Erlkönig

Katsoin Barack Obaman virkaanastujaiskonsertin. Jotkut amerikkalaiset kutsuivat sitä nimellä Obamastock (vrt. Woodstock). Musiikki oli hienoa, kaunista, se tyydytti, varsinkin musta musiikki, joka svengasi kuin hirvi.

Vuosia aiemmin, 1939, The Daugthers of the American Revolution (Amerikan vallankumouksen tyttäret) peräti 75 000 nimen voimin kieltäytyivät antamasta konserttitaloa Marian Anderssonin konserttia varten. Myöhemmin sama järjestö puolusti jyrkästi Vietnamin sotaa.

Valkoisen talon emäntä, Eleanor Roosevelt päätti sitten että kuuluisan mustan laulajan on saatava esiintyä ja esiintymispaikaksi valittiin Lincoln-muistomerkki, sama paikka jossa Obaman virkaanastujaiskonsertti järjestettiin.

Pari päivää sitten oli Teemalla Hitchcock-elokuvan jälkeen tuumintatauko sohvalla, Lidiakin venytteli ja mietti että menisikö toiseen syliin.

Kuvaruudulle ilmestyi tuhti musta nainen, Sessye Norman. En ollut huomannut dokumenttia etukäteen, mutta Erlkönig pysähdytti. Se on ehkä eniten rakastamani Lied, jonka tunnen ulkoa. Osaan soittaa sen päässäni.

Norman lauloi Franz Schubertin Liedin niin dramaattisen vakuuttavasti, että aloin kyynelehtiä ja heti perään rähistä itselleni heikkouttani. Kuka tässä nyt kyyneleitä kaipaa, kauneuden vuoksi?

Yleensä en ole kiinnostunut laulajista, joita minun on sitä paitsi huonon kuulon vuoksi vaikea kuulla, mutta Norman-dokumentti oli kiinnostava. Tajusin kuuntelevani mustan oopperalaulajan tarinaa, joka ei ollut yhtään itsestään selvä.

Hän samoin kuin Marian Anderson loi uransa pääosin Euroopassa. Siihen oli syynsä kuten edellä kerroin.

Mutta tähän liittyy tarina.

Olin pikkulikka kun serkkuni Jaska, silloin 16-vuotias, tuli kylään. Hän oli opetellut ulkoa Marian Anderssonin Schubert-levyn, joka hänellä oli. Hän lauloi hyvin, ja isäni parhaansa mukaan säesti häntä pianolla.

Mukana oli myös tämä Erlkönig-lied, joka oli sydämeenkäyvän surullinen, pateettinen ja romanttinen. Siinä paha kauniiksi pukeutunut haltiakuningas viekoittelee sairasta poikaa, jota isä kuljettaa ratsain läpi metsän kohti kotia.

Isä ei näe eikä kuule haltian viekoittelua ja lopulta lapsi huutaa hädissään että haltia kutsuu joko hyvällä tai ottaa pois väkivalloin. Isä viimein tajuaa, mutta pääsee kotiin liian myöhään.

Laulun sanat olivat joskus muinoin Rauno Räsäsen blogissa ja olin niistä iloinen, ne ovat seinällä edelleen.

YouTuben katseluun on liian vähän aikaa ja tiedän hyvin että sinne voisi uppoutua tuntikausiksi. Siksi on hyvä että joku joskus tönäisee että hei, Marian Anderson on täällä!

Tuon lapsuuden laulutuokion henkilöt itseäni ja oman perheen lapsia lukuun ottamatta ovat kuolleet. Marian Anderson kuoli 96-vuotiaan vuonna 1993 Portlandissa, Oregonissa. Andersonista näkyy olevan tietoa siellä ja täällä, esimerkiksi Sibelius on ollut vaikuttunut Andersonin laulusta ja omistanut hänelle jonkun kappaleen.

Yritän saada videon tähän perään. Jos en onnistu, hakekaa kappale itse kuultavaksenne!





Wer reitet so spät durch Nacht und Wind?
Es ist der Vater mit seinem Kind;
Er hat den Knaben wohl in dem Arm,
Er faßt ihn sicher, er hält ihn warm.

Mein Sohn, was birgst du so bang dein Gesicht?-
Siehst, Vater, du den Erlkönig nicht?
Den Erlenkönig mit Kron und Schweif?
Mein Sohn, es ist ein Nebelstreif.

Du liebes Kind, komm, geh mit mir!
Gar schöne Spiele spiel ich mit dir;
Manch bunte Blumen sind an dem Strand,
Meine Mutter hat manch gülden Gewand.

Mein Vater, mein Vater, und hörest du nicht,
Was Erlenkönig mir leise verspricht?
Sei ruhig, bleibe ruhig, mein Kind:
In dürren Blättern säuselt der Wind.

Willst, feiner Knabe, du mit mir gehn?
Meine Töchter sollen dich warten schön;
Meine Töchter führen den nächtlichen Reihn
Und wiegen und tanzen und singen dich ein.

Mein Vater, mein Vater, und siehst du nicht dort
Erlkönigs Töchter am düstern Ort?
»Mein Sohn, mein Sohn, ich seh es genau:
Es scheinen die alten Weiden so grau.

Ich liebe dich, mich reizt deine schöne Gestalt;
Und bist du nicht willig, so brauch ich Gewalt.
Mein Vater, mein Vater, jetzt faßt er mich an!
Erlkönig hat mir ein Leids getan!

Dem Vater grauset's, er reitet geschwind,
Er hält in Armen das ächzende Kind,
Erreicht den Hof mit Müh' und Not:
In seinen Armen das Kind war tot.

Category: Music
Tags:
Erlkönig Erlkonig die Marian Anderson Schubert Classical Lied Lieder