Marraskuussa ihmiset ehdottelevat
toisilleen mitä voisivat tehdä, kun pimeys syvenee ja nukuttaa
usein jo aamulla. Yleensä ihmiset kumminkin joutuvat pimeydestä
huolimatta jollain tavalla selviytymään tavallisista hommistaan.
Muuten kaaos ottaa vallan ja sillä on luultavasti semmoinen
ominaisuus yhdessä pimeyden kanssa.
Jo ajat sitten, ainakin 40 vuotta
taapäin, Tukholman Karoliininen instituutti tutki pimeyden
merkitystä ihmisten hyvinvointiin, siis tavallisiin asioihin. Kaamos
sillä instituutilla oli lähinnä mielessä, kun se kasvatti
valkoisen rottapopulaation ihan tätä tarkoitusta varten.
Jostain tutkijat olivat oivaltaneet
että pimeydellä ja alkoholismilla on keskinäinen riippuvuus. Olisi
ehkä liian suurpiirteistä todistella että juoppous on pimeyden
voimien työtä, sellainen voitaisiin tulkita hurskasteluksi. Niihin
aikoihin Norjassa oltiin aloittamassa merenalaista öljynporausta ja
työvoimaa virtasi joka puolelta Pohjolaa. Öljynporaustorneissa
asuttiin pitkiä aikoja.
Satuin asumaan maalla niihin aikoihin
ja kuulin monista ihmisistä jotka lähtivät Norjaan kun pientila ei
elättänyt ja kettujen tarhaus oli ilmeisesti vielä epävarmaa.
Joitakin yksilöitä näinkin kun tulivat käymään Suomessa.
Kehuivat norjalaista elämää hienoksi.
Sitten Karoliininen instituutti jo
ilmoittikin, että pimeys ja alkoholismi korreloivat vahvasti. En
muista että asiasta olisi hirveästi keskusteltu missään. Ehkä
tutkimus oli vain aivan tavallista aivotutkimusta, mielihyväkeskuksen
kartoitusta. Rottien ja ihmisten välillä ei taida olla hirveästi
eroa. Pimeässä asustavat rotat kasvattivat riippuvuussuhteen
alkoholiin helpommin kuin valoisassa elelevät.
Nyt varmaan senkin takia ihmisillä on
kirkasvalolamppuja aamiaispöydissään. Minä olen edelleen sitä
mieltä, että mieluummin nukun. Nytkin on sunnuntai eikä pitäisi
olla kiire minnekään. Astiat on tiskattava ja keittiö raivattava
muutenkin. Kissa nukkuu, joten en ota esiin pölynimuria vielä.
Kissa alkoi käyttäytyä oudosti
joskus syyskesällä. Eläinlääkäri löysi munuaisten
toimintavajauksen. Se alkoi lääkkeen jälkeen nukkua enemmän.
Mutta valveilla se käyttäytyi oudommin kuin ennen lääkitystä. Se
alkoi arastella meitä.
Selvitettiin asiaa. Jos ihmisellä
olisi munuaisten toimintavajaus, hänet pantaisiin ensin dialyysiin
ja sen jälkeen ehkä munuaisten siirtoleikkaukseen. En tiedä miten
munuaisten saatavuus on lisääntynyt, mutta minusta olisi hyvä
ajatus että kuolleiden elimiä voisi käyttää hyväksi lukuun
ottamatta niitä kuolleita, jotka ovat kieltäneet sen. Kenenkään
ei tarvitsisi arvuutella mistä päin maailmaa katulapsen munuainen
on löytynyt. Katulapselta ei tarvitse kysellä lupia, kunhan vie
munuaisen ja heittää lapsen kaatopaikalle.
Eläinlääkäri sanoi että kissan
munuaiset ovat niin pieniä, ettei siirtoleikkauksia oikein voi
tehdä. Tulisi liikaa invalidikissoja. Tietenkin suurin osa niistä
tapettaisiin aivan niin kuin katulapsetkin, mutta ennen kaikkea
eläinlääkäreitä, saati eläinkirurgeja ei ole tarpeeksi.
Kissat selviävät isostakin
toimintavajauksesta aika hyvin. Eikä kissa ole koskaan ollut
rämäpää, niin että kaipa lääke vahvistaa olemassa olevia
ominaisuuksia. Kissa on kyllä suhteellisen vanha jo, todennäköisesti
yli 15-vuotias, joten hän tulee kohtaamaan arvokkaan vanhuuden.
Kissarouvaamme tullaan palvelemaan ensiluokkaisesti aina siihen
saakka, kun vanhuus iskee useampiin elimiin ja on aika tehdä
johtopäätöksiä.
Kissa ei saa kitua. Ihminen saa.
Kituuttaminen on rangaistus liian vanhasta iästä. Ihmisille ei ole
sallittu eutanasiaa kuin muutamassa maailman kolkassa.
Hoitotestamentteja ei taideta muutenkaan etsiä kovin aktiivisesti.
Kun asuttiin maalla, kissat saivat
suuren osan ravinnostaan ulkoa. Ne pitivät kurissa kylien
rottapopulaatiota. Ihmisten ruokakomeroihin ei myöskään tullut
hiiriä eivätkä oravat rapistelleet välikatossa niin kuin oli
kissattomien talojen laita. En kyllä muista koskaan kuulleeni oravia
välikatoissa, mutta ennenaikaan oravilla oli pesiä tuuheissa
kuusissa, joissa heiluhännät tuudittuivat unien kultalaan.
Ihmisen on nyt vain syytä yrittää
pysyä jollain lailla hereillä. Keinut kuuluvat kesiin. Sitä paitsi
marraskuun murretut värit ovat hienoja.
"kissa nukkuu, joten en ota esiin pölynimuria vielä". ripsa, juuri tuommoisten lauseiden takia sua niin hirveästi rakastan.
VastaaPoistamuistan kuinka poikani ensimmäisen kerran tajusi brittiläisen hienoston lempiharrastuksen, ketun metsästyksen. hän sanoi ääni väpättäen meille, että nyt ei saarivaltakuntaan ole enää matkustaminen.
hän oli silloin vielä aika nuori, mutta esitti kuitenkin tavattoman viisaan kysymyksen: kuka haluaa lomailla maassa, jonka jaloimman kansanosan mielihuvi on ratsain yllyttää metsästyskoiria repimään kettuja hengiltä.
meri
Meri,
VastaaPoistame ollaan absurdiin asti kissan palvelijoita. Mutta kyllä se rakkaudesta tapahtuu. Kissa on emotionaalinen olento mutta niin ollaan mekin.
Tosin pölynimuri-tapauksessa voi olla kyllä niinkin että laiskotti, selkään sattui ja oli olevinaan jotain kirjoittamisen poikasta työn alla. Kissa käpertyneenä sängylle nukkumaan oli syy lykätä väistämätöntä askaretta tuonnemmas.
Silloin kun ketunmetsästyksestä briteissä tapeltiin, siitä huvista näytetiin otteita Ylessä. Se oli kammottavaa. Muutkin kuin lapset kauhistuivat sitä. Mutta en minä siitäkään tykkää, että istutetaan pieniin metsiköihin metsäkanalintuja ja sitten päästetään isot ihmiset koirien kanssa sinne niitä räiskimään.
Poikasi oli fiksu, eikä häntä oltu kielletty näyttämästä tunteitaan. Eivät kaikki lapset sanoisi mitään. Saattaisivat ajatella että jaa, noin minä sitten menen hevosella kettujen perään niin kuin kaikki rikkaat kun tulen isoksi.