olisi voinut olla hädässä olevalle ihmiselle vähän rakkaudellisempi.

Topi Tarkka on tehnyt Pena V:n tarinasta kirjan Autetut auttajina.

Rauno Rasanen kirjoitti...

meri kirjoitti:

'enkä noilla juomatavoilla nyt tarkoita mitään vaaseihin oksentelua tai filosofista örinää, vaan äidin totaalista katoamista deliriumiin.'

Huh. Onpa tullut tarkkailtua ja hoidettua joitain delirium-tapauksia mm. Kyläsaaren katkolla ja Kellokosken 'lataamossa'.

Kyseessä on minun mielestäni yksi karseimmista psykoosin muodoista (varsinkin jos/kun joutuu seuraamaan sen puhkeamista 'kahden metrin päästä': ymmärrän meriä oikein hyvin), koska siinä ihmisen tajunta 'heiluu' ensin tuskallisellakin tavalla selväjärkisyyden ja etenkin näköhallusinaatioitten väliä, kunnes 'ote' reaalitodellisuuteen katoaa lähes tyystin.

Delirium on fyysisesti hengenvaarallinen tila, koska se saattaa aiheuttaa hillitöntä tutinaa, epileptis-tyyppisiä kohtauksia, tajunnan katoamista sekä ankaraa hikoilua, joista voi seurata jopa sydämen pysähtyminen.

Tosin alkoholikramppeja esiintyy usein ilman deliriumiakin, mutta sekä kramppien että deliriumin etiologiaa ei kai vieläkään tunneta kovin hyvin.

Nimittäin - monet alkoholin suurkuluttajat eivät koskaan saa kramppeja tai mene deliriumiin.
Paras 'itsehoitokeino' ehkäistä sellaisia on säännöllinen ja monipuolinen ruokailu sekä lähinnä B-vitamiinit - myös sopiva kuntoilu auttaa (kaikkiin vaivoihin).

Tällä tavoin voi myös aivan konkreettisesti estää alkoholista aiheutuvan jalkojen polyneuropatian kehittymisen, joka ilmenee - hoitoslangia käyttääkseni - 'katkokävelynä'.

Valistan teitä hyvät ystävät, että vaikka minunkin kävelyni saattaa vaikuttaa 'katkoiselta', niin polvi- ja jalkavaivani johtuvat kuitenkin aivan muista syistä kuin alkoholista - ellei nyt sitten kiertoteitä pitkin välillisesti oteta huomioon alkoholin käytön vaikutusta aineenvaihduntaan ja siten esim. painonnousuun, joka tietysti rasittaa polvia.

Mutta myös minun tapauksessani perintötekijät ovat olleet vähintäinkin yhtä suuri syy vaivoihini kuin jokin 'ulkopuolisen aineen himo' eli pahe, josta sitten on seurannut 'Jumalan rangaistus'.

Entä miksi Jumala (kohtalo tvs.) rankaisisi ihmistä 'luonteen heikkoudesta', joka toki on Aristoteleenkin mukaan hieman eri asia kuin varsinainen pahe? Eikö se olisi epäoikeudenmukaista?

No - jos Jumala ei luonteen heikkoudesta rankaise, niin tulevaisuudessa sen tekee Esko Ahon suunnitelma 'itseaiheutettujen' sairauksien hoidon korvausmenettelyn tiukentamisesta ja uudelleen priorisoinnista (esim. ylipainoiset siirretään suoraan terminaalihoitoon: hymiö x 3).

Minä puolestani vähentäisin Ahon palkkaa puolella rankaisuksi hänen rasistisista mielipiteistään. Byrokraattinen tyhmyyskin voi nimittäin olla itseaiheutettua...

Anyway - hoidon priorisointi on itse asiassa arkipäivää, eikä hoitotakuu toimi likikään niinkuin pitäisi. Aho kuten koko 'oikeudenmukainen oikeisto' siis lienee saamassa tahtonsa läpi - niukkuutta kun tässä jaetaan.

Ryhdytään siis kaikki Kokoomuksen suosituksesta yrittäjiksi. Minä jopa tiedän jo oman yritysalueenikin: se on hengissäpysyminen.

Valitettavasti vain kyseessä on niin riskialtis ala, että se on tuomittu väistämättä menemään konkurssiin jossain vaiheessa. Minulla ei kai ole business-älyä...

Ripsa kirjoitti...

Ohoh. Mainitsin muutama kommentti sitten pitkät lounaat ja nyt on päästy jo deliriumiin.

Olen onnekas etten ole semmoista läheltä nähnyt. Toisaalta isän barbituraattipilvipuheet olivat joskus äärimmäisen rasittavia. Se väitti pillerien napsimisen olevan tulosta fatalismistaan.

Mutta enpä asunut enää kotona. Veljeni sen sijaan asui ja hän oppi pitämään aika nopeasti välimatkaa ja vähän kaikkiin, koska näki että se on paras keino välttyä ikävyyksiltä.

