Kuva on vuoden 2005 Pariisin näyttelystä, jossa olivat mukana ekspressionistit Klimt, Schiele, Moser ja Kokoshka. Livenä olen nähnyt näistä Klimtiä, Schieleä ja Kokoshkaa, kaikki todellisia mestareita.
Valokuva kuuluu kotimme vessagalleriaan. Se kuvaa Egon Schielen teosta Kardinaali ja uskovainen (1912). Pariisiin se saatiin Wienin Leopold-museosta. Schiele eli lyhyen ja intensiivisen elämänsä 1890-1918 ja kuoli espanjantautiin.
Juuri tätä työtä en ole nähnyt, se on kooltaan 70 x 80,5 cm. Skannatessa pikkuvalokuvasta löytyi paljon uusia sävyjä. Schiele oli ehdottomasti koloristi.
Wikipedian mukaan espanjantauti oli pandemia, taudin aiheuttaja, influenssavirus, oli A:n alatyyppi H1N1 ja se tappoi 1918-1919 50-100 miljoonaa ihmistä. Ehkä pahin ihmiskunnan historian pandemia, jonka hirmuisuutta lisäsi tietysti I maailmansodan aiheuttama ihmisten heikentyminen.
Kuten viruksen tyypistä ilmenee, se on sukua lintuinfluenssalle, joka ei ole vielä tarttunut ihmisestä toiseen. Siitä ollaan aika varmoja, että erilaisia influenssoja muuttolinnut ovat kuljettaneet maista ja maanosista toisiin aina. Wikipediassa kirjataan joitakin espanjantaudin kuuluisia uhreja.
Schielen kuolema sattuu, koska sattumalta saksalainen ekspressionismi ja Wienin piiri ovat ylitse monien muiden minun kokemusmaailmassani. Wienin piiriksi yleensä luetaan filosofia, mutta minä teen reippaasti omin päin ja luen siihen kirjailijat, psykoanalyytikot, kuvataiteilijat filosofien lisäksi.
Heitä oli hurja määrä, kaikkia noita, ja lisää vielä jotka olen unohtanut. Minkähän takia Wien?
En usko että filosofit elivät munkinkammioissa, vaan tarvitsivat wieniläisiä kahviloita joissa istua ja väitellä milloin mistäkin ajankohtaisesti kulttuuriaiheesta.
Tätä kirjoittaessani tuntuu kuin aina välillä tuoli liukuisi alta pois, omin päin, kuin ruutu vääristyisi ja kuulo on pelkkää huminaa. Sairastuin influenssaan.
Sairauden ehdottomasti paras puoli ovat kuvat. Minulla on sellainen ominaisuus, joka luultavasti johtuu pään yleisestä hataruudesta tai kallokuoren ohuudesta, että kun olen oikein väsynyt, saatan nähdä mitä tahansa värikkäitä hahmoja suljettujen silmäluomien alla.
Siellä ne marssivat eivätkä välitä mitään heikoista protesteistani että älkää nyt viitsikö, antakaa nukkua.
Jo tämän kuvan aihe on merkittävä: kardinaali ja uskovainen. Synnintekijä (nainen) ja anteeksiantajana kirkon korkea edustaja (mies). Mutta oikeasti: kumpi on kumpi? Ja mitä piti antaa anteeksi?
Rakkauskohtaus tämä on selvästi. Ja miten outo. Katsokaa pariskunnan paljaita, muhkuraisia jalkoja, katsokaa kasvoja, joilta voi lukea sekä torjuntaa että seksuaalista kiihkoa!
Punainen väri, joka heittyy heidän ympärilleen on rakkaudenpunainen. Ehkä myös kardinaalinpunainen. Värit ovat katolisen kirkon järjestöjen tunnusvärejä. Eri munkki- ja nunnajärjestöillä on eriväriset kaavut. Vanhalla valtakirkolla on myös enemmän erilaisia viranhaltijoita, jotka pukeutuvat asemaansa kuuluvasti eri värein.
Mutta ympäristö kuvassa on eriasteista mustaa. Ekspressionismiin oleellisesti kuuluneen groteskin lisäksi Schielen teos on myös vahvasti symbolistinen.
Mustaa ja punaista aivan kuin Stendahlin kirjassa.
Vessassa kuva on silmien tasalla, että sitä voi katsella mietiskellessään maailman menoa. Minä ajattelen kuvan nähdessäni aina, että voi että, hieno maalari kuoli vain 28-vuotiaana. Mitä tuhlausta!
