Kissojen on merkittävä reviirinsä myös ihmisten kanssa asuessaan. Reviirin merkitseminen sujuu samalla kun kissa terottaa kynsiään, sillä on tassuissaan hajurauhaset. Kissa itse arvioi sen mikä on merkitsemiseen paras paikka. Se on jollain tavalla huoneen keskellä.
Meillä kolme kissaa tuhosi yhden sohvan ja jätti jälkensä kirjahyllyyn. Olin varma siitä että isoin kirjahyllyni romahti kissojen raapimisen vuoksi. Mutta eipäs. Vain hyllyjä kiinni pitävät pienet pyöristetyt metallikappaleet antoivat periksi. Lastulevyt, jotka toimivat hyllyinä, olivat notkollaan. Levyt olivat tehneet pyöreistä runkojen rei’istä soikeita, eikä metallikappale enää pysynyt paikallaan. Romahdus tuli, kun yritin siirtää Jörn Donnerin kirjaa nimeltä Itsenäisyyspäivä toiseen hyllyyn. Se kieltäytyi liikkumasta. Ylempi kirjahylly oli asettunut makaamaan sen päälle. Sitten jo romahtivat muutkin hyllyt.
Kirjahyllyssä on ehkä 1000 kirjaa, ehkä vähän vähemmän tai enemmän. Joku toinen kuskaisi kirjahyllyn roskalavalle, mutta meidän on vielä yritettävä kannustaa hyllystöä. Tämä olisi toinen kerta kun lastulevyhyllyt käännetään ympäri, että ne suoristuisivat. Hyllyt ovat 44 vuotta vanhat, mutta minulla on kirjakaappi, jonka isoisä on tehnyt tai teetättänyt, on se ainakin 1920-luvulta. Se on umpipuuta eikä siinä ole mitään vikaa.
Mistään ei saa tämmöistä köyhän ihmisen Lundiaa enää. Kirjahyllyt eivät kuulu ihmisten sisustukseen. Sivistyskodit eivät ole muodissa? Voisi miettiä mitä on tapahtunut sivistykselle, mutta oletan että sillä ei ole merkitystä.
Meillä on kunnallinen kirjasto. Siellä on hyllyjä jotka kestävät. Mutta siellä taas hyllyt alkavat täyttyä ja kirjasto joutuu myymään kirjoja pois, halvalla kyllä. Kirjakauppa on sellainen että sieltä ei saa edes tilatuksi kirjoja jotka haluaisi. Se on nimeltään Suomalainen kirjakauppa. Minulla on lompakossa edelleen pokkaripassi. Se on siltä ajalta, kun ostin suhteellisen halpoja englanninkielisiä pokkareita. Nyt valikoima on pienentynyt eivätkä kirjat ole enää kovin halpoja.
Tässä on syy siihen miksi minulla on oltava suuri kirjahylly. Suurin osa noista kirjoista on sellaisia joita ei saa enää mistään. Ja suurin osa niistä on klassikkoja. Ehkä niitä hyvällä onnella joitakin voisi olla jossain divarissa.
Nyt kirjat ovat työhuoneeni lattialla. Runkoon pitää naulata tukipuita ja toivoa että hyllyt sitten toimisivat. En tiedä miten hyllyt saa pysymään paikoillaan, ehkä ne metallikappaleet pitää liimata superliimalla. Pölypilvi saa aivastelemaan, mutta on tässä vielä toivoa.
Toinen ihminen ymmärsi ruveta käymään läpi roskiksia. Hän löysi sitten täyspuuta ehkä tarpeeksi siihen, että metallipidikkeet voidaan korvata poikkipuilla, joiden päällä hyllyjen päät lepäävät. Hyllyt pitää vielä maalata. Paljas lastulevy vetää pölyä ja likaa puoleensa niin että kirjat juuttuvat niihin kiinni vielä, hyväkkäät.
