Kissojen on merkittävä reviirinsä myös ihmisten kanssa asuessaan. Reviirin merkitseminen sujuu samalla kun kissa terottaa kynsiään, sillä on tassuissaan hajurauhaset. Kissa itse arvioi sen mikä on merkitsemiseen paras paikka. Se on jollain tavalla huoneen keskellä.
Meillä kolme kissaa tuhosi yhden sohvan ja jätti jälkensä kirjahyllyyn. Olin varma siitä että isoin kirjahyllyni romahti kissojen raapimisen vuoksi. Mutta eipäs. Vain hyllyjä kiinni pitävät pienet pyöristetyt metallikappaleet antoivat periksi. Lastulevyt, jotka toimivat hyllyinä, olivat notkollaan. Levyt olivat tehneet pyöreistä runkojen rei’istä soikeita, eikä metallikappale enää pysynyt paikallaan. Romahdus tuli, kun yritin siirtää Jörn Donnerin kirjaa nimeltä Itsenäisyyspäivä toiseen hyllyyn. Se kieltäytyi liikkumasta. Ylempi kirjahylly oli asettunut makaamaan sen päälle. Sitten jo romahtivat muutkin hyllyt.
Kirjahyllyssä on ehkä 1000 kirjaa, ehkä vähän vähemmän tai enemmän. Joku toinen kuskaisi kirjahyllyn roskalavalle, mutta meidän on vielä yritettävä kannustaa hyllystöä. Tämä olisi toinen kerta kun lastulevyhyllyt käännetään ympäri, että ne suoristuisivat. Hyllyt ovat 44 vuotta vanhat, mutta minulla on kirjakaappi, jonka isoisä on tehnyt tai teetättänyt, on se ainakin 1920-luvulta. Se on umpipuuta eikä siinä ole mitään vikaa.
Mistään ei saa tämmöistä köyhän ihmisen Lundiaa enää. Kirjahyllyt eivät kuulu ihmisten sisustukseen. Sivistyskodit eivät ole muodissa? Voisi miettiä mitä on tapahtunut sivistykselle, mutta oletan että sillä ei ole merkitystä.
Meillä on kunnallinen kirjasto. Siellä on hyllyjä jotka kestävät. Mutta siellä taas hyllyt alkavat täyttyä ja kirjasto joutuu myymään kirjoja pois, halvalla kyllä. Kirjakauppa on sellainen että sieltä ei saa edes tilatuksi kirjoja jotka haluaisi. Se on nimeltään Suomalainen kirjakauppa. Minulla on lompakossa edelleen pokkaripassi. Se on siltä ajalta, kun ostin suhteellisen halpoja englanninkielisiä pokkareita. Nyt valikoima on pienentynyt eivätkä kirjat ole enää kovin halpoja.
Tässä on syy siihen miksi minulla on oltava suuri kirjahylly. Suurin osa noista kirjoista on sellaisia joita ei saa enää mistään. Ja suurin osa niistä on klassikkoja. Ehkä niitä hyvällä onnella joitakin voisi olla jossain divarissa.
Nyt kirjat ovat työhuoneeni lattialla. Runkoon pitää naulata tukipuita ja toivoa että hyllyt sitten toimisivat. En tiedä miten hyllyt saa pysymään paikoillaan, ehkä ne metallikappaleet pitää liimata superliimalla. Pölypilvi saa aivastelemaan, mutta on tässä vielä toivoa.
Toinen ihminen ymmärsi ruveta käymään läpi roskiksia. Hän löysi sitten täyspuuta ehkä tarpeeksi siihen, että metallipidikkeet voidaan korvata poikkipuilla, joiden päällä hyllyjen päät lepäävät. Hyllyt pitää vielä maalata. Paljas lastulevy vetää pölyä ja likaa puoleensa niin että kirjat juuttuvat niihin kiinni vielä, hyväkkäät.
Heräsin aurinkoon. Katselin peiton raosta kirjakasoja ja rupesin laskemaan. Kyllä niitä on tuossa isossa hyllyssä yli tuhat kirjaa. Nousin ylös ja tassuttelin kirjakasojen ympärillä. Sormeilin yhtä ja muistin mistä siinä oli kysymys. Kirja oli ollut väärässä hyllyssä. Olin tarvinnut alakerran englanninkielisestä hyllystä kreikkalaisia satuja. Siinä nökötti suomalaisen kasan päällä Apuleiuksen Kultainen aasi. Kirjan on kääntänyt englanniksi Robert Graves, niin että voisin oikeastaan ruveta oikein lukemaan kirjaa. Muistan varmistaneeni jonkun tarinan siitä viitteeksi johonkin toiseen kirjaan.
Olen todennäköisesti yliopistossa oppinut sellaisen tavan käyttää kirjoja. Seminaariesitelmien tekeminen tapahtui aina kiireessä ja oli haalittava kirjoja, joita voisi pitää hyvinä viitteinä. Tämä Lucius Apuleius oli syntynyt noin 120 jaa Madaurassa Marokossa. Marokko oli Rooman siirtokunta, mutta ei nähtävästi provinssi, koska sitä kutsutaan nimellä colonia. Apuleius opiskeli ensin Kartagossa (jota ei oltu vielä hävitetty, en muista uhkasivatko ne vain hävityksellä vai päätyikö joku Rooman sotapäälliköistä tosiaan sen tuhoamaan), sitten jatkoi opiskelemalla platonilaista filosofiaa Kreikassa. Jossain hän törmäsi Isis-kulttiin (siis sen Levantin jumalattaren), sitten meni opiskelemaan puhetaitoa Roomaan ja suoritti tutkinnon. Mutta Apuleiuksesta löytyy suomeksikin verkossa elämänkertatietoja.
Tulin ajatelleeksi Rooman valtakunnan ihmisiä. Heillä oli mahdollisuus tutustua kaikkeen mitä senaikaisissa akatemioissa oli. Eivät kaikki vapaat ihmiset harrastaneet filosofiaa, orjat eivät yleensä osanneet edes lukea tai kirjoittaa, naiset taas eivät olleet osa vapaita miehiä. En tiedä miten filosofien ylläpito onnistui, mutta kyllä tästäkin saa sen käsityksen, että jonkinlainen mesenaattijärjestelmä heillä oli, virkojakin löytyi ja varakas avioliitto on hyvä ajatus niin kuin varmaan nykyäänkin.
Apuleius vain matkusteli ympäri Rooman valtakuntaa ja kirjoitti. Tässä Penguinin Classics-sarjassa on Apuleiuksen Kupido ja Psyyke-tarinoita (suomeksi tietenkin Eros ja Psyyke, vaikka Kupido on kyllä oma hahmonsa, eikä jonkinlainen jumala niinkuin Eros taisi olla), mutta ennen kaikkea tahdon lukea Robert Gravesin johdannon. Kirjan copyright on vuodelta 1950, tämä painettiin 1976.