Taulu on siinä. Yritän kuvitella sinut istumassa vessanpytyllä mietiskelemässä maailman menoa. Ehkä saan sinusta mielikuvan paikassa, jossa kuninkaatkin istuvat yksin. Wiinin piiristä en viitsi sanoa mitään, vaan annan sinun pitää taiteilijanvapautesi. Sitä paitsi asiasta saa tietoa wikittämällä. Hyvä oli, että porukka pelastui Hitlerin saippuatehtaista ja lihanpalvaamoista ja rantautui rapakon taakse, jossa ei taaskaan tunnu olevan muuta näyttävää älymystöä kuin Georg W. Bushin ja Donald Rumsfeldin kaltaisia tukiopetusta saaneita apukoululaisajattelijoita.
VastaaPoistaSodasta on meidän perheen osalta kiittäminen sitä että kulttuuripakolaisemme Leo sai opetusta saksalaisen ekspressionismin kärkinimen Max Beckmannin oppilaalta, joka oli siis opiskellut New Yorkissa sodan aikana.
VastaaPoistaMikä serveri ei nyt toimi? On tämä ihmeellistä että minulla näkyy kyllä toimivan ihan kaikki, mutta ei minulla mitään Windowsin Vistaa olekaan...
Joka vistaa säästää se vihaa lastaan.
VastaaPoistaSanohan sinä Ripsa, joka olet viimeksi tehnyt blogin, että missä kohtaa minulla on mennyt väärin, koska sähköpostiini tulevat kommentit eivät tunne äätä eikä öötä. Ei sillä tietysti mitään väliä ole, mutta kuitenkin.
Kun muinaisuudessa tein blogin, sai ja pitikin valita fonttien koodausmerkintä, mutta eihän sellaista enää ole, vai onko. Ääkköset ja öököset vain katosivat joskus vuosi sitten. Thundebirdissä tulevat äät ja ööt, ja muistaakseni Outlook Expressissäkin, mutta ei Microsoft Outlookissa, johon tulee muuten helkutin paljon roskapostia. Saatavilla olisi Viagraa, penisjatketta ja naisseuraa, ja postit tulevat omalla sähköpostiosoitteellani, joka on blogissa kaikkien nähtävissä ymopäri maapallon. Gmailista en ole saanut yhtään roskaa. Pitäisiköhän vain kylmästi näpätä sähköpostiosoite pois profiilisivulta. Mitäs Marjatta-täti tähän sanoo, ja mitä sanovat muut kuin pöö?
Pahus. Minulla ovat jääneet nämä korkeampaa matematiikkaa vaativat opinnot äärimmäisen heiveröisiksi.
VastaaPoistaEi aavistustakaan miksi kommenttisi eivät ole tulleet perille. Ja äsken sitten minun kommenttini sinun blogiisi.
Tuntuu vähän joltain ufologialta. Vannon ja vakuutan etten ole mennyt koskemaan asetuksiin, koska pelkään niitä!
Enkä ole mikään täti! En ainakaan sun tätis! Nih!
Minä en näe himoa tuossa maalauksessa. Minusta kardinaalin ilme on lähinnä töllöttävä, ihan kuin ei älyisi, että missä mennään. Ja naisen (nunnan?) ilme on säikähtynyt siitä, että maalari näkee heidät tällaisessa tilanteessa. Ei näytä siltä, että kumpikaan nauttisi ja molemmat ovat aika väkinäisesti vastakkain. Outo maalaus ja joku mielipidehän siihen on "kätkettynä" - liekö uskonnon vastainen? :)
VastaaPoistaKun kävin Itävallassa muutaa vuosi sitten, Salzburgissa minulle vasta valkeni mitä kauheita tyyppejä kardinaalit ovat olleet. Kiduttajia ja itsevaltiaita, sadistisia tyranneja ja rikkauksien kahmijoita.
Tai ajatteles, Ruu, miten äkkiä mistä tahansa kerjäläismunkistosta tuli jotain ihan muuta!
VastaaPoistaOn jännää ettet sinä näe seksuaalisuutta, mutta minä näen.
Taulu on kyllä yleensä hyvä silloin kun ihmiset näkevät siinä aivan eri asioita.
Ruu ei ole ehkä koskaan kuullut tarinoita kerjäläismunkeista? Ne olivat aika jehuja kyllä, valmiita kardinaalinalkuja.
VastaaPoistaTauluista puheen ollen, vieläkö Ripsa sinulla on se Malevits?
(Siis teemana tässä "Taulu on kyllä yleensä hyvä silloin kun ihmiset näkevät siinä aivan eri asioita.")
Joo, totta kai. Punainen neliö on kotimme keskiössä, erittäin kunnianarvoisessa paikassa lähellä lohikäärmepuuta, mutta niin etteivät kosketa toisiaan.
