Vaalit

On päivänselvää että kun Yhdysvalloissa on vaalit, vaikutukset tuntuvat täällä asti. Tänään on myös joku vuosipäivä St. Helens-tulivuoren räjähdyksestä, purkaus oli kuumaa tuhkaa, kiehuvia mutavyöryjä ja palaneita puita. Mutta ei kovin monta kuolemaa. Väitettiin että tuhkapilvi muutti ilmastoa pohjoisella pallonpuoliskolla ainakin vuoden ajaksi.

Meillä on pieni pullollinen sitä tuhkaa. Se tuntuu lasilta, se särkee ihon kun sitä painaa sormia vasten. Yrittivät saada laaksoissa olevaa karjaa suojaan, mutta lehmät ehtivät kuolla. Hoitajilla oli hengityssuojaimet päällä. Autot eivät enää kulkeneet, koska se lasituhka pääsi moottoreihin. Ihmiset kulkivat jonkin aikaa I maailmansodan aikaiset kaasunaamarit päässään.

Joka tapauksessa nopeasti kasvava kraateri synnyttää noustessaan maanjäristyksiä, jotka tuntuvat kaukana vuoresta. Netissä oli video, jossa nuorimies kulki jossakin päin lähellä vuorta sinä päivänä kun räjähti. Videokamera ei lopulta toiminut enää, mutta mikkiin tarttui ihmisen huohotusta, oli vaikea hengittää. Video oli täynnä huojuntaa ja epäskarppi, niin että tuskin kukaan jälkikäteen tietää, oliko joku todella ollut kulkemassa siellä täydessä pimeydessä.

Pohjois-Amerikka on manner, siellä on mitä vain. Se on väestöltään kiehuva helvetinkattila, siirtolaiset eivät ole koskaan osanneet asettua aloilleen vaan vellovat rannikolta rannikolle, ainakin Yhdysvalloissa. Aamulla sattui käsiin taas David Foster Wallacen esseekokoelma A Supposedly Fun Thing I’ll Never Do Again. Luen esseetä nimeltä getting away from already pretty much being away from it all. DFW on kotoisin Illinois’n (äännetään illinoi) maaseudulta eikä ole sieltä lähdettyään edes käynyt siellä. En tiedä kuinka vanha hän on ollut vuonna 1993, mutta oli kuitenkin saanut pressikortin osavaltion näyttelyyn.

Kirjoittaja on päätynyt paikalle Harper’s-aikakauslehden lähettämänä. Hän päätyy esittelypöytään, jonka ääressä istuu vanhempia naisia. DFW tajuaa yhtäkkiä, että naiset kuvittelevat Harper’sin tarkoittavan Harper’s Bazaar-julkaisua, keittämistä, paistamista, kodinsisustusta ja sellaista.

Englanniksi:

They think I’m some sort of food writer or recipe scout, here to maybe vault some of the Midwestern food competition winners into the homemaker’s big time. Ms. Illinois State Fair, tiara bolted to the tallest coiffure I’ve ever seen (bun atop bun, multiple layers, a veritable wedding cake of hair), is proudly excited to have the opportunity to present two corporate guys, dead-eyed and sweating freely in suits, who in turn report the excited pride of MacDonald’s and WalMart at having the opportunity to be this year’s Fair’s major corporate sponsors.

Oli presidenttiehdokas kuka tahansa, niin juuri samanlaisesta monikansallisten yhtiöiden sponsoroimasta karnevaalista, ylpeinä esitellessään ansioitaan kuin mikäkin lihakarjan omistaja, on poliitikkojen bileissä kysymys. Lukiessa voi kuulla taputukset ja vihellykset kaikista pöydistä. Kirjoittaja tajuaa että ellei hän oikaise väärinkäsitystä, hän päätyy väistämättä Illinois’n kotitalousnaisten (?) telttaan maistelemaan jälkiruokia ja hänet kannetaan ympyriäisenä sieltä ulos. Kirjoittaja muistaa että vanhemmat keskilännen naiset osaavat leipoa.

Essee on herkullinen. Siitä tulee mieleeni samanlainen yksityiskohtien runsaus, joka vyöryy Thomas Pynchonin proosassa. Tulla takaisin isiensä maille ja nähdä miten hurjiin mittasuhteisiin kotiseudun ihmiset ovat yltäneet. Ilmeisesti aivan selvää muistikuvaa täydellisestä kulttuurisesta sekasorrosta hänellä ei enää ollut. Eikä DFW:n tarvinnut liioitella, vain katsella ympärilleen.