Perhe oli jo silloin täysin hajalla, eikä isällä ollut enää monta elinvuotta jäljellä.

Rauno otti puheeksi perinnöllisyyden. Alkoholismi-geeniä, muiden mukana, on ruvettu kiivaasti etsimään esim. kaksostutkimuksista nyt kun ihmisen geenikartta on selvä.

Mutta ei sitä ole todistettavasti (siis uusintakokein) vielä löydetty. Meri sanoi että mielihyvää ihminen on etsinyt aina. Mitään uutta suomalaistenkaan juominen ei ole. Muinoin viikingit joivat sammioittain mjöd-viiniään, kunnes niistä tuli berserkkejä ja ne lähtivät polttamaan Atlannin rantojen kaupunkeja ja kyliä.

Muistan kun Ilmari sanoi joskus selittäessään miksi monet luokkatoverit juovat mennessään Kauhajoen Kasinolle lauantai-iltaisin, että on kiva saada pää sekaisin.

Ihmettelin tuota pään sekaisuushakua ihan tosissani, siis että miksi, sitten Ilmari toi esiin toisen 15-vuotiaita kiinnostavan jutun: hurjastelun autoilla tai mopoilla.

Jonkinmoista vanhakantaista pohjalaista uhoa terästettynä murrosiän epävarmuudella, minä ajattelin.

Mutta hyvin poijalle kävi, vaikka me vanhemmat retuutettiin sitä juhlista toisiin kun se oli pieni.

Joskus seitkytäluvulla lapset vain kulkivat mukana ja heihin suhtauduttiin yhtenä joukossa, joten ei heillä ollut hätää.

Taiteilijarempoissa ei sattunut olemaan ketään oikein pahaa tapausta ja koska sukua oli yleensä aina läsnä, se tarkoitti myös kontrollia.

Luulen että suvun häjy-geeni oli syy siihen, miksi itsekin kannatin aina loppujen lopuksi kontrollia vaikka viinipullojen rivi juhannuspäivänä sukutalossa saattoi olla melkoinen.

Oli kuitenkin musiikkia, hyvää ruokaa, aina ihmisiä jotka olivat valmiit auttamaan asiassa kuin asiassa.

Se että ihmiset nyt joutuvat yksinään tappelemaan ongelmiensa kanssa on varmasti pidentänyt kaikenmaailman hoitojonojakin.

Seitkytäluvun positiivisin asia oli yhteisöllisyys. Kasinotalouden mukana se sitten katosi.

A-K.H kirjoitti...

Jotkut ihmiset ovat rakenteellisesti sellaisia, että alkoholisoituvat, jotkut eivät yrittämälläkään. Pääsääntöisesti AA:n piirissä erotetaan toisistaan alkoholistit ja rankasti juovat, jotka voivat halutessaan lopettaa juomisensa. Nyt kun alkoholismi on diagnosoitu sairaudeksi, sitä voidaan ikään kuin hoitaa, mikä on minusta aika suuressa määrin kosmetiikkaa.

Juttelin aikoinaan Helsingissä kansanterveystieteen laitoksella professorin kanssa, jolla oli lääketieteellinen koulutus ja hän oli ehdottomasti sitä mieltä, että alkoholismi ei ole sairaus.

Juttelin myös HYKSin sosiaalityöntekijän kanssa, joka koki lääkärien ohjaamisen hoitoon erityisen vaikeaksi, koska näiden mielestä alkoholisti oli sellainen, joka notkui muovikanssin kanssa Kaisiksen rannalla tai Hakiksen torilla.

Katselin joskus Klaus Mäkelän kanssa Alkoholipoliittisen tutkimuslaitoksen ikkunasta Kaisaniemenrannan asukkeja ja Mäkelä sanoi suovansa näille mielellään heidän vinettonsa, koska olivat jo siinä vaiheessa, että vaikka eivät anna yhteiskunnalle mitään, eivät siltä mitään vaadikaan.

Ripsa kirjoitti...

Lääkärien juomisesta olen minäkin kuullut. On tapauksia jotka vievät oikeuteenkin, kun leikkauksessa käsi on vapissut.

Siinä on ehkä tuo sanonta että suutarin lapsilla ei ole kenkiä. Ei kai kukaan itseään kykene diagnosoimaan?

Se ankara suomenopetätini (siis ankara kielihygieenikko) oli ehdottomasti periytyvyyden kannalla.

Sanoi ettei Pohjanmaan lakeuksilla niin kamalaa köyhyyttä ole että epätoivo saisi ihmiset juomaan ja tappelemaan, vaan syyt ovat geeneissä.

Sitähän sinun täytyy tarkoittaa tuolla että joku ei alkoholisoidu yrittämälläkään?

Luulen kumminkin että suomalaiset ovat aika perussynkkää väkeä ja että alkoholi on lääke siihen. Lisänä - tai osasyynä - tämä tolkuton ilmasto.

