(Sana)
Älä
sanalle mitään sano.
Ole
hiljaa vain.
Se
korva on vaikenevain
ja
sillä on nälkä ja jano
sinut
löytää itsesi alta.
Se on
etsivä valta.
Älä
sanalta mitään ano.
Ei
mitään se sano,
se
liikkuu vain, kuten liikkuu meissä.
Ja
voimattomuutesi jyrkänteissä
se
kantaa yli.
Sana,
hauras, nostava syli.
(Aaro
Hellaakoski: Yön hetkiä, 3 (Sana), kokoelmassa
Hiljaisuus, WSOY 1949)
Ripsa, kuva on hyvä ja runo. Monien miesten tapaan en ole runojen lukija mutta kohdalle sattuessa Hellaakoskesta olen pitänyt. Hyvää Juhannusta Sinulle! Hannu
VastaaPoistaHannu,
VastaaPoistahyvää juhannusta ja loppukesää myös sinulle, Outille ja sille lapselle joka toivottavasti kyselee ja häiritsee teitä! Minun mieheni lukee runoja, on tutustuttanut minut englanninkieliseen lyriikkaan, jota edelleen tapailen, Walt Whitman on yksi suurista rakkauksistani siellä, muistatko, Ruohoa, suom. Arvo Turtiainen? Jotenkin voisin kuvitella että pidät Whitmanista jos pidät Hellaakoskestakin.
Äitini lausui runoja ja luulen että yksi hänen suosikeistaan oli Hellaakoski. Hänen runonsa ovat usein tummasävyisiä, mikä on yllättävää, muistan hänet 50-luvulta valoisana. Varmaan oma pääni on muuttunut aika tavalla.