18.5.16

Vaalit

On päivänselvää että kun Yhdysvalloissa on vaalit, vaikutukset tuntuvat täällä asti. Tänään on myös joku vuosipäivä St. Helens-tulivuoren räjähdyksestä, purkaus oli kuumaa tuhkaa, kiehuvia mutavyöryjä ja palaneita puita. Mutta ei kovin monta kuolemaa. Väitettiin että tuhkapilvi muutti ilmastoa pohjoisella pallonpuoliskolla ainakin vuoden ajaksi.

Meillä on pieni pullollinen sitä tuhkaa. Se tuntuu lasilta, se särkee ihon kun sitä painaa sormia vasten. Yrittivät saada laaksoissa olevaa karjaa suojaan, mutta lehmät ehtivät kuolla. Hoitajilla oli hengityssuojaimet päällä. Autot eivät enää kulkeneet, koska se lasituhka pääsi moottoreihin. Ihmiset kulkivat jonkin aikaa I maailmansodan aikaiset kaasunaamarit päässään.

Joka tapauksessa nopeasti kasvava kraateri synnyttää noustessaan maanjäristyksiä, jotka tuntuvat kaukana vuoresta. Netissä oli video, jossa nuorimies kulki jossakin päin lähellä vuorta sinä päivänä kun räjähti. Videokamera ei lopulta toiminut enää, mutta mikkiin tarttui ihmisen huohotusta, oli vaikea hengittää. Video oli täynnä huojuntaa ja epäskarppi, niin että tuskin kukaan jälkikäteen tietää, oliko joku todella ollut kulkemassa siellä täydessä pimeydessä.

Pohjois-Amerikka on manner, siellä on mitä vain. Se on väestöltään kiehuva helvetinkattila, siirtolaiset eivät ole koskaan osanneet asettua aloilleen vaan vellovat rannikolta rannikolle, ainakin Yhdysvalloissa. Aamulla sattui käsiin taas David Foster Wallacen esseekokoelma A Supposedly Fun Thing I’ll Never Do Again. Luen esseetä nimeltä getting away from already pretty much being away from it all. DFW on kotoisin Illinois’n (äännetään illinoi) maaseudulta eikä ole sieltä lähdettyään edes käynyt siellä. En tiedä kuinka vanha hän on ollut vuonna 1993, mutta oli kuitenkin saanut pressikortin osavaltion näyttelyyn.

Kirjoittaja on päätynyt paikalle Harper’s-aikakauslehden lähettämänä. Hän päätyy esittelypöytään, jonka ääressä istuu vanhempia naisia. DFW tajuaa yhtäkkiä, että naiset kuvittelevat Harper’sin tarkoittavan Harper’s Bazaar-julkaisua, keittämistä, paistamista, kodinsisustusta ja sellaista.
Englanniksi:
They think I’m some sort of food writer or recipe scout, here to maybe vault some of the Midwestern food competition winners into the homemaker’s big time. Ms. Illinois State Fair, tiara bolted to the tallest coiffure I’ve ever seen (bun atop bun, multiple layers, a veritable wedding cake of hair), is proudly excited to have the opportunity to present two corporate guys, dead-eyed and sweating freely in suits, who in turn report the excited pride of MacDonald’s and WalMart at having the opportunity to be this year’s Fair’s major corporate sponsors.

Oli presidenttiehdokas kuka tahansa, niin juuri samanlaisesta monikansallisten yhtiöiden sponsoroimasta karnevaalista, ylpeinä esitellessään ansioitaan kuin mikäkin lihakarjan omistaja, on poliitikkojen bileissä kysymys. Lukiessa voi kuulla taputukset ja vihellykset kaikista pöydistä. Kirjoittaja tajuaa että ellei hän oikaise väärinkäsitystä, hän päätyy väistämättä Illinois’n kotitalousnaisten (?) telttaan maistelemaan jälkiruokia ja hänet kannetaan ympyriäisenä sieltä ulos. Kirjoittaja muistaa että vanhemmat keskilännen naiset osaavat leipoa.