Valoreseptorit tekevät kaikenmoista aivojen hormonitoiminnalle. Että yhtä lailla on pakko juoda kun aina vain paistaa eikä hyttysten ininä lopu ikinä, kuin silloin kun pimeys on läpitunkevaa.

Aikoinaan muuten käytettiin poliittisesti korrektisti nimitystä rappioalkoholisti. Ei ole nimitystä enää näkynyt.

Rauno Rasanen kirjoitti...

ripsa

Ovatko päivät 2000-luvulla muuttuneet pimeämmiksi vai valoisemmiksi, sillä suomalaiset juovat nyt huomattavasti enemmän kuin 20 vuotta sitten?

Silti alkoholin suurkulutus tai alkoholismi ei ymmärtääkseni ole maan kiertoliikkeen, sään vaihteluiden tai vain yhden geenin aiheuttama himo (vaikka reseptorimme toimivatkin) vaan kokonaispersoonallisuuteen kytkeytyvä taipumus ja siten polygeneettinen.

Eli kuinkahan monta kymmentä tai sataa geeniä pitäisi poistaa, että alkoholin himo katoaisi ja ilman, että siinä samalla ei sitten katoaisi vähän muitakin, huomattavasti 'käyttökelpoisempia himoja'?

Mutta minua ei kiinnosta niinkään se, onko alkoholismigeeniä olemassa vai ei, vaan se, miksi eräät niin intohimoisesti haluavat sellaisen löytää.

Ehkä heistä itsestään aletaan joskus (mikä tosin on epätodennäköistä) etsiä geeniä, joka selittää tämän 'taipumuksen', joka niin vahvasti joskin epäsuoraan viittaa haluun kontrolloida poikkeavuuksia ikäänkuin ne eivät olisi vahingollisia ainoastaan uhreilleen ja heidän läheisilleen vaan sekä yhteiskuntarauhalle että lopulta koko ihmiskunnalle.

Väitän, että kyseessä on 'totalitaristinen' ja 'fasistinen' geeni.

Entäpä jos esittämieni 'arveluttavien' mielipiteitten ja kysymysten jälkeen normalisoivan biovallan edustajien mielestä pikemminkin minusta kuin heistä olisi syytä etsiä niin sanottua 'yhteisöllisesti epäillyttävää' geeniä?

Veikkaan tosin, että tuon yhteisöllisen epäillyttävyys-taipumuksen eliminoimiseksi minun geeneistäni pitäisi poistaa ainakin puolet...

Mitä se merkitsee? Vastaus: Nykyaikasta lobotomiaa hyvät tiedemiehet ja - naiset - ei yhtään sen enempää eikä vähempää!

Toisin sanoen - kyse on kasvottomasta rasismista eli normalisoimistavoitteesta, jonka biovalta oikeuttaa.

Ripsa kirjoitti...

Rauno, olet hiton oikeassa ja hiton väärässä.

Ajattelet tri Mengeleä, vaikka on paljon dokumentoitua tietoa siitä, että jopa HÄN, se pahin natsi, ajatteli olevansa oikea tiedemies. Ajat olivat erilaiset silloin, myös Suomessa (esim. epileptikoiden sterilointi 60-luvulle asti). Ruotsissakin steriloitiin köyhiä suomalaisnaisia, koska he eivät sopineet kansankotiin.

Jokin aika sitten tuli telkkarinäytelmä Robert Oppenheimerista, suomalainen tv-näytelmä, mutta ei suomalaisen kirjoittama, jossa käytiin läpi Oppenheimerin kuulustelua anti-amerikkalaisen toimikunnan edessä ja yritettiin todistaa että hän oli vuotanut Manhattan-projektin tietoja neuvostoliittolaisille.

Näytelmä oli hyvin pitkä ja paikoin pitkäpiimäinen (siis näytelmäksi) esitys siitä, mikä on tiedemiehen moraali. Oppenheimer joutui välttelemään sekä vakaumustaan tiedemiehenä että olemistaan jonkun maan kansalainen.

Eli esittämäsi dilemma on suunnattoman suuri. Ja se on esitetty aina, milloin demonina on hullu tiedemies ja milloin taas hullu kansanjohtaja, esim. poliitikko.

Oletko katsonut koskaan telkkarista niitä vuosittaisia nobelistien keskusteluja? Niissä on lähes aina kysymys moraalista ja etiikasta.

KUN tieteet ovat tässä pisteessä kun ovat ja KUN filosofiakin sentään vielä tunnustetaan tieteeksi, niin sen tietäminen mikä on oikein ja väärin pitäisi olla mahdollista. Vastaamatta jää, voiko sen tietää.

Kyllä minua kiehtoisi tietää onko minussa addiktio-geeni isoisän isän peruja. Kiehtoisi tietää onko sama geeni jommassakummassa lapsenlapsessani.