Yöt alkoivat kylmentyä, on etsittävä syystakki päälle ja lisättävä vauhtia. On näyttelyiden avajaisia, ihmiset alkavat palata takaisin kaupunkiin, myös aikuiset parveilevat. Syksy on energian aikaa. Kun päivä ja yö ovat suunnilleen tasoissa voi pitkän valoisan ajan jälkeen nukkua taas. Jos tulee talvi voi nukkua todella pitkään.
Lehdissä alkaa olla violetin sävyjä. Yhdysvaltain itärannikolle osuu hurrikaaneja, samoin kuin taifuunit Bangladeshiin ja sinne päin. Ne voimistuvat kun ilmasto on muuttumassa. Vaikuttaa siltä että ihmiskunta ei kykene pysäyttämään ilmastonmuutosta. Se on kiinni tahdosta ja tahtoa pitää kahleissa ikiaikainen typeryys. Ja kun on tyhmä, niin kuolee varmaan ihan tyytyväisenä. Joka tapauksessa ei ehdi käsittää mikä häneen iski.
Meitä muita, joita huvittaisi vielä istua ja opiskella, on ehkä vähemmistö. Taidan opiskella tuon Apuleius-opuksen nyt seuraavaksi. Olen viihtynyt tätä ennen yhden toisen kirjan maailmassa ja matkustanut Intiaan.
Yleenmsä typeryys ei iske sen aiheuttajaan vaan johonkin ihan viattomaan, kuten siihen ranskalaishollantilaisomistuksessa olevaan saareen joka tuhoutui 95-prosenttisesti.
VastaaPoistaTaitaa olla RUUVARI-hyllyn ensimmäistä mallisarjaa? Toinen sarja olikin jo niin hyvää, että LUNDIA osti koko yhtiön ja lopetti sen vuoden kuluttua. Pelkkää kurjuutta seuras kapitalismista tässäkin tapauksessa!
VastaaPoistaKeijo,
VastaaPoistaJoo, eikös se ole suunnilleen turistisaari se Barbura? Siellä oli noin 1500 asukasta, niin kertoi joku tietolähde. Ilmeisesti matala ja rakennukset huonot. Ruohokin kuulemma hävisi. Samaa ajatellaan nyt Floridan suhteen, joka on kans matala.Florida on kans turistipaikka, siellä esimerkiksi 45 pelaa golfia.
Seppo:
olin unohtanut nimen! Sehän se oli. Se oli meidän ensimmäinen kirjahylly. Nyt Leo etsi roskiksista puuta ja hyllyt on käännetty ja maalattu niin että varmaan ne meidän eliniän nyt kestää. Muistan sen pariskunnan, niillä oli pieni vauva. Niin, sitten ei vissiin ollut vielä Perheyritysten liittoa, joka olis antanut avustuksia...
Ripsa! Tuosta ilmaston muutoksesta. Olen jo jonkun aikaa, aina siiloin tällöin mutta toistuvasti yrittänyt selvittää itselleni, että mikä se "oikea" tilanne ja suhtautumistapa sen suhteen olisi? Tällä hetkellä yleinen ilmapiiri on kovin alarmistinen. Lehdistö pauhaa hiilidioksiidin suurista vaaroista ja merenpinnan noususta etc. Maailmanloppu tulee jos ei HETI tehdä jotakin! ?? Hm?
VastaaPoistaMonet tutkijat ovat kuienkin paljon varovaisempia. Tässä on pari ruotsalaista merkittävää tiedemiestä jotka vat "toisinajattelijoita" eli heidän mielestään hätä ei ole lainkaan tämän näköinen. Lennart Bengtsson katsoo että aikaa on runsaasti tarvittavaan tekniseen muutokseen ja Peter Stilbs puolestaan sanoo maailman ilmaston olevan erittäin vakaan mikä johtuu meressä olevan veden valtavasta massasta, sen vakauttavasta vaikutuksesta.
En ole asiantuntija mutta tiedän, että asia on "super comlicated", ymärtämistä vaativia eri alojen ilmiöitä on valtava määrä ja niiden vuorovaikutusten arviointi on maallikoille käytännössä mahdotonta. Kun tiedemiehetkin ovat erimielisiä niin tästä on yksi seuraus: Ilmastokysymys on journalisteille loputon KULTAKAIVOS ja he käyttävät sitä 100% hyväksensä. Lisää siihen se fakta, että luvuton määrä ilmastontutkijoita ja "-tutkijoita" saa tulonsa (YK, IPCC jne) samasta lähteestä niin kehen voit luottaa??
Ne käyrät menneistä, jo tapahtuneista ilmaston vaihteluista joita olen nähnyt ovat sellaisia etten heti usko elämän maapallolla niihin nytkään tuhoutuvan. Jos niin käy niin syy , luulen, on joku muu, esim iso asteroidi? Nykyisellään olen siis rauhallisempi kuin vielä pari vuotta sitten. Hannu
Hannu,
VastaaPoistaen ole kyllä kuullut että lehtiin olisi palkattu hirveästi ilmastonmuutosta tutkivia journalisteja. Siis: tuskin tiedepalstat ovat lihavoituneet. Mutta aivan varmasti hurrikaaneilla ja taifuuneilla saadaan isoja otsikoita. Iltapäivälehdillehän ne ovat omiaan, koska niitä ostetaan samalla kuin ruokaa.
Just joku väitti että meret eivät voikaan auttaa niin paljon kuin pitäisi, mutta en lukenut juttua tarkemmin. Joka tapauksessa planktonille voi käydä huonosti, kun merivesi lämpiää. Todennäköisesti saadaan tarkempi skenaario lähitulevaisuudessa. Meribiologit kyllä ainakin Itämerta vahtivat aika tarkasti, se Aranda on tainnut olla vesillä myös tänä kesänä.
Ilmastot ovat muuttuneet paljon ja aina. Esimerkiksi asteroidit ja tulivuorenpurkaukset ovat selvä syy ja seuraus-yhtälö. Ihminen on entistä tehokkaampi tietysti. Ihmisen pitäisi olla hälyttynyt ihan yksinkertaisesti siksi, että se on se kliimaks-laji, jossa näkyvät myrkyt. Ne kun rikastuvat eliöketjussa.
Ihmisessä on se vika, että se on laumaolio ja menee sinne minne muidenkin nokka osoittaa. En ole mitenkään vakuuttunut siitä, että maapallo on nyt paljon parempi paikka kuin silloin kun täällä tallusteli dinosauruksia. Kai meille olisi vähitellen sitten ilmaantunut viisaita dinoja? Ehkä ne eivät olisi olleet niin tyhmiä ympäristönsä suhteen kuin me? Mutta niiden laumakäyttäytymisestä ei taida olla tarpeeksi tietoa.