Essee on herkullinen. Siitä tulee mieleeni samanlainen yksityiskohtien runsaus, joka vyöryy Thomas Pynchonin proosassa. Tulla takaisin isiensä maille ja nähdä miten hurjiin mittasuhteisiin kotiseudun ihmiset ovat yltäneet. Ilmeisesti aivan selvää muistikuvaa täydellisestä kulttuurisesta sekasorrosta hänellä ei enää ollut. Eikä DFW:n tarvinnut liioitella, vain katsella ympärilleen.



Illinois on maatalousosavaltio. Siellä kasvaa kaikki. DFW kertoo ihmisistä, jotka eivät oikein enää muistuta ihmistä. Tuli mieleeni sellainen teoria ylipainosta, että se syntyy tarpeesta suojata itseään. Vyötärörenkaat estävät yhteentörmäyksen ulkomaailman kanssa. Kirjailija muistaa kasvinsuojeluaineiden lentoruiskutukset. Ne ovat niitä ympäristömyrkkyjä jotka kerääntyvät soluihin ja muuttavat niitä. Näen mielessäni moninkertaisen donitsi-hiuslisäke-naisen ja mietin kuinka pitkälle naamioituminen ulottuu. Miksi ylenmääräinen naamioituminen on välttämätöntä?

Mutta matka raportoimaan Illinois’n osavaltion vuotuisesta näyttelystä oli myös matka lapsuuteen:
One of the few things I still miss from my Midwest childhood was this weird, deluded but unshakable conviction that everything around me existed all and only For Me. Am I the only one who had this queer deep sense as a kid? – that everything exterior to me existed only insofar as it affected me somehow? – that all things were somehow, via some occult adult activity, specially arranged for my benefit? Does anybody else identify with this memory? The child leaves a room, and now everything in that room, once he’s no longer there to see it, melts away into some void of potential or else (my personal childhood theory) is trundled away bu occult adults and stored until the child’s reentry into the room recalls it all back into animate service? Was this nuts?

DFW kuvailee lapsen ehdollistamista esineisiin ja sitä kautta ehkä omistamisen maailmaan. Jos tässä on maaginen puoli, niin kyse on esineiden himon ja ylipäänsä haluamisen alku. Lapsen pitää sisäistää kummallinen lastenhuoneen salaisuus: tavarat ovat olemassa vain jos olet siellä. Tottahan se on. Talo ei ole sen enempää kuin kuori. Seuraavaksi kirjailija alkaa sitten jo miettiä viattoman solipsismin ideaa, esimerkikseen hän ottaa piispa Berkeleyn jumala-hahmon: maailma koostuu mielikuvista, jotka syntyvät tyhjyydestä kutsuttuina. Ajatus on merkillinen ja sopii hyvin lapsen välittömään maailmaan. Lapsi tarvitsee sen, koska hän vasta oppii nimeämään asioita.



Sankariesseisti sairastui osavaltionäyttelyn tuomaan ripuliin ja joutuu juoksemaan vessassa. Lääkäri ilmoitti että hänellä ei ollut suolisolmua tai muutakaan fataalia. Tulivat rankkasateet. Esitellään hevoset jotka juostessaan nostavat mutasateen. Kirjailija kommentoi:
It’s something of a relief to see no fast-food buyers on the dais awaiting Auction. As with Beef, though, a young beauty queen in a tiara presides from a flower-decked throne. It’s unclear who she is: “Ms. Illinois Horseflesh” sounds unlikely, as does “Ms. Illinois Draft Horse.” (Though there is a 1993 Illinois Pork Queen, over in Swine.)

Tuon sitaatin viimeinen lause kuuluu, että Sikalassa (oletan että kyse on näyttelyn eri rakennuksista tai teltoista, tässä siis Sikala) valitaan vuoden 1993 Illinois Pork –kuningatar. Amerikan Keskilännestä ei tarvitse keksiä vitsejä.

Näyttelysirkus jatkuu. Maailmassa pidetään vaaleja, joiden tuloksista sitten riippuu milloin minkäkin valtion tai osavaltion tai provinssin ihmisten tulevaisuus. Kunpa ihmiset oppisivat näkemään sirkusten klovnien maskien taakse!

