Siltä vaikuttaa että nyt uusintana käsitelty televisiosarja Mullan alla on ollut morbidin aiheensa vuoksi suosittu ja ilmeisesti hyvin kirjoitettu ja näytelty. Samassa talossa on kellarissa ruumiiden balsamointi ja yläkerrassa omistajaperhe kaikkine ihmissuhdekiemuroineen elää elämäänsä.
Vainajat eivät elä. Mutta tuollaisen talon elämä tietysti herättää hykerryttäviä mielleyhtymiä. Arto Mellerin näytelmässä Siriuksen vieraat (muistinvaraisesti siteerattuna) joku kylähullu kertoo unestaan, jossa viimeisen tuomion jälkeen oli enemmän kuolleita kuin eläviä. Unen kuittasi joku kuulija niin että niinhän se on täällä maan päälläkin.
Muistin amerikkalaiset hautajaiset joihin minut rahdattiin ja tajusin että kuollut oli todella balsamoitu. Olin joutunut keskellä suurinta, kauneinta, kaupallista ja kapitalistista Amerikkaa kuolemankieltäjien alueelle niin kuin jo muinaisessa Egyptissä oltiin. Mutta egyptiläisillä olikin käsitys että vainajat matkaavat Niilin kaislasta tehdyillä veneillä auringonlaskun maahan.
Myöhemmin tutkimusmatkailija Thor Heyerdahl yritti todistaa että muinaiset egyptiläiset ovat todella kaislaveneineen purjehtineet Amerikkaan jo ennen viikinkejä. Muistaakseni vene kumminkin upposi. Muistan lukeneeni, että uppoaminen ei ollut aivan luonnollinen tapahtuma, vaan johtui meriin päästetyn öljyn kaislaa syövyttävästä vaikutuksesta. Tutkimusmatkasta on jo aikaa ja meret ovat yhä saastuneempia.
Sitten radio-ohjelma loppuikin yllättäen jo 40 minuutin jälkeen (vaikka edes Egyptiin ei oltu päästy ollenkaan) ja ääneen tuli Peik Johanson, joka kertoi nigerialaisesta ympäristönsuojelijasta nimeltä Nnimmo Bassey.
Jos olette lukeneet ulkomaanuutisia lehdistä, niin muistatte esimerkiksi kirjailija Ken Saro-Wiwan sotilasjuntan aikaisen hirttotuomion, joka pantiin täytäntöön kansainvälisistä protesteista huolimatta. Kirjailija oli ogoni ja pyrki kaikin keinoin lopettamaan kansainvälisten öljy-yhtiöiden tuoman kurjuuden maanviljelystä ja kalastusta harjoittavan Ogonimaan kansan keskuudessa.
Öljyä päästettiin rannalle surutta. Nyt kun sotilasjunttaa ei enää ole ja Nigeria on niin sanotusti demokratia, uutisia Nigeriasta tulee hyvin vähän. Siksi olin kiinnostunut Bassey’n puheenvuorosta.
Ken Saro-Wiwa on kirjoittanut Ogonimaan olosuhteista niin painavaa tekstiä, että se syöpyy mieleen. Sitä on myös hänen Vankilapäiväkirjassaan, jonka Like on julkaissut Markku Tuiskulan suomennoksena vuonna 2007. Alueen tämänhetkisestä tilasta enemmän täällä.
Basseyn puheenvuoro todisti että mikään ei ole muuttunut. Viime vuonna British Royal Dutch Shell kotiutti öljyrahoja omistajilleen enemmän kuin koskaan aiemmin.
Nigeria kyllä laatii lakeja ja vakuuttaa suojelevansa rannikon ihmisiä. Hallitus on muun muassa kieltänyt kaasun yötäpäivää polttamisen (katsokaa esimerkiksi Google-Earth’n tai Wundergroundin kuvia yön aikana: tulet näkyvät), koska ne aiheuttavat vakavia sairauksia alueen asukkaille. Ilmakehään ja maaperään joutuu esimerkiksi syöpää aiheuttavaa bentseeniä.
Bassey sanoi laskeneensa että kaasu riittäisi koko Nigerian pohjoispuolisen Afrikan energiaksi. Kaasun käytöllä on ongelmansa, kyllä siitäkin tulee hiilidioksidia, mutta kuitenkin vähemmän kuin öljyn poltosta. Laki kaasun polttamisen kieltämisestä on voimassa mutta kukaan ei pane lakia täytäntöön.
