Suomalaiset taisivat juhlia vähän ennenaikaisesti, kun julkistettiin uusi suomennos Ulysseksesta. Suomennoksen ahkeroi Leevi Lehto. Kymmenen vuotta suunnilleen sanoi työn kestäneen. Lehdestä luin.
Minulla on kirjahyllyssä Pentti Saarikosken Odysseus-suomennos. Nimi on eri, mutta alkuperäisteos sama. Nimestä ei ole syntynyt uutta kirjallista sotaa, onneksi. Se nyt vielä puuttuisi.
Uutta suomennosta en ole vielä ehtinyt saada käsiini, joten tänään nyt sitten vain juhlitaan. Joka tapauksessa Bloom on siis James Joycen Ulysses-teoksen henkilö, ellei joku tiennyt.
Oheisessa linkissä juhlaohjelma ja vielä lisäksi diakuvasarja josta pidän kovasti. Samoin musiikista.
Englantia taitavat kaikki osata niin paljon, että saavat juhlaohjelmasta selvän. Mutta kutkuttaisi tietää mitä dublinilaiset tekevät tänään.
Hienot juhlat niillä ovat ainakin Amerikassa!
En ole huomannut tietoja Bobrikovin murhan juhlinnasta. Mutta muistanette tarinan kuvataiteilija Sigrid Schaumanista? Vanha nainen köpötteli kepin kanssa päin punaisia jossain päin Helsinkiä. Sattui poliisi näkemään ja puhalsin pilliin. Sigrid Schauman heristeli keppiään sanoessaan: "Nuori mies, minua ei ole koskaan pidätetty sen jälkeen kun veljeni murhasi Bobrikovin. Hänen nimensä oli Eugen Schauman.".
Hauskaa Bloomin päivää kaikille!
Paikalla olevat hanhet metelöivät täällä, ja ovat hengessä mukana.
Ostin uuden suomennoksen tänään, edlliseen Bloomin päivän hintaan, maksoi 33 euroa, kaupassa maksaisi 41 euroa. Painava eepos, 1,5 kiloa, ei sitä sängyssä lueta. Se on varustettu asiantuntevin alaviittein. Mutta ne ovat yhtä pientä printtiä kuin lääkepakkausten selostukset. Huononäköinen tarvitsee suurennuslasin
VastaaPoistaAnita,
VastaaPoistano huh. Järjestit itsellesi lukuohjelman loppukesäksi!
Minulla on sellainen lamppu jossa on suurennuslasi kuvussa. Se ei maksanut juuri mitään, mutta tulee minulle tarpeeseen kyllä, kun meillä rahattomilla kaihi kypsyy kovin hitaasti.
Täytyy jättää ehkä Anna Karenina kypsymisen jälkeiseen aikaan.
Olin Dublinissa Bloom-päivänä joskus noin neljännesvuosisata sitten. Kiertelin Odysseuksen tapahtumapaikkoja ryhmän kanssa - olin juuri saanut kirjan loppuun - ja yksikseni. Ohjelmaa piisasi jo silloin, mitä mahtaakaan olla nykyisin.
VastaaPoistaMieleen jäi yhdessä pubissa keskustelu, jota oli jännittävä seurata. Repliikit lentelivät kiihkeinä, keskustelijat tuntuivat sisäistäneen Odysseuksensa. Irlantilainen tuttava kertoi myöhemmin, että kysymys oli käsikirjoitetusta jutusta ja kahdesta näyttelijästä. Hm, ainakin ihan ammattilaisia – ja yksinkertainen kuulija.
Upea juttuhan tuo Ulysses on. Mulla on vielä kesken Finnegans Wakekin. Ilokseni luin että luen sitä ihan samalla tapaa kuin Hannu Helin; silloin tällöin sieltä sun täältä!
VastaaPoistaFinneganista löysin netistä jonkinlaisen esiversion, joka jännästi avaa sitä "lopputulosta" jota James-huiveliini koko ajan muokkasi ja muokkasi. Ymmärtääkseni. Aina kun hän löysi uuden sanan tai ilmaisun (jollakin kielellä) niin hän korjasi Wakea uuteen herätykseen.
Tämän Blumpsis-päivän ilojuhlan sekaanhan voimme nyt Makaroffin-ajan Suomessa liittää piilomerkityksen Bobrikoffista!
Hyvää kesää itsekullekin. Hyttyset meillä on aina vieraanamme?
SK,
VastaaPoistaolipas hauskaa että pääsit mukaan yksiin juhliin! Kyllä dublinilaiset Bloomin päivänsä ansaitsevat. Ja jos sinulla oli vielä tuoreessa muistissa Odysseus - en osaa sanoa että Ulysses, miten irkut sen sanoivat?, niin olet varmaan viettänyt hienon juhlapäivän.