Mutta: siitä pitää olla huolissaan että Karibean hirveän köyhää ihmiskansaa ei varmaan edelleenkään auteta, vaikka tietojen mukaan yksi saari on käytännössä hävinnyt. Puerto Rico taitaa kuulua USA:lle, se on territorio, ei osavaltio, mutta ihmiset eivät voi äänestää asukkaitaan kongressiin, vaikka ovat kyllä USA:n kansalaisia. Yhteiskunnallinen epäoikeudenmukaisuus on ylipäänsä kaikenlaisen kehityksen este.
Tai miten on meillä, kun osa suomalaisista ei tahdo ottaa sodan jaloista pakenevia ihmisiä tänne. Kyllä kai selvästi osa pohjoisafrikkalaisista muuttajista pakenee ihan vain kuivuutta jo.
Tekniikasta en tiedä. Oletko lukenut Risto Isomäen Jumalan sormi (vai olikohan se pikkusormi)? Hän kuvaa siinä kirjassa yhden tavan miten kuivuus lopetetaan. Ja lisäksi saadaan samalla sähköä. Insinööreillä on varmaan hyvä työmarkkinat jo nyt! Kirja on sci-fiä, mutta yksi tuntemani sähköinsinööri väitti että se on toteuttamiskelpoinen juttu.
En tiedä miten pitäisi olla ja elää. Eivät taida tietää useimmat ihmiset. Paitsi että taitaa olla ekologisempi juttu elää köyhänä kuin olla rikas... *Jos* vesi nousee oikein kunnolla, niin tämä kaupunki jää veden alle. Ja Hesa myös!
Juuri siksi, että ihminen on laumaeläin en luota muihin kuin niihin joihin olen tutustunut, elävinä tai kirjoitetussa sanassa ja silloinkin kiinalaiseen tapaan vasta 10 vuoden perästä. Risto Isomäkeä olen lukenut aikoinaan. Sujuva kirjoittaja mutta kuuluu niihin maallikoihin joiden elintaso riippuu kirjoittamisesta.
VastaaPoistaPysyttelen tiedemiehissä ja heihinkin suhtaudun varoen. Peter Stilbs puhui siitä, että hiilidioksidin lisääntyminen ilmakehässä ehkä auttaa kosteuden lisäämisessä erikoisesti kuivilla alueilla kuten Saharan reunamilla (jos nyt muistan oikein).
Joo, yritän aina välillä muistaa, että olen itseki, hm, erehtyväinen ;-D Hannu
Hannu,
VastaaPoistajoo, eihän me maallikot voida vannoa oikein minkään tutkijaryhmän puolesta. Ikuinen ongelma. Ja mitä kauemmaksi mennään tiedeyhteisöstä, sitä hankalammaksi menee. Tämä siis edellyttäen että ei ruveta politikoimaan tai laskelmoimaan oman "ryhmämme" (siis yhteiskuntaluokka tms.) eli että ei nyt sentäs valehdella. Eihän me olla päästy edes siihen asti!
Tulin ajatelleeksi myös sitä hullun tiedemiehen ongelmaa. "Kuinka rupesin rakastamaan Pommia" tai vähän uudempia ajatuksia kuten amerikkalaisen yhtiön (muistaakseni Nestle) ilmoitus että "puhdas juomavesi ei ole ihmisoikeus", eli siis jos sitä jossain on, niin Nestle voi ostaa sen ja tehdä sillä rahaa. Siinä on yksi noista elintaso-dilemmoista.
Elintasosta puhuakseni: ei omistaminen ole suhteellinen juttu. On aika helppo nähdä mitä ihminen tarvitsee ja mitä ei. Ja sitten vain kieltäytyy enemmästä. Se on tavattoman yksinkertaista ja helpottaa yhteisten asioiden hoitamista oleellisesti. On vaikea käsittää miksi siihen ei päästä.
Muutaman kerran viime aikoina, kun olen avannut suuren suuni, olen huomannut että ihmiset eivät tiedä mikä on satiiria, vaan kauhistuvat kun sanon vähän jyrkemmin kuin kahvipöydässä on tapana (enkä edes juo kahvia!). On sentään hyvä että en käy enää töissä eikä kahvituntikeskusteluille tarvitse altistua minun sen paremmin kuin viattomien kanssaihmistenkään.
Kuulin helpotuksekseni joltakin tai sain kirjeen tiedonmurusen kanssa, että mukaan nro 45 on oikeutettu painamaan nappia, mutta siitä ei silti ehkä seuraa yhtään mitään. Kyllä siinä ilmansuunnassa on vitsit vähissä muutenkin.
Kyllä kai sitä pitäisi voida vähitellen vaatia moraalia. Ja aivan ensiksi siellä valtaapitävien sanoissa ja teoissa. Ja ilman kaksinaismoraalia!
Ripsa, onpa hyvä, että hylly ei tappanut sinua! Ei mutta ihan oikeasti, ajattele, se olisi voinut romahtaa sinun tai Toisen ihmisen tai kissojen päälle. Ottakaa joku kirvesmies töihin vai onko Toinen ihminen niin pätevä käsistään, että voit luottaa häneen tässä hyllyasiassa?
VastaaPoistaEi sitä tiedä, mitä aarteita sieltä kasasta löytyy...
Marjatta,
VastaaPoistakamala ajatuskin! Että kirjat kääntyisivät minua vastaan? Kirjahylly ilmeisesti kyllä oli nääntynyt hirmuisen painonsa alla. Toi Toinen ihminen on kuuluisa ja kehuskelee sillä välillä, että tuntee täydellisesti kaikkeen sopivan Rube-Goldberg-asenteen (muistaakseni Rube Goldberg-variaatioihin viitataan jossain Aku Ankassa) ja siihen liittyvät temput ynnä mielikuvituksen. On se opiskellut pääaineenaan kuvanveistoa amerikkalaisessa yliopistossa, jolla voi olla vaikutusta tuohon Rube Goldberg-taitoon.
Mutta sillä on pari sukulaista, jotka ovat tehneet kabinetteja, pöytiä ja muuta sisustusta rannikkolaivoihin, jotka aikoinaan seilasivat Alaskasta Meksikoon ja takaisin. Kuka tahansa ei semmoiseen kirvesmieshommaan pysty. Appivanhempien luona oli tietenkin puuverstas ja appi oli rakentanut lisäsiiven omakotitaloon. Sen puusepänverstaan keskellä oli pienempi osa, jossa oli pimeähuone valokuvien tekemistä varten.
Toisella ihmisellä on siis ainakin sukuvikaa. Sen nimi on muuten Leo, ei se mikään salaisuus ole. Oltu kohta naimisissa 48 vuotta. Ei muuten mutta viisumin takia oli pakko mennä naimisiin. En kannata sitä, että nämä kansalliset instanssit haluavat lyödä leiman viattomien pariskuntien liitoille!