Mutta en hittosoikoon vedä siitä johtopäätöstä että lapsenlapsiani pitäisi ruveta korjailemaan. Geenisysteemit ovat niin tavattoman monimutkaisia, että vaikka jossain olisi virhekin, se virhe saattaa jossain kohtaa geeniä ollakin jotain positiivista. Sitä paitsi en usko että juoppous-geeni on ainut syy siihen, miksi ihminen rupeaa juomaan. Kyllä siinä pelaavat esimerkiksi sosiaaliset suhteet, temperamentti (joka kylläkin on ilmeisesti synnynnäinen), koulutus, koko ympäristö sanalla sanoen.

Tosin minun uskomisellani ei asiassa ole mitään virkaa, kirjoitan mitä tiedän asiasta.

Joo, Mengele käytti ihmisiä testeihinsä. Niin ovat käyttäneet sekä jenkit että venäläiset. Ja mitä tahansa voi olla tekeillä tänäkin päivänä ilman että kokeista tiedetään yhtään mitään.

Tässä on hankalaa se, että päätöksen tekevät aina maallikot, nämä poliitikot.

Voisi olla että esimerkiksi skitsofreniaa aiheuttava geeni löydettäisiin. Tiedettäisiin myös, että se olisi selvä, yhden osan poikkeama.

Olen tavannut muutaman skitsofreenikon ja tiedän että sairaus on tavattoman tuskallinen. JOS olisi aivan varmaa, että virheen poistaminen ei aiheuttaisi tuhoa missään muualla, olisin kyllä sitä mieltä että se geenin osa poistetaan. Se saattaisi olla vaikkapa ylimääräinen geeni niin kuin Downin syndroomassa, jolloin tilanne olisi helppo.

Onhan meillä selvää valikointia jo nyt, en tiedä prosenttimääriä, mutta aika moni nuori nainen valitsee abortin jos sikiöllä todetaan Downin syndrooma, VAIKKA syndroomaa potevat ihmiset näyttävät olevan onnellisia ja tyytyväisiä ja suhtautuvat elämään ja muihin ihmisiin hyvin sydämellisesti.

Mitä sinä ajattelet tästä? Sitä tapahtuu nyt jo, ei suinkaan vasta tulevaisuudessa.

Tilanne joka meillä on nyt, on rikkaus/valta vs. köyhyys/nälkä,orjatyö. KUINKA paljon lahjakkuutta jää maailmasta löytymättä yksinomaisen rahan vallan vuoksi.

Geenimanipulaatiosta puhuminen on pelkkää ylellisyyttä. Sitä ei tarvita, niin kauan kun maailma on epäoikeudenmukaisuuden tilassa.

Jota nähtävästi ilmastonmuutos tulee vielä lisäämään... Se Petrin postaus kaikenmaailman vaaroista oli minusta hyvä.

Suhteellisuudentaju pitää säilyttää.

meri kirjoitti...

life's a piece of shit, / when you look at it. / life's a laugh and death's a joke it's true. / you'll see it's all a show. / keep 'em laughing as you go. / just remember that the last laugh is on you.

http://www.youtube.com/watch?
v=1loyjm4SOa0

Ripsa kirjoitti...

Kiitos linkistä, merimuru!

Täytyy katsoa sitä myöhemmin, kun olen ison koneen äärellä. Nyt ei tässä Linux-Debianissa toimi äänikortti lainkaan. Se on nyt ollut suurin suru tässä, kun induktiosilmukkakin tuli. Mutta saan onneksi aika hyvin selvää pelkästään kuulokojeella tuosta musiikista isolla koneella, siis pikkuämyreiden kautta.

Joo, tuossa oli laululyriikassa sekä uhittelua että sitten se käänne, eli viimeksi nauretaan sulle. Mutta keitä ovat nuo "them"? Kanssaihmiset ehkä. Ne joita narri huvittaa.

Tulee mieleen Lenny Bruce, joka on minusta suurin koomikko 60-luvulta. Ja jo aiemminkin.

Esiintyjiä olen sekä ohjannut että sitten sitä myöten ihaillut puolen elämän ajan. Vankkaa porukkaa, joka on joka solullaan mukana ihmisten onnellistuttamisessa.

Ripsa kirjoitti...

Meri!

Joo, löysin mainion Monty Python-laulun. Juuri pari päivää sitten Leon kanssa katsottiin niiden pitkä piirretty pätkä. Olivat kyllä tosiloistavia. Ei ole tullut toista Monty Pythonia. Niiden piirretyissä näkyy sekä taiteilijan kynän jälki että grazy huumori.

No sukua Grumbille myös.

Tosta pikkupätkästä jo arvelin että on sukua Lenny Brucelle ja onhan se.

Löysin onneks myös saitin jossa on sanat, mikä on hyvä 1/4-kuulevalle! Se oli kanssa youtubessa.

Lähetin silmänräpäyksessä veljenlikoille Dubaihin tän biisin. Vanhin on töissä siellä ja nuorin käymässä kylässä. Keskimmäinen arvattavasti juhannusta töissä, koska hoitajat tienaavat parhaiten pyhinä.

Niinhän se on. Että pani päällimmäiseksi parahat. Siis Leino siinä Tummassa.