VastaaPoistaNe kun eivät ole täysin komplementtivärejä, niin eivät kuitenkaan vaikuttaisi toisiinsa aivan mahdottomasti.
Täytyy myöntää että Malevitsista emme ole uskaltaneet kertoa kotivakuutusyhtiöllemme...
Kerjäläismunkisto oli yksi tärkeä sivuhaara muistaakseni Umberto Econ "Foucaultin heilurissa". Vai muistanko väärin?
ripsa ja tappinen
VastaaPoistatästähän voisi tehdä meemin: minkälaisia bruegeleita ja munsterhjelmeja meidän seinillämme riippuu.
aidoiksi todistettuja bruegeleita on kuulemma säilynyt vain neljäkymmentäviisi kappaletta, mutta mikä estää etteikö näitä ryypiskeleviä talonpoikia ja flaamilaiskyliä voisi olla siellä porissa ja vaasassakin.....
minullakin on eteisessä taulu, jota epäilen sinisen kauden picassoksi; kohti ääretöntä avaruutta liitelee koboltinsininen naisen hahmo, joka näyttää klassisen baletin pullealta varvastanssijalta.
signeerausta ei tosin löydy, mutta voihan se olla sellainen aito rentoilointi-työ ( rentoiler ~ öljyvärimaalauksen siirtäminen toiselle kankaalle maalauksen säilymisen varmistamiseksi )
Niin, ilmoittakaapas vaikka alkuunsa nuo sivupalkissa nimetyt henkilöt kuuluisat taideteoksensa!
VastaaPoistaEikös se tämmöinen ole meemi, ilmoitetaan täten että olette haastetut!
Asia tuo Merin ylläoleva puheenvuoro. No, minä olen yllytyshullu.
Joka aamu katson kuvaani vessan peilistä ja sanon kymmenen kertaa totisella naamalla: Kyllä ihminen on sentään nuorena kaunis.
VastaaPoistaJaaha. Hyväksytäänkö Linnanmäen peilikabinetti?
VastaaPoistaA-K.H
VastaaPoistaSibelius katsoi itseään Kämpin peilistä ja lausui: "Kalpea sinä olet, ego, - mutta kaunis!" Pentti Saarikoski tutkaili peilistä itseään katsovaa vaimoaan ja lausui: "Kauneutta pitää laittaa, vaikkei sitä oliskaan."
hollantilainen taidemaalari jan vermeer van delft ( 1632-1675 ) on ollut minulle todellinen löytö; hänen tauluissaan väistyy arasti taka-alalle kaikki mikä on henkilökohtaista.
VastaaPoistataiteilija keskittyy itse luomiseen. ei intohimoa, vaan rauhaa ja harmoniaa. hiljaisia ihmisiä, merkityksettömiä tapahtumia, yksinkertaisella tavalla esitettyjä, mutta kuitenkin täynnä merkitystä
amsterdamissa olen nähnyt vermeerin 'herra ja rouva viinin ääressä' . siinä on juhlallisuutta. värit täydentävät toisiaan, antavat taululle keskittyneisyyttä ja runsautta. mikä voima, mikä liekki!
minulle käy ihan liian usein niin, että yrittäessäni eritellä maalausta joudun liian etäälle sen inhimillisestä sisällöstä, muunnan 'marian ilmestyksen' pelkiksi viivoiksi ja valööreiksi.
vermeerin kohdalla niin ei jostakin syystä koskaan tapahdu.
taideteemaan liittyvää musiikkia:
http://www.youtube.com/
watch?v=nkvLq0TYiwI
Nyt siis oli karnevaalit, tällä viikolla, vai ajoittuivatko ne viikonloppuun.
VastaaPoistaMusiikista, noin kuvana, tuli mieleen Vivaldi tyttöorpokodin musiikinopettajana, Pieta (aksenttimerkki a:n päälle, joojoo, kyllä minä ne vielä opin) oli paikka monille tytöille ja ainut tilaisuus oppia maailmannaisiksi.
Oli karnevaali-aika. Tytöt pääsivät aina välillä karkaamaan kodista ja tulivat takaisin milloin mitäkin mekkoja päällään, mutta nyt maskeja, kiharoita, viittoja, liehuvia nauhoja.
Siinä puutarhassa yksi tytöistä rupesi soittamaan harpsikordia ja soitti ja soitti ja äityi oikein mahtavaksi, lennokkaaksi, suorastaan lihalliseksi.
Vivaldi juoksi pois pidellen korviaan: tuo kirottu saxoni Händel on tietysti ollut asialla.
Tunnit jäivät pitämättä.