Pitää muistaa tietysti että Afrikka ei ole monoliitti. Kyllä siellä on myös rauhallisia kolkkia, niitä, joista kansainväliset yhtiöt eivät ole kiinnostuneet.
Mutta kun joitakin maita on joissa rikotaan räikeästi alkeellisiakin ihmisoikeuksia rikkauksien rohmuamisen nimissä, niin varmasti pieni Suomikin voisi edes sanoa jotain.
Ympäristönsuojelija Nnimmo Bassey päätyi ehdottamaan että öljyn poraus lopetettaisiin. Jäljet siivottaisiin ja loppu öljy saisi olla maakerrosten alla ja otettaisiin käyttöön vasta silloin, kun ihmiset ovat kykeneviä hoitamaan luonnonvarojaan ja sitä paitsi vastuussa niistä itse Shell-yhtiön asemesta.
Pitäisikö Shell-yhtiön puheenjohtajaan ottaa suomalaisten ihan yhdessä yhteyttä?
Kuva on Kepan sivuilta, valokuvaajan nimeä ei ollut.
Hei !
VastaaPoistaSain meemin, johon vastasin ja nyt jatkan sitä eteenpäin ja haastan sinut mukaan.
Olet varmaan tehnyt jo monta kertaa tämän, mutta ainahan satunnaisuudet muuttuvat
Meemin löydät täältä
http://tillman-maailma.blogspot.com/2009/03/sain-meemin.html
Pahus sinua, Tillman, oisit nyt kommentoinut Afrikkaa! No katsotaan.
VastaaPoistaLupaan yrittää huomenna muista kommentoida.
VastaaPoistaAamulla on vähän vapaata
No elä nyt sentään. Jos sulla on vähän vapaata, niin lähde vaikka loskaan kävelemään, pane villasukat kumppareiden sisään ja läiskyttele menemään.
VastaaPoistaKunhan ajattelet Afrikkaa!
Ennen oli paljon helpompaa. Oli Karthago , Egypti ja muu Afrikka. Näin sanoin muistaakseni urheiluselostaja Immo Juhani Peltosen kuunnelmassa ELMO.
VastaaPoistaNiinhän se tietenkin on. Käsityksemme Afrikasta on hajanainen, hatara ja sekainen. Ymmärryksemme vieläkin vaatimattomampi. Jos lukee Wilbur Smithin tiiliskiviromaaneja, pääsee mukaan viihteelliseen Kapmaahan, mut-ta itse maanosasta sinulle ei muodostu käsitystä. Andrei Brink viiltää pie-nen raon tähän esirippuun, mutta muuten käsityskykymme kerta kaikkiaan ei riitä.
Hemingwayn kirja ” Totta aamun koitteessa” oikeastaan kertoo oleellisem-man ytimen asiasta. Valkoisen miehen maailma rakentuu erillä tavoin. Vain harva pääsee ymmärtäjän asemaan. Vain harva uskaltaa nousta edes ensimmäiselle askelmalle.
Afrikan BKT oli yhtä suuri kuin Euroopan vuonna 1100. Sen jälkeen eroa on syntynyt. Se mistä se johtuu on tietenkin kaikille selvää. Moraalisoinnille ei ehkä kuitenkaan ole sijaa. Kiina tekee sitä samaa juuri nyt Afrikassa. Hyödyntää luonnonvaroja. Tuo rikkautta ja varallisuutta.
Siirtomaa-ajat ovat opettaneet Afrikkalaisille monta muutakin asiaa. Valta feodaalisena ja korruptoituneena ilmiönä ei rajoitu ihon väriin. Kaikilla ilmansuunnilla Afrikassa asioista voidaan sanoa edelleen että ”Totta aamunkoitteessa” . Myöhemmin päivällä asiat voivat muuttua.
Olen ylpeä tietenkin siitä, että joku Henning Mankell – tyyppinen ihminen on hurahtanut mantereen elämään ja ihmisiin inhimillisellä ja ymmärtäväl-lä tavalla. Silti pääsääntöisesti hurahtaminen on edelleen Shell – tyyppistä, jolloin yritetään tehdä liiketoiminnan olemassaolo moraaliseksi, epäonnis-tuen tai onnistuen siinä sitten enemmän tai vähemmän hyvin.