Nyt aivastelen ja niiskutan vielä enemmän. Ne kirjat on saatava hyllyyn takaisin ja aakkosjärjestyksessä... Mutta siis kissoja ei enää ole eikä ole aikaa elää niiden kanssa niiden elinikää, joka voi olla lähemmäs 30 vuotta. Ks. edelliset postaukset...
Pahoittelen, että tunkeudun nyt tännekin kommentoimaan...
VastaaPoistaKirjahyllyt ovat ihania! Meillä on kotona monta. Osa vanhoja, osa uudempia, osa hienompia, osa huterampia. Yksi on peräisin Tapani Raittilalalta. Ne ovat kodin sivistyksellinen sydän. Ne vain pakkaavat aina vain täyttymään, vaikka päätin jo vuosia sitten, etten enää hanki uusia kirjoja, paitsi tietysti ne ihan kaikkein tärkeimmät...
Ilmastonmuutos on todellakin tavattoman monimutkainen juttu. En ole perehtynyt tieteenalaan mitenkään syvällisesti, joten tyydyn uskomaan tiedemiesten suuren enemmistön käsitystä. Siis sitä, että ihmiskunnan kannalta kyse on vakavasta asiasta. Varsinkin kun yhä useampi ilmiö tuntuu etenevän ennusteiden mukaisesti, kuten nyt nämä entistäkin hurjemmat hurrikaanit. Ikävä juttuhan se tietenkin on, ja siksi niin moni toivoo ja epäilee, että jos ei se sittenkään...
Pekka,
VastaaPoistamitäs minä nyt tuossa olen sanonut: kommentointi on suotavaa mutta ei pakollista! Vapaaehtoisuus saa luvan olla voimassa ainakin Blogistanissa.
Vai on teillä Tapani Raittilan huushollista peräisin oleva kirjahylly. Ehkä siinä on sitten hyvä karma: se todennäköisesti ottaa vastaan vain hyviä kirjoja. Onko se taiteilijan itsensä tekemä?
Minä olen kirjoittanut kirja-arvosteluja ja muita kulttuurijuttuja senttarina jotain 50 vuotta nyt, ehkä vähän ylikin. Kirjat on siis itseansaittuja, paitsi ne muutamat jotka ovat kulkeutuneet tänne suvun piiristä. Kun olin nuori opin kyllä käyttämään kirjastoja, siis varsinkin yliopistossa, mutta en voi valittaa Vaasan kirjaston kokoelmia. Se on hyvä kirjasto.
Ongelma on siis vain siinä, että peruskirjaston on kyllä oltava kotona. Puolet elämästä on kulunut maalla, jossa kirjahyllyistä meilläkin tuli huushollin sydän. Joskus kun on ollut oikein tiukkaa ja olen yrittänyt saada vuokratukea tms., on aina ilmoitettu että on sitten muutettava pienempään asuntoon. Sillä ei kunnan tai kaupungin mielestä ole väliä että kirjat ovat välttämättömyystarvike. Eikä varsinkaan sillä että kissat ovat olleet perheenjäseniä.
Hmm. Olemme ehkä antaneet kirjoille kodin. Sellaista kamalaa tietoa alkaa olla, että ihmisten kokoamat kirjastot poltetaan. Että siis missä ensin poltetaan kirjoja siellä poltetaan kohta myös ihmisiä...
Tulipalot raivoavat Amerikan länsirannikolla, patikoimispolkumme ovat tulessa parastaikaa Oregonissa. Joitain osia on pystytty pelastamaan ja eilen oli satanut vähän. Mutta kuivaa on metsän pohjalla. Puut palavat kuin soihdut ja tartuttavat tulen toiselle vuoren juurikukkulalle myös latvan kautta.
Mustan kirjahyllyni lastulevyhyllyt alkoivat vääntyä lehmänselälle. Käänsi hyllyn tyhjänä ylösalaisin ja laitoin näkymättömiin kohtiin pieniä metallisia kulmarautoja. Sen jälkeen ovat hyllyt pysyneet suorina.
VastaaPoistaPekka!
VastaaPoistaTismalleen noin Leo teki. Kulmarautojen tilalla on siis täyspuisia tukia. Huomasin eilen että yksi hylly on kääntämäti, se pitää nyt tehdä vielä.
Nämä hyllyt olivat siis pelkkää lastulevyjä, ei maalattuja. Maalattiin kyllä pian, kun silloin 1970-luvulla tuli tietoja että lastulevyt voivat olla maalaamattomina aika myrkyllisiä. Kai se tarkoitti niitä liimaseoksia.
Kuuntelin eilen Proms-konserttia radiosta ja yritin tavailla aakkosia. Tuo on fiktio-hylly, siis noita on vähän yli tuhat kirjaa, ja ne ovat täysin sekaisin kasoissa. Ennen konserttia imuroin kirjoja kasan ja sitten sen aikana pähkäilin järjestystä.
Runohylly on pienempi, sekin on aakkosjärjestyksessä, suurin osa suomalaista runoutta. Näytelmät ovat samassa hyllyssä. Sitten työhuoneessa on myös käsikirjasto, kirjallisuustiedettä, semiotiikkaa, esseitä. Tänään pitää skannata muutama kuva. Niitä pitää lähettää eteenpäin. Mutta sitten pitää imuroida kirjapöly ja sahanpuru että voi taas tassutella sukkasillaan.
Lehmänselkä onkin hyvä sana. Ne lehmäparat jotka vääntyvät mutkalle kun ihmisille pitää tuottaa maitoa. Muistan vielä länsisuomen kyytöt, ne olivat tasaisen ruskeita ja niillä oli sarvet, vähän semmoiset kippuraiset. Eivät ne hirveästi lypsäneet. Mutta olivat ihan oikeita persoonallisuuksia.
Ripsa, Pekka!
VastaaPoistaMinun silmissäni tämä maapallon ilmaston hätätila on jäänyt mediaksi kutsutun sopulilauman jalkoihin. Semmoisenaan se olisi ihan harmiton juttu mutta se tuo mukanaan kammottavan korkeita kustannuksia kun ilmaston lämpenemiseen varaudutaan.
Esim Ruotsista kerrotaan kuinka merenpinnan nousuun varaudutaan rakentamalla tulevina vuosikymmeninä mittavia vallituksia kaupunkien ympärille siltä varalta että meren pinta nousee ehkä useillakin metreillä napa-alueiden jään sulaessa jne. jne. (Ruotsin osalta ks. esim David Jonstad: Sivilisaation loppu).
Samaan aikaan Ruotsin kuten monien muidenkin Euroopan valtioiden vilja-, ja elintarvikevarastot riittävät vain parin viikon tarpeisiin. Sen jälkeen on turvauduttava tuontiin ulkomailta, niin, edellyttäen, että laman tai katastrofin aikana liikenneyhteyksiä voi pitää avoinna tai että tarvikkeita ylipäätänsä löytyy!?