Rauno Rasanen kirjoitti...

ripsa kirjoitti

'Ajattelet tri Mengeleä, vaikka on paljon dokumentoitua tietoa siitä, että jopa HÄN, se pahin natsi, ajatteli olevansa oikea tiedemies.'
*
En minä ajatellut mitään Mengeleä.

'Normalisoiva biovalta' on Michel Foucault'a, joka piti sitä kaikkien yhteiskunnallisten järjestelmien rakenteellisena ominaisuutena tai dynamiikkana.

Norminmukaisuus (tässä siis normaalimitta) sisältää itseensä rasistisen, kontrolloivan dynamiikan, jota on erittäin vaikea vastustaa, koska se on sisäistetty paitsi tieteellisen ajattelun periaatteeksi myös järjestelmän eettiseksi standardiksi.

Tämän 'yhteismitallisuuden' nimissä voidaan hallita ja manipuloida sekä suuria massoja että yksilöitä.

Saattaa siis olla toissijaista, kuka kulloinkin on vallassa, koska biovallan periaatteella kyetään kätevästi käsittelemään kaikkia yhteiskunnallisia yksikköjä (ammattikuntia, perhettä, yksilöitä) yhtaikaisesti ja samassa muotissa.

Poliittisen biovallan päämääränä on sopeutunut, normaali ja konformistinen olento, joka ei uhkaa yhteiskuntarauhaa.

Mutta siten myös yksilöitten tai ryhmien aidot poliittiset vaikutusmahdollisuudet on typistetty pekkään äänioikeuteen.

Poliittinen konrolli on nimittäin luisunut medialle, joka on pelkkää liberalismin ja demokratian kaapuun naamioitunutta kapitalismia, ja jonka tavoitteet eivät siten koskaan ole aatteellisia vaan 'sijoituksellisia' eli yhteneväisiä biovallan kanssa.

*
Luonnontieteilijän ja ylipäätään annettuun, valmiiseen, yhtenäiseen sekä autonomiseen egoon uskovan on varmaankin vaikea ymmärtää ja hyväksyä biovallan käsitettä, koska Foucault'n nietzscheläistä valtaa ei voi yksilöidä tai määritellä.

Valta tulee kaikkialta, se on aina tuottavaa sekä normalisoivaa: siten normaalius on 'tuote', jota systeemi 'käyttää, hyödyntää ja kuluttaa'.

Yhtenäiseen ja annettuun egoon uskovat ihmiset tarvitsevat selkeän viitepisteen, josta käsin toimia, ja josta käsin maailma sekä yksilö 'toimii', mutta näin tehdessään he tuovat ajatteluunsa takaoven kautta takaisin tieteen ja yksilönvapauden nimissä hylkäämänsä vanhan substanssimetafysiikan.

Mutta identiteetti (substanssin yhä säilynyt muoto) ei ole 'särötön' lähtökohta - ei yksilölle, maailmalle tai edes logiikalle.

Pikemminkin identiteetti egona on illuusio, jota biovalta pyrkii pönkittämään, koska se pystyy samalla käsittelemään paremmin manipuloitavia kohteita.

Tällaista identiteetin, egon ja subjektin samaistavaa salakavalaa 'normaalin minän' palvontaa on syytä vastustaa, koska a) se on valheellista b) sen avulla pyritään normalisoimaan (itse asiassa totalisoimaan) koko yhteiskunta.

Theodor Adorno väittää, että identiteetin käsitteeseen perustuva perinteinen logiikka ja jopa harmonis-tonaalinen musiikki ovat totalitarisoivia projekteja (esim. marssimusiikki). Sen vuoksi hän yritti kehittää ei-identtisen subjektiviteetin logiikkaa.

Itse asiassa juuri ei-identtisyyden perimmäisen ensisijaisuuden vuoksi (sekä luonnossa että 'ihmisluonnossa') psykoanalyysilla on aina oleva paikkansa myös yhteiskuntateoreettisen kritiikin muotona, vaikka myös Foucault siihen itse skeptisesti suhtautuikin.

Toisaalta juuri tämän vuoksi psykoanalyysia loppujen lopuksi myös vastustetaan: ei siis niinkään siksi, että se on muka epätieteellistä, mikä on pelkkä julkinen näennäisselitys vaan siksi, että se murtaa käsityksen yhtenäisestä ja eheästä egosta, jota voi manipuloida ja muovata loputtomiin kuten Freudinsa tärvänneet amerikkalaiset egopsykologit ajattelevat.

Ylipäätään kaiken maailman positiivisen ajattelun ja elämänhallinnan kurssit toteuttavat siististi ja salakavalasti normalisoivan biovallan tavoitteita.

Sen vuoksi kehoitankin:

Nouskaa barrikadeille! Heittäkää pommeja EU-byrokraattien niskaan! Älkää totelko, sillä muussa tapauksessa teidät 'lobotomoidaan' tämän yhteiskunnan tahdottomaksi osaksi, joka osaa kyllä soittaa suutaan median antaessa vauhtia, mutta jolla ei ole todellista valtaa oman 'rikkinäisyytensä' eli luovuutensa ja siten sisäisen vapautensa säilyttämikseksi!