Mutta nyt on siis 36 vuotta siitä, kun St. Helens-vuori räjähti. Sen kunniaksi sen lähellä maa järähtelee. Ennustetaan että todella suuri järistys jossain siellä luoteisosassa, Kaskadien alueella, on tulossa suhteellisen pian. Valkonaamojen pitäisi kysyä intiaaneilta että milloin. Intiaanit voisivat kysyä sitten valailta ja muilta eläimiltä.




11 kommenttia:

  1. Piti ihan googlata tuo Harper's -aikakauslehti, kun ei syystä tai toisesta ollut minulle tuttu. Harper's Bazaarin minäkin tunnen, mutta ennen kaikkea yhdestä syystä. 1960-luvulla kun nimittäin vaikutti popbändi (sellainen miedosti psykedeliavaikutteinen, ei varsinaisessa merkityksessään psykedeliaa vaan pääasiassa poppia) nimeltä Harper's Bizarre. Sen nimi oli väännös tuosta naistenlehdestä. Musiikkimatkailu avartaa, blogosfäärissä matkailukin luonnollisesti.

    St. Helensin vuoden 1980 purkaus on sellaisia lapsuudessani tapahtuneita asioita, jotka kuvittelen ehkä muistavani. Siis, kun olen paljon myöhemmin lukenut näin tapahtuneen, olen tuumaillut, että saattaapas tuosta jokin muistikuva olla. Vähän kuin Namibian piispan samana vuonna tapahtuneesta vierailusta, hänen nimensä oli Herman Toivo ja Toivo. Jotakin tuttua siinä kummajaisessa on ollut.

    Jenkkilän presidentinvaalit kiinnostavat minua vain yhdestä syystä: Bernie Sanders. Meikäläisessä mediassa hänen mahdollisuuksiaan ei ole missään vaiheessa otettu todesta, mutta kyllä niitä vain on, edelleen. Jos Hillary Clinton tai se typerys Trump valitaan, Washington joka tapauksessa jatkaa sotaisaa ulkopolitiikkaa ja kansantalouden kasvattamista ruumiskasoilla. Sandersin olen ymmärtänyt olevan eri maata, ehkä kirjaimellisestikin.

    VastaaPoista
  2. Keiju,

    mulle tuli vuoden ajan tuo Harper's. Se on todella korkeatasoinen aikakauslehti ja siellä julkaistaan esimerkiksi elävien kirjailijoiden tekstejä. Niistä teksteistä myös maksetaan. Lisäksi siellä on erilaisia katsauksia koko maailman alueelta, siis näkökulma on laaja. Kulttuuri käsitetään laajasti, ei ohuesti eikä pinnallisesti.

    Suomessa ei ole yhtään sellaista aikakauslehteä.Lehden tilasi yksi sikäläinen ystäväni, minulla ei ollut rahaa uudistaa tilausta. Mutta netissä ei ollut myöskään vielä niin paljon eri taiteiden esittelyä kuin on nyt. Harper's on edelleen olemassa. Harper's Bazaar herättää amerikkalaisystävissäni hymyilyä.

    David Foster Wallace on lukemisen arvoinen tyyppi ja häntä kannattaa lukea englanniksi samoin kuin Thomas Pynchonia. Kieli ei ole kovin vaikeaa, mutta sisältö on hyvin tiivistä, joten aina välillä on hengähdettävä.

    Saa nähdä miten vaaleissa käy. Minun lähiperheessäni äänestysoikeus on kahdella ihmisellä, mutta en ole saanut vielä kaivetuksi heistä mielipidettä esiin. Hauskaa että kannatat Sandersia! Ystävien piirissä sinkoilee mielipiteitä Sandersista ja Clintonista päivittäin. Sanders oli 1960-luvulla Vietnamin sodan vastaisissa marsseissa niin kuin minäkin. Hillary taitaa olla vähän nuorempi, mutta en usko että hän mikään hirveä haukka on hänkään.