Varaudutaan gargantuamaisilla rahasummilla ilmiöihin jotka tapahtuvat, jos tapahtuvat ehkä vuosisadan lopulla mutta emme pysyisi hengissä jos esim Yellowstonen uinuva jättitulivuori purkautuisi kuten jotkut tiedemiehet ovat varoitelleet. (Googlatkaa sitä). Tästähän Pinatubo ja Islannin taphtumat antoivat esimakua.
Toistuvatko samankaltaisuudet en, kuten muutkaan, voi tietää. Huolestuttava asia on varastointiteksniikan muutos sitten viime vuosisadan puolivälin mikä tarkoittaa, että nykyisin elämme kädestä suuhun. Ennen sotiahan kaupoilla oli laareissaan kuukausien varastot, nyt ei mitään! Tätä täytyy pitää faktana. hh
Ps. Suomen asiat ovat huoltovarmuuden suhteen hieman paremmalla tolalla, kiitos sotien opetuksen.
Heh, tänne kirjoittaa näköjään toinenkin Pekka!
VastaaPoistaJuu, tuo kommentoinnin suotavuus on hieno kehotus! Olen vain huomannut, että jotkut joskus suuttuvat minuun elämää ja sen monimuotoisuutta pohdiskellessani, ja siksi olen vähän varovainen uusiin blogeihin osallistuessani.
Tuosta Raittiloiden hyllystä. Raittilat ja vanhempani olivat perheystäviä ja syistä, joita en muista (jos olen kuullutkaan) yksi Raittiloiden kirjahyllyistä siirtyi vanhemmilleni. Kotoa pois muuttaessani sain sen sitten itse mukaani. Isäni tapasi sanoa, että se on Tapanin tekemä, mutta äitini totesi joskus isän kuoltua, että hän ei ole kuitenkaan varma onko Tapani todella itse sen tehnyt. En siis varmasti tiedä. Hyvä karma sillä kuitenkn on.
Enpä ole eri mieltä siitä, että peruskirjaston on syytä olla kotona. Sitä vartenhan kodissa on seinät, että niitä vasten voi asentaa kirjahyllyjä. Ongelma on vain siinä, että luonteva peruskirjaston koko ja käytännön elämässä mahdollinen tila eivät oikein kohtaa. Seiniä on liian vähän!
Kirjahyllyistä vielä. Kun vaimon kanssa ostimme yli 20 vuotta sitten mykyisen asuntomme, oli yksi tärkeimpiä hankintojamme olohuoneen yhden seinän kokonaan peittävä mittatilaustyönä tehty, kokopuinen ja lasiovinen kirjahylly. Siihen olemme sijoittanert kaikkein tärkeimmät ja rakkaimmat kirjamme.
Hannu!
VastaaPoistaMinä muistan kyllä hyvin ne ensimmäiset pari Rooman klubin julkaisut, en muista enää minä vuonna Kasvun rajat ilmestyivät, mutta sen muistan että sen mukaan öljyn olisi nyt jo pitänyt loppua. Vielä mitä. Sitä löytyy nyt entistä pahemmista paikoista, esimerkiksi Luoteisväylän alueelta ja Alaskasta.
Tällä hetkellä toivon että Niinistö onnistuu luomaan suhteita että kaikki ei mene hyrskynmyrskyn tuon nro 45 aikana. Putinilla on onneksi jollain lailla jalat maassa, ei se tyhmä ole. Mutta noiden suurvaltojen johtajien prioriteettinä eivät ole ihmisoikeudet. Ilman niitä asiat menevät pahasti solmuun.
Eilen taisi olla uutisissa että Floridasta ei pääse enää pois ilman aika muhkeaa lompakkoa. Ihmisten hädänalaista tilaa voidaan käyttää hyväksi. Ne joilla ei ole mitään, ne häviävät pois. Tässä vaiheessa siis. Mutta dystopiakirjallisyydessa näytetään sitten minkälaiseksi se toisiaan vastaan tappelevien ihmisryhmien elämä muuttuu. Ihmisiä ei hirveän paljon jää henkiin ja nekin katsovat asiakseen tappaa toisiaan.
Varastoista kyllä kuulin puhuttavan kun kävin maalla tänäkin kesänä. Meillä kaupunkilaisilla tuskin on enää paikkaa minne mennään syömään, kun perheviljelmät ovat loppuneet. Kävin ostamassa sukulaiselta kananmunia. Sain samalla tutkittavaksi sukukartan, jota lueksin edelleen.
Pekka T.:
Nyt huomasin. Vähän ihmettelin että puhut lehmänselkäistä kirjahyllystä, mutta kyllä minä joitakuita Pekkoja varmaan tunnen.
On tuo kirjahylly taatusti aarre ihan vain sen takia että se on Tapani Raittilan kodista. Saitteko mukaan taideteoksen myös?
Tuo romahtanu kirjahyllyni, siis omassa työhuoneessa yläkerrassa, jakaa huoneen eli se seisoo jaloillaan. Ei puhettakaan laseista. Näpyttelen tätä alakerrassa (yläkerran tomupilvi on aikamoinen) tämän isoisän tekemän tai teettämän kirjakaapin kirjoituskannen päällä. Hirttämätön lurjus, jo edesmennyt serkkuni (erittäin rakastettava ihminen!), ruuvasi tästä lasiset ovet pois kolmen suht ison kirjahyllyn päältä ja pani ne hienot lasiruutuiset ovet ikkunoiksi sukutalon saunakamarin ikkunaan. Enkä siis saanut niitä mukaani kun tämän perin. Olivat ne ikkunat hienon näköiset, mutta nyt sekä sauna että saunakamari, liiveri ja entinen navetta ovat jo purkukunnossa. Harmittaa.
Toisaalta, osaan kai minä käyttää pölyhuiskua sentään! Tuommoisiin isoihin kirjakaappeihin meillä ei olisi ikinä ollut rahaa eikä tule olemaan. Sen lisäksi meillä on kyllä prioriteettinä se, että seinille on mahduttava tauluja. Kirjahyllyjen pitää jakaa huoneet, ei viedä tilaa.
Täällä on kyllä suht. suorat seinät, niin että sikäli onnistuisi. Mutta taulujen on oltava seinillä!
Hannu — tietenkin ilmastonmuutokseen varautumistoimet pitää suhteuttaa sekä riskin haitallisuuteen että sen todennäköisyyteen. Minusta vain näyttää siltä, kun tuota riskiä pohdiskelen, että varautuminen ei ole vielä lähimainkaan riittävää. Enkä nyt puhu niinkään varmuusvarastoista kuin pyrkimyksistä estää tai ainakin lieventää haitallisia seurauksia.
VastaaPoistaEnkä oikein usko, että haitalliset seuraukset odottavat vuosisadan loppupuolelle, vaan ne ovat täällä jo paljon aikaisemmin. Itse asiassa ensimmäiset seuraukset ovat täällä jo nyt, kuten erilaisista sään ääri-ilmiöistä voimme nähdä, ja ne ovat lisääntymään päin. Osa ihmiskunnan lisääntyvistä ongelmista ja jännitteistä liittyy niihin.