Normaalius on rikos luovuutta ja todellista vapautta vastaan!

Rauno Rasanen kirjoitti...

Täydennystä edelliseen kommenttiini.

'...,koska Foucault'n nietzscheläistä valtaa ei voi yksilöidä tai määritellä oikeudellisesti.

Valta tulee kaikkialta, se on aina tuottavaa sekä normalisoivaa: siten normaalius on 'tuote', jota systeemi 'käyttää, hyödyntää ja kuluttaa'.

Vallan kääntöpuolena ja edellytyksenä toimii kuitenkin itsestään selvyytenä pidetty metafyysinen oletus: egon, subjektin ja identiteetin ykseys.'

Ripsa kirjoitti...

Njaah.

Identiteetti egona? Missähän tässä nyt on pihvi?

En ole ikinä väittänyt että ego olisi muuta kuin illuusio, sen verran buddhalainen kyllä olen.

Sen sijaan identiteetit ovat sopimuksenvaraisia käytännön sanelemia juttuja. Ilman insinöörejä tämä maa ei toimisi. Puuttuisi esimerkiksi sähkö. Joten tavatessasi insinöörin, kättelet, katsot syvälle silmiin ja kysyt että mitenkäs insinööri tänään jakselee, onko tullut huolletuksi FinnGridiä?

Jos egoon alkaa uskoa, niin kyllä siitä tulee vähintään hulluksi. Kun sitten vielä katselee kaikenmaailman egojen vilinää kaupungilla ja niiden törmäilyä toisiinsa ja varsinkin sitä kuinka ne kadehtivat toistensa egoja ja pönkittelevät omaansa samaan tahtiin.

Suur- ja pienegoja.

Biovalta voi hyvinkin olla Foucaultille kätevä käsite, missä ikinänsä se on sitä halunnutkin käyttää.

Mutta tuolla oli kyllä aiemmin puhe geenimanipulaatiosta. Sen tällä erää kyllä tyrmään totaalisen mahdottomana projektina.

Lueskeles huvikses kalifornialaisen Robert Lindsayn, journalistin, blogia (robertlindsay.blogspot.com). Aivan viimeksi hän näyttää puhuvan Cavalli-Sforza -geenikartoista, jotka selittävät homo sapiens-lajin nyt tiedettyä hämmästyttävän vauhdikasta matkaa Afrikasta kohti nykyisiä asuinsijojaan.

Jotka siis on mittailtu geenein.

Eihän nykyasuinpaikkojen ja Afrikan alkuperän välillä ole kuin vaivaiset 50 000 vuotta, niin että kaikki ollaan yhtä, mitä tulee biologiseen perimään.

Se nyt vain ei vastaa kunkin ihmisen koko kapasiteettia ja olemusta.

Et vastannut kysymykseeni siitä, minkälaisin eettisin perustein lasten annetaan syntyä. Asiastahan väitellään ja keskustellaan silloin tällöin jopa suloisessa Suomessamme, joka on ristisiitosten kyllästämänä geenitutkijoiden paratiisi.

Valta on niillä, joille sen annetaan keskittyä. Valta voidaan kumota usein eri tavoin ja kumotaan silloin sun tällöin joka puolella maailmaa.

Näytät ajattelevan että se toimii jotenkin salakähmäisesti piilossa, tai ehkä Foucault ajatteli niin. Monet asiat ovat piilossa. Kaikki niistä eivät ole pahoja. Biovalta, ja pah!

Vaikuttaisi siltä että Zimbabwen Robert Mugabe on seuraavana entinen diktaattori.

Elä sitten ajattele tri Mengeleä, kaikessa rauhassa ole ajattelematta edes yhtä minuuttia häntä! Mutta kyllä hän on aika hyvä esimerkki viimeisimpien aikojan tri Frankensteineista.

neulekirppu kirjoitti...

Vai kirjaa se Hotanen on vääntänyt. Minä en osaa tuohon kirjaan ottaa mitään kantaa, mutta onnittelut AKH. Täytyy pyytää nimmari, jos joskus kompuroin samalla suunnalla.

Hyvää Juhannuksen jälkeistä elämää.
Luin mielenkiinnolla taas muutaman pätkän blogistasi.

Ripsa kirjoitti...

Minä en ole Hotanen, mutta melkein samanikäinen (ja sama horoskooppimerkki!!!) ja kirja tuntui heti käteen hyvin tutulta.

Nämä poliittiset jutut ovat aika tavalla ikäluokkakysymyksiä. Ikäluokan ohi ja yli kyllä pystyy näkemään, mutta se ei ole aivan sama asia kuin olla elänyt sen ajan.

Hotasen Wordpress-blogissa jatkuu keskustelu Kekkosesta ja Koivistosta, ja sitten johdutaan tämän päivän lohduttomiin maisemiin.

Tai ehkä se vain minusta tuntuu siltä.