    Trumpin voitto tarkoittaisi että jenkkien ja Euroopan välinen yhteistyö, siis se hyväkin, vähenisi.

    VastaaPoista
  3. ripsa, keiju

    meikäläistä valtamediaa seuraamalla yhdysvaltain sisäpolitiikasta saa hyvin simppelin kuvan. kahden identtisen puolueen identtiset edustajat tuntuvat kilpailevan lähinnä siitä, kuka onnistuu olemaan konservatiivisin ja kaksinaismoralistisin. kun demokraattisesta ja republikaanisesta puolueesta on mahdoton löytää talouspoliittisia eroja ja sosiaalipoliittisissa eroissakin on kyse vivahteista, kättä väännetään yleisesti tunteita kuohuttavista asioista, eli vaikkapa abortista ja gay liberationista.

    minusta jenkeissä on ta­pah­tu­nut siinä mielessä jo­tain kum­mal­lis­ta, että mo­raa­li­sis­ta tee­mois­ta – ho­mo­jen oi­keuk­sis­ta, ma­ri­hua­nan lail­lis­ta­mi­ses­ta, maa­han­muu­tos­ta – pu­hu­vat nykyisin myös de­mok­raa­tit. aiem­min se oli­si tar­koit­ta­nut heil­le rö­kä­le­tap­pio­ta muual­la kuin va­paa­mie­li­sis­sä kau­pun­geis­sa. hei­dät oli­si ol­lut help­po lei­ma­ta kup­las­sa kel­lu­vik­si hips­te­reik­si.

    muu­tok­sen ta­ka­na on epäilemättä vaa­li­ma­te­ma­tiik­ka. ei ih­me, et­tä obama las­ki en­nen vii­me pre­si­den­tin­vaa­le­ja voi­van­sa avoi­mes­ti kan­nat­taa ho­mo­liit­to­ja. clintonille moi­nen oli­si mer­kin­nyt tap­pio­ta.

    ps. bernie sanders saa minun ääneni ilman muuta.

    meri

    VastaaPoista
  4. Ripsa, Sandersia ehkä minäkin mutta häneltä loppui kai aika. Hilary olisi vanhan jatkoa mikä kenties tietäisi republikaaneille hyviä päiviä! Trumpissa on epäilyttävää hänen arvaamattomuutensa, vanhassa miehessä se saattaisi olla vaarallistakin. Mutta hän on riippumaton oikeiston rahoituksesta mikä puolestaan voisi olla perusjenkille edullista, Trump kun on "kansan mies", against the establishment, hm. Euroopalle olisi ehkä hyvä joutua lopulta vastaamaan itsestänsä. Nyt täällä on peesattu jenkkejä koko sodan jälkeinen aika, ajateltu että ne kyllä lopulta "pelastaa meitin". Mutta ken elää, hän näkee emmekä voi asiaan vaikuttaa. Hannu

    VastaaPoista
  5. Meikäläinen mediahan esittelee Hillaryn maltillisena ja ystävällismielisenä, melkein viherdemarina. Käsittääkseni hänen aatteensa sijoittuisi täällä kokoomuksen äärilaidalle. Aseteollisuus tukee ihan tunnetusti häntä, eikä Trumpia, joka on arvaamaton eikä välttämättä jatka Jenkkilän entistä "kulttuuri-imperialismia maailmalle, ellei kelpaa niin sitte aseita" -ulkopolitiikkaa. Trump on vastenmielinen rasisti-populisti ja ihan hullu, mutta Hillaryynkin luotan vähemmän kuin satunnaiseen katuojasta löydettyyn juokaleeseen. "America needs a champion, and I want to be that champion", kuuluivat hänen paljon puhuvat alkuperäiset presidenttiehdokkaaksi suostumisen sanansa.