Mutta kaikkeen musiikkiin liittyy kuvia ja kaikkiin kuviin musiikkia.
Punainen neliö, siis Malevitsimme, on asiallisimmillaan Bachia, ehdottomasti, mutta nyt kun siihen paistaa aurinko, siinä soi myös Vivaldi.
En malta olla panematta tähän aiheesta Pertti Niemisen runoa:
"Opus VIII n:o 4 'Talvi'
Virtuosi di Roma soittaa sadepisarat katolle, I Musici takkatulen humiseen (pyydän tutustumaan sonetteihin, ne tulevat tuonnempana, kunhan tästä ehdin), ja muita tulkintoja saa kaupoista kolmattakymmentä; kun tämä on nyt olevinaan ohjelmamusiikkia, niin minua jaksaa ihmetyttää, mitä se viulusoolo kuvaa: ei siinä ainakaan lämmön raukaisema neito haaveile. Chiaretta, tuo ihmeentaitavako siinä kaipaa herttuaansa metsältä, sydän täynnä iloista odotusta? Sydän täynnä kesää ja merituulta ja päärynänkukkia?" (Rautaportista tulevat etelätuuli ja pohjoistuuli ja vihassa kaikki tuulet. Otava 1968)
Maailmassa kaikki liittyy kaikkeen. Jos ei liittyisi, kaikki olisivat yksinäisiä eivätkä tietäisi oikeastaan että toisia edes on.
'Heitä oli hurja määrä, kaikkia noita, ja lisää vielä jotka olen unohtanut. Minkähän takia Wien?'
VastaaPoistaWien oli 1800-1900-luvun vaihteessa luultavasti Euroopan kosmopoliittisin kaupunki, ja Itävalta-Unkari varsinainen kansojen sulatusuuni. Ehkä siinä on yksi syy.
Huom! Stendhal - minäkin olen kirjoittanut tämän Marie-Henri Beylen taiteilijanimen aika monesti väärin.
Ruma taulu..;/ Ällöttää...
Ach, Rauno, niinhän se on että kaikki eivät voi milloinkaan pitää tuosta kuuluista taidelajista nimeltä Entartete Kunst.
VastaaPoistaSori tuo Stendhal, muistelen kyllä että juutalainenhan se hänkin.
Olen kuullu Händelistä sanottavan, että hän oli aikansa huonoista säveltäjistä paras. Musiikista en juuri ymmärrä. Nokkahuilua osaan soittaa yksiäänisesti ja harmonia neliäänisesti, mutta pianoa en ole oppinut kunnolla soittamaan, koska minulla ei ole hyppellehtiviä käsiä eikä rytmiä jaloissa. Pianon koskettimia painelen kuin harmonia soittelisin ja pedaalia käytän kuin pumppaisin ilmaa harmonin palkeisiin. Bravuurini nokkahuilulla on Tam tam tam tam karhuäiti kuusikossa tallustaa. Huuliharpulla vetäisen Oi kiitos kaikesta minkä soit sä armos armosta mulle jne. Joskus metsäpolulla kukiessani saatan lauleskella virttä Enkeli taivaan lausui näin, mutta melodian olen napannut laulusta On paikka kuulu kurjuuden talo Nousevan auringon. Pankaa paremmaksi, jos pystytte ja kehtaatte.
VastaaPoistaJoo, en minäkään oppinut ikinä soittamaan oikein kunnolla mitään instrumenttia.
VastaaPoistaMutta jos metsänpolulla laulelet, Kalevi, kyllä sulla sitten on edes jonkinmoinen sävelkorva, ja se on kivaa kyllä. Nimittäin uskon vakaasti että puut ja pensaat ja ruohot, linnuista nyt puhumattakaan, kuuntelevat mitä ihmiset ääntelevät. Ja luulen että ne pitävät laulua rauhallisena tai ainakin vähemmän vaarallisena.
Laulavaa pyssymiestä sitä harvemmin tapaa.
Mutta tuossa tarinassa Vivaldista ja Pietan tytöistä olikin karnevaali ja ehkä se tämä tyttö tajusi että italialainen Vivaldi ja saksalainen Händel eivät mahtuneet suunnilleen samaan huoneeseen. Ja halusi antaa pontta karnevaalille jossa isäntä on renki ja renki isäntä, eli jolloin opettaja ei oikein voi oppilaalle mitään.
Händel ja Vivaldi eivät oikein sovi samaan huoneeseen vieläkään.
Händelissä oli varmaan Vivaldin korvaan liikaa mahtipontisuutta tai jotain, mikä sai kohtauksen aikaan.