Hotasen kirjaa "Unohdettu puolue" saa ainakin hyvinvarustetuista kirjastoista ja kirjakaupoistakin sitä voi tilata, jos sattuu olemaan ystävällinen kirjakauppias.

Hevosten kanssako sinä vietät kesääsi? Kuvistasi tulee mieleen lapsuus Seinäjoella. Meitä oli aina kakaralauma kurkkimassa Seinäjoen raviradan lauta-aidan oksanrei'istä hevosia.

Ei ollut rahaa mennä katsomoon.

A-K.H kirjoitti...

Mitäs te pohojalaaset. Itä on itä ja länsi on länsi eivätkä ne koskaan kohtaa, sanoi Kipling. Nöyhtäkirppu on asettunut jonnekin puolivälille.

Ripsa kirjoitti...

Jaa Kalevi, niin ja Neulekirppu, mikä on puoliväli?

Keski-Suomiko? Koko Suomen mittakaavassa puoliväli on jossain Muhoksella vai mikä se nyt oli, ei kumminkaan Piippolassa, olivat laskeneet väärin.

Neulekirppu, aattelin että Seinäjoesta jotain tiedät kun oli se kuva Lakeuden Rististä!

Toivon ettei kellään meistä kumminkaan ole häjy-geeniä, olivat asiat muuten miten tahtoo.

neulekirppu kirjoitti...

Jep, mutta onnittelin Hotasta täällä, kun ajattelin, että täällä se kuitenkin pyörii ;D ja kun oli sopivasti tuo kirjan kansikin tuossa.

Kyllä mä olen aika usein Seinäjoella käynyt, varsinkin nuorena. No nyt en enää käy juurikaan pohjanmaalla, kun isä kuoli. Ei ole enää oikein mitään asiaa.

Nyt viimeksi olin siellä suunnalla yhtä hevosta katsomassa, kuinkas muuten, ja sillä reissulla nappasin tuon kuvan autonikkunasta, kun ajelimme Seinäjoen läpi.

Kyllä kesä menee melkein kokonaan tallilla. Tosin se ei ole mitenkään poikkea talvella vietetystä vapaa-ajasta. Hevosessa on se hyvä puoli, että kun käväisee maastossa, voi bongata parhaat sieni- ja marjapaikat.

Ripsa kirjoitti...

Minä en ole oikeastaa ikinä ollut hevosten ystävä. Ei ole tullut tilaisuutta.

Lapsena tavatut hevoset olivat työjuhtia ja meitä varoiteltiin että ei saa mennä lähelle, voi puraista tai potkaista.

Silti olen aika varma että olisin kyennyt jonkun työhevosen kesyttämään "omakseni" jos olisi annettu.

Mutta ei semmoinen ollut tapana.

Olet siis onnellisessa asemassa. Käsittääkseni hevoset ovat viisaita ja mukavia eläimiä.

A-K.H kirjoitti...

Käsittääkseni työhevosiksi jalostetut suomenhevoset olivat viisaita ja mukavia eläimiä, ja hyvänmakuisia. Näistä raharavureista en niin tiedä.

Kiitos vain nöyhtärille. Nimmari ilman kirjaa ei maksa mitään.

Oletkos neulek. vanha synnyttäjä, koska sulla on nuin nuoria lapsia?

neulekirppu kirjoitti...

Meilläkin oli työhevosia kun olin lapsi.
Siitä huolimatta niillä ratsastettiin aina välillä.
Isä nosti minut hevosen selkään kun oli kaksivuotias.
Ja pääsin aina hänen mukaansa kun hevosta haettiin laitumelta.
Isä oli suuri eläinten ystävä ja en muista että hän olisi koskaan potkimisesta kauheasti varoitellut.
Ehkä meillä sitten ei ollut kiukkuista hevosta.

Lapsena muistan leikkineeni hevosen mahan alla.
Siitä sain toruja. Lisäksi minulla oli kuulemma tapana aina kadota tuntikausiksi ja
sitten keksittiin, että paikallistettiin ensiksi hevonen. Sieltä kuulemma aina löytyi.

Hevoset ovat erittäin mukavia ja älykkäitä eläimiä. Ne muistavat vuosien päähän.
Omistajan ne tunnistavat askelista ja usein hörähtävät tervetulotoivotuksen.
Hevoset ovat myös todella tehokkaita stressinpoistajia.
Niiden seurassa ei voi olla ajatukset ikävissä asioissa.
Ei ole koskaan liian myöhäistä aloittaa hevostelua.

Ripsa kirjoitti...

Kalevi, sinä törkymöykky! Ei ystäviä syödä! Eiku ihan totta, minä ihailin ja pidin hevosista, vaikkakin välimatkan takaa, mutta en ikimaailmassa syönyt makkaraa, Itikankaan, jos tiesin että siinä on hevosenlihaa.

Voi Kirppu, sulla on ollut kiva isä! Minun isäni oli kirja-ja lukutoukka eikä juuri nähnyt hevosenkaipuutani, isoäiti näki ja kielsi kertakaikkiaan§.

