24.3.14

Pölynimuri ja lehdenpuhallin


Joku asuntolaatikoiden rakentaja on päässyt peruskallioon asti. Epäsäännöllisin väliajoin kuuluu (ja minähän en juuri mitään kuule, mutta rajansa kuuroudellakin!) piip-piip-piip jne. ja sitten asuntoa tärisyttävä jysäys ja pitkä piip. Kun avaa ulko-oven, kuuluu jonkun hirveän täryjyräporan ääni.

Sitten istun kaikessa rauhassa keittiössä lukemassa Tieteessä tapahtuu-lehteä (ilmestyy muuten kokonaisuudessaan myös netissä!), kun alkaa kuulua ikkunoita tärisyttävä ulina. Se ei olekaan sieltä rakennustyömaalta vaan pihalta. Huoltoyhtiöt ovat ajat sitten luopuneet lihasvoimia käyttävistä harjoista ja haravoista. Mutta muistelen lukeneeni, että nämä lehtipuhaltimet olisi kielletty asuntojen välittömässä läheisyydessä.

Säännöt eivät ehkä koske tätä kaupunkia, eivät koske myöskään ylinopeuslait, eivät punaiset valot, ei mikään semmoinen tavallista kadunkävelijää suojeleva laki. Suojatiet on tarkoitettu autojen pysähtymispaikaksi, kun ne odottelevat pääsyä kadun yli. Tänä aamuna oli muutamaa senttiä vaille, ettei eräs punainen karvanoppa-auto ajanut pienen koululaisen päälle. Auto tuli hurjaa ylinopeutta ja ehdin kiljaista pienelle tytölle: ehti juuri ja juuri kääntyä ja juosta takaisin jalkakäytävälle. Joku toinen ei olisi ehtinyt reagoida. Korttelin takana on kaksi koulua, mäen päällä vielä alakoulu, lapsi näytti kyllä niin nuorelta, että oli varmaan menossa sinne.

Juuri jysähti ja unohdin mitä ajattelin sanoa. Minua ei häiritse yhtään kodissamme vallitseva jokakeväinen kissankarvan tunkeutuminen joka paikkaan, myös keuhkoihin. En ole allerginen.



Mutta lehtipuhaltimella on minuun poikkeuksellinen vaikutus. Rupean yskimään, silmät valuvat vettä, kuuroista korvistani joudun repimään kuulokojeet pois, koska en kestä puhaltimien ääntä. Piha on kuilu, sitä ympäröi joka puolelta korkea muuri katua vastaan, joten pöly ei pääse ilman
mukana minnekään. Viime viikon satoi lunta, nyt aurinko on sulattanut kaiken jälleen korpuksi. Talvi oli niin lyhyt, että hiekkaa ei tarvinnut panna pihateille kovin paljon, mutta tarpeeksi, niin että ikkunoista ei kyllä näe ulos enää juuri mitään.

Olin ajatellut ruveta ikkunanpesuun, mutta ei kannata. Imuroinnin vaikutuskin kestää korkeintaan päivän. Taisi tulla laiska kevät. Kirjasto on auki, että ehkä lähden sinne, paitsi että matkalla sinne jyrräävät rekat, jotka nostavat pölypilviä ympärilleen. Taidan olla juuttunut nyt sisälle. Vinosti vastapäätä, Kokkolantien varrella, on ilmanmittauspiste vanhan osuuskaupan viljavaraston katolla. Se on ennen viime viikon lumisateita huidellut huippulukemissa.

Mutta nyt näyttää olevan vielä huonompi kuten täältä näkee. Mittauspiste on aivan vieressä. Se pieni koulutyttö ei jäänyt auton alle, mutta saa sitäkin enemmän myrkyllisiä pienhiukkasia itseensä.



Joka tapauksessa asia on tietysti aivan toisin kuin keltainen iltapäivälehdistö sanoo. Mustat aukot ovat edelleen olemassa eikä Stephen Hawkingilla ole ollut mitään syytä peruuttaa vuoskymmenten takaista tutkimustaan. Siitä vain aletaan saada enemmän tietoa. Hawking puolestaan on mietiskellyt tietojen merkitystä. Se on tiedemiesten ja taiteentekijöiden työtä.