Tarinan pitäisi olla tosi.
tämä dadaismin syntytarinakin on ehkä tosi:
VastaaPoistadadaismi syntyi zurichissa helmikuun 8. päivänä 1916 klo kuusi iltapäivällä. näin se kävi:
joukko taiteilijoita, kaikki oppositiossa kulttuuria, yhteiskuntaa, politiikkaa, taidetta ja sotaa vastaan oli kokoontunut hotellihuoneeseen keskustelemaan dadaismista; liikkeen oli määrä saada nimi.
saksalainen hans arp otti esille ranskan sanakirjan, avasi sen ja pani sormensa sivun ensimmäiselle sanalle. se sattui olemaan 'dada' , ranskalainen lastenkamarikielen sana, joka merkitsee keppihevosta.
Minulla on Vivaldia jonkin verran ja olen ajanut sitä itunesiin joitakin rompullisia. Ne vuodenajat sieltä seasta kyllä erottuvat. Vivaldia kuunnellessani ei tunne-elämäni eikä ajatteluni harhaudu. Sitä pystyy kuuntelemaan työskennellessäänkin, joskaan saatanallisia säkeitäni kirjoittaessani en pysty kuuntelemaan mitään.
VastaaPoistaNiin ja siinä kuuluisassa näytelyssä Entartete Kunst olivat mukana niin saksalainen ekspressionismi (esim. Die Blaue Reiter), dadaismi ynnä soveltuvin osin symbolismi.
VastaaPoistaKoristemaalariksi kouluttautunut diktaattori ei kerta kaikkiaan sietänyt oikeata taidetta.
Tismalleen sama kehityskulku oli Neuvostoliitossa ja tismalleen samaan aikaan. Siellä myös 1905-25-välisen ajan taide joutui kellareihin vuosikymmeniksi.
Olen tainnut jossakin raivota Tatlinin tornista. Menkää nyt katsomaan sitä Wikiin tai jonnekin. JOS nyky-Moskovassa olisi taidetahtoa, se rakennettaisiin nyt. Ja äkkiä sittenkin!
Olen joskus ihan vakavissani miettinyt kumpi on pahempi, kieltäminen vai täydellinen välinpitämättömyys.
Nyt kun eletään välinpitämättömyyden aikoja, ja Kalevikin tekee hiljaisuuden vallassa saatanallisia säkeitään, mietin mitä jälkimaailma sanoo.
Se todennäköisesti ihmettelee enemmän kuin mitään taiteen ja rahan liittoa. Joka tuntuu aika oleelliselta ainakin täältä periferiasta katsoen.
Ja luulen että se tekee ullakoilta ja kellareista löytöjä joista taas tulee uuden alku.
Tällä välin, niin. Nyt.
Vivaldin kuunteleminen totisesti auttaa.
Pitää vain täsmentää Ruulle:
VastaaPoistakardinaalit OVAT kauheita.
Sari, kun nyt siihen tulit, niin mitäs SINÄ näit tuossa kuvassa?
VastaaPoistaMinä olen ollut niin onnellisessa asemassa että en ole koskaan tullut tuntemaan ensimmäistäkään kardinaalia.
ripsa
VastaaPoistaolen koko päivän lukenut kahta kirjaa. ensimmäinen on nimeltään kauneimmat matemaattiset kaavat, ja minusta on ruvennut tuntumaan, että numerot ovat kuin sanoja, joista puuttuu moniselitteisyys. ja että oma numerotaidottomuuteni on lukutaidottomuuteen verrattava hirveä puute.
toinen on klaus valan upea essee-kokoelma 'pisteen neliöimisestä'. kirjassa on matematiikan historiaa avaavia näkemyksiä, sekä pikkutarinoita, joissa matemaatikon sielu paljastetaan!
tämä kiinnostus numeroihin ja matematiikan kuningastieteeseen lähti tästä savant-dokumentista:
http://video.google.com/videoplay?
docid=4913196365903075662
katso ja nauti näistä daniel tammetin sesam-sanoista ja -teoista!
No niin Meri!
VastaaPoistaOli vain ajan kysymys että joku ilmoittaa minulle että matematiikka on kaunista.
Olen ollut siitä tuskallisen tietoinen, koska se on miltei aina ollut suljetun oven takana.
Olen nähnyt siitä pieniä osia, tajunnut niin kuin siinä kuuluisassa salaman välähdyksessä joitakin SEN kauneuden perusasioita.
Pitäisi pystyä ja ehtiä. Mutta nämä asiat käsittääkin silloin kun ei hauko henkeään että pitää ehtiä ja pystyä.
Katsoin videon. Pojasta on tehty juttu myös Scientific Americaniin, joten nähtävästi hän on nyt sitten se uusi Sademies.