Luulen kyllä että isoäidin farmin hevosta ei oltu kohdeltu hirveän hyvin, muistan että tätini sillä ajaessaan tiuski sille aina.

JOS olisivat antaneet minun ratsastaa, niin se olisi varmaan ollut ystävällisempi. Hotasen muinaisessa blogikuvassa oli meidän isoäidin maalla heinäntekoa ja Huli-hevonen on siellä taustalla.

Kalevi, voisit vaikka lähettää sen parannellun tai mustavalkosen kuvan, vai? Tai panna kuvablogiisi! Copyright by Ripsa.

A-K.H kirjoitti...

joo, jos löydän

Ripsa kirjoitti...

Emmä muuten pyytäis, mutta kun olit tehnyt jotain sen kuvan väreille, se kun oli vuodelta 1972 ja sen aikaiset värikuvat eivät pitäneet värejä aivan kunnolla.

Esimerkiksi Ilmarin muotokuvat lapsena alkavat olla aivan haaltuneita jo, eikä niitä ole pidetty kuin kenkälaatikoissa. Siis ei seinillä eikä mitään.

A-K.H kirjoitti...

Ensin haaltuu kuva, sitten mies. Terveisiä vain Immulle.

Ripsa kirjoitti...

Ajatteles, Kalevi kuinka vähän lapset tajuavat siitä, mitä on edessä kun elämää eletään ja näinkin vanhoiksi kuin me.

Mutta kyllä minä muistan itsekin ajatelleeni kun isä kuoli infarktiin 50-vuotiaana, että vanhahan se jo oli. Itse olin 25-vuotias.

Vasta nyt alkaa syntyä jonkinmoinen käsitys omasta kohtalosta, kun muistaa 60 vuotta sitten tapahtuneita asioita.

Minä olin 3-vuotiaana sirkuksessa, jossa oli elefantti, hevosia ja hirveästi karjuva tiikeri. Ja se kamala sirkustirehtööri löi piiskalla eläimiä pelotellakseen.

neulekirppu kirjoitti...

AKH on aina syömässä mun hevosiani. Harmi kun en keväällä kaupitellut yhtä teurashevosta sille suoraan. Olisi lihat riittäneet koko vuodeksi.

Meillä oli hevonen pitkään senkin jälkeen kun traktori muutti taloon pysyvästi. Isä teki metsätyöt mieluiten hevosella ja kun heppa ei enää jaksanut tehdä töitä se sai olla pihakoristeena niin kauan kun se eli. Eikä sitä syöty, vaan se haudattiin puutarhaan omenapuiden alle.

Ripsa kirjoitti...

Tunsin niinkin myöhään kuin 80-luvun puolivälin maissa Järviseudulta pari isäntää, jotka myös halusivat tehdä metsätyöt hevosella. Sanoivat että traktorit tekevät pahaa jälkeä vaikka olisi routa maassa.

Yhden isännän muistan erityisen hyvin, ihan nuori mies, juuri talon saanut, ja taputtelin sitä voimakasta ja ystävällistä hevosta. Isäntä manaili siinä, että mettäyhyristys yrittää väenvängällä tehdä hänestä metsänsä tuhoajan, vaikka asia on tismalleen päinvastoin.

Kalevi ei voi olla tosissaan hevosen syömisistään. Toisaalta, kaipa niitä syödään jatkuvasti.

Hän valitsi tarkkaan ne puut mitkä piti kaataa ja teki kaatohomman ihan yksinään sitten talvella. Lapset sillä olivat vielä pieniä, mutta se sanoi että kyllä hän joskus menee avuksi naapurille ja päinvastoin.

Naapurit alkoivat olla harvassa jo.

A-K.H kirjoitti...

Virkku, näykkivä ja potkiva hevonen on ikäviä. Olisikohan olemassa apeaa hevosrotua. Saattaisin tykätä.

Ripsa kirjoitti...

Johan sinä myönsit että suomenhevoset ovat hyvä ja lauhkea rotu!

Veljeni harrastaa raveja, lyö vetoakin ja on kuulemma voittanut kerran niin paljon että osti taulutelevision.

Se keskittyy suomenhevosiin. Ja ylistää niitä jatkuvasti. Muistuttaa että kuinka ne melkein ehtivät kuolla sukupuuttoon, siis suomenhevoset. Joka on oma rotunsa.

Apea hevonen on ihmisten nöyryyttämä ja kiusaama. Ei se sua auttais jos sattuisit masentumaan.

A-K.H kirjoitti...

Saisin apeista hevosista sielunveljiä.

Ripsa kirjoitti...

Siinä kävisi kyllä niin että jos ne omistaisit niin olisit kohta helisemässä, koska ne hevoset apeuttaan sairastuisivat johonkin kamalaan tautiin ja sinulla olisi työ ja tuska yrittää pitää ne hengissä.

Nimittäin jos oikeasti olisivat sielunveljiäsi.