    VastaaPoista
  6. Meri,

    joo, ei Hesarissa eikä edes Ylessä ole sitä täyttä kuvaa. Kun sanoin että se maa on kiehuva helvetinkattila, niin en kyllä liioitellut yhtään. Voi olla että täältä kauempaa meillä on parempi kuva siitä mitä siinä maassa tapahtuu. David Foster Wallace on hemmetin hyvä siinä, että kävelee vain jonnekin ja rupeaa kirjaamaan huomioitaan. Tuntuu hassulta että joku *kansalainen* pystyy hyppäämään ulos kansalaisuudestaan ja oikeastaan aika lailla omasta historiastaankin halutessaan kirjoittaa *totuuden*. Tähdet meriteeraavat semmoista että "ikään kuin", koska totuus on aina tuolla ulkona.

    On republikaaneilla ja demokraateilla mielestäni yksi ero ja se on suhtautuminen sotilaallis-teknologis-taloudelliseen sektoriin, josta on II maailmansodan aikana ja jälkeen tullut pääasiallinen rahamylly. No ainakin melkein. Mutta on poikkeuksia. Kennedy aloitti Vietnamin sodan eskalaation vaarallisiin mittoihin ja Johnson jatkoi sitä, sotahan siitä tuli ja vielä hävitty sota. Luulen että nyt alkaa näkyä se, että senaatin ja kongressin edustajat ovat lakimiehiä. Semmoinen fiilis tulee täältä kaukaa että perustuslaillisuus alkaa olla demokraateille tärkeämpi nyt kuin ennen. Republikaanit vissiin lähinnä haluaisivat orjayhteiskunnan takaisin. Paitsi ei se niilläkään ihan niin yksinkertaista enää ole.

    Se kaksinaismoraali siinä maassa on kamalin kansalaisuutta yhteenliimaava tekijä. Se ei ehkä olisi niin hirveän yleinen ominaisuus keski-ikäisissä ja/tai -luokkaisissa ihmisissä, jos koulutus olisi ollut kunnossa. Sen on annettu rapistua. Se oli menoteillään jo 1970-luvun alussa. Semmoinen on fataali juttu mahtivaltiossa.

    Kyllä minä olen hämmästynyt täällä Suomessakin siitä, että ihmisten seksuaalinen suuntautuminen voi olla ihmisten kesken jakamassa heitä kahteen leiriin. En ollut tajunnut Suomen keskiluokkaistuneen ja umpioituneen niin pahasti. Hassua USA:n aloittamista ja määrittelemistä jutuista on ollut tuo huumesota-politiikka. Nyt se on vissiin ilmoitettu epäonnistuneeksi, mutta vielä omituisempaa on se että muu maailma on seurannut perässä. Kettil Bruun kutsui mietoja huumeita "hyväksi viholliseksi", se kirja kannattaa vieläkin lukea.

    Hannu,
    olen kuunnellut ystävieni mielipiteitä niin tarkkaan kuin olen voinut. Aina välillä kerron heille että Sanders ei ole sosialisti vaan sosiaalidemokraatti, vähän niin kuin Olof Palme oli. Ne hyväkkäät kysyvät että kuka. Kun minä olin siellä, ne sanoivat että olen syntynyt kultalusikka suussa. Kerroin että voi olla kyllä korkeintaan hopealusikka, koska olen nähnyt missä Ruotsi meni. Ameriikassa on sama asia pielessä niin kuin meilläkin: ei osata puhua mistään muusta kuin rahasta, siis nyt. Silloin 1960-luvulla tarkoitettiin myös kansalaisoikeuksia.

    Hannu, nyt kyllä maalaat piruja seinälle! Että meidän pitäisi vastata itsestämme! Eurooppa on natisemassa liitoksistaan ja sitten vielä Amerikka kääntäisi selkänsä? Huh. Toisaalta olet kyllä aivan oikeassa. Amerikka on viimeksi ollut mukana Jugoslavian sodassa, siis vähän isommin. Eurooppa ei osannut tehdä yhtikäs mitään.

    Sehän tässä on pelottavaa, että maailma rupeaisi hajoamaan keskenään riiteleviin ja tappeleviin maihin. Oikeitakin sotia on vielä aivan liikaa. Oikeastaan sota on vain jatke epäoikeudenmukaisuuksille, kuten tiedetään. Amerikkalaisilla on hirveä houkutus käyttää niitä aseitaan joita niille on kertynyt nurkkiin. Voisivat ihmiset ruveta kysymään että mitäs varten pyssyihin pannaan niin paljon rahaa.