Mutta kukapa meistä maallikoista näitä asioita varmasti tietäisi. Siksi itse pidän luotettavimpana arviona tiedemiesten enemmistön näkemystä.
Mitä tulee Rooman klubin ennusteisiin niin luin jokin aika sitten kirjoituksen (en tosin muista mistä), jonka mukaan klubin 70-luvun alun ennusteet osuivat kohtalaisen hyvin kohdalleen. Ennusteissa oli tosin useita vaihtoehtoisia malleja, joista suuren yleisön mieleen on jäänyt vain se pahin skenaario. Se ei ole onneksi toteutunut.
Ripsa — en muista tuliko kirjahyllyn mukana, mutta muuten meille on edellä mainitusta syystä johtuen tullut joitakin Tapani Raittilan teoksia. Mukaan lukien piirros itsestäni 12-vuotiaana. Ja tietenkin kodin seinille pitää mahtua myös taidetta!
Pekka T.:
VastaaPoistaMeillä on tuon nyt korjatun kirjahyllyn vieressä kopio pikkuveljeni muotokuvasta, jonka se hirttämätön lurjus-serkkuni piirsi joskus kun veli oli ehkä 12-vuotias. Mutta muuten seinillä on tuon kirjahyllymaakariksi joutuneen Leon töitä, mutta myös muiden tuttujen kuvataiteilijoiden töitä.
Tällä viikolla täältä menee musiikkiopistoon kuvia täältä seiniltä, siis kyläilemään. On kiva ajatus että soittavat lapset näkevät myös kuvia. Eri taiteenalueet tukevat toisiaan ja sen takia tämmöisiä aivan pieniäkin juttuja pitää joskus tehdä ihan vain lapsia varten. Siis tässä tulevaisuutta miettiessä.
Meillä on jossain Kasvun rajat, mutta eilen etsiessäni en löytänyt sitä. Tiedän, joo, on ihmisiä jotka kykenevät tekemään listan kaikista omistamistaan kirjoista. Minä olen löytänyt eilen noita kirjoja putsatessani ja Proms-konserttia kuunnellessani ainakin kolme kirjaa, jossa oli jonkun entisen ystävän nimi. Vakuutan että ei ollut tarkoitus varastaa!
Löytyi myös joskus 14-15-vuotiaana tekemäni Ex Libris, heiveröinen puuleikkaus-työ, joka varmaan pitäisi nyt skannata, ettei se häviä. Se on jonkun Francois Mauriacin kirjan sivulla. Olin unohtanut että olin ollut kiinnostunut puuleikkausten tekemisestä nuorena!
Meillä oli kyllä erinomainen kuvisope, joka oli oikealta ammatiltaan kuvanveistäjä.
Nyt sataa, joten panen valot päälle ja jatkan aakkostamista ja siivoamista. En välitä kastua ulkona. Muuten voisi mennäkin, mutta ei ole kumppareita.
Pekka T, tarkoitin kahta asiaa: 1) Ensiksikin sitä, että on olemassa ilmiö jota voisi kutsua tiedemiesten joukkohysteria jossa koko pulju asettuu jonkun vahvakarismaisen tutkijan taakse kun hän on esittänyt teorian jolle löytyy empiiristä tukea. Esim Margaret Mead sai sosiaalitieteilijät in corpore kannattamaan ajatusta, että ihminen on biologialtaan rauhaa rakastaava eläin. Hän löysi näyttöä teorialleen etelämeren saarilta joiden asukkaita kävi haastattelemassa jne. Tämä on tunnettu ja varoittava esimerkki juuri tuosta sopuli-ilmiöstä. Näitä on muitakin.
VastaaPoistaSiksi olen varovainen nyt villinä kiertävästä "ilmastoilmiöstä". Ei minulla ole paljoa sanottavaa siitä itsestänsä mutta olen törmännyt netissä useaan professoriin jotka ovat erittäin skeptisiä sen vauhdin suhteen millä nyt pitäisi yht'äkkiä saada säiden hallinta hanskaan, todella isolla rahalla.
Sitten 2) koskee varmuusvarastointia. Jos on totta tuo mikä tulee sekin useista lähteistä, että länsimaissa eletään "kädestä suuhun mentaliteetilla" jossa tehdas tekee tavaran vasta sitten kun se on tilattu ja vähittäiskauppa on tottunut tehtaan toimitusvarmuuteen luottamaan (tähän on kannattavuussystä menty jo kauan sitten) niin voit kuvitella mitä liikenteen pysähtyminen pitää sisällään! Sota tai poikkeuksellinen luonnonmullistus vie Euroopan nopeasti nälänhädän partaalle. Muistettakoo, että viime sotien politiikka piti laskea, ei aseiden vaan ruoan saatavuuden varaan.
Lehdistä on saanut lukea, että maapallolla on 1 kuukauden verran ruokaa varastoissa kunakin hetkenä. En ole nähnyt tietoa vahvistetun enkä myöskään kiistetyn.
Siis vielä, en tiedä miten on ilmastoilmiön laita, se on "auki", mutta asioilla on tärkeysjärjestyksensä. Vuoden perusvarustus ei niin kauheasti maksa etteikö sen voisi hankkia nyt jos se puuttuu. Hannu
Hannu!
VastaaPoistaEikös se vanha sanonta pidä paikkansa että armeija marssii vatsallaan? Isä oli historianopettaja ja mietin pitkään että mitä se höperöitti, sitten aikojen päästä joku armeijan käynyt kaveri selitti. Tai ehkä tajusin siitä, että se tyyppi meni armeijaan ja selvästi mielestäni lihoi.
Toinen porukka joka puhuu ruuan(kin) varastoimisesta ovat maanviljelijät. Ei niitä muinaisia pakettipeltoja läheskään kaikkia enää viljellä. En usko että lapsi ja sen ikätoverit käsittävät säästämisestä ja varastoimisesta yhtään mitään.
Tuli mieleeni yksi asia: kellarit olivat tärkeä juttu. Kuinkahan paljon kellareita enää on, edes maalla?
Hannu — on tietysti totta, että jopa tiedemiehet saattavat sortua jonkinlaiseen joukkohysteriaan. Tosin sitä enemmän mitä "pehmeämmästä" tieteestä on kyse (pehmeää tiedettähän edusti myös Margaret Mead). Harvoinpa kai luonnontieteilijät moista harrastavat? Toisaalta kaikille uusille teorioille löytyy vastustajia myös tiedemiesten piiristä, kunnes vähitellen teorian vahvistuessa konsensus lisääntyy.