VastaaPoistaSitä katsellessa ja kuunnellessa tuli mieleen ihan yksinkertaisesti vain, että lahjakkuuksia on hirveän paljon ja erilaisia ja voisi olla parasta miettiä itse aina omalta kohdaltaan missä on paras.
Aivojahan ei tunneta läheskään niin hyvin kuin voisi ja vaikka noita magneettilaitteita ja valot vilkkuvat eri kohdissa aivoja kun stimulanssi tulee, niin pelkkä reaktiivisuus vielä kaiketi sano mitään.
Yhteiskunta on siinä mielessä mennyt hankalaan suuntaan, että kun se sosiaalisesti sirpaloituu, niin pirstaloituvat myös halutut ominaisuudet aivan pieniksi osasiksi.
Olen silloin tällöin lueskellut useimmiten englanninkielisiä controllerin tai special adviserin virkojen hakuilmoituksia, enkä käsitä mitä yhtiöt näiltä henkilöiltä tahtovat.
Tulee mieleen etteivät tiedä itsekään.
Olettamus on todennäköisesti että laaja-alainen ajattelu on ainakin pannassa. Mielipiteitä ei ole saanut olla enää pariinkymmeneen vuoteen.
Minä näen kaksi ihmistä, jotka on yllätetty intiiminä hetkenä.
VastaaPoistaKardinaalin ja nunnan puvut ovat kuin naamiaisasuja, jotka kertovat synnistä, sen tunnosta, sisäisistä ristiriidoista vaistojen ja ulkoisen roolin välillä, tunteista jotka halutaan kieltää, pyhyydestä jota ei löydetä, koska se valjastetaan-
paljaat jalat ovat samalla sensuaaliset että groteskit. Ne puhuvat kärsimyksestä, jonka ihminen tuottaa itselleen uhrautumalla ja uhraamalla, turhaan. Syyllisyyden tunteesta, polvillaan raahautumisesta, lankeamisesta.
Arvasin että osaat sanoa, Sari!
VastaaPoistaTuossa oli mielestäni hieno Schiele-analyysi, joka pätisi moneen muuhunkin sen kauhukakaran töihin.
Onneksi Egon Schiele oli taidemaalarina hyvin valmis hyvin varhain.
Mutta onko nainen nunna? Valokuvan takana lukee että Cardinal et Religieuse (Caresse). Suluissa lukeva siis tarkoittaa syleilyä, eikä niin?
En ole varma, mutta olen näkevinäni naisen päässä nunnan hunnun.
VastaaPoistaMutta se kai ei ole olennaista.
Vahva kuva.
Ei ole oleellista onko kyse nunnasta vai muuten uskonnollisesta naisesta. Nunnalla vain ei yleensä ole punattuja huulia!
VastaaPoistaSen vuoksi aivan aluksi ajattelin että kysymys on syyllisyydestä.
Ja Sari, kun sanoit vielä että kardinaalit ovat kauheita, niin ajattelin että kauhea kardinaali voisi käyttää seurakuntalaisensa hengellistä hätää hyväkseen.
En tiedä miten pitkälle kauheus ulottuu, mutta kyllä se on kauas ulottunut, inkvisitioon ja lasten ristiretkiin asti.
Se sitten vielä, että onko kristillisissä kirkoissa kovin paljon eroa. Sitä voisi miettiä.
Kardinaali on minusta kauhea instituutio, kuten koko kirkon (ja erityisesti katolisen kirkon) hierarkia.
VastaaPoistaUskonnollinen valta on minusta pahinta valtaa.
Ripsa
VastaaPoistaSinustahan tulee tuota pikaa blogien kuningatar. Minulla blogi kitui ja kitui, kunnes sinä ja Meri naisenergialla tuuppasitte siihen eloa, muitakaan unohtamatta.
Blogin kirjoittaminen pelkästään itselleen on yhtä skitsofrenista kuin runojen kirjoittaminen pöytälaatikon tarpeisiin. Päiväkirjamerkinnät elävät vielä senkin jälkeen, kun blogeja ei enää kukaan muista.
RR on ihan viisaasti ajatellut, että voisiko bloggaamiiseen käytetyn ajan käyttää hyödyllisemminkin, mutta antaa ajatuksen juosta, kyllä routa porsaan kotiin ajaa.
Olen aina ihmetellyt tuota routaa ja porsasta. Porsashan nyt on vielä senikäinen että nukkuu pahnoissa veljien ja siskojen kanssa.
VastaaPoistaEi sika mihinkään lähde ellei sitä pakoteta. Sian ei tarvitse maksaa niin korkeata vuokraa esimerkiksi että on muutettava muualle.