Illinois on maatalousosavaltio. Siellä kasvaa kaikki. DFW kertoo ihmisistä, jotka eivät oikein enää muistuta ihmistä. Tuli mieleeni sellainen teoria ylipainosta, että se syntyy tarpeesta suojata itseään. Vyötärörenkaat estävät yhteentörmäyksen ulkomaailman kanssa. Kirjailija muistaa kasvinsuojeluaineiden lentoruiskutukset. Ne ovat niitä ympäristömyrkkyjä jotka kerääntyvät soluihin ja muuttavat niitä. Näen mielessäni moninkertaisen donitsi-hiuslisäke-naisen ja mietin kuinka pitkälle naamioituminen ulottuu. Miksi ylenmääräinen naamioituminen on välttämätöntä?

Mutta matka raportoimaan Illinois’n osavaltion vuotuisesta näyttelystä oli myös matka lapsuuteen:

One of the few things I still miss from my Midwest childhood was this weird, deluded but unshakable conviction that everything around me existed all and only For Me. Am I the only one who had this queer deep sense as a kid? – that everything exterior to me existed only insofar as it affected me somehow? – that all things were somehow, via some occult adult activity, specially arranged for my benefit? Does anybody else identify with this memory? The child leaves a room, and now everything in that room, once he’s no longer there to see it, melts away into some void of potential or else (my personal childhood theory) is trundled away bu occult adults and stored until the child’s reentry into the room recalls it all back into animate service? Was this nuts?

DFW kuvailee lapsen ehdollistamista esineisiin ja sitä kautta ehkä omistamisen maailmaan. Jos tässä on maaginen puoli, niin kyse on esineiden himon ja ylipäänsä haluamisen alku. Lapsen pitää sisäistää kummallinen lastenhuoneen salaisuus: tavarat ovat olemassa vain jos olet siellä. Tottahan se on. Talo ei ole sen enempää kuin kuori. Seuraavaksi kirjailija alkaa sitten jo miettiä viattoman solipsismin ideaa, esimerkikseen hän ottaa piispa Berkeleyn jumala-hahmon: maailma koostuu mielikuvista, jotka syntyvät tyhjyydestä kutsuttuina. Ajatus on merkillinen ja sopii hyvin lapsen välittömään maailmaan. Lapsi tarvitsee sen, koska hän vasta oppii nimeämään asioita.

Sankariesseisti sairastui osavaltionäyttelyn tuomaan ripuliin ja joutuu juoksemaan vessassa. Lääkäri ilmoitti että hänellä ei ollut suolisolmua tai muutakaan fataalia. Tulivat rankkasateet. Esitellään hevoset jotka juostessaan nostavat mutasateen. Kirjailija kommentoi:

It’s something of a relief to see no fast-food buyers on the dais awaiting Auction. As with Beef, though, a young beauty queen in a tiara presides from a flower-decked throne. It’s unclear who she is: “Ms. Illinois Horseflesh” sounds unlikely, as does “Ms. Illinois Draft Horse.” (Though there is a 1993 Illinois Pork Queen, over in Swine.)

Tuon sitaatin viimeinen lause kuuluu, että Sikalassa (oletan että kyse on näyttelyn eri rakennuksista tai teltoista, tässä siis Sikala) valitaan vuoden 1993 Illinois Pork –kuningatar. Amerikan Keskilännestä ei tarvitse keksiä vitsejä.

Näyttelysirkus jatkuu. Maailmassa pidetään vaaleja, joiden tuloksista sitten riippuu milloin minkäkin valtion tai osavaltion tai provinssin ihmisten tulevaisuus. Kunpa ihmiset oppisivat näkemään sirkusten klovnien maskien taakse!

Mutta nyt on siis 36 vuotta siitä, kun St. Helens-vuori räjähti. Sen kunniaksi sen lähellä maa järähtelee. Ennustetaan että todella suuri järistys jossain siellä luoteisosassa, Kaskadien alueella, on tulossa suhteellisen pian. Valkonaamojen pitäisi kysyä intiaaneilta että milloin. Intiaanit voisivat kysyä sitten valailta ja muilta eläimiltä.