Hannele, poika toi rompullisen kuvia ja tuossa on yksi. Siinä lapsenlapseni Ida ratsastaa kamelilla.
Ihmiset eivät välttämättä hiihtele tuntureilla, vaan laskettelevat täyttä laukkaa kameleilla.
Ei vaan, onni ettei Idan (4 v.) tarvinnut yrittää voittaa. Kansainvälisesti asiasta oli hirveä meteli, kun huomattiin että pikkupoikia pantiin ohjastamaan kamelikilpailuissa, nyt näkyi että kamelien selässä oli pieniä robotteja.
Huomenna alkaa minulla hiihtoloma. En välttämättä hiihtele tuntureilla tai laskettele laukkaa kameleilla. Ehkä nousen hauen kanssa puuhun laulamaan sen villin ja raskaan virren jossain kaukaisella meren saarella kalliorantaa huuhtovien maininkien äärellä. Lukemiseksi otan Kalevalan tuntemattoman sotilaan seitsemän veljestä.
murtomaahiihto on pohjoisen pallonpuoliskon lahja ihmiskunnalle. oletko ripsa koskaan hiihtämällä hiihtänyt - siis sillä tavalla 'sukset ulos survaiskaa' -hiihtänyt? ja jos olet, niin pohjanmaallako vai ripsaluomassa? voisin kuvitella että rakastat lunta ja lumiliikkumista.
Joo, hiihtäminen on kivaa. Siis lasketellut en ole ikinä ja tossa ylimmässä kuvassa ihmiset kiipeää ylös lasketellakseen sitten alas ja ne kutsuvat sitä nimellä skiing, mutta meidän hiihtäminen taas on cross-country skiing.
Eniten olen hiihtänyt Kangasalla lapsena, kun asuttiin Kirkkoharjun kupeessa ja siellä oli latuja jotka ulottuivat Messukylään asti (ks. Tampereen kartta). En tykännyt hiihtokilpailuista, vaan mieluiten hiihtelin yksikseni.
Usein ehti tulla pimeä eikä siellä ollut yhtäkään valaistua latua, mutta lumi valaisi ja tähdet.
Just tulin sauvakävelylenkiltä ja Tiklas-puistossa ei ollutkaan aurattuja polkuja, piti yrittää osua kinttupoluille, mutta kävelysauvat eivät pidä kinoksessa, että se oli sitten melkomoista mönkimistä.
Pohjanmaalla olen hiihdellyt eniten Alavudella, joka ei enää ole ihan niin tasaista kun sitten jo varsinaisella lakeudella.
miten voi minkään puiston nimi olla tiklas-puisto? kaa-me-aaa!
minä tein tänään pienen ei-esittävän lumiukkelin ja siitä tekemisestä tuli hirveä lumen hinku ja lumen taju. yritän huomenillalla tehdä neliskanttisia lumipalloja lumilyhtyyn.
Pikkumeri! Paljon lumiukkoja ja akkoja sinne missä on varmaan vielä enemmän nuoskaa kuin täällä!
Joo meri, Tiklas-puisto voi olla kamala nimi, mutta luulen että vieressä olevan Tiklas- (sanoista Tikanoja-Lassila, vaasalainen tekstiilitehdas)tehtaan työläiset ovat tykänneet siitä että saivat lounaspaikakseen kevään-syksyn ajalle niin ison paikan, nättejä puita, ruohoja, sorsalammen ja vielä pikkuisen huvimajan, penkkejä, syreeni- ja ruusupuskia, kaikkea sellaista jota heillä ei pikkuisissa hellahuoneissaan, tai siis pihapiirissä ollut.
Nykyään työläisten taloissa asuu herrasväkeä (tai ehkä ei herraskaista, ehkä ennemminkin pankin kurjalistoa!). Ennen talossa saattoi asua parikymmentä henkeä, nyt hyvä jos neljä.
Ja joo, tehdasta ei enää ole. Mutta on meillä nyt kummiski Tikanojan taidekoti, jossa on jännittävää vanhaa ja uutta taidetta, patruunan itsensä keräämää.
Tuleeko hiihdettyä kanssa?
VastaaPoistaSukset jäivät maalle.
VastaaPoistaTuolla jossain aiemmassa postauksessa valitin ja ärisin että tämä kortteli on autojen piirittämä, niin että ei täältä hiihtämään pääsisikään.
Olen enemmänkin noiden sorsien linjalla, tosin veden lämpötila minulla pitää olla uimahallinlämpöinen.
Noissa kuvissa oli ihan muita otuksia kuin minä. Kamelilla esimerkiksi on sorkat jotka estävät hiekkaan uppoamisen ja siinä liukastelun.
siis kamelillako hiihtomäellä..
