On päivänselvää että kun
Yhdysvalloissa on vaalit, vaikutukset tuntuvat täällä asti. Tänään
on myös joku vuosipäivä St. Helens-tulivuoren räjähdyksestä,
purkaus oli kuumaa tuhkaa, kiehuvia mutavyöryjä ja palaneita puita.
Mutta ei kovin monta kuolemaa. Väitettiin että tuhkapilvi muutti
ilmastoa pohjoisella pallonpuoliskolla ainakin vuoden ajaksi.
Meillä on pieni pullollinen sitä
tuhkaa. Se tuntuu lasilta, se särkee ihon kun sitä painaa sormia
vasten. Yrittivät saada laaksoissa olevaa karjaa suojaan, mutta
lehmät ehtivät kuolla. Hoitajilla oli hengityssuojaimet päällä.
Autot eivät enää kulkeneet, koska se lasituhka pääsi
moottoreihin. Ihmiset kulkivat jonkin aikaa I maailmansodan aikaiset
kaasunaamarit päässään.
Joka tapauksessa nopeasti kasvava
kraateri synnyttää noustessaan maanjäristyksiä, jotka tuntuvat
kaukana vuoresta. Netissä oli video, jossa nuorimies kulki jossakin
päin lähellä vuorta sinä päivänä kun räjähti. Videokamera ei
lopulta toiminut enää, mutta mikkiin tarttui ihmisen huohotusta,
oli vaikea hengittää. Video oli täynnä huojuntaa ja epäskarppi,
niin että tuskin kukaan jälkikäteen tietää, oliko joku todella
ollut kulkemassa siellä täydessä pimeydessä.
Pohjois-Amerikka on manner, siellä on
mitä vain. Se on väestöltään kiehuva helvetinkattila,
siirtolaiset eivät ole koskaan osanneet asettua aloilleen vaan
vellovat rannikolta rannikolle, ainakin Yhdysvalloissa. Aamulla
sattui käsiin taas David Foster Wallacen esseekokoelma A
Supposedly Fun Thing I’ll Never Do Again.
Luen esseetä nimeltä getting away from
already pretty much being away from it all.
DFW on kotoisin Illinois’n (äännetään illinoi)
maaseudulta eikä ole sieltä lähdettyään edes käynyt siellä. En
tiedä kuinka vanha hän on ollut vuonna 1993, mutta oli kuitenkin
saanut pressikortin osavaltion näyttelyyn.
Kirjoittaja on päätynyt paikalle
Harper’s-aikakauslehden lähettämänä. Hän päätyy
esittelypöytään, jonka ääressä istuu vanhempia naisia. DFW
tajuaa yhtäkkiä, että naiset kuvittelevat Harper’sin
tarkoittavan Harper’s Bazaar-julkaisua, keittämistä, paistamista,
kodinsisustusta ja sellaista.
Englanniksi:
They think I’m
some sort of food writer or recipe scout, here to maybe vault some of
the Midwestern food competition winners into the homemaker’s big
time. Ms. Illinois State Fair, tiara bolted to the tallest coiffure
I’ve ever seen (bun atop bun, multiple layers, a veritable wedding
cake of hair), is proudly excited to have the opportunity to present
two corporate guys, dead-eyed and sweating freely in suits, who in
turn report the excited pride of MacDonald’s and WalMart at having
the opportunity to be this year’s Fair’s major corporate
sponsors.
Oli presidenttiehdokas kuka tahansa,
niin juuri samanlaisesta monikansallisten yhtiöiden sponsoroimasta
karnevaalista, ylpeinä esitellessään ansioitaan kuin mikäkin
lihakarjan omistaja, on poliitikkojen bileissä kysymys. Lukiessa voi
kuulla taputukset ja vihellykset kaikista pöydistä. Kirjoittaja
tajuaa että ellei hän oikaise väärinkäsitystä, hän päätyy
väistämättä Illinois’n kotitalousnaisten (?) telttaan
maistelemaan jälkiruokia ja hänet kannetaan ympyriäisenä sieltä
ulos. Kirjoittaja muistaa että vanhemmat keskilännen naiset osaavat
leipoa.
Essee on herkullinen. Siitä tulee
mieleeni samanlainen yksityiskohtien runsaus, joka vyöryy Thomas
Pynchonin proosassa. Tulla takaisin isiensä maille ja nähdä
miten hurjiin mittasuhteisiin kotiseudun ihmiset ovat yltäneet.