Muuten possun kohtalo on surkea. Mitä enemmän sitä ajattelen sitä kamalammalta se tuntuu.
Mitä tulee kuningattarena olemiseen, niin en edes pienenä haaveillut että olisin saanut prinsessamekon.
Hyödyllisyys-ajattelua vastaan puolestaan olen tapellut kaikin voimin koko elämäni ajan. Aina se tulee jostain rakosesta vastaan: "Vie mennessäs, tuo tullessas!".
Haaveilin pikkulikkana lyhyistä tuokioista jolloin isällä olisi aikaa pelata potkupalloa minun ja Pekan kanssa.
Sari löysi muuten tuosta kuvasta hyvin oleellisia asioita. Mutta Sari asuukin Italiassa jossa asutaan voimakkaan ja vaikuttavan taiteen keskellä.
Entä Suomessa?
Minulle ei ole tule mieleen yhtä voimakkaita taiteilijoita ihan heti kuin Viljo Lampi, josta Paavo Rintala kirjoitti kirjan nimeltä Jumala on kauneus.
Se ei estänyt Lampea näyttämään kauheutta myöskään. Kaikella voimalla on vastavoima. Vai oliko tämä nyt väistämätön truismi mikä tähän piti heittää?
Siis sanoa että toivoa on aina, vaikka se ei kyllä ole totta.
Lampea ei tietenkään käsitetty ja hän hyppäsi Oulujoen sillalta alas joskus ennen sotia.
Vilho Henrik Lampi (19. heinäkuuta 1898, Oulu - 17. maaliskuuta 1936, Oulu) oli suomalainen taidemaalari. Lampi tunnetaan nimenomaan liminkalaisena, missä hän elikin lähes koko elämänsä. Lammen perhe muutti Liminkaan Vilhon juuri aloitettua kansakoulun. Perhe asui Matinlaurin tilalla kylän keskustassa Liminganjokivarressa. Lähellä tilaa sijaitsevassa vanhassa Limingan kansakoulurakennuksessa ns. Kivikoulussa - tätä koulua myös Lampi kävi aikoinaan - sijaitsee Vilho Lampi -museo.
VastaaPoistaLampi kävi Suomen Taideyhdistyksen Piirustuskoulua vuosina 1921-1925 ja oli jo opiskeluaikanaan taiteilijana tuottelias. Opintojensa jälkeen Lampi palasi Liminkaan. Lampi teki itsemurhan hyppäämällä Merikoskeen, Oulujokeen ollessaan matkalla Oulussa.
Maalaistaiteilijana Lampi ei elinaikanaan saanut juuri arvostusta. Vasta kymmeniä vuosia hänen kuolemansa jälkeen järjestettyjen muistonäyttelyjen ja Paavo Rintalan Lammen elämästä kertovan kirjan Jumala on kauneus myötä Lampi nostettiin Suomen 1930-luvun taiteen tärkeimpien tekijöiden joukkoon.
Wikipedia
Niin ja Kalevi, kuinka paljon Suomessa oli tavallisten ihmisten piiristä nousseita lahjakkaita taiteilijoita?
VastaaPoistaJa kuinka moni heistä poljettiin, kuinka monta häväistiin, kuinka moni kuoli muuten vain viinaan ja tupakkiin ja kuinka moni meni Merikosken sillalta alas?
Sitä voisi olla mielenkiintoista ajatella.
Wieniläisestä Egon Schielestä olisi voinut tulla mitä vain, mutta espanjantauti vei hänet. Silti hän oli jo tunnettu ja tiedetty. Elettiin aikaa jolloin lahjakkuudet tunnettiin ja tiedettiin jo melkein ennen kuin he tunsivat itse itsensä.
Wien oli metropoli ja nimenomaan sivistyksen metropoli, joka nautti vielä kaksoismonarkian jälkilämmöstä. Oli varaa uneksia ja jopa tehdä.
En usko että Orson Welles sattumalta teki "Kolmannen miehensä" nimenomaan Wienissä, vaikka Carol Reed sen ohjasi. Ei ehkä ollut edes sattumaa että Hitler yritti Wienin akatemiaan ja hylättiin.
Kaupunkihan oli täynnä toinen toistaan loisteliaampia lahjakkuuksia. Ajattelijoita, kirjailijoita, kuvanveistäjiä, säveltäjiä, muusikoita ja muusia.
Ajattelin Egon Schieleä, kun ajattelin aikaa joka mursi Euroopan ja muutti sen joksikin muuksi.
Halusin kysyä myös Vilho Lammen perään ja monien muiden. Lampi olisi unohtunut ilman Paavo Rintalan kirjaa, eikö niin?