Dublinissa ei ehkä ole ollut niin paljon väkeä silloin kun nyt, eli oletan että siellä niin kuin muuallakin väestö on muuttanut isoimpiin kaupunkeihin.
Olisi toivottavaa että meilläkin joskus näyttelijät järjestäisivät yllätysnäytelmiä vaikkapa ravintoloihin. Ne pitäisi olla jostain aiheesta, koska ihmiset kaipaavat keskusteluja ja kannanottoja omiin asioihinsa. Maa ei tällä(kään) kertaa makaa ihan hyvin.
Siis ei tehtyjä komedioita. En ole nähnyt yhtään suomalaista stand-up -esitystä, joten en tiedä mitä ne pitävät sisällään.
Ymmärsitkö sinä irlantilaista huumoria? Minulla on ollut muutama irlantilainen ystävä elämän varrella ja minusta on kuulostanut siltä, että se huumori on luvalla sanoen absurdia.
Minulla oli tuttava joka kävi joka kesä pyörän kanssa Irlannissa, ympäri maata, yöpyi taloissa ja heinäladoissa ja tuli pisamat nenällä ja kirkkain silmin takaisin. Semmoinen vähän pitkäksi hujahtaneen Peppi Pitkätossun oloinen nainen.
Teki niistä kokemuksistaan sitten kuvataidetta.
Juhani,
jaahas, meitä on sitten ainakin kolme jotka luemme samalla tavalla Finnegan's Wakea. Minä huomasin Joycen leikkaa ja liimaa-tekniikan joskus ehkä kymmenen vuotta sitten.
Puhumattakaan sitten kaikista assosiaatioista, joita hän onnistuu muutamalla sanalla luomaan. Mutta pitää osata englantia aika hyvin. Siis että voi aatella, että ai joo, tää sanahan vois olla oikeastaan tää, eikä se miltä se ensin näyttää.
En usko että sitä on mahdollista suomentaa. Minulla ei ole kirjaa itselläni, käyn kirjastossa silloin tällöin lukemassa. Istun tuolille ja luen pätkän, muistikirjaan tulee merkintöjä.
Blumpsis? Sinulle tulee mieleen että kuinka moni dublinilainen päätyi veteen? Ja räpiköi siellä kunnes joku pelasti?
Pitää jostain kaivaa noiden nimien kirjoitusasu. Minä näyn kirjoittaneen postauksessa sekä Bobrikoff että Bobrikov. Ja sinä jo ehdit kysyä että onko siinä Finneganissa heittomerkki. Mun mielestä on, mutta en ole varma.
Muistelen Joycen jopa hieman naurahtaneen kun joku ensimmäisen kerran kysyi että onko tämä nyt että A Finn again Wakes (up)? Kun siellä kerta oli Bobrikovikin.
Olen jutellut irlantilaisten kanssa siitä, että maassa on samanlaista holtitonta juoppoutta ja ollut nälkäkausia pitkälti sen takia, että kumpikin maa on ollut alusmaa. Irkuilla oli vain Englanti, mutta meillä oli sekä Ruotsi että Venäjä.
Kummallakin kansalla oli yksi ongelma se, että hallitsijat viisveisasivat tavallisesta kansasta eli rahvaasta, eivätkä antaneet puhua omaa kieltä. Lähinnä se taisi olla ruotsi vielä venäläistenkin valtakauden aikaan meillä. Siis virallisena kielenä.
Kun muistais milloin ensimmäinen aapinen tuli. Suomalaisten luku- ja kirjoitustaito oli aika heikoissa kantimissa kauan. Toisaalta sen vuoksi meillä sitten on helppo kieli, siis kirjoitettu ja äänneasu vastaavat aika systemaattisesti toisiaan.
Irlantilaisilta melkein hävisi iirin kieli, mutta kuulemani mukaan se on nyt joissakin kouluissa opetuskielenä ja kaikissa pakollisena oppiaineena. Se on minusta aikamoinen saavutus.
Nonnih.
VastaaPoistaKirjoitin kummankin sanan väärin.
Suomen murhattu kenraalikuvernööri oli Bobrikov ja Joycen viimeisin teos nimeltään Finnegans Wake, ilman heittomerkkiä.
Pitää yrittää katsoa osaanko korjata ne tuonne tekstiin.
Tai jos en korjaakaan, vaan ihmiset saavat ojentaa minua ja huomaavat että olen korjannut virheeni. Siis täällä kommenteissa.