Ilmeisesti aivan selvää muistikuvaa täydellisestä kulttuurisesta
sekasorrosta hänellä ei enää ollut. Eikä DFW:n tarvinnut
liioitella, vain katsella ympärilleen.
Illinois on maatalousosavaltio. Siellä
kasvaa kaikki. DFW kertoo ihmisistä, jotka eivät oikein enää
muistuta ihmistä. Tuli mieleeni sellainen teoria ylipainosta, että
se syntyy tarpeesta suojata itseään. Vyötärörenkaat estävät
yhteentörmäyksen ulkomaailman kanssa. Kirjailija muistaa
kasvinsuojeluaineiden lentoruiskutukset. Ne ovat niitä
ympäristömyrkkyjä jotka kerääntyvät soluihin ja muuttavat
niitä. Näen mielessäni moninkertaisen donitsi-hiuslisäke-naisen
ja mietin kuinka pitkälle naamioituminen ulottuu. Miksi
ylenmääräinen naamioituminen on välttämätöntä?
Mutta matka raportoimaan Illinois’n
osavaltion vuotuisesta näyttelystä oli myös matka lapsuuteen:
One of the few
things I still miss from my Midwest childhood was this weird, deluded
but unshakable conviction that everything around me existed all and
only For Me. Am I the only one who had this queer deep sense as a
kid? – that everything exterior to me existed only insofar as it
affected me somehow? – that all things were somehow, via some
occult adult activity, specially arranged for my benefit? Does
anybody else identify with this memory? The child leaves a room, and
now everything in that room, once he’s no longer there to see it,
melts away into some void of potential or else (my personal childhood
theory) is trundled away bu occult adults and stored until the
child’s reentry into the room recalls it all back into animate
service? Was this nuts?
DFW kuvailee lapsen ehdollistamista
esineisiin ja sitä kautta ehkä omistamisen maailmaan. Jos tässä
on maaginen puoli, niin kyse on esineiden himon ja ylipäänsä
haluamisen alku. Lapsen pitää sisäistää kummallinen
lastenhuoneen salaisuus: tavarat ovat olemassa vain jos olet siellä.
Tottahan se on. Talo ei ole sen enempää kuin kuori. Seuraavaksi
kirjailija alkaa sitten jo miettiä viattoman solipsismin ideaa,
esimerkikseen hän ottaa piispa Berkeleyn jumala-hahmon: maailma
koostuu mielikuvista, jotka syntyvät tyhjyydestä kutsuttuina.
Ajatus on merkillinen ja sopii hyvin lapsen välittömään
maailmaan. Lapsi tarvitsee sen, koska hän vasta oppii nimeämään
asioita.
Sankariesseisti sairastui
osavaltionäyttelyn tuomaan ripuliin ja joutuu juoksemaan vessassa.
Lääkäri ilmoitti että hänellä ei ollut suolisolmua tai
muutakaan fataalia. Tulivat rankkasateet. Esitellään hevoset
jotka juostessaan nostavat mutasateen. Kirjailija
kommentoi:
It’s something
of a relief to see no fast-food buyers on the dais awaiting Auction.
As with Beef, though, a young beauty queen in a tiara presides from a
flower-decked throne. It’s unclear who she is: “Ms. Illinois
Horseflesh” sounds unlikely, as does “Ms. Illinois Draft Horse.”
(Though there is a 1993 Illinois Pork Queen, over in Swine.)
Tuon sitaatin viimeinen lause kuuluu,
että Sikalassa (oletan että kyse on näyttelyn eri rakennuksista tai
teltoista, tässä siis Sikala) valitaan vuoden 1993 Illinois Pork –kuningatar. Amerikan
Keskilännestä ei tarvitse keksiä vitsejä.
Näyttelysirkus jatkuu.
Maailmassa pidetään vaaleja, joiden tuloksista sitten riippuu milloin
minkäkin valtion tai osavaltion tai provinssin ihmisten tulevaisuus.
Kunpa ihmiset oppisivat näkemään sirkusten klovnien maskien
taakse!
Mutta nyt on siis 36 vuotta siitä, kun
St. Helens-vuori räjähti. Sen kunniaksi sen lähellä maa
järähtelee. Ennustetaan että todella suuri järistys jossain
siellä luoteisosassa, Kaskadien alueella, on tulossa suhteellisen
pian. Valkonaamojen pitäisi kysyä intiaaneilta että milloin.
Intiaanit voisivat kysyä sitten valailta ja muilta eläimiltä.