VastaaPoistaIlmastonmuutosteorialle on käynyt näin. Tiedemiesten suuri enemmistö on jo päätynyt konsensukseen, vaikka vielä löytyy yksittäisiä epäilijöitä. Näiden epäilijöiden viestiä samanmieliset sitten innokkaasti levittävät, jolloin syntyy käsitys että teoria on kiistanalaisempi kuin se onkaan. Pahoin myös pelkään, että koska ilmastonmuutosteoria on niin huolestuttava, jopa pelottava, lisää se epäilijöiden joukkoa.
Vaikka ilmastonmuutosteoriasta vallitsee siis kohtalainen konsensus, on monimutkaisen teorian yksityiskohdissa käsittääkseni vielä paljon epätarkkuuksia, esimerkiksi nopeuden ja alueellisten seurausten suhteen. Ne eivät kuitenkaan muuta suurta kuvaa, vaikka niihin epäilijät kiihkeästi tarttuvatkin.
Jaan kuitenkin Hannun näkemyksen siitä, että kaikkiin maailmalla liikkuviin muoti-ilmiöihin, jopa uusiin tieteellisiin teorioihin, on syytä suhtautua krittisesti. Ja varmuusvarastoinnista olen aivan samaa mieltä.
Hannu, Pekka:
VastaaPoistaTuossa Margaret Meadin tapauksessa oli kyse kirjasta Coming on Age in Samoa (meillä on se englanniksi), enkä nyt muista mitä se on suomeksi, mutta siinä siis tutkitaan tyttöjen ja poikien initiaatiota aikuisuuteen.
Mead otettiin vastaan hurraten. Hän oli tuohon aikaan vielä aika nuori antropologi eikä oikein tajunnut mitä ympärillä tapahtui. Kenttämatkalle pääseminen joskus 1920-30-luvulla on ollut iso juttu.
Olen nähnyt telkkarissa joskus vuosia sitten selityksen siitä, miksi Samoa-kirja oli sitten lopuksi hylättävä. Se samoalaisten porukka oli päättänyt vetää tutkijatyttöä nenästä. Mead tahtoi tietenkin todistaa että Samoa saattoi olla se alkuperäinen paratiisi. Siis että siellä ei ole käärmeitä ja tytöt ja pojat tapaavat aivan luonnostaan ja ovat alituisesti hyvällä tuulella eikä initiaatioseremonioissakaan tapahdu mitään väärää tai hankalaa saati pahaa.
Siinä leffassa Mead myönsi joutuneensa huijauksen kohteeksi. Mutta kun sitä kirjaa lukee, niin aina välillä hiipii mieleen epäilys: entäs jos se yhteisö on oikeasti rauhaarakastava ja ennen kaikkea rakastava yhteisö, niin että ihmiskunnalla on edelleen toivoa? Ehkä jompikumpi teistä löytää sen haastattelupätkän! Minä en nopealla selaamisella löytänyt ja pää on tukossa kirjapölyä kun yritän edelleen saada kirjoja hyllyyn. Siis aakkosjärjestyksessä.
Kirjahyllyt ja telkkari ovat aina olleet meikäläisen suosikit kodin kalustuksessa 😀Suurin osa meidän kirjahyllyistä on Lundiaa. Olemme molemmat kovia lukemaan. Kirja viihdyttää, opettaa, antaa ajatuksia, keskustelee... on ystävä. Viime vuonna kuitenkin tuli jonkinmoinen herätys kun luulimme muuttavamme, ja aloin katsastaa ja tomuttaa kirjavarastojamme omakotitalomme molemmissa kerroksissa. Löytyi älyttömyyksiä, kuten vanhentuneita kielten oppikirjoja ja etenkin harjoituskirjoja joilla ei enää tee mitään. Roskiin vaan, ja paremmat lahjoitimme Fidaan. Prosessi kesti kuukausia. Lahjoitimme osan kirjahyllyjä ystäville. Olo keveni. Silti meillä on edelleen kirjoja ja hyllyjä ❤️ Ja nyt on tilaa eikä tarvitse siivota niin paljon kuin ennen. Tuntuu hassulta että nykyihmiset eivät kaipaa kirjahyllyjä, mutta monethan lukevat netissä äänikirjoja. Jotkut eivät lue mitään. Kukin tyylillään ja mieltymysten mukaan, mutta täytyy sanoa että ne jotka eivät ole esimerkiksi tutustuneet antiikin kirjallisuuteen eivät tiedä mitä menettävät.
VastaaPoistaNautinnollista syksyä, ilman hurrikaaneja. On meillä onnea kun asumme Suomessa 🍁
Ripsa, lyhyesti. Kyllä meidän on tultava toimeen ihan tämmöisenä, luonnostamme väkivaltaan taipuvaisena, elämän resursseista kamppailevana lajina mikä olemme. Kun emme voi biologista perimäämme muuttaa niin olemme aikain kuluessa kehittäneet yhteiskuntia jotka ovat ottaneet väkivaltamonopolin haltuunsa, estämällä ja rankaisemalla niitä jotka eivät väkivallan käytöstä ole halunneet luopua. Järjestäytyneisyys, siis joidenkin silmissä hiukan pahamaineinen "Laki ja Järjestys" on tuossa kaiken a ja o.
VastaaPoistaHistoria on myös osoittanut aika vakuuttavasti, että yllä mainittu monopoli on toiminut aika hyvin, loppujen lopuksi! Se tekee elämän ennustettavaksi ja sitä kautta antaa mahdollisuuden myös sen parantamiseen, uuden kehittämiseen.
(Hm, kumpa Pekka Puskakin joskus myöntäisi erehtyneensä siinä Pohjois-Karjaprojektissansa kuten Mead omassansa ;-) hh
Rita,
VastaaPoistaMinulta hävisi nuorena koti alta, joten oppikirjat ja lapsuuden ja nuoruuden kirjat jäivät sille tielleen. Uusi talon haltija siellä otti mallia tavaratalojen sisustuksesta, kirjoista ei siihen ollut tietenkään.
Mutta sitten nämä kirjat ovatkin itse ansaitsemiani. Kyllä minä olen välillä vienyt tavaraa divariin. Mutta kyllä on vaikea heittää ulos niitä muutamia, jotka jäivät minulle sukutalon jaossa. En minä voi semmoista ajatella että isoisä ja isoäiti olivat viisaimpia ihmisiä ikinä, mutta sen tiedän että niin ne sanoivatkin ja siihen perään että ehkä tässä kirjassa sitten on se totuus! Suomenkielisillä oli vasta niin vähän aikaa ollut oikeus kouluttautua omalla kielellään siinä 1900-luvun alussa, että en vain voi tuhota niitä kirjoja.
No, minulla riittää vielä projektia tuolla yläkerrassa. Kunnon tomutus on vähän hankalampi operaatio kerrostalossa, on tultava toimeen pölynimurin kanssa. Onneksi kirjastossa on hylly johon saa jättää kirjoja joihin ei enää palaa. Sillä tavalla kirjahyllyn romahdus oli hyvä asia.