Ainut uusi tieto ei ole suuren alkuräjähdyksen ja maailmansynnyn todistaminen, joka kaikissa tapauksissa olisi ollut vain ajan kysymys. Lukuunottamatta sitä tilannetta että ihmiskunta olisi tässä välissä ehtinyt suorittaa loistavan itsemurhan ja tukehtunut omiin kaasuihinsa. Sitä vaille ihmiskunta edelleen on, ei sitä kiinnosta astronomia eikä suhteellisuusteoria.

Mustilla aukoilla näyttää olevan monilla ympärillään (ks. esim. Scientific American 1/2012) kehä, joka näyttäisi, jos sitä pääsisi katsomaan, vähän samanlaiselta kuin Saturnuksen kehät. Se on sitä avaruudessa leijuvaa pölyä. Mustilla aukoilla on kaikin puolin omituisia ominaisuuksia, mutta ne mahtuvat kyllä astrofysiikan sisään.

Yksi iso, suunnaton musta aukko sijaitsee Linnunradan galaksia keskiössä, jonka ympäri me kierrämme. Kierrämme niin ikuisesti kuin se on mahdollista. On ennen ajateltu, että musta aukko on niin hirvittävän tiheä että se nielaisee kaiken, ( ks. Jenny Greenen artikkelista, SciFiAm, edellä mainittu numero) siis KAIKEN. Mutta niin ei olekaan.

Jotkut mustat aukot ovat saaneet ähkyn eivätkä pystykään sulattamaan itseensä niitä partikkeleita. Sisällä on jo tusinoittain isoja tähtiä planeettoineen päivineen karvoineen. Musta aukko siis on pölynimuri, se on kohta numero 1. Mutta sen lisäksi se on lehdenpuhalluskone, kohta 2.

Nämä ristiriitaiset ja aivan suunnattomat voimat siis tappelevat keskenään ja jättävät sen roskakehän pyörimään vimmattua vauhtia ympäri kehän itsensä kappaleita ja mustaa aukkoa. Tässä vaiheessa jäin miettimään väriä. Onko musta avaruudessa oikein tosimusta vai vielä enemmän musta? Miten on sen renkaan laita, mistä sen erottaa?

Seurauksena on joka tapauksessa kaikenlaista säteilyä, gamma-, röntgen- ja mitä kaikkia säteilyitä niitä nyt onkaan. Mustan aukon lähelle ei ole kovin turvallista mennä, jos tahtoo elävänä takaisin, mikä ei nykytietämyksen valossa ole muutenkaan mahdollista.

Itse asiassa siinä lähistöllä mikä tahansa elävä ottaa ja kuolee miljoonasosa sekunnissa, mutta voi se olla miljoonasosan miljoonasosakin. Siitä voi tietenkin keskustella, että mikä on elävää ja mikä ei. Ehkä jotenkin niin, että jos on värähtelyä, siitä ainakin teoriassa voi syntyä jotain uutta. Maapallon elämä ei ole ainut aineen olemassolon muoto.



Tällä tarinalla on henkilökohtainen ulottuvuutensa. Jos olisin saanut ilmoittautua, olisin muutama vuosikymmen sitten ehdottomasti ilmoittautunut matkalle Linnunradan keskustaan. Olisin päätynyt mustaan aukkoon ja elämä olisi pysähtynyt silleen. Siihen hetkeen ja jatkunut ikuisesti.

Oletan että en olisi enää tarvinnut ruokaa enkä unta. Unennäkö ja syöminen on varmaan mahdollista vain täällä Telluksen pinnalla, jossa gravitaatio painaa parrellen. Unet ovat olleet erityisen surrealistisia viime aikoina. Tiedän sen syynkin, se on ilmaston muutos.

Edit 26.3. Löysin ällistyttävän saitin jossa on mm. tämä ynnä paljon muuta! Arkipäivän absurdiutta!

4 kommenttia:

  1. Linnunradan keskustorilla on musta aukko. Siitä ei ole kuvaa, paitsi mainitsemasi renkaat ym kieppuva puhallinpöly jne. Linnunradan ympärillä on naapureita, joku suhteellisen lähelläkin ja taitaa jopa olla tulossa kylään.