Heräsin aurinkoon. Katselin peiton raosta kirjakasoja ja rupesin laskemaan. Kyllä niitä on tuossa isossa hyllyssä yli tuhat kirjaa. Nousin ylös ja tassuttelin kirjakasojen ympärillä. Sormeilin yhtä ja muistin mistä siinä oli kysymys. Kirja oli ollut väärässä hyllyssä. Olin tarvinnut alakerran englanninkielisestä hyllystä kreikkalaisia satuja. Siinä nökötti suomalaisen kasan päällä Apuleiuksen Kultainen aasi. Kirjan on kääntänyt englanniksi Robert Graves, niin että voisin oikeastaan ruveta oikein lukemaan kirjaa. Muistan varmistaneeni jonkun tarinan siitä viitteeksi johonkin toiseen kirjaan.
Olen todennäköisesti yliopistossa oppinut sellaisen tavan käyttää kirjoja. Seminaariesitelmien tekeminen tapahtui aina kiireessä ja oli haalittava kirjoja, joita voisi pitää hyvinä viitteinä. Tämä Lucius Apuleius oli syntynyt noin 120 jaa Madaurassa Marokossa. Marokko oli Rooman siirtokunta, mutta ei nähtävästi provinssi, koska sitä kutsutaan nimellä colonia. Apuleius opiskeli ensin Kartagossa (jota ei oltu vielä hävitetty, en muista uhkasivatko ne vain hävityksellä vai päätyikö joku Rooman sotapäälliköistä tosiaan sen tuhoamaan), sitten jatkoi opiskelemalla platonilaista filosofiaa Kreikassa. Jossain hän törmäsi Isis-kulttiin (siis sen Levantin jumalattaren), sitten meni opiskelemaan puhetaitoa Roomaan ja suoritti tutkinnon. Mutta Apuleiuksesta löytyy suomeksikin verkossa elämänkertatietoja.
Tulin ajatelleeksi Rooman valtakunnan ihmisiä. Heillä oli mahdollisuus tutustua kaikkeen mitä senaikaisissa akatemioissa oli. Eivät kaikki vapaat ihmiset harrastaneet filosofiaa, orjat eivät yleensä osanneet edes lukea tai kirjoittaa, naiset taas eivät olleet osa vapaita miehiä. En tiedä miten filosofien ylläpito onnistui, mutta kyllä tästäkin saa sen käsityksen, että jonkinlainen mesenaattijärjestelmä heillä oli, virkojakin löytyi ja varakas avioliitto on hyvä ajatus niin kuin varmaan nykyäänkin.
Apuleius vain matkusteli ympäri Rooman valtakuntaa ja kirjoitti. Tässä Penguinin Classics-sarjassa on Apuleiuksen Kupido ja Psyyke-tarinoita (suomeksi tietenkin Eros ja Psyyke, vaikka Kupido on kyllä oma hahmonsa, eikä jonkinlainen jumala niinkuin Eros taisi olla), mutta ennen kaikkea tahdon lukea Robert Gravesin johdannon. Kirjan copyright on vuodelta 1950, tämä painettiin 1976.
Yöt alkoivat kylmentyä, on etsittävä syystakki päälle ja lisättävä vauhtia. On näyttelyiden avajaisia, ihmiset alkavat palata takaisin kaupunkiin, myös aikuiset parveilevat. Syksy on energian aikaa. Kun päivä ja yö ovat suunnilleen tasoissa voi pitkän valoisan ajan jälkeen nukkua taas. Jos tulee talvi voi nukkua todella pitkään.
Lehdissä alkaa olla violetin sävyjä. Yhdysvaltain itärannikolle osuu hurrikaaneja, samoin kuin taifuunit Bangladeshiin ja sinne päin. Ne voimistuvat kun ilmasto on muuttumassa. Vaikuttaa siltä että ihmiskunta ei kykene pysäyttämään ilmastonmuutosta. Se on kiinni tahdosta ja tahtoa pitää kahleissa ikiaikainen typeryys. Ja kun on tyhmä, niin kuolee varmaan ihan tyytyväisenä. Joka tapauksessa ei ehdi käsittää mikä häneen iski.
Meitä muita, joita huvittaisi vielä istua ja opiskella, on ehkä vähemmistö. Taidan opiskella tuon Apuleius-opuksen nyt seuraavaksi. Olen viihtynyt tätä ennen yhden toisen kirjan maailmassa ja matkustanut Intiaan.