Puolestapuhujia ei maalla löytynyt. Onko koskaan löytynytkään?
Hiisi vieköön, ettei Hitleriä hyväksytty. Sillä oli hyvä ote vesivärien käyttäjänä. Pitikö sen pirun pyrkiä juuri arkkitehtilinjalle.
VastaaPoistaAattelet että ois vältytty sodalta?
VastaaPoistaMutta entä japanilaiset ja Italia, jossa Mussolini jo pullisteli?
Japanilaisten pullistelua opiskelen parastaikaa ja vaikuttaa siltä että siihen ois vaikuttanut mongolien valtausyritys 1200-luvulla.
Mitäs Euroopassa tapahtui 1200-luvulla? Suomessa esivanhempamme juoksivat kiinni jäniksiä ja rusakoita kepit kädessä.
No, talviasaikaan ne miähet kai osasivat jäniksen jälkiä jäljittää sentäs.
Joo. Jossittelusta ei tällä tietoa ole loppua tulossa. Miten se Suomi Koivistoa nyt rupesi ampumaan?
Ja minkä kuolemattoman arkkitehdin Eurooppa menettikään! Oltais varmaan saatu betonilasiteräs-hirviöt jo aiemmin, kuin miten sitten kävi. Oi Hitleriä, voi.
Koiriakin se rakasti.
Taulun niukat, mutta vahvat värit, askeettisen pelkistetty sommitelma,
VastaaPoistasalaperäinen, tunteita herättävä aihe...kaiken kaikkiaan kiehtova kokonaisuus! Mikäpä sitä on katsellessa!
Leonoora! Toivottavasti tarkoitit Schielen maalausta, etkä mitään Kalevin tutkimaa Hitlerin vesivärityötä, jossa värit ovat varmaan olleet päin helevettiä.
VastaaPoistaSchielen maalaus ei ole kamalan iso, 70x80 tai mitä se nyt oli, sen voisi panna kyllä olohuoneeseen.
Makuuhuoneessa sen paikka olisi ehkä turhan provokatorinen, tietysti kodista riippuen.
Tämä helvetin tikkuaski ilmoitti tehneensä kaksi kertaa pyydetyn toiminnon onnistumatta ja käski yrittää uudelleen. En helvetissä rupea kirjoittamaan uudestaan. Jospa ottaisi vastaan sadattelun.
VastaaPoistaNyt ei antannut sananvahvistuskirjaimia, jotka jätti pois jo edellisellä kerralla. Ne kyllä ilmestyvät, kun ensin tallentaa ilman niitä.
Ja edelleen se helvetin teksti roikkuu siinä. Yritetäänpä vielä kerran.
Kalevi! En tajua miten on mahdollista että minulla ei tuolla Blogistanissa liikkuessani ole vastaavia ongelmia.
VastaaPoistaJoskus unohdan painaa että lähetä.
Jotain vikaa voi olla kyllä Bloggerissakin. Tai sitten näissä asetuksissa, en kiellä.
Onko muilla tuommoisia ongelmia että "tikkuaski" roikottaa tekstiä eikä päästä eteenpäin?
Toivottavasti asiasi ei kärsi kohtuuttomasti ja muistat sen vielä!
Ripsa, tuosta sivullasi olevasta maalauksestahan minä sopersin.
VastaaPoistaKalevin kone taitaa hyytyä. Anna sille edes lyhyt lepohetki.
Leonoora, joo.
VastaaPoistaItse ajattelin myös tuon aika yksinkertaisen kuvan kompositiota, että se on kyllä hyvin tarkkaan harkittu. Ei siinä ole yhtään turhaa siveltimenvetoa, minun nähdäkseni.
Värit toimivat siinä mukana. Se kyllä on hyvä maalaus.
Kalevin kone? Mikä Kalevin kone? Ei kai Kalevi ole saanut minun flunssaani?
Minulla on kyllä aina ollut lievä epäilys että kyllä näitä linjoja myöten voi ihan tavallinen orgaaniviruskin liikuskella. Miksi ei voisi?
Hiljakkoin luin että seuraava "interface" OLISI orgaanista ainetta. Tosin ovat tainneet puhua siitä aika kauan.
Värisyttää ajatuskin, että tuolla sisuksissa olisi jotain vihreää mönjää. Ja kuvitteles sitten, jos se ottais ja rupeais kasvamaan! Yäk.
Vai onko Kalevin TIETOkone hyytymässä? Ei kai. Kalevihan se on ollut joka on minulle tässä ohjeita antanut, kun en näistä blogeista vielä mitään tajua...