Tiesitkö muuten sen, että 1800-luvun lopulla yksinomaan Brittiläisen kan-sainyhteisön kaikille biljardipöydille tarvittiin vuosittain niin paljon bil-jardipalloja, että sen vuoksi piti hankkia jostain 12 000 norsun syöksyham-masta. En tohdi edes miettiä, millä keinoin niitä etsittiin tai saatiin.
Siunauksellista Afrikalle ja norsuille oli joka tapauksessa se, että 1900-luvun alussa keksittiin bakeliitti.
Tillman, jonkun kehityspoliittisen uutisen ympäriltä muistan semmoisen, että suomalainen poliitikko kehui afrikkalaisten luottavan suomalaisiin, koska Suomella ei ole kehitysmaahistoriaa. Olikohan se siinä yhteydessä kun Haavistoa ajateltiin EU:n Afrikan lähettilääksi.
VastaaPoistaMinulla on tuo sama Hemingway ja vaikka se onkin postuumisti julkaistu ja pojan editoima, niin siitä syntyy kyllä käsitys Kenian kivuliaasta syntymästä. Mau-mau -liike osui juuri siihen (luepas Mellerin mau-mau -kirja ja kuuntele levy jonka teki Ylioppilasteatteri!) ja Hemingway miettii ankarasti miten käy masaiden entä muiden heimojen.
Joku maapallon kiertäjä pantiin kohtaukseen jossa se joi olutta mukavien ja reteiden kiinalaisten kanssa jossain Zimbabwessa. Samaan aikaan buurit vartioivat että kukaan ei ylitä heidän rajojaan ja pääse töihin Etelä-Afrikkaan.
TV-reportteri melkein väänsi itkua: nehän ovat ihan lapsia vielä! Buurit väänsivät ranteet selän taakse nippusiteisiin ja heittivät pojat autiomaahan.
Afrikan ja muunkin 3. maailman ongelma oli ratkaistavissa lukutaitokampanjoilla ja nimenomaan naisten ja tyttöjen koulutuksella. Lukutaito vähentää lasten määrää. Lukeva ihminen ei ole papin johdateltavissa yhtä helposti kuin lukutaidoton, työtön, kouluttamaton.
Norsujen määrä on nousussa. Kansallispuistoissa alkaa olla oikeastaan jo ahdasta.
Tänään tuli Kepan lehti ja ajattelen niin kuin aina, että sinisilmäisyyden ja kyynisyyden välissä on oltava realismille tilaa. Mutta missä ja millä tavoin, en tiedä.
Hei, sinut on haastettu meemiin. katso Sanat -blogia
VastaaPoistaMinulle tulee myös Kehitysyhteistyö-lehti.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä kanssasi melkein kaikesta, etenkin naisten lukutaito ja koulutus asiasta. Sitä kautta muutokset tulevat nopeasti ja ne muutokset ovat hyviä muutoksia.
Minä annan mielelläni aina toisenlaisia lahjoja, joiden avulla nuoret tytöt pääsevät kouluun ja oppivat lukemaan
Suomi muuten oli 1942 Berliinissä kokouksessa, jossa Saksa ja sen liittolaiset sopivat kuinka Saksan valloittamien maiden siirtomaat jaettaisiin.
Hitler antoi kiitollisuudesta meille kuulemma Belgian Kongon.
No onneksi kävi niin kuin kävi.
Anita! Sinulla on sama kuin Tillmanilla: näet sanan Afrikka ja haastat meemiin! No käväisen katsomassa mitä sinä olet keittänyt kasaan.
VastaaPoistaTillman, se nyt vielä olisi puuttunut! Ettäkö Suomelle Belgian Kongo. Mitä jos Saksa todella olisi voittanut sodan ja meistä olisi tullut koko kansasta rotuhygieenikkoja. No, tiedät tuon kuningas Leopoldin haamun joka siellä edelleen haahuilee.
Tosin en tiedä onko tämä nykyinen poliittinen tilanne sen paremmin mistään kotoisin. Ja meillä on kyllä kotoperäisiä "rotuhygieekkoja" ihan tarpeeksi omasta takaa.