    Kuka keittäisi kahvit naapurille?

    Naapureita on ilmeisesti sellainen luku joka keskikoulussa kirjoitettiin nurin menneellä kasilla, eli nk. ääretön.

    Mutta mitä on ääretön: jos lähtisi reissulle pitkin ääretöntä avaruutta niin eteen tulisi aina uusia kavereita? Pitäisikö reissata yli äänennopeuden jotta saavuttaisi Äärettömän äärettömän kaukana olevan reunan ja mitä sitten? Jos jarruttaisi niin perässä tuleva "äärettömyys" huristaisi ohi? Mutta jos kääntyisi ja lähtisi takaisin, tulisiko äärettömän keskuksen keskuksessa silmille uusi äärettömän iso musta aukko?

    Kuka sen menisi mittanauhalla mittaamaan?

    Riippuen kuinka pitkän aikaa reissua tekisi tuolla yli äänen nopeudella, niin ihminenhän nuortuisi! Vuosien saatossa kertyneet vatsamakkarat kutistuisivat ja 20 vuotta sitten hankitut housut sopisivat taas.

    Ekotaloudellista?-)

    Eli ihmiskunnan pelastaakin jyrisevät jäteautot, pörräävät lehtipuhaltimet! Mutta suojattomat suojatiet eivät kuulu joukkoon?-(

    Maailmankaikkeudesta löytää ylivoimaisetkin ratkaisut. Meillä on siis ilmeisesti toivoa.

    VastaaPoista
  2. Jussi,

    joo, tässä on aivan ilmeisesti puolensa ja puolensa. Olen aika tavalla myöhäisherännäinen tässä ikuri/puhallin jutussa. En ole edes kuullut mahdollisuudesta että se keskustorin musta aukko (toriparkit kaikissa suomalaisissa kaupungeissa?) voisi ylipäänsä täyttyä, koska se vaakasuora 8 on ollut naulattuna päähäni.

    Työntävien ja vetävien voimien olemassaolosta olen kyllä selvillä. Viimeisin näyttää olevat hirmuisuus, että Facebookista ei FB itse päästä eroon, vaikka kuinka rimpuilisi. Siinäkin on ihmisparalla vetäviä ja poistyöntäviä voimia edessään. Vastakkaisvoimista syntyy kipinöitä jotka näkyvät naapureissa säteilynä.

    Pahus sentään. Meidän täytyy kuule päästä eroon tästä ihmiskeskeisestä maailmankuvasta! Ehkä se löytyy fysiikasta, koska nyt tuo Suuri Pamauskin on varmistumassa.

    Enqvist sanoi että koe pitää pystyä vielä toistamaan. Siellä ne kai uurastavat asian eteen, Etelänavalla. Tämä ensimmäinen paineaaltojen kuva oli kolmen vuoden työskentelyn tulos.

    Arvaa mitä? Minua kaiken kaikkiaan kiinnostaa eniten se, onko maailmankaikkeus ääretön vai ei. Nyt tiedetään jo se, että meidän mittalaitteilla ei voida mitata kuin tiettyyn etäisyyteen asti.

    VastaaPoista
  3. Merkillistä minusta se, että ihminen kurkottaa äärettömyyksiin kun ei osaa takapihojaankaan siivota. Mitä se siellä tekeisi? Puhaltelisi vissiin omia tekemiään roskaläjiä paikasta toiseen sielläkin.

    VastaaPoista
  4. Valto!

    Minäpä menisin sinne Marsin retkikuntaankin perustamaan ihmisyhteisöä jos olisin nelisenkymmentä vuotta nuorempi!

    Uteliaisuus se on tuo tekijä. Sen sisar tai veli sitten on taas tieto ja siitä johtuvat tiede. Taitokin on mukana ja siitä johtuva taide. Koko ihmisyys hienoimmillaan.

    Mutta että sitä varten noita työntäviä ja vetäviä voimia on vissiin täälläkin, että niitä on siellä. Sieltähän me ollaan, tähdistä. Avaruusroinasta koostutaan.

    Sattuu olemaan tämä kombinaatio sitä roinaa. Jossain muualla toisenlaista.

    VastaaPoista

Kommentointi on suotavaa, mutta ei pakollista