    Trump on periamerikkalainen tapaus, häntä ei missään nimessä ole tarvinnut keksiä. Jos ehdit, niin lue vain sinäkin David Foster Wallacea! Politiikassa on onneksi karnevalistinenkin puolensa...

    VastaaPoista
  7. Keiju,

    jos nyt aattelee Clintonia, niin pitäisi varmaan muistaa mitä oikeastaan tapahtui kun hän oli ulkoministeri Obaman ensimmäisellä kaudella. En edes muista minkä takia hän lähti pois, vai pantiinko lähtemään. Mutta hänen aikanaan Osama bin Laden tapettiin. Sehän oli poliittinen murha ihan katsomatta siihen kuka tapettiin. Se oli semmosta tyypillistä ison maan huseeraamista.

    Luulen että suurin osa ystävistäni Amerikassa ajattelee häntä, siis Hillary Clintonia, liberaalina, mutta ei siis *raha*-liberaalina niinkään. Ja varmaan ylipäänsä monet kannattavat häntä koska hän on nainen. Nyt oli jo musta presidentti, joten nainen on selvä seuraava valinta.

    En tiedä, en. Sandersin ja Clintonin välillä ei ole mitenkään hirveän isoa kuilua mielestäni. Mutta ehkä jonkinmoinen luokkaero voi olla.

    Jännittävää nähdä mitä tapahtuu. Kyllä Yhdysvallat on Euroopalle tärkeä juttu aivan ilman muuta. Jonkinmoinen serkku valtameren toisella puolen.

    VastaaPoista
  8. Kyllä se juuri niinpäin on, kaiken (meikäläisen valtamedian ulkopuolelta) lukemani perusteella, että Trumpin ja Clintonin välillä ei ole mitenkään hirveän isoa kuilua, ja Clintonin ja Sandersin välillä ihan valtava. Sanders olisi ainoa, joka sen sapelia kalisuttavan maailmanpoliisiroolin saattaisi lakkauttaa. Tai edes yrittää sitä.

    VastaaPoista
  9. Keiju,

    pitäisi tietää taustoista. Amerikassa pahinta on se, että vaalit maksetaan hirmuisen isoilla rahoilla ja se vinouttaa heti demokratiaa, mikäli sitä ylipäänsä enää on. Voi olla että ei ole.

    Mutta en tiedä onko demokratiaa oikeastaan missään. Ei Suomea tätä nykyä voi kehua.

    Ilmeisesti on niin että kuka hyvänsä sinne Valkoiseen taloon valintaankin, Euroopan on tultava sen kanssa toimeen. Yritän lukea noita amerikkalaislehtiä. Mutta rahalla niitäkin painetaan. On varmaan niin että Sanders on noista ehdokkaista eurooppalaisin. Mutta sotateollisuus on se, mikä vetää Amerikassa taloutta.

    VastaaPoista
  10. Tuo David Foster Wallace on ilmiselvästi lukemisen arvoinen
    heppu, oikea Amerikan ihme :) Tiara hymyilyttää. Hyvin sanot
    kun toteat että Amerikan Keskilännestä ei tarvitse keksiä vitsejä :)

    VastaaPoista
  11. Rita,

    tuon kirjailijan suhteen olen ollut sen takia ymmälläni, että kirjoitti aivan hirveän hyvin, käsitettävää englantia ja kaikkea, ja sitten meni ja tappoi itsensä. Juuri tuota Illinois-esseetä lukiessa se tuli mieleen silloin, kun hän kaikkea nähtyään yhtäkkiä rupesi miettimään lapsuuttaan.

    Ei ole ehkä aivan helppo lapsuuspaikka. Esseessä voi olla kuvailtu se, minkä takia Keskilännessä on vaikeaa ja ahdistavaa. Tuommoisten näyttelyiden kanssa voi tulla tenkkapoo, että missä minä oikein asun.

    VastaaPoista

Kommentointi on suotavaa, mutta ei pakollista