VastaaPoistaHannele, poika toi rompullisen kuvia ja tuossa on yksi. Siinä lapsenlapseni Ida ratsastaa kamelilla.
VastaaPoistaIhmiset eivät välttämättä hiihtele tuntureilla, vaan laskettelevat täyttä laukkaa kameleilla.
Ei vaan, onni ettei Idan (4 v.) tarvinnut yrittää voittaa. Kansainvälisesti asiasta oli hirveä meteli, kun huomattiin että pikkupoikia pantiin ohjastamaan kamelikilpailuissa, nyt näkyi että kamelien selässä oli pieniä robotteja.
No, poijan perhe oli sukulaisvierailulla.
Huomenna alkaa minulla hiihtoloma. En välttämättä hiihtele tuntureilla tai laskettele laukkaa kameleilla. Ehkä nousen hauen kanssa puuhun laulamaan sen villin ja raskaan virren jossain kaukaisella meren saarella kalliorantaa huuhtovien maininkien äärellä. Lukemiseksi otan Kalevalan tuntemattoman sotilaan seitsemän veljestä.
VastaaPoistaOn hyvä että sinäkin suhtaudut hiihtolomaan luovasti.
VastaaPoistaMutta yritä nyt pysyä noista monumentaalisista kirjoista sen verran erossa että saat itsekin jotain kirjoitetuksi!
rips!
VastaaPoistamurtomaahiihto on pohjoisen pallonpuoliskon lahja ihmiskunnalle. oletko ripsa koskaan hiihtämällä hiihtänyt - siis sillä tavalla 'sukset ulos survaiskaa' -hiihtänyt? ja jos olet, niin pohjanmaallako vai ripsaluomassa? voisin kuvitella että rakastat lunta ja lumiliikkumista.
Joo, hiihtäminen on kivaa. Siis lasketellut en ole ikinä ja tossa ylimmässä kuvassa ihmiset kiipeää ylös lasketellakseen sitten alas ja ne kutsuvat sitä nimellä skiing, mutta meidän hiihtäminen taas on cross-country skiing.
VastaaPoistaEniten olen hiihtänyt Kangasalla lapsena, kun asuttiin Kirkkoharjun kupeessa ja siellä oli latuja jotka ulottuivat Messukylään asti (ks. Tampereen kartta). En tykännyt hiihtokilpailuista, vaan mieluiten hiihtelin yksikseni.
Usein ehti tulla pimeä eikä siellä ollut yhtäkään valaistua latua, mutta lumi valaisi ja tähdet.
Just tulin sauvakävelylenkiltä ja Tiklas-puistossa ei ollutkaan aurattuja polkuja, piti yrittää osua kinttupoluille, mutta kävelysauvat eivät pidä kinoksessa, että se oli sitten melkomoista mönkimistä.
Pohjanmaalla olen hiihdellyt eniten Alavudella, joka ei enää ole ihan niin tasaista kun sitten jo varsinaisella lakeudella.
Jaa, ehkä olen hakenut haasteita...
miten voi minkään puiston nimi olla tiklas-puisto? kaa-me-aaa!
VastaaPoistaminä tein tänään pienen ei-esittävän lumiukkelin ja siitä tekemisestä tuli hirveä lumen hinku ja lumen taju. yritän huomenillalla tehdä neliskanttisia lumipalloja lumilyhtyyn.
nuoskaisia terveisiä, kurttukuono!
Pikkumeri! Paljon lumiukkoja ja akkoja sinne missä on varmaan vielä enemmän nuoskaa kuin täällä!
VastaaPoistaJoo meri, Tiklas-puisto voi olla kamala nimi, mutta luulen että vieressä olevan Tiklas- (sanoista Tikanoja-Lassila, vaasalainen tekstiilitehdas)tehtaan työläiset ovat tykänneet siitä että saivat lounaspaikakseen kevään-syksyn ajalle niin ison paikan, nättejä puita, ruohoja, sorsalammen ja vielä pikkuisen huvimajan, penkkejä, syreeni- ja ruusupuskia, kaikkea sellaista jota heillä ei pikkuisissa hellahuoneissaan, tai siis pihapiirissä ollut.
Nykyään työläisten taloissa asuu herrasväkeä (tai ehkä ei herraskaista, ehkä ennemminkin pankin kurjalistoa!). Ennen talossa saattoi asua parikymmentä henkeä, nyt hyvä jos neljä.
Ja joo, tehdasta ei enää ole. Mutta on meillä nyt kummiski Tikanojan taidekoti, jossa on jännittävää vanhaa ja uutta taidetta, patruunan itsensä keräämää.