Täällä paistaa aurinko, paistakoon sinulle myös!
Hannu,
niin se on, ei sitä voi lajistaan hypätä pois. On meissäkin Neandertalin ihmistä, hyvin monissa meistä, mutta ei sekään meistä tee vähemmän hankalaa tapausta.
On tuo nyt ihan selvä että maailmassa on liikaa tällä hetkellä maita, joiden päälliköt ovat seinähulluja eikä niillä pitäisi olla hallussaan mitään väkivaltamonopolia. Siihen olisi kyllä hyvä keino, torjumiseen: koulutus ja sivistys. Muutamasta voisi tulla kaksinaismoralisteja, mutta varmaan suurin osa oppisi jotain.
Tähän tarkoitukseen maissa on varmaan sivistyneistöjä. Että ne karsivat sitten joutavaa niiden kirjojen ja leffojen ja musiikin joukosta, että edistys edistyy? Mitäs sinä ehdotat? Demokratiaa ei ole edes meillä sellaisena kuin sitä ajateltiin 1800-luvun fennomaanien piirissä. Olen aika varma siitä. Mutta en minä missään nimessä haluaisi asua 1800-luvulla, silloin olivat nälkävuodetkin!
Missäs Pekka Puska oli väärässä? Sai se ainakin miesten eliniän nousemaan. Nousikohan se sitten väärissä porukoissa? Isäni kuoli infarktiin 50-vuotiaana, hänen pikkuveljensä 51-vuotiaana. Kummallakin oli hyvä työvire vielä päällä. Sen olen kyllä kuullut, että nykyään kun miehiä pelastetaan elämälle, niin sitten iskee masennus. Se taas kuulostaa jollain lailla loogiselta. Siis sellaiselta nurinmenneeltä logiikalta.
Ripsa!
VastaaPoista"Pekka Puska" -juttuhan oli voimissaan 5, ehkä 7 vuotta sitten ja sai kovasti julkisuutta. Se liittyi Pohjois-Karjala-projektiin jonka ydin oli saada sydän- ja verisuonitautien kuolleisuus vähenemään radikaalisti. Pääaseena oli käytetty eläinperäisen rasvan radikaalia vähentämistä. Pois voi, läski, rasvainen maito jne, tilalle kasviöljyt ja -rasvat, vihannekse, liikunta etc. Tätä ideaa ajettiin ympäri länsimaita ja tuloksia alkoi vuosikymmenten mittaan myös tulla. Elinikä nousi.
Kuitenkin asian perusteita ruvettiin epäilemään. Jotkut, eri puolilla maailmaa, myös Suomessa, sanoivat, että terveyden paranemisen syy oli joku muu kuin suoraviivainen rasvojen vaihto "parempiin", että kolesteroli jota näiden rasvojen sanottiin tuottavan ei ehkä ollenkaan ollut paha asia jne. Syntyi kaksi koulukuntaa, "Koululääketiede" (meillä mm Puska) ja sen oppositio. Näitä keskusteluja, kiihkeitä riitojakin käytiin netissä ja julkisessa sanassa, mm YLE:llä oli muutama juttu, ehkä muistatkin.
No, juttu sitten hiipui, osapuolet jäivät niinkuin juoksuhautoihinsa. Minulle tuli sitten keväällä henkilökohtainen syy perehtyä cardiologisiin juttuihin niinkuin ehkä muistat ja reilu viikko sitten osuin puhtaasti muista syistä linkkiin joka johti "The Lancet'in" sivuilla olleeseen tiivistelmään tuosta rasva-asiasta. Siinä julkaistiin Iso cardiologian alan 135000 potilasta koskeva tutkimus "PURE" josta kävi selväksi kaikkien, myös ns. kovien rasvojen ilmeinen hyödyllisyys ikääntyvälle väestölle. Rasvoja runsaasti nauttineilla oli vähemmän kuolemantapauksia kun verrokkina olivat ne jotka ovat rasvoja vältelleet. Lancet kehoitti suosituksia antavia toimijoita ottamaan vaarin tutkimuksesta.
Lancet on arvostettu lääketiedettä käsittelevä aikakauslehti jossa julkaistu tutkimus on tekijöillen suuri meriitti. Artikkeli oli julkaistu 29.8.2017. Koko ikänsä asiaansa ajaneelle Pekka Puskalle se lienee jotenkin noloa, niin jyrkästi hän taisteli asiansa puolesta. Sääliksi käy vanhaa miestä, iso elämäntyö ja tämmöinen tyrmäys.
Pohjois-Karjala -projektissa on kuulemma vielä sekin kiusallinen puoli, että siellä sydänten parantuessa nousi diabetes-aalto kun rasvat hyljäänyt väestö siirtyi hiilihydraattipitoisempiinelintarvikkeisiin ja sokerinkin käyttö lisääntyi. Oliko Karjalassa esiintynyt cardiologinen edistys paikallinen ilmiö ja mikä sen syy olisi ollut, on minulle jäänyt hämärän peittoon. Olisiko vain niin, ettei tiedekään vielä osaa tuohon vastata? Näinhän lienee monien syöpätautien laita jatkuvasti?
Tulipas epistola! Hannu
Hannu!
VastaaPoistaJep. Onnistuin. Nimittäin muistin kyllä että olit ollut vakavammin sairas. Tuo rasva-asia on ollut mielessäni. Nimittäin joskus parikymmentä vuotta sitten terveyskeskuksessa väitettiin että kolesteroli-tasoni ovat korkealla. Minä popsin sitten pillereitä siihen asti, kunnes lehdissä rupesi näkymään niitä päinvastaisia mielipiteitä. Juuri niistä kovista rasvoista.
En ole hylännyt kokonaan kovia rasvoja, voi on mielestäni kyllä se mitä panen näkkärin päälle. Paistamiseen pitää käyttää kyllä oliiviöljyä, sen takia että se maistuu hyvältä. Siis: ruokailun on tuotettava myös mielihyvää. Minä olen anorektikko, eli mielihyvällä on tavallista suurempi merkitys. En ole anorektikko minkään naisellisuuden harhojen (Betty Friedanin feministinen teos 1950-luvulta) vuoksi vaan muista syistä. Ne liittyivät kyllä äitiin, eli kiertoteitse oli kyse ehkä roolista(kin).
Minulla on lähisuvussa lääketieteellistä henkilökuntaa, jotka jok'ikinen kuuliaisesti noudattavat lääkintähallituksen ohjeita. Kai ne joutuisivat ulos jos eivät noudattaisi. En tunne sitä puolta hirveän hyvin. Voi kyse olla myös kollegiaalisuudesta. Suomalaiset ovat käsittääkseni suhteellisen kuuliaista porukkaa.
Hmm. Kirjahylly on vasta puoliksi täytetty. Kyllä pitää